Kirsikka

No eilisestä touhupäivästä väsähtäneenä kaipasinkin jo sitä että saa heittää jalat sängylle ja levähtää. Ja mikä onkaan parempaa kuin päivän päätteeksi painaa päänsä hotellin muhevaan tyynyyn? Siispä suuntasin Lempäälässä sijaitsevaan hotelli-ravintola Vaihmalanhoviin. Ajoin vihreään pihapiiriin ja auton sai parkkiin helposti ja lähelle. Päärakennuksessa on 8 uniikisti sisustettua huonetta, jotka sopivat myös allergikoille. Huoneissa oli kylpyhuone, tv, hiustenkuivain ja kaikki, mitä olla pitääkin. Myös piharakennuksessa on varattavissa 9 maalaisromanttista, niinikään hyvin varusteltua huonetta.

Huoneilla oli omat nimensä, itse nukuin Kaukokaipuussa (sopi mulle jo nimenkin puolesta aika hyvin!). Kalusteet oli tyylikkäitä, ihastuin etenkin puiseen tummanruskeaan (antiikki?)kaappiin, ja pesualtaaseen, jonka jalkana toimi vanhan ompelukoneen jalka. Allas oli ruskea ja tyylikäs, sen sisäpinnassa oli sellaisia muinaisia merkkejä tms. Huoneen nimi oli otettu sisustuksessa muutenkin kivasti huomioon, seiniä koristi vanha palmupuu-taulu ja maailmankartta. Kokonaisuutta oli todellakin ajateltu! Yleistenkin tilojen sisustus oli harkittu, pihapiiri oli hyvin hoidettu.  Paljon mielekkäämpää käydä tällaisessa paikassa kuin jossain suuressa ketjuhotlassa.

Kylpyhuoneen tyylikäs pesuallas

Päärakennus

Vaihmalanhovissa on laadukas sisustusputiikki, rantasauna, beach volley-kenttä, ja Day Spa-hoitola. Vieressä sijaitsee golfkenttä ja Lempäälän ratsastuskoulu.Muita aktiviteettimahdollisuuksia on paljon tilattavissa. Hovissa voi myös järjestää juhlia ja kokouksia, tilat sopivat loistavasti vaikkapa hääjuhliin. Ympäristö on tyylikäs mutta romanttinen. Ihan loistopaikka vaikkapa pienelle irtiotolle tai pidennetylle viikonlopulle kumppanin kanssa! ;)

Sain ystävällistä palvelua, jopa puutarhuri tervehti kun tassuttelin aamukasteessa kameran kanssa ja tutustuin ympäristöön. Ja aamiainen oli herkullinen ja monipuolinen, nautin sen terassilla järvimaisemaa katsellen :)  Ei mulloo kerrassaan mitään pahaa sanottavaa, hieno kohde, ilolla suosittelen muillekin!

Suuntasin aamupäivällä Lempäälään liikekeskus Ideaparkiin, jossa on meneillään Suomen suurin ale. Onneks isoimmat aleruuhkat oli takanapäin, ja sain rauhassa shoppailla. Ja aijjai se oli kivaa nyt kun siihen oli varannut aikaa!

Ideapark on niin hervottoman kokoinen että siä kun pari kertaa tallustaa rakennuksen päästä päähän niin sehän käy jo urheilusta. Saman katon alle mahtuukin si kyllä vaikka mitä: Pohjois-Euroopan suurin sisähuvipuisto Funpark, kuntosali, huonekaluliikkeitä, Prisma, ja tiätysti ravintolat, kahvilat, käsityö-taide-sisustus-/vaate-/kenkäkaupat jne....Liikkeitä on liki 200.Tän päivän jälkeen ei tarvi taas vähään aikaan lähtee shoppaileen..:D Mukaan tarttu vaatteita ja kenkiä. Mum miälestä joka likka tarttee kahdet klassiset korkonkengät: mustat ja punaset!Tänään löysin molemmat ;)

