Kirsikka

Pispala on ihana ikivanha kaupunginosa Tampereella. Paikan kyllä tunnistaa: korkee harju Näsijärven ja Pyhäjärven välissä, täynnä taloja ja haulitorni kaupunginosan maamerkkinä.  Yks päivä ajeltiin kaverin kanssa autolla siittä ohitte, ja tuli jotenkin puheeks Pispalan uittotunneli. Se on siis semmonen tunneli, mistä on aikanaan uitettu (tai ollu ainakin tarkotus uittaa) tukkeja järveltä toiselle. Se on siä suljettuna ollu melkeen miljoona vuotta, ja nyt se on avattu kevyelle liikenteelle ja veneiden kuljetukseen.

Päätettiin sitte mennä tarkastaan tää paikka. Jotenkin ihmeen kaupalla navigoitiin ittemme heti ykkösellä oikeeseen kohteeseen, Pispalan pikkukadut kun ei oo kummallekaan ihan jokapäivästä liikkumisympäristöö. Perille siis päästiin ja siä se oli. Jotenkin lievästi sellanen spooky Tshernobyl-henkinen tunnelma. Onhan tua varmaan jo moni valokuvaaja pyöriny, mutta niille jokka ei oo käyny niin suosittelen (jos kaipaa tollasta snadisti karumpaa miljöötä). Tunneli on auki muistaakseni klo 8-18, muina aikoina se on suljettu porteilla. Ihan siisti mesta.

No siältä meidän oli tarkotus lähtee kohti Kalevan kotiluolaa, mutta lyötiin jarrut kii kun nähtiin kiinnostava vanha puutalo. Kadulla seisoi mainosständi ja talon kyljessä oli ilmoitustaulu. Ihmeteltiin että mikä tää oikeen on ja mitä täälä tapahtuu. Viätiin auto parkkiin ja uskaltauduttiin pihapiiriin. Sitten kun nähtiin, että ovi on auki, mentiin varovasti sisälle huhuilemaan. Siellä oli kaks miestä jotka tiesi kertoo, että olimme saapuneet Hirvitaloon, Pispalan nykytaiteen keskukseen. Paikka ei siihen kellonaikaan ollut enää auki, mutta meille oltiin superystävällisiä ja päästiin ihasteleen taloo ja siellä olevaa näyttelyä. Esillä oli Katja Luodon ja Anne Savitien ekologisuutta ja sähköttömyyttä painottava Pula-aika -näyttely. Esillä oli mm. valokuvia ja tekstiilejä. Tykkäsin töistä, ja hienoo oli etenkin ajankohtainen ja puhutteleva idea jolle näyttely perustu.

Sisäänkäynti

Hirvitalon pihapiiriä

Mutta siis kylläpä tunnettiin ittemme ihan hölmöiks kun ei oltu tohon Hirvitaloon törmätty aiemmin. Luulisin kuitenkin, että omassa kaveripiirissä on paljon porukkaa, jotka on siä varmaan vieraillu. Siinä kohtaa kun oma äitinikin osas kertoo mulle paikasta, niin tuli tunne että meillä on ollu todellinen aukko paikallistuntemuksessa. Ehkä noi Joensuun vuodet verottaa, tai sitten oon muuten vaan menny laput silmillä..? Rakennus on aikoinaan vallattu kulttuurikäyttöön, ja siellä on kaikenmoista toimintaa ja näyttelyitä. Päällimmäisenä jäi mieleen Hirvitalon happy meals, eli lauantaisin klo 17 järkättävä kansankeittiö, jossa on edulliseen hintaan tarjolla luomu-ja lähiruokaa. Ruuanlaittoon voi osallistua, tai sitten mennä vain syömään. Talo ja sen toiminta on kaikille avointa ja kaikki ovat tervetulleita järkkäämään toimintaa. Jos kiinnostaa niin kantsii tutustua Hirvitalon nettisivuihin.

Mutta jäi ihan mahtifiilis että randomilla tutustuttiin tommoseen, ja että meidät otettiin vastaan vaikka paikka oli jo periaatteessa suljettu. Hyvä meininki, tämmöset on parhautta. Aina kannattaa pitää silmänsä auki, kotikaupungistaankin voi löytää näköjään vaikka mitä!

Reissublogisti kävi vähä risteileen. Hyppäsin Särkänniemen kupeesta, Mustanlahden satamasta juhlavuottaan viettävän höyrylaiva Tarjanteen kyytiin. Kuljin Runoilijan Tie -nimisen reitin, Tampereelta Muroleen kanavan kautta Ruovedelle ja lopulta Virroille. Virrat ja Ruovesi on muutenkin jääny hämärän peittoon, niin nyt oon sitte nähny näitä paikkoja ainaki vesiltä käsin.

 Mustanlahden satamaa laivan kannelta käsin

Oli aika KYLMÄ kuurosateinen päivä, välillä oli ihan sininen taivas ja välillä tosi synkkää. Oikein upeella kelillä ois saanu viä paremmin risteilyn tuntumaa kun ois voinu istua enempi kannella. Mutta ei se mitään, ainaki laivan ravintola palveli meitä hyvin ja paisto se aurinkokin välillä. Matkassa oli mukavasti porukkaa, mm. espanjalaisia, jotka ihmetteli että onko täälä aina näin kylmä :D Suomen kesä on raaka ja ihana.

Pitkän risteilyn aikana alkoi hiukoa, ja lounaaksi saatiin salaattia, lohta ja (uuni?)juureksia. Juureksista on pakko antaa extraplussaa, sopivan pehmeitä ja maukkaita! Jälkkärilätty ja kahvit päälle, niin jaksoi taas. Ihmiset oli hyvällä tuulella ja kaikki osas käyttäytyä. Kaikki mökkiläiset ja ohi kulkevat veneilijät heilutti kun mentiin ohi. Muroleen kanavassa ja Ruovedellä ihmisiä oli paljon porukkaa laiturilla. Ei ne kaikki kyytiin hypänny tai ollu ketään vastassa, oli muutevvaan kattomassa kun vanha höyrylaiva menee ohi. 

Keli synkimmillään

Ja sitten paisto taas aurinko... Ruoveden satamaa

Ja upee botski se oliki! Vanhan laivan tunnelma oli ihana, tässä ei kuljettu ny millään modernilla pelillä ja hyvä niin. Jännittävää ajatella, mitä kaikkee laiva on vuosien varrella nähnyt. Liikennöinti on alkanu yli sata vuotta ennen kun oon itte ees syntyny. Seiniltä pysty lukeen laivayhtiön historiasta, ja aina kun ohitettiin joku mielenkiintoinen kohde, selostus tuli kaiuttimista.

Pikkusen tuulista...

Välillä mentiin  todella kapeista vesistöistä, ja tuntu ihan että mahtuukohan tää tästä :D Myös laivassa yöpyminen ois varmaan ainutkeranen kokemus, siellä oli 4 hyttiä yöpymistä/päiväkäyttöä varten. Mukaansa saa maksusta ottaa polku- tai moottoripyörän. Niillä voi sitten omatoimisesti jatkaa Virtain kaupungista eteenpäin. Me ei moista oltu edes ajateltu, mutta bussiliikenne oli hyvin järjestetty. Meitä oli kuski laiturilla vastassa kun laiva saapu satamaan. Siitä kipitettiin linjurin kyytiin ja kotimatkalle.

Hienoo että tuli lähdettyä. Kiireetöntä tunnelmaa kauniissa maisemissa, ei ollenkaan hassumpi tapa viettää lomapäivää! Loppuun vielä muutama videonpätkä reitin alkupäästä, pääsin katteleen Särkänniemeekin vesiltä käsin.

http://www.youtube.com/watch?v=WbTWALZeV38&feature=youtu.be

http://www.youtube.com/watch?v=bhdGQsaRxVY&feature=youtu.be

Ei kesää ilman markkinoita! Kävin juuri pyörähtämässä Oriveden markkinoilla. Ne on pystyssä kolmeen saakka, joten jos nyt innostuu niin sekaan ehtii vielä. Sitä helposti luulis, että markkinat järjestetään torilla, mutta täällä ne pidetään kaupungintalon ympäristössä. Onneks näin pieneen kaupunkiin ei helposti eksy.

Tarjolla on tietenkin kaikemmoista terveysjuomista tammiseen lankkupöytään (oli muuten komee!) . Eikä markkinat oo mitään ilman haitarimusiikkia, joten tokihan paikalla oli myös hanuristi-pappa. Aina mää vähän kadehdin noita markkinakauppiaiden myyntilahjoja. Sitä, miten aikuinen raavas mies voi kehua jenkkikasseja "tosi näteiksi" niin vakuuttavasti, että tekisi melkein mieli uskoa. Ja paloasemallakin on avoimet ovet tänään, siellä oli lapsia ihmettelemässä.

Seuraavana junalla Manseen. Saa nähä millanen Tammerfest-tohina siä on meneillään. Voihan olla, että ittekin viä illalla eksyn katsastaan meininkejä, mene ja tiedä.. Gonna go with the flow ;)

Taas todistettiin puskaradion toimivuus! Kaverini oli jostain kuullut Mielikylpy-nimisestä rentoutussalista, ja puhui siitä mulle (olinkohan alkukesästä sen näkönen, että pieni stressinposto tulis tarpeeseen? :D) Nyt kävin viimein katsastamassa, mistä oikein on kyse.  Mielikylpy sijaitsee Tampereen ydinkeskustassa Näsilinnankadulla, ja se on Suomen ensimmäinen  rentoutussali. Siellä järjestetään monipuolisia rentoutustunteja, joiden pyrkimys on vähentää stressiä ja ylläpitää/parantaa psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Mulla oli takana (pitkästä aikaa) suorastaan veemäinen päivä, joten ajattelin että nyt on todellakin ideaaliolosuhteet testata tuntien toimivuus.

Kävin koittamassa MindPump™  -tuntia. Mut ohjattiin saliin odottamaan tunnin alkua, siellä oli hämärä valaistus ja hiljaista musiikkia. Kun asetuin divaanille makaamaan, laitoin tyynyn mukavasti ja vedin ihanan lämpöisen viltin päälleni, ajattelin että tää on aika taivaallista. Seuraavan tunnin aikana mun ei tarttis tehdä MITÄÄN. Suggestiorentoutuminen oli mulle vierasta, mutta mulla oli kuitenkin jotain mielikuvia rentoutuskaseteista, ja tässä oli kyse aikalailla samasta hommasta. Alkuun tunnistin jälleen itsessäni hitaasti lämpiävän suomalaisen, ja mun oli vaikeaa suhtautua ohjaajan matalaan puhetapaan ja äänenpainoihin. Pian kuitenkin huomasin, että homma toimii. Jossain kohtaa vajosin sellaiseen horrostilaan, unen ja valveen rajamaille. Tunnin jälkeen olo oli rentoutunut mutta virkeä. Olin loppupäivän varmana tehokkaampi ja hyväntuulisempi, kuin mitä olisin ollut, jos olisin jättänyt tämän tauon pitämättä. Tunnilta menin takaisin jatkamaan työasioita, paremmalla fiiliksellä.

Rentoutussali

Rentoutumista voi harjoitella kotioloissakin, jos vain osaa ja muistaa.. Ite teen töitä paljon kotona, joten siinä ympäristössä ne tekemättömät työt (tai tiskaamattomat tiskit) rupee helposti huuteleen nurkista, vaikka yrittäisi keskittyä muuhun ;) Siksi oli mukavaa mennä paikkaan, jossa saa luvan kanssa rentoutua, kun et voi tehdä oikein muutakaan. Mitään ei tarvitse osata, eikä mitään valmistautumista (erityisvaatetusta tms) tarvita. Sinne voi mennä nollaamaan mielensä vaikka suoraan työpäivän jälkeen. Voisin kuvitella, että esimerkiksi kotiäidille/-isälle tollanen tunnin hiljasuus ja toimettomuus vaikkapa kerran viikossa olis ihan luksusta..!

En yhtään ihmettele, että Mielikylvylle on kysyntää. Toisaalta se on ehkä jossain määrin surullista, ja kertoo nykymeiningistä aika paljon. Joka paikka on täynnä ärsykkeitä ja kaikki elämän osa-alueet harrastuksia myöten liittyy suorittamiseen. Jos tulee rauhallinen hetki vaikka bussimatkalla, niin sitte kaivetaan se älypuhelin kassista ja ruvetaan sitä räpläämään. Kun joskus ois hyvä vaan olla. Tietenkin rentoutumista on monenlaista, ja esimerkiksi mökkisauna tai moottoripyöräily voi ajaa saman asian. Tässä on kuitenkin hyvä vaihtoehto niille, joilla ei oikein oo paikkaa missä voisi pieneksi hetkeksi repäistä itsensä irti arjesta. Oli stressiä tai ei niin avoimesti koittaan vaan, tunnitkin voi helposti varata netistä!

Mitä tehdä sadepäivänä? Ulos ei voi mennä mutta kotonakaan ei jaksaisi nököttää. Kuten ootte varmaan jo huomannu, musta on mukava käydä ihastelemassa toisten aikaansaannoksia. Eli ratkaisu sadepäivän toimettomuuteen löytyi tänään taidenäyttelystä!

Äitikulta lähti seurakseni ajelemaan Eräjärvelle, käytiin siellä tutustumassa Pirilän navettaan. Tunnelmallinen rakennus on rempattu näyttelytilaksi ja kurssikäyttöön. Nyt siellä on esillä Katja Rauhamäen lasitöitä ja Kyösti Puttosen veistoksia. Veistokset olivat sekä humoristisia että kauniita. Lasitöissä oli käytetty erilaisia tekniikoita, ja monet niistä olivat luontoaiheisia. Positiivinen ylläri oli että näyttelyyn on vapaa pääsy. Se on avoinna vielä lauantaihin saakka, eli vielä ehtii!