Sovituskopeissa ravaaminen on pidemmän päälle rasittavaa. Siksi shoppailun välissä olikin ihana pistäytyä jalkahoitoon Lagoon Fish Foot Spa:han. Hoitajina toimi kymmenet pienet tohtorikalat :) Homma  toimii siis niin, että jalat lasketaan akvaarioon, jossa kalat näykkivät kuolleen ihosolukon irti. Kaloilla on imukuppimaiset hampaattomat suut, joten hoito ei satu. Sen sijaan se kyllä alkuun kutittaa hirmusesti! Naureskelin ääneen ekat minuutit, kunnes totuin ja pystyin pikkuhiljaa rentoutumaan. Ulkomailla näitä tapaa enemmänkin, Suomessa hoitoa saa vielä melko harvoista paikoista. Ihanaa kun sai hetkeksi aikaa vain pysähtyä ja hengähtää. Suosittelen myös niille, jotka ei jaksa juosta puolisoidensa kanssa rättikaupoilla..(äijäparkki-ainesta)  ;) Hoidon jälkeen veri kiersi ja jalat olivat ihanan pehmoiset!

Shoppailutohinassa alkoi myös vähän huikoa, joten menin karkottamaan pikkunälkää Kahvila Herkkuparkkiin. Tarjolla oli pikkusuolaista, leipiä, panineja, ja makkarabaarin antimia. Päädyin perinteiseen ratkasuun, jota lapsetkin usein suosii: nakit ja muusi! :D Annos oli pieneen nälkään juuri sopiva, ja siittä sai kuulkaa ihan uutta virtaa shoppailuun. Jälkkäriksi olisi ollut tarjolla leivoksia ja monia erilaisia jäätelöannoksia. Olin perinteisellä tuulella, joten päädyin pehmikseen suklaakastikkeella, ja kahviin. Joko suklaakastike oli poikkeuksellisen hyvää, tai sitten mulla oli niin hyvä fiilis että kaikki oli muutenvaan extrakivaa! Sama kai se, viihdyin jokatapauksessa :D Herkkuparkissa oli ilo poiketa, myyjät olivat mukavia ja sain oikein ystävällistä palvelua.

Ideaparkista suuntasin ystäväni kanssa Valkeakoskelle nauramaan. Kyseessä oli siis molempien ensimmäinen kerta naurujoogassa. Vaikka oonkin avoin luonne, mussa asuu pieni jähmeä ja epäluuloinen suomalainen. Siksi ihan alussa oli hieman vaikeaa heittäytyä, mutta kyä se siittä si lähti! Lopulta naurettiinkin sitte niin, että meikit levis naamalle! Ohjaaja Petra Pikkanen taisi sanoa, että kolmen minuutin nauru vastaa 45minuuttia soutulaitteessa. Tehokasta kuntoilua siis! :D En tienny että nauru laittaa aineenvaihdunnan liikkeelle, mutta totesin sen sitten joogan jälkeen, kun päätä rupesi hieman särkemään. Sama homma käy hieronnan tai kuppauksen jälkeen, jos ei oo juonut tarpeeksi. Veden juomisella pikku särky lähti nopeesti. Joogan jälkeen kropassa oli ihanan rento ja voipunut olo. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, avoimin mielin vaan. Nauru sopii kaikille! :) Huomena lisää juttua, nyt reissublogisti painaa pään tyynyyn..

PS. Petra Pikkanen järjestää nauruohjausta mm. työporukoille ja erilaisiin tapahtumiin. Lisää voit kysellä osoitteesta petra.pikkanen@gmail.com

Oon taas astetta parempi tamperelainen, kun oon ny vihdoinkin vieraillu Tallipihalla (kyä jokasen tamperelaisen pitäs käydä tua). Mesta on peräsin 1800-luvulta, ja se on aikanaan rakennettu paikallisen tehdaspampun hevosia ja niiden hoitajia varten. Oon kävelly siitä ohi ainakin sataviistoista kertaa, mutten oo ikinä poikenny porteista sisään. Nyt poikkesin, ja ihastuin!

Serkkutyttö lähti seuraneidiksi, ja yhessä suunnistettiin ensin Tallipihan kahvilaan. Sisäänkäynti vanhaan puutaloon oli söpöllä pikkukujalla. Rakennus oli sisältäkin viehättävä ja sateiseksi päiväksi siellä oli yllättävän paljon vilinää. Meidät otettiin avokätisesti vastaan, syötiin herkulliset ja täyttävät salaattilounaat.