Omistajapariskunta on loihtinut navetan pihapiiristä hurmaavan! Monet tavarat ovat saaneet uuden elämän, kuten vanha puuvene, josta on tehty kukkahylly navetan seinustalle. Kattelin ympärilleni ja koin löytämisen riemua: Pensaan alla oli koristeena sammakko ja puun oksalta kurkisti keraaminen lintu :) Navetta sijaitsee osoitteessa Eräjärventie 1256. Se toimii välillä erilaisten kurssien työtilana, ja sitä voi myös vuokrata näyttelykäyttöön.

Paluumatkalla pysähdyttiin legendaariselle Rönnin tanssilavalle. Paikassa on tullut käytyä monesti, etenkin kun on itse joskus palvellut siellä tiskin takana ;) Rönnillä on kesäteatteri, uimaranta, venelaiturit, tansseja, ruokaa, juomaa ja monenmoista tapahtumaa. Nytkin oli päivätanssit meneillään kun poikettiin. Ei kuitenkaan jääty tanhuille, vaan karkotettiin sadepäivän kolkkoutta höyryävillä pullakahveilla.

Mullahan ei ole paljo minkäämmoista kokemusta hevosurheilusta. Ystäväni Linda on asian suhteen samallainen ummikko kun määkin. Eilen kuitenkin astuttiin lähemmäksi hevostelun syvempää ymmärtämistä, kun mentiin molemmat ekaa kertaa raveihin! Teivon raviradalla järjestetään tiistairaveja, joihin on vapaa sisäänpääsy. Siispä sinne suunnattiin.

No eihämmeistä kumpikaan ollu käyny edes Teivon parkkiksella ikinä. Eli mansepisteitä on jälleen kartutettu, matkalla kohti TosiTamperelaisuutta.. Varattiin niin hyvin matkustamisaikaa, että ehdittiin käydä tankkaamassa (omia vatsojamme) viereisellä liikenneasemalla. Niillä oli myynnissä keppihevosia. Ajateltiin vähän että oisko ostettu ja pidetty kans vähä jotaki omia laukkakisoja siä ravien ohessa.. No mutta, ne jäi kuiteski hyllyyn tällä kertaa. Safkailun ohella mietittiin, että vastaako meidän mielikuvat ravikansan syvistä riveistä lainkaan todellisuutta. Oma ennakkoluulonihan oli, että suurin osa on keski-ikäisiä miehiä, joilla on sopivan tuhti etureppu ja ravilippis syvällä päässä. Kävi kuitenkin ilmi, että näkemykseni oli hieman suppea ;) Oli siä niitä lippahattuhemmoja juu jonkin verran, mutta yllättävässä määrin oli ihan nuortakin porukkaa.Ja naisia suunnilleen samavverran kun miehiäkin. Ja lapsia. Ja koiria, hyvät hyssykät en ollu tajunnu että niitäkin vois olla siä niin paljon!

Ei sitte lähetty laittaan rahojamme likoon ravureiden puolesta. Hyvä niin, koska aina kun me mututuntumalta veikattiin että mikä numero voittaa niin eiköhän juuri se heppa alkanu laukkaamaan tai pääty muuten vaan hännille. Olis tiätty mielenkiintosta ymmärtää vähän enempikin noista pelikuvioista, mutta tällä kertaa meille riitti huviksi ihan vaan katselu. Ja  huvituksesta kävi myös toi hevosten nimiin tutustuminen. Muun muassa MegaHela kohosi suosikkien joukkoon.

Mutta joo, oli kyllä kokemus kerrassaan! Avoimilla miälillä vaan uusiin juttuihin, niin voi tulla positiivisia yllätyksiä. Tiedä sitten että ymmärränkö nyt yhtään syvällisemmin tota hevosurheilua, mutta oli meillä ainakin hauskaa :D

Peeäs: Jos menet raveihin, pukeudu lämpimästi. Alueella tuulee.

Eilen illalla meinattiin, että terassille tekis mieli. Polkastiin keskustaan ja käytiin kokeileen paikallisen rokkibaarin Jack The Roosterin maanantaimeininkejä. Siä viätetään kesäset maanantai-illat teemalla reggaeta ja makkaraa, eli reggae soi, porsas tirisee ja makkaraa saa popsia ilmaseks. Kuudesta eteenpäin on grilli tulilla.

Ja meiningit oli mukavat. Kylmästä kesäilmasta huolimatta (kookas) terassi oli aika hyvin täynnä. Hetki katteltiin koskelle ja paleltiin, kunnes taktikoitiin uudet istumapaikat jotka oli lähempänä lämpölamppuja. Olutta tankkasimme, ja allekirjoittaneelle meni yks savupekonimakkara. Jossain kohtaa suunnattiin sisätiloihin, kun Suomen kesä ei jaksanu enää tarpeeks lämmittää.

Jos ei makkaraa tee mieli niin listalta löytyy burgereita, grillisafkaa ja montaa muutakin sorttia. Ja Death Burger onki ihan oma lukunsa, sen ku käy vetäseen niin sitten on jo kohtuu rautanen tyyppi. Astetta tulisempi hamppari siis, kaikille itsesuojeluvaistottomille chilifriikeille suunnattu. Jos onnistuu syömään annoksen kokonaan niin saa nimensä Death Burger Hall Of Fameen, teepaidan, mainetta ja kunniaa... Ja aika jäätävän olotilan kans. Yks tuttu sai sen syötyä, selvisi peräti Koskipuistoon asti oksentamatta :D

Nojoo, siä me istuttiin, ihmeteltiin ihmisiä ja juteltiin jotain hirveen tärkeitä juttuja tietenkin :) Oli kiva käydä tuulettaan päätä ja nähdä ihmisiä. Ei ihan joka paikassa oo maanantai-iltana noin hyvä meno.

Tänään kävin extempore-kahveilla kaverin kanssa. Olin uteliaisuudella kattellu, että mitä kumman kuppilaa Hämeenkadulle ollaan remppaamassa ja nyt kun paikka oli avattu niin päädyttiin sitte sinne. Kahvila oli Kulma Konditoria, sijaitsee Hämeenkadulla lähellä Koskipuistoo. Kävi ilmi että näitä "samammerkkisiä" kahviloita on muuallakin, mutta mikäpä siinä. Paikasta kun ei kuitenkaan jääny mikään ikävä ketjulafkan maku.  Tyyyli oli siisti ja palvelu pelas (vaikka kassalla palloiltiinkin että kuka maksaa, maksetaanko yhdessä, mitä tapahtuu...). Tiskillä näky olevan ilmotus että yllättävän suuresta suosiosta johtuen tarttisivat vielä lisätyövoimaa. Eli jos joku ravintolaihminen on työpaikkaa vailla niin vinks vinks ;)

Ihan tän tyylistä paikkaa ei mun mielestä Tampereella tällä hetkellä oikeen oo, tai ei ainakaan heti tuu mieleen. Eli ihan tervetullutta meininkiä! Tarjolla on ruokaa, kahvia, makeeta ja alkoholia. Ite voisin helposti kuvitella tapaavani tuolla jonkun kaverin alkuillan drinksuttelujen (harvinaisen typerä sana mutta menköön..) merkeissä. Ruokalistakin vaikutti hyvältä, oli salaatteja, leipiä, quesadilloja, wokkia.... Lopussa täyty  käydä ihan tiskillä kehaseen, että hyvä hyvä ja taidanpa tulla uudestaankin. Aina kantsii kehua kun on syytä!

Tehtiin viä pikku pyörähdys keskustassa. Laikun lavalla oli joku maksuton yhteislaulutapahtuma meneillään. Siä soi joku Aavan meren tuolla puolen tai Satulinna tai vastaava.. Ennymmuista enää että mikä, mutta samaa settiä kuiteski. Ei jääty luritteleen, mutta kiva nähä että tommostakin on tarjolla niille, jotka enempi on kiinnostuneita. Siellä on kaikkee muutaki ilmaisohjelmaa, tanssinopetusta, musiikkia, yms. Googlesta löytynee!

Tänään pyörähdin Längelmäellä Leporannan taidekeskuksessa, keskellä maaseutua. Paikkaan oli mukava mennä, sillä meidät vastaanotettiin kovin ystävällisesti. Saimme esittelyä paikasta, mikä oli hyvä, koska kukaan meistä ei ollut ennen käynyt Leporannassa.

'Esillä oli 250 taidetosta yli viideltäkymmeneltä taiteilijalta. Runsaasti katsottavaa siis! Teokset olivat pääasiassa maalauksia ja grafiikkaa, niiden lisäksi esillä oli mm. koruja ja ulkona oli jonkin verran tilataideteoksia. Ei veistoksissakaan mitään vikaa oo, mutta koska ite oon mieltynyt etenkin maalaustaiteeseen, retkikohde oli mulle mieluisa. Tauluja oli monenlaisia, ja tyylejä yhtä monta kuin taiteilijoitakin. Kiinnostavaa, sieltä löytyi ne omat suosikit ja sitten myöskin ne tyylit, mitkä ei aukene itelle ollenkaan. Kuka mistäkin tykkää, varmasti löytyy jokaiselle jotakin :) Itelle jäi erityisesti mieleen Stig Rosenlundin häkellyttävän upeat maisemamaalaukset ja etenkin se, miten taitavasti niissä oli käytetty valoa. Käsittämättömän hienoja! Inspiraatio iskee, kun katselee muiden töitä. Maalaustarvikkeet löytyy kyllä.. Jospa syksyllä kaivaisin ne pois pölyttymästä ja herättelisin vanhaa harrastusta uudelleen.Teokset olivat sijoiteltu kolmeen eri rakennukseen. Yhdessä niistä oli esillä naivistisia töitä. En oo mikään naivismin varsinainen ystävä, mutta kyllä ne aiheet sai silti hymyn huulille...

Lopuksi nautittiin vielä teetä ja jäätelöä pihapöydässä, minkä jälkeen lähdettiin ajelemaan taas kotioppäin. Jos maalaustaide yhtään kiinnostaa, niin suosittelen pistäytymään! Pääsylippuja varten kannattaa varata käteistä mukaan. Ja jos sitä käteistä on mukana isompikin tukku, ja joku taulu ihastuttaa oikein erityisesti, niin sen voi samalla reissulla ostaa pois ja viedä kotiin ;)

Mitä Tamperelainen tekee kauniina päivänä? Menee tiätysti Hervantaan. Tää Suomen tunnetuimpiin lähiöihin lukeutuva kaupunginosa on täynnä mm. spurguja, aggressiivisia maahanmuuttajia, ryyppääviä opiskelijoita ja muuta aatelia. Raiskauspusikot ja ympäriinsä jätetyt huumeneulat tarjoavat asukkaille mukavaa arkipäivän jännitystä....Ja pah! Hervanta (kavereiden kesken Herwood) on oikeesti aika kesy ja huomattavasti mainettaan parempi paikkka. Mutta ohan se tiätty semmonen oma "pikkukaupunkinsa" Mansen sisällä. Siältä löytyy kelat, kirjastot, kauppakeskukset ja muut. Kaupunginosa nielee ihmisiä, koska sinne kun muuttaa niin ei oikeastaan tarvitse lähteä ikinä käymään kaupungilla tai muuta, koska hervannasta löytyy kaikki. Eli ohan se ny vähänniinku turistilomalle lähtis ku hyppää kakskolmosen kyytiin ja jää vaikka Opiskelijankadulla pois.

Mää menin sinne hyvän ilman ja testaamattomien rantojen perässä. Ensteks mentiin siskon kanssa Hervantajärven rannalle, ja se olikin aika kiva! Oli nurtsi, hiekkaranta, laituri, pukukopit ja wc:t. Vesi oli pitkälle aika matalaa, joten suosittelen lapsiperheillekin. Ja toisekseen, avara nurmi rajoittui molemmin puolin metsikköön, joten penskojen kirmausalue on kuitenkin rajallinen. Eli siellä perheenäiti spottaa oman puuttuvan lampaansa aika helposti :) Miinusta siitä että tää ei oo mitenkään ihan sikalähellä, vaikka pyörällähän tonne polkasee helposti. En tiä meneeksiitä joku bussi näppärästi ohi vai ei..

Hervantajärven uimarannalla...Ei ollu kyllä mun kellukkeet ;)

Hervantajärven uimaranta

Mää tai sisko ei kumpikaan tiedetty tarkalleen että mikä toi Ahvenisjärvi oikeen on. Tiedettiin vaan että se on jossaki Hervannan kirkon takana, ja ajateltiin, että voiskohan siellä uida tai rillata itteensä. Matkalla spotattiin sellanen lasten leikkiväline-keinu-systeemi. Yhteistuumin päätettiin mennä sitä testaileen. Siis eihän sevväliä vaikka molemmat lähestytään kolmeekymppiä... Välillä voi vähän lapsettaa. Mitään painorajaakaan ei näkyny, siispä mentiin ilolla keinumaan :D Ei alkuun ihan osattu, ei meinannu lähteä pyörimään se systeemi. Killuttiin vaan ja naurettiin niinku pikkukakarat! Siis tää oli varmaan hauskempi ku ykskää Särkänniemen laite. Huh, tästä töhöilystä löytyy ihan videookin, täältä: http://www.youtube.com/watch?v=DlKeGHlTzTg&feature=youtu.be

Ja eihän siä Ahvenisjärvellä viittiny jäädä ottaan arskaa, sevverran oli noita vanhan koulukunnan Hervantalaisia laitapuolenkulkijoita saapunu sinne puistonpenkille kokoustamaan. Siinä ku ois ruvennu heittämää vaatetta pois niin tiä sitte mitä ois käyny, kun kommenttia saatiin jo ihan vaan ohikulkiessamme :D Vaikka ois siä ollu semmonen kiva laituri ja kaikkee.