Susanna Laine palveli meitä hymyssä suin

Lautasella oli kaikenlaista, kuitenkin sopivasti erillään niin, että omat mahdolliset inhokit (jos ei vaikka tykkää oliiveista tms) ois ollu helppo jättää syömättä. Mullei kyä sitä ongelmaa ollu :D Salaattiin sai valita mieleisensä täytteen, ite päädyin halloumiin ja serkku valitsi vuohenjuuston. Nams. Jälkkäriksi annokseen ois sisältyny kahvit ja pipari, mutta me saatiin valita vitriinistä mieleisemme makeat. Paikan ystävällinen emäntä Susanna Laine osasi suositella juur oikeet herkut ja neuvoi meitä myös kahvi-/teevalikoiman suhteen. Gluteenittomiakin tuotteita löytyi, pisteet siitä. Kahvilasta jäi hyvä mieli! Voiskin alkaa sopia lounastreffejä tonne, näiden ainaisten Hämeenkadun ketjukahviloiden sijasta..

Herneenversoja, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja...

Hauskat kangasviirit

Seuraavaks me ja täydet vatsat lähettiin tutustuun pihapiiriin. Puodit oli täynnä käsitöitä, designia, kaikkia ihanuuksia. Tallipihan suklaapuodista löytyy herkkusuille kaikkia semmosia hyviä, mitä ei marketin karkkihyllyltä saa (esimerkkinä vaikkapa vaahtokarkki-kukkakimppu). Myös pihakioskeissa on heinäkuun ajan kädentaitajia myymässä tuotteitaan. Mukaan tarttui muutama kiva pikkujuttu, mutta ne on semmosia hyshys-lahjahommia mitä ei voi viä paljastaa :D

Ja koska kyseessä on Tallipiha, ei pidä unohtaa ponia, vossikkaa ja kanoja. Talutusratsastusta ja hevosvaunuajelua on tarjolla pientä maksua vastaan. Tää paikka on takuuvarmasti kiinnostava lastenkin mielestä, eli kantsii ottaa muksut mukaan kun menee. Tallipihalla järjestetään säännöllisesti myös erilaisia tapahtumia, tarjontaan kannattaa tutustua niiden nettisivuilla: http://www.tallipiha.fi/. Mukava paikka, suosittelen lämmöllä!

Yks päivä Ylöjärvellä ajellessani poikkesin matkalla Kauppakeskus Eloon. Palkat oli sopivasti tullu ja vaatteita tarttis saada, joten sinne siis, extempore. Edellisestä visiitistä on vuosia aikaa. Kauppakeskus ei oo mikään valtavan suuri, mutta siältä löytyy sopivasti vaate-, koru- ja kenkäliikkeitä, supermarketti, palveluita ja sisustusliikkeitä. En vaan vissiin ollu ihan tikissä tohon shoppailutouhuun, aurinko oli pehmentäny pään enkä jaksanu oikein keskittyä. Mitään ei sit tarttunu mukaan, paitsi neon-oranssi kynsilakka (tätähän täältä lähettiinki hakemaan..?)! Päätin luovuttaa kun totesin että ehämmää jaksa ees käydä sovittamassa mitään. Ehkä ens kerralla paremmalla puhdilla?

Lähtiessäni spottasin että 10.8 järjestetään Elojuoksu-tapahtuma, puolimaraton ja 11,8km reitti. Mietin että pitäskö... Tiätty voin hikoilla ton 11,8km ihan iteksenikin lenkillä, mutta en vaan oo koskaan ollu missää juoksutapahtumassa. Kyä toi puolimaraton pitää ottaa tavotteeksi joskus...Ei vielä :D Mutta siis, tonne vaan kaikki ketä on juoksukärpänen purassu!

Lauantaina Jämiltä lähdettyäni kävin vielä Ikaalisissa. Pitihän sinne taas poiketa, kun se oli niin sopivasti siinä matkan varrella. Ikaalisissa oli nimittäin meneillään Sata-Häme Soi festarit, ja pikkukaupunki oli todellakin heränny eloon! Erityiskiitos Ikaalisten Kylpyläkaupunki Oy:lle ja Sirpa Salkoaholle, kun järjestyi tää mun vierailu niin mukavasti lyhyellä varoitusajalla. Jos suunnittelet reissua Ikaalisiin, niin kannattaa ehdottomasti soittaa tai vierailla tuolla matkailutoimistolla. Sieltä saat parhaat vinkit alueen tarjonnasta!

Jalkauduin festivaalipuistoon ja kattelin ympärilleni. Kojuista sai ostettua tanssikenkiä, hierontaa, kalaa, koruja ja kaikkee mitä keksiä saattaa. Ite sorruin ja ostin englantilaista toffeeta. Sikahyvää, sikakallista! Sitten kävin tutustumassa puistolavan soitantaan lähemmin, pysyttelin kuitenkin sen verran kaukana tanssilattiasta ettei vanhingossakaan joutunu tanhuamaan :D Tanssiharrastajalle tää festivaali on  ihan huippu, tanssimusiikkia joka paikassa, parketti ulkosalla ja tanssittajia ympäri Suomee, mikäs sen parempaa? Vähän vaihtelua perinteisille lavatansseille. Tai sitten voi ihan vaan istahtaa nauttimaan musiikista ja tunnelmasta, niinkun minä tein.

Illalla kävin katsomassa Taraf de Haïdouks-nimistä mustalaisorkesteria. Konsertti oli harvinaislaatuinen tuulahdus toisesta kulttuurista, kyseessä on maailman kuuluisin mustalaisorkesteri (uuuu Johnny Deppkin fanittaa noita). Soitanta oli  vauhdikasta kun sedät ja paapat laitto menemään! Oli harmonikkaa, viulua, huilua ja kaikenmoista. Ei tästä ny ihan mun lempibändiä oo tulossa, mutta oli avartavaa käydä katsomassa. Vastaanotto oli vähän semmonen joko tai. Suuri osa yleisöstä eli aika villistikin (ottaen huomioon että ite edustin nuorinta jaostoo ja keski-ikä oli 40+?) konsertin mukana. Mutta juttelin myös ihmisten kanssa jotka tuumas että konsertti ei napannu alkuunkaan. Ite oisin oottanu että showssa olis ollu viä vähän enemmän iloa mukana. Ny mentiin enempikin voimalla eteenpäin.

Lopuksi poikkesin kurkkaamassa festivaalipuiston iltameininkejä. Musiikki soi ja ihmiset nautti auringosta. Tää oli tämmönen positiivinen kesätapahtuma, en spotannut yhtään ördääjää. Tai tappelua. Aika harvinaista!

Perjantain keikkariennoista selvittyäni suuntasin Jämikeskukselle Jämi Fly In -tapahtumaan. Heti alueelle käveltyäni pääsin seuraamaan huimapäisten Cageridersien surmanajoshowta. Kaks (!) miestä pallohäkissä ajelemassa prätkillä, huhhuhhh. Jännitystä lisätäkseen ne otti vielä yhden vapaaehtosen pallon keskelle seisomaan. Mahto sitä mimmiä hiukan kuumottaa..

Seuraavaksi kiipesin harjulle katselemaan airshowta. Ensimmäisenä ohjelmassa oli Messerschmitt miniautojen näytösajo. Sen jälkeen nähtiin mm. taitolentoa, laskuvarjohyppyjä, rc-lennokkinäytöksiä.. Noi lennokkihommat oli taidokkaita ja ihan hianoja seurata, mutta silti mua jollain tasolla huvitti :D Mulla on piäniä vaikeuksia suhtautua täydellä vakavuudella tähän isot miehet&pienet lennokit yhtälöön. Mutta vika on minussa, ehkä ymmärtäisin jutun jujun paremmin jos olisin ilmailuharrastaja...?

Toi on varmasti niiiiin upeeta !

Terkkuja taivaalta!Ystävällinen kanssamatkustaja otti kuvan.

Airshown jälkeen hyppäsinkin helikopterin kyytiin!!!Nyt sinne tuli sitte mentyä kun viimeks jäi väliin.. Lennosta kiitokset Suomen Helikopterikeskukselle (http://www.helikopterikeskus.com/). Oli kyllä huisia, mahtavaa päästä kattelee ympärilleen vähän uudesta perspektiivistä. Siä mentii ja ihasteltiin maisemia. Videoo noususta löytyy täältä:  http://www.youtube.com/watch?v=4YzE5wPXZoI&feature=youtu.be

Art boss Sami Saikkonen opastettavana

Alueella oli myös sellainen Kiiking-keinu, jolla pääsi meneen ympäri jos sai tarpeeksi kovat vauhdit. Tapahtuman taiteellinen johtaja Sami Saikkonen kokeili keinua, ite en edes harkinnu uskaltavani. Oli piäntä vaille että Saikkonen olis menny keinulla ympäri, muttei sitten ihan kuitenkaan päässy. Käski sanoa ettei uskaltanut, mutta totesi kuitenkin koittavansa uudestaan seuraavana päivänä ;)

Semmosta Jämillä, väkee näytti riittävän!Jotkut tuli paikalle motskareilla, jotkut lentokoneilla, ja olihan tua noita autojakin. Ite en ehtinyt viipyä kuin jokusen hetken, varmasti monia mielenkiintosia juttuja ois ollut myös perjantaina ja sunnuntaina.