Kaukajärven uimala

Nomutta, me lähdettiin sitte legendaariselle Kaukajärven soutustadionin rannalle. Stadioni ei petä ikinä. Siä on arskalaituri, hyppylaituri, vessat, kioski, nurmikkoo, sauna ja mitänäitänyo. kaikkee löytyy siis! Siä on myös yks jos toinenki viettäny teinivuosiensa kesäiltoja, millon missäkin merkeissä... Mutta aivan mahtis auringonottopaikka! Vaikka nyt ei ollu kyllä mikään hellekeli, mutta ei haitannu. Ruskettaa se aurinko kuitenkin.. Tonne ei kyllä kannata suunnata jos haluaa olla yksin, koska yleensä siä on pari muutaki rillaajaa paikalla. Kaiken ikästä ja näköstä väkee! Ainut miinus on järven pohja. Ei mitään pehmeetä hiekkaa vaan semmosta pientä ei-niin-mukavantuntusta kivee. Tommosia pikkuvikoja.. Vesi oli 21-asteista, tuntu kyllä kylmemmältä.. Mut mukavaa puuhaa tommonen pötköttely!

No eilisestä touhupäivästä väsähtäneenä kaipasinkin jo sitä että saa heittää jalat sängylle ja levähtää. Ja mikä onkaan parempaa kuin päivän päätteeksi painaa päänsä hotellin muhevaan tyynyyn? Siispä suuntasin Lempäälässä sijaitsevaan hotelli-ravintola Vaihmalanhoviin. Ajoin vihreään pihapiiriin ja auton sai parkkiin helposti ja lähelle. Päärakennuksessa on 8 uniikisti sisustettua huonetta, jotka sopivat myös allergikoille. Huoneissa oli kylpyhuone, tv, hiustenkuivain ja kaikki, mitä olla pitääkin. Myös piharakennuksessa on varattavissa 9 maalaisromanttista, niinikään hyvin varusteltua huonetta.

Huoneilla oli omat nimensä, itse nukuin Kaukokaipuussa (sopi mulle jo nimenkin puolesta aika hyvin!). Kalusteet oli tyylikkäitä, ihastuin etenkin puiseen tummanruskeaan (antiikki?)kaappiin, ja pesualtaaseen, jonka jalkana toimi vanhan ompelukoneen jalka. Allas oli ruskea ja tyylikäs, sen sisäpinnassa oli sellaisia muinaisia merkkejä tms. Huoneen nimi oli otettu sisustuksessa muutenkin kivasti huomioon, seiniä koristi vanha palmupuu-taulu ja maailmankartta. Kokonaisuutta oli todellakin ajateltu! Yleistenkin tilojen sisustus oli harkittu, pihapiiri oli hyvin hoidettu.  Paljon mielekkäämpää käydä tällaisessa paikassa kuin jossain suuressa ketjuhotlassa.

Kylpyhuoneen tyylikäs pesuallas

Päärakennus

Vaihmalanhovissa on laadukas sisustusputiikki, rantasauna, beach volley-kenttä, ja Day Spa-hoitola. Vieressä sijaitsee golfkenttä ja Lempäälän ratsastuskoulu.Muita aktiviteettimahdollisuuksia on paljon tilattavissa. Hovissa voi myös järjestää juhlia ja kokouksia, tilat sopivat loistavasti vaikkapa hääjuhliin. Ympäristö on tyylikäs mutta romanttinen. Ihan loistopaikka vaikkapa pienelle irtiotolle tai pidennetylle viikonlopulle kumppanin kanssa! ;)

Sain ystävällistä palvelua, jopa puutarhuri tervehti kun tassuttelin aamukasteessa kameran kanssa ja tutustuin ympäristöön. Ja aamiainen oli herkullinen ja monipuolinen, nautin sen terassilla järvimaisemaa katsellen :)  Ei mulloo kerrassaan mitään pahaa sanottavaa, hieno kohde, ilolla suosittelen muillekin!

Suuntasin aamupäivällä Lempäälään liikekeskus Ideaparkiin, jossa on meneillään Suomen suurin ale. Onneks isoimmat aleruuhkat oli takanapäin, ja sain rauhassa shoppailla. Ja aijjai se oli kivaa nyt kun siihen oli varannut aikaa!

Ideapark on niin hervottoman kokoinen että siä kun pari kertaa tallustaa rakennuksen päästä päähän niin sehän käy jo urheilusta. Saman katon alle mahtuukin si kyllä vaikka mitä: Pohjois-Euroopan suurin sisähuvipuisto Funpark, kuntosali, huonekaluliikkeitä, Prisma, ja tiätysti ravintolat, kahvilat, käsityö-taide-sisustus-/vaate-/kenkäkaupat jne....Liikkeitä on liki 200.Tän päivän jälkeen ei tarvi taas vähään aikaan lähtee shoppaileen..:D Mukaan tarttu vaatteita ja kenkiä. Mum miälestä joka likka tarttee kahdet klassiset korkonkengät: mustat ja punaset!Tänään löysin molemmat ;)

Sovituskopeissa ravaaminen on pidemmän päälle rasittavaa. Siksi shoppailun välissä olikin ihana pistäytyä jalkahoitoon Lagoon Fish Foot Spa:han. Hoitajina toimi kymmenet pienet tohtorikalat :) Homma  toimii siis niin, että jalat lasketaan akvaarioon, jossa kalat näykkivät kuolleen ihosolukon irti. Kaloilla on imukuppimaiset hampaattomat suut, joten hoito ei satu. Sen sijaan se kyllä alkuun kutittaa hirmusesti! Naureskelin ääneen ekat minuutit, kunnes totuin ja pystyin pikkuhiljaa rentoutumaan. Ulkomailla näitä tapaa enemmänkin, Suomessa hoitoa saa vielä melko harvoista paikoista. Ihanaa kun sai hetkeksi aikaa vain pysähtyä ja hengähtää. Suosittelen myös niille, jotka ei jaksa juosta puolisoidensa kanssa rättikaupoilla..(äijäparkki-ainesta)  ;) Hoidon jälkeen veri kiersi ja jalat olivat ihanan pehmoiset!

Shoppailutohinassa alkoi myös vähän huikoa, joten menin karkottamaan pikkunälkää Kahvila Herkkuparkkiin. Tarjolla oli pikkusuolaista, leipiä, panineja, ja makkarabaarin antimia. Päädyin perinteiseen ratkasuun, jota lapsetkin usein suosii: nakit ja muusi! :D Annos oli pieneen nälkään juuri sopiva, ja siittä sai kuulkaa ihan uutta virtaa shoppailuun. Jälkkäriksi olisi ollut tarjolla leivoksia ja monia erilaisia jäätelöannoksia. Olin perinteisellä tuulella, joten päädyin pehmikseen suklaakastikkeella, ja kahviin. Joko suklaakastike oli poikkeuksellisen hyvää, tai sitten mulla oli niin hyvä fiilis että kaikki oli muutenvaan extrakivaa! Sama kai se, viihdyin jokatapauksessa :D Herkkuparkissa oli ilo poiketa, myyjät olivat mukavia ja sain oikein ystävällistä palvelua.

Ideaparkista suuntasin ystäväni kanssa Valkeakoskelle nauramaan. Kyseessä oli siis molempien ensimmäinen kerta naurujoogassa. Vaikka oonkin avoin luonne, mussa asuu pieni jähmeä ja epäluuloinen suomalainen. Siksi ihan alussa oli hieman vaikeaa heittäytyä, mutta kyä se siittä si lähti! Lopulta naurettiinkin sitte niin, että meikit levis naamalle! Ohjaaja Petra Pikkanen taisi sanoa, että kolmen minuutin nauru vastaa 45minuuttia soutulaitteessa. Tehokasta kuntoilua siis! :D En tienny että nauru laittaa aineenvaihdunnan liikkeelle, mutta totesin sen sitten joogan jälkeen, kun päätä rupesi hieman särkemään. Sama homma käy hieronnan tai kuppauksen jälkeen, jos ei oo juonut tarpeeksi. Veden juomisella pikku särky lähti nopeesti. Joogan jälkeen kropassa oli ihanan rento ja voipunut olo. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, avoimin mielin vaan. Nauru sopii kaikille! :) Huomena lisää juttua, nyt reissublogisti painaa pään tyynyyn..

PS. Petra Pikkanen järjestää nauruohjausta mm. työporukoille ja erilaisiin tapahtumiin. Lisää voit kysellä osoitteesta petra.pikkanen@gmail.com

Oon taas astetta parempi tamperelainen, kun oon ny vihdoinkin vieraillu Tallipihalla (kyä jokasen tamperelaisen pitäs käydä tua). Mesta on peräsin 1800-luvulta, ja se on aikanaan rakennettu paikallisen tehdaspampun hevosia ja niiden hoitajia varten. Oon kävelly siitä ohi ainakin sataviistoista kertaa, mutten oo ikinä poikenny porteista sisään. Nyt poikkesin, ja ihastuin!

Serkkutyttö lähti seuraneidiksi, ja yhessä suunnistettiin ensin Tallipihan kahvilaan. Sisäänkäynti vanhaan puutaloon oli söpöllä pikkukujalla. Rakennus oli sisältäkin viehättävä ja sateiseksi päiväksi siellä oli yllättävän paljon vilinää. Meidät otettiin avokätisesti vastaan, syötiin herkulliset ja täyttävät salaattilounaat.

Susanna Laine palveli meitä hymyssä suin

Lautasella oli kaikenlaista, kuitenkin sopivasti erillään niin, että omat mahdolliset inhokit (jos ei vaikka tykkää oliiveista tms) ois ollu helppo jättää syömättä. Mullei kyä sitä ongelmaa ollu :D Salaattiin sai valita mieleisensä täytteen, ite päädyin halloumiin ja serkku valitsi vuohenjuuston. Nams. Jälkkäriksi annokseen ois sisältyny kahvit ja pipari, mutta me saatiin valita vitriinistä mieleisemme makeat. Paikan ystävällinen emäntä Susanna Laine osasi suositella juur oikeet herkut ja neuvoi meitä myös kahvi-/teevalikoiman suhteen. Gluteenittomiakin tuotteita löytyi, pisteet siitä. Kahvilasta jäi hyvä mieli! Voiskin alkaa sopia lounastreffejä tonne, näiden ainaisten Hämeenkadun ketjukahviloiden sijasta..

Herneenversoja, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja...

Hauskat kangasviirit

Seuraavaks me ja täydet vatsat lähettiin tutustuun pihapiiriin. Puodit oli täynnä käsitöitä, designia, kaikkia ihanuuksia. Tallipihan suklaapuodista löytyy herkkusuille kaikkia semmosia hyviä, mitä ei marketin karkkihyllyltä saa (esimerkkinä vaikkapa vaahtokarkki-kukkakimppu). Myös pihakioskeissa on heinäkuun ajan kädentaitajia myymässä tuotteitaan. Mukaan tarttui muutama kiva pikkujuttu, mutta ne on semmosia hyshys-lahjahommia mitä ei voi viä paljastaa :D

Ja koska kyseessä on Tallipiha, ei pidä unohtaa ponia, vossikkaa ja kanoja. Talutusratsastusta ja hevosvaunuajelua on tarjolla pientä maksua vastaan. Tää paikka on takuuvarmasti kiinnostava lastenkin mielestä, eli kantsii ottaa muksut mukaan kun menee. Tallipihalla järjestetään säännöllisesti myös erilaisia tapahtumia, tarjontaan kannattaa tutustua niiden nettisivuilla: http://www.tallipiha.fi/. Mukava paikka, suosittelen lämmöllä!

Yks päivä Ylöjärvellä ajellessani poikkesin matkalla Kauppakeskus Eloon. Palkat oli sopivasti tullu ja vaatteita tarttis saada, joten sinne siis, extempore. Edellisestä visiitistä on vuosia aikaa. Kauppakeskus ei oo mikään valtavan suuri, mutta siältä löytyy sopivasti vaate-, koru- ja kenkäliikkeitä, supermarketti, palveluita ja sisustusliikkeitä. En vaan vissiin ollu ihan tikissä tohon shoppailutouhuun, aurinko oli pehmentäny pään enkä jaksanu oikein keskittyä. Mitään ei sit tarttunu mukaan, paitsi neon-oranssi kynsilakka (tätähän täältä lähettiinki hakemaan..?)! Päätin luovuttaa kun totesin että ehämmää jaksa ees käydä sovittamassa mitään. Ehkä ens kerralla paremmalla puhdilla?

Lähtiessäni spottasin että 10.8 järjestetään Elojuoksu-tapahtuma, puolimaraton ja 11,8km reitti. Mietin että pitäskö... Tiätty voin hikoilla ton 11,8km ihan iteksenikin lenkillä, mutta en vaan oo koskaan ollu missää juoksutapahtumassa. Kyä toi puolimaraton pitää ottaa tavotteeksi joskus...Ei vielä :D Mutta siis, tonne vaan kaikki ketä on juoksukärpänen purassu!

Lauantaina Jämiltä lähdettyäni kävin vielä Ikaalisissa. Pitihän sinne taas poiketa, kun se oli niin sopivasti siinä matkan varrella. Ikaalisissa oli nimittäin meneillään Sata-Häme Soi festarit, ja pikkukaupunki oli todellakin heränny eloon! Erityiskiitos Ikaalisten Kylpyläkaupunki Oy:lle ja Sirpa Salkoaholle, kun järjestyi tää mun vierailu niin mukavasti lyhyellä varoitusajalla. Jos suunnittelet reissua Ikaalisiin, niin kannattaa ehdottomasti soittaa tai vierailla tuolla matkailutoimistolla. Sieltä saat parhaat vinkit alueen tarjonnasta!

Jalkauduin festivaalipuistoon ja kattelin ympärilleni. Kojuista sai ostettua tanssikenkiä, hierontaa, kalaa, koruja ja kaikkee mitä keksiä saattaa. Ite sorruin ja ostin englantilaista toffeeta. Sikahyvää, sikakallista! Sitten kävin tutustumassa puistolavan soitantaan lähemmin, pysyttelin kuitenkin sen verran kaukana tanssilattiasta ettei vanhingossakaan joutunu tanhuamaan :D Tanssiharrastajalle tää festivaali on  ihan huippu, tanssimusiikkia joka paikassa, parketti ulkosalla ja tanssittajia ympäri Suomee, mikäs sen parempaa? Vähän vaihtelua perinteisille lavatansseille. Tai sitten voi ihan vaan istahtaa nauttimaan musiikista ja tunnelmasta, niinkun minä tein.