No huh, kaikellaista settiä taas! Kävin eilen viä siä Tammerkosken Sillalla-meiningeissä kattomassa Neljää Ruusua. Aattelin että mua ei oo tehty sokerista, joten pikku sateessa kävelin keskustaan punanen sontsa turvanani.

Ennen keikkaa kuuntelin hieman jo humaltuneita täti-ihmisiä takanani: "Tää on kai jotain sukua sille Ismo Alangolle tää laulaja, eiksookki?Ainakin niillä on ihan samanlainen tapa laulaa." Asiasta vois ehkä olla useampaakin mieltä, mutta en viittiny puuttua keskusteluun. Mistä sen tietää, ois voinu tulla vaikka turpaan :D Ja turpaan meinas tulla muutamalle pitkälle äijälle, jotka vähän ryysi eturiviin. Viereisessä isommassa naisporukassa nousi hirmunen haloo siitä, kuinka juuri heitä on kohdeltu tässä asiassa väärin. Pituusjärjestys se olla pitää! Siä sitte kovasti jo suunniteltiin, ihan havainnollistavien liikkeiden kanssa, että mitenkä ne äijät laitettas matalaks. Ja yks miekkonen perjantaitunnelmissa kirku suoraa huutoo, vähän jäi epäselväks että mitä se sillä yritti viestittää..  Mua snadisti alkuun lannisti tää aggressiivisuus ympärilläni, mutta onneks keikka siitä sitten alko, ja yhtäkkiä kaikki rakasti taas toisiaan! Musiikilla on semmonen vaikutus :)

Ja sen jälkeen se tunnelma oliki kuuma, kostee ja katossa! Neljällä Ruusulla on niin paljon radiohittejä, että yhteislaululta ei voinu mitenkään välttyä. Sopivasti uutta, sopivasti vanhaa, ja pitää myöntää että meininki peittos Puun ja jopa Putronkin keikat. Bändillä riittää hyvin virtaa. Ja Juha Tapiokin pyörähti yllärinä lavalla. Vettä alko sataan keikan aikana oikeen urakalla.Teltassa meni sellasia virtoja mitä piti väistellä, jos yritti epätoivosesti pitää varpaitaan kuivana. Mää luovutin aika nopeeta.

No siittä sitte suuntasin märät varpaani Ukko-Nooaan. Niillä on naisten WC:ssä nyrkkeilysäkki. Kai ne on todennu että parempi kun akat hakkaa säkkiä eikä ukkoja :D Ja vielä jatkettiin porukalla Bricksiin. Bricksissä on sopivasti jumputusta ja sopivasti suomimusaa, ja sopiva ikäraja. Ja ihmisiäkin oli ihan sopivasti! Siälä oli hyvä olla. Niin hyvä, että viihdyttiin ihan tappiin saakka.  Aamulla pitikin sit hetki availla silmiä, että pääsi liikenteeseen kohti uusua kujeita.. Mutta se onkin sitten ihan oma lukunsa ;)

Tänään kävin tutustumassa Kallenaution kievariin Juupajoella. Pihapiiri on vanha, vihree ja viehättävä, täynnä historiaa. Emmää ny rupee mitään historiikkia pitään sen kummemmin, muuta kun että on tuolla aikanaan yöpyny mm. tämmönen Topelius niminen kaveri. Ja vähän muitakin... Historiaa löytyy tarkemmin täältä: http://www.kallenautio.fi/historia.html

Pihapiiriä

Tällä hetkellä kievarissa on myymälä, museo, kahvila (lounastakin saa, ja juhlia voi järjestää) ja esillä on vaihtuvia taidenäyttelyitä. Nyt siä on esillä Pitkämäen perheen näyttely "Isä ja kakarat", minkä perässä mää sinne oikeestaan alunperin lähdinkin. Uumoilin, että nyt on varmaan jotaki komeeta näytillä, ja niin olikin. Yhdessä perheessä tuntuu olevan lahjakkuutta vähän jokaisella. Itte pidin erityisesti siitä, että näyttelyssä oli monipuolisesti erityyppisiä ja eri tekniikoilla tehtyjä töitä vuosien varsilta. Oli karikatyyrejä, maisemia, henkilökuvaa..  Teokset olivat pääasiassa öljyväri-, tussi, ja lyijykynätöitä.