Illalla kävin katsomassa Taraf de Haïdouks-nimistä mustalaisorkesteria. Konsertti oli harvinaislaatuinen tuulahdus toisesta kulttuurista, kyseessä on maailman kuuluisin mustalaisorkesteri (uuuu Johnny Deppkin fanittaa noita). Soitanta oli  vauhdikasta kun sedät ja paapat laitto menemään! Oli harmonikkaa, viulua, huilua ja kaikenmoista. Ei tästä ny ihan mun lempibändiä oo tulossa, mutta oli avartavaa käydä katsomassa. Vastaanotto oli vähän semmonen joko tai. Suuri osa yleisöstä eli aika villistikin (ottaen huomioon että ite edustin nuorinta jaostoo ja keski-ikä oli 40+?) konsertin mukana. Mutta juttelin myös ihmisten kanssa jotka tuumas että konsertti ei napannu alkuunkaan. Ite oisin oottanu että showssa olis ollu viä vähän enemmän iloa mukana. Ny mentiin enempikin voimalla eteenpäin.

Lopuksi poikkesin kurkkaamassa festivaalipuiston iltameininkejä. Musiikki soi ja ihmiset nautti auringosta. Tää oli tämmönen positiivinen kesätapahtuma, en spotannut yhtään ördääjää. Tai tappelua. Aika harvinaista!

Perjantain keikkariennoista selvittyäni suuntasin Jämikeskukselle Jämi Fly In -tapahtumaan. Heti alueelle käveltyäni pääsin seuraamaan huimapäisten Cageridersien surmanajoshowta. Kaks (!) miestä pallohäkissä ajelemassa prätkillä, huhhuhhh. Jännitystä lisätäkseen ne otti vielä yhden vapaaehtosen pallon keskelle seisomaan. Mahto sitä mimmiä hiukan kuumottaa..

Seuraavaksi kiipesin harjulle katselemaan airshowta. Ensimmäisenä ohjelmassa oli Messerschmitt miniautojen näytösajo. Sen jälkeen nähtiin mm. taitolentoa, laskuvarjohyppyjä, rc-lennokkinäytöksiä.. Noi lennokkihommat oli taidokkaita ja ihan hianoja seurata, mutta silti mua jollain tasolla huvitti :D Mulla on piäniä vaikeuksia suhtautua täydellä vakavuudella tähän isot miehet&pienet lennokit yhtälöön. Mutta vika on minussa, ehkä ymmärtäisin jutun jujun paremmin jos olisin ilmailuharrastaja...?

Toi on varmasti niiiiin upeeta !

Terkkuja taivaalta!Ystävällinen kanssamatkustaja otti kuvan.

Airshown jälkeen hyppäsinkin helikopterin kyytiin!!!Nyt sinne tuli sitte mentyä kun viimeks jäi väliin.. Lennosta kiitokset Suomen Helikopterikeskukselle (http://www.helikopterikeskus.com/). Oli kyllä huisia, mahtavaa päästä kattelee ympärilleen vähän uudesta perspektiivistä. Siä mentii ja ihasteltiin maisemia. Videoo noususta löytyy täältä:  http://www.youtube.com/watch?v=4YzE5wPXZoI&feature=youtu.be

Art boss Sami Saikkonen opastettavana

Alueella oli myös sellainen Kiiking-keinu, jolla pääsi meneen ympäri jos sai tarpeeksi kovat vauhdit. Tapahtuman taiteellinen johtaja Sami Saikkonen kokeili keinua, ite en edes harkinnu uskaltavani. Oli piäntä vaille että Saikkonen olis menny keinulla ympäri, muttei sitten ihan kuitenkaan päässy. Käski sanoa ettei uskaltanut, mutta totesi kuitenkin koittavansa uudestaan seuraavana päivänä ;)

Semmosta Jämillä, väkee näytti riittävän!Jotkut tuli paikalle motskareilla, jotkut lentokoneilla, ja olihan tua noita autojakin. Ite en ehtinyt viipyä kuin jokusen hetken, varmasti monia mielenkiintosia juttuja ois ollut myös perjantaina ja sunnuntaina.

No huh, kaikellaista settiä taas! Kävin eilen viä siä Tammerkosken Sillalla-meiningeissä kattomassa Neljää Ruusua. Aattelin että mua ei oo tehty sokerista, joten pikku sateessa kävelin keskustaan punanen sontsa turvanani.

Ennen keikkaa kuuntelin hieman jo humaltuneita täti-ihmisiä takanani: "Tää on kai jotain sukua sille Ismo Alangolle tää laulaja, eiksookki?Ainakin niillä on ihan samanlainen tapa laulaa." Asiasta vois ehkä olla useampaakin mieltä, mutta en viittiny puuttua keskusteluun. Mistä sen tietää, ois voinu tulla vaikka turpaan :D Ja turpaan meinas tulla muutamalle pitkälle äijälle, jotka vähän ryysi eturiviin. Viereisessä isommassa naisporukassa nousi hirmunen haloo siitä, kuinka juuri heitä on kohdeltu tässä asiassa väärin. Pituusjärjestys se olla pitää! Siä sitte kovasti jo suunniteltiin, ihan havainnollistavien liikkeiden kanssa, että mitenkä ne äijät laitettas matalaks. Ja yks miekkonen perjantaitunnelmissa kirku suoraa huutoo, vähän jäi epäselväks että mitä se sillä yritti viestittää..  Mua snadisti alkuun lannisti tää aggressiivisuus ympärilläni, mutta onneks keikka siitä sitten alko, ja yhtäkkiä kaikki rakasti taas toisiaan! Musiikilla on semmonen vaikutus :)

Ja sen jälkeen se tunnelma oliki kuuma, kostee ja katossa! Neljällä Ruusulla on niin paljon radiohittejä, että yhteislaululta ei voinu mitenkään välttyä. Sopivasti uutta, sopivasti vanhaa, ja pitää myöntää että meininki peittos Puun ja jopa Putronkin keikat. Bändillä riittää hyvin virtaa. Ja Juha Tapiokin pyörähti yllärinä lavalla. Vettä alko sataan keikan aikana oikeen urakalla.Teltassa meni sellasia virtoja mitä piti väistellä, jos yritti epätoivosesti pitää varpaitaan kuivana. Mää luovutin aika nopeeta.

No siittä sitte suuntasin märät varpaani Ukko-Nooaan. Niillä on naisten WC:ssä nyrkkeilysäkki. Kai ne on todennu että parempi kun akat hakkaa säkkiä eikä ukkoja :D Ja vielä jatkettiin porukalla Bricksiin. Bricksissä on sopivasti jumputusta ja sopivasti suomimusaa, ja sopiva ikäraja. Ja ihmisiäkin oli ihan sopivasti! Siälä oli hyvä olla. Niin hyvä, että viihdyttiin ihan tappiin saakka.  Aamulla pitikin sit hetki availla silmiä, että pääsi liikenteeseen kohti uusua kujeita.. Mutta se onkin sitten ihan oma lukunsa ;)

Tänään kävin tutustumassa Kallenaution kievariin Juupajoella. Pihapiiri on vanha, vihree ja viehättävä, täynnä historiaa. Emmää ny rupee mitään historiikkia pitään sen kummemmin, muuta kun että on tuolla aikanaan yöpyny mm. tämmönen Topelius niminen kaveri. Ja vähän muitakin... Historiaa löytyy tarkemmin täältä: http://www.kallenautio.fi/historia.html

Pihapiiriä

Tällä hetkellä kievarissa on myymälä, museo, kahvila (lounastakin saa, ja juhlia voi järjestää) ja esillä on vaihtuvia taidenäyttelyitä. Nyt siä on esillä Pitkämäen perheen näyttely "Isä ja kakarat", minkä perässä mää sinne oikeestaan alunperin lähdinkin. Uumoilin, että nyt on varmaan jotaki komeeta näytillä, ja niin olikin. Yhdessä perheessä tuntuu olevan lahjakkuutta vähän jokaisella. Itte pidin erityisesti siitä, että näyttelyssä oli monipuolisesti erityyppisiä ja eri tekniikoilla tehtyjä töitä vuosien varsilta. Oli karikatyyrejä, maisemia, henkilökuvaa..  Teokset olivat pääasiassa öljyväri-, tussi, ja lyijykynätöitä.

Tarkkaa jälkeä

Ja se Kallenaution miljöö on aika ihana. Lapsille on  oma leikkitupa ja päärakennuksen pirtissä pääsee tutustuun paikan historiaan tarkemmin. Aittarakennuksen museossa on kaikkia vanhoja työvälineitä. Kyllä tuntee ittensä välillä hölmöksi kun ei ollu kaikista esineistä palan hajua, että mitä niillä on aikanaan tehty.

Mummolatunnelmaa kahvilan ikkunalla

Kaiken ihmettelyn jälkeen otettiin vielä jäätelökahvit kaikessa rauhassa. Santsikuppikin ois tullu kaupan päälle, mutta eihämme enää  semmosta jaksettu.. Kannattaa poiketa sillä suunnalla ajellessa, kaunis ja kiireetön paikka!

Kanta-Teiskon nuorisoseuran kesäteatteri oli uus kokemus mulle. Siellä esitettiin Ludvig Holbergin klassikkonäytelmä (kuulemma, mää olin tällä kertaa niin sivistymätön etten ollu kuullu tosta aiemmin) Jeppe Niilonpoika, Mikko Joukamaan päivittämänä versiona. Nomutta pääsinpä ainaki tuorein silmin tätä katselemaan.Oli tosin pari mutkaa matkassa ennenkun olin perillä. Ehämmää ollu ennen kiireistä lähtöö ehtiny kauheesti kattoon että mihin sitä ollaan menossa. Jos oisin järjellä aatellu niin oisin tasan tarkkaan tienny mistä nopeiten ajaa. Mutta ei, kuuntelin navigaattoria, ja heti väärälle reitille käännyttyäni tiesin että ou nou! Siä sitä köröteltiin meneen, ja sitten oli viä vähän tietöitä yms..Onneks lopulta ehdin, enkä ollu ees vika, huh!

Näytelmä kertoi periaatteessa hyväntahtoisesta, alkoholisoituneesta Jeppe Niilonpojasta, jonka viinalasi vaihtui koko ajan isompaan ja isompaan. Lopulta ryypättiin ämpäristä. Ihan alkupuoli tuntui ehkä hieman yllätyksettömältä, mutta sitten päästiin vauhtiin ja hauskaa tuli! Näytelmässä oli kaikkia kivoja yksityiskohtia mistä pidin, niinkuin esimerkiksi ratkaisut millä siirryttiin paikasta tai hahmosta toiseen. Myös ajankohtaiset viittaukset tämän päivän politiikkaan jaksoivat naurattaa. Vanha näytelmä ajan hermolla.

Kahdeksan hengen poppoolla oli saatu paketti hyvin kasaan. Pääroolin esittäjä Juho Keränen teki suurimman työn ja keräsi pisteet vakuuttavana, sympaattisena juoppo-Jeppenä.  Ja toiset lempparit oli ihan ehdottomasti agentit Monni ja Kvarnsten! Aivan huippuja, uhkailivat mm. Supolla, Valpolla ja Karpolla... :D

Väliaikakahvit ja pullat kuuluivat (edullisen) lipun hintaan. Miljööstä ja ilmapiiristä oli onneksi kaukana sellainen "turhantärkeys", jonka silloin tällöin mielletään liittyvän teatteriin. Siksi pidän kesäteatterista yleensäkin. Ihmiset ei oo niin paskanjäykkinä liikenteessä. Pienehköt tilat ja näyttämö olivat söpöt ja toimivat. Lähtiessä olis ollut kiva vähän jututtaa näyttelijöitä, mutta koska saavuin viimeisten joukossa, mun piti tiätty ensimmäisten joukossa ajaa autoni pois muiden tieltä. Oma vika. Mutta mukavaa oli!

Jos sääkin haluat tonne, niin voit kattoo aikatauluja vaikkapa täältä: http://www.kantateiskonnuorisoseura.com/

Jaa Tammerkosken Sillalla, siis se homma missä Mikko Alatalo laulattaa ihmisiä? Eeei, nyt en puhu siitä tv-ohjelmasta. Puhun kesäfestareista, jotka on Tampereen keskustassa lauantaihin saakka. Alatalo veti yhteislaulua avajaispäivänä, mutta sen jälkeen on nähty muutakin. Mää oon nähny Samuli Putron ja Anna Puun. Ja spydärin myyjiä, ilmapalloja, ilosia ilmeitä, bajamajoja, lastentapahtuman ja tanssivia ihmisiä.

Keskustorin juhlateltta

Putron keikka oli maanantaina. Viikonpäivään nähden ihmisiä oli paikalla kohtuullisen hyvin. Meininki oli ihan huippu, jopa parempi kun olin osannut odottaa! Tulin hyvälle tuulelle ja nautin tunnelmasta. Aika supliikkimies tuo Samuli! Yritin kuvailla, mutta lopulta oli pakko laittaa tanssiksi. Yleisön seasta räpsin, kun lavan eteen ei ollut kellään asiaa.

Ja Anna Puun näin ensimmäistä kertaa. Suurin osa biiseistä oli aika tuttuja ja livenä toimi yhtä hyvin kuin levyltä, varmaan paremminkin. Mimmi itsessään oli söpö ja rouhee samaan aikaan. Alkupuolella tuli hitaampia biisejä, mun mielestä meno parani kun tempo kasvoi.

Päivätapahtumat on maksuttomia (yhteislaulua, esiintyjiä ym..). Iltakeikat keskustorin juhlateltalla vaatii pääsymaksun, ja klubiohjelmaa on Ilonassa ja Londonissa. Meiningit on pystyssä lauantaihin saakka, ohjelma löytyy täältä: http://www.sillalla.net/2013/index.html. Saattaa olla, että multa tulee vielä yksi kuvapostaus jostain tulevasta keikasta...Jää nähtäväksi :)

Ja niin! Niitä MENOVINKKEJÄ otan edelleen mielellään vastaan, eiku viestiä tai soittoo numeroon 044 3599962 ;)