Tarkkaa jälkeä

Ja se Kallenaution miljöö on aika ihana. Lapsille on  oma leikkitupa ja päärakennuksen pirtissä pääsee tutustuun paikan historiaan tarkemmin. Aittarakennuksen museossa on kaikkia vanhoja työvälineitä. Kyllä tuntee ittensä välillä hölmöksi kun ei ollu kaikista esineistä palan hajua, että mitä niillä on aikanaan tehty.

Mummolatunnelmaa kahvilan ikkunalla

Kaiken ihmettelyn jälkeen otettiin vielä jäätelökahvit kaikessa rauhassa. Santsikuppikin ois tullu kaupan päälle, mutta eihämme enää  semmosta jaksettu.. Kannattaa poiketa sillä suunnalla ajellessa, kaunis ja kiireetön paikka!

Kanta-Teiskon nuorisoseuran kesäteatteri oli uus kokemus mulle. Siellä esitettiin Ludvig Holbergin klassikkonäytelmä (kuulemma, mää olin tällä kertaa niin sivistymätön etten ollu kuullu tosta aiemmin) Jeppe Niilonpoika, Mikko Joukamaan päivittämänä versiona. Nomutta pääsinpä ainaki tuorein silmin tätä katselemaan.Oli tosin pari mutkaa matkassa ennenkun olin perillä. Ehämmää ollu ennen kiireistä lähtöö ehtiny kauheesti kattoon että mihin sitä ollaan menossa. Jos oisin järjellä aatellu niin oisin tasan tarkkaan tienny mistä nopeiten ajaa. Mutta ei, kuuntelin navigaattoria, ja heti väärälle reitille käännyttyäni tiesin että ou nou! Siä sitä köröteltiin meneen, ja sitten oli viä vähän tietöitä yms..Onneks lopulta ehdin, enkä ollu ees vika, huh!

Näytelmä kertoi periaatteessa hyväntahtoisesta, alkoholisoituneesta Jeppe Niilonpojasta, jonka viinalasi vaihtui koko ajan isompaan ja isompaan. Lopulta ryypättiin ämpäristä. Ihan alkupuoli tuntui ehkä hieman yllätyksettömältä, mutta sitten päästiin vauhtiin ja hauskaa tuli! Näytelmässä oli kaikkia kivoja yksityiskohtia mistä pidin, niinkuin esimerkiksi ratkaisut millä siirryttiin paikasta tai hahmosta toiseen. Myös ajankohtaiset viittaukset tämän päivän politiikkaan jaksoivat naurattaa. Vanha näytelmä ajan hermolla.

Kahdeksan hengen poppoolla oli saatu paketti hyvin kasaan. Pääroolin esittäjä Juho Keränen teki suurimman työn ja keräsi pisteet vakuuttavana, sympaattisena juoppo-Jeppenä.  Ja toiset lempparit oli ihan ehdottomasti agentit Monni ja Kvarnsten! Aivan huippuja, uhkailivat mm. Supolla, Valpolla ja Karpolla... :D

Väliaikakahvit ja pullat kuuluivat (edullisen) lipun hintaan. Miljööstä ja ilmapiiristä oli onneksi kaukana sellainen "turhantärkeys", jonka silloin tällöin mielletään liittyvän teatteriin. Siksi pidän kesäteatterista yleensäkin. Ihmiset ei oo niin paskanjäykkinä liikenteessä. Pienehköt tilat ja näyttämö olivat söpöt ja toimivat. Lähtiessä olis ollut kiva vähän jututtaa näyttelijöitä, mutta koska saavuin viimeisten joukossa, mun piti tiätty ensimmäisten joukossa ajaa autoni pois muiden tieltä. Oma vika. Mutta mukavaa oli!

Jos sääkin haluat tonne, niin voit kattoo aikatauluja vaikkapa täältä: http://www.kantateiskonnuorisoseura.com/

Jaa Tammerkosken Sillalla, siis se homma missä Mikko Alatalo laulattaa ihmisiä? Eeei, nyt en puhu siitä tv-ohjelmasta. Puhun kesäfestareista, jotka on Tampereen keskustassa lauantaihin saakka. Alatalo veti yhteislaulua avajaispäivänä, mutta sen jälkeen on nähty muutakin. Mää oon nähny Samuli Putron ja Anna Puun. Ja spydärin myyjiä, ilmapalloja, ilosia ilmeitä, bajamajoja, lastentapahtuman ja tanssivia ihmisiä.

Keskustorin juhlateltta

Putron keikka oli maanantaina. Viikonpäivään nähden ihmisiä oli paikalla kohtuullisen hyvin. Meininki oli ihan huippu, jopa parempi kun olin osannut odottaa! Tulin hyvälle tuulelle ja nautin tunnelmasta. Aika supliikkimies tuo Samuli! Yritin kuvailla, mutta lopulta oli pakko laittaa tanssiksi. Yleisön seasta räpsin, kun lavan eteen ei ollut kellään asiaa.

Ja Anna Puun näin ensimmäistä kertaa. Suurin osa biiseistä oli aika tuttuja ja livenä toimi yhtä hyvin kuin levyltä, varmaan paremminkin. Mimmi itsessään oli söpö ja rouhee samaan aikaan. Alkupuolella tuli hitaampia biisejä, mun mielestä meno parani kun tempo kasvoi.

Päivätapahtumat on maksuttomia (yhteislaulua, esiintyjiä ym..). Iltakeikat keskustorin juhlateltalla vaatii pääsymaksun, ja klubiohjelmaa on Ilonassa ja Londonissa. Meiningit on pystyssä lauantaihin saakka, ohjelma löytyy täältä: http://www.sillalla.net/2013/index.html. Saattaa olla, että multa tulee vielä yksi kuvapostaus jostain tulevasta keikasta...Jää nähtäväksi :)

Ja niin! Niitä MENOVINKKEJÄ otan edelleen mielellään vastaan, eiku viestiä tai soittoo numeroon 044 3599962 ;)

Aamulla startattiin siskon perheen kanssa kohti Sastamalaa ja Herra Hakkaraisen taloa. Ja sepä olikin ihana paikka! Aikuisellakin oli kivaa, ja jos oisin lapsi niin oisin varmaan totaalisesti seonnut sukkiini.

Oon aina pitänyt Mauri Kunnaksen kuvituksista, ja tää oli niinkuin olisi hypännyt sisään Kunnaksen kirjojen maailmaan. Yläkerrassa tutustuttiin Herra Hakkaraisen kotiin ja Sir Artturin Ritarisaliin, alakerrassa oli Koiramäki ja avaruushuone avaruusaluksineen. Sitten löytyi myös rauhallisempi huone, jossa lapset voi piirtää ja aikuiset katsoa Mauri Kunnaksesta kertovaa dokkaria. Talo oli oiva lasten seikkailuille, ja siellä pystyi laskemaan liukumäkeä tai esittämään vaikka teatteria. Leikkikaluja ja roolivaatteita oli riittävästi joka huoneessa. Itsekin oli hyvällä mielellä kun kaikki lapset oli niin intoo piukassa. Myös itse Herra Hakkarainen käveli unissaan meitä vastaan ja kävi tervehtimässä lapsia! ;)

Lohikäärmeen kanssa hengailtiin

Kävin avaruudessa

Takapihalla oli vasta avattu Hurjan hauska autopiha, joka olikin näkemistäni liikennepuistoista ehdottomasti kivoin. Sieltä löytyi kaikki tarpeellinen: poliisiasema, bussipysäkki, autopesula (jossa sai ihan oikeasti pestä ajokkinsa), huoltoasema... Tottakai teiden varsilla oli myös asianmukaiset tienviitat. Ja suurella hiekkalaatikolla sai testata keppihevosten esterataa ja leikkiä hiekkaleikkejä. Kaikenkaikkiaan hurjasti koettavaa ja katsottavaa! Särkänniemen uutta Koiramäkeä on hehkutettu paljon, mutta suosittelen kyllä ehdottomasti myös tätä. Puuhaa riittää, eikä tarvitse maksaa itseään kipeäksi (alle 3v ilmaiseksi, muuten 6€). Matkamuistot ja tuliaiset sai ostettua myymälästä.

   Marskin Salonkivaunussa

Shelli ja pallomittarit

Kotimatkalla pysähdyttiin valtatie 12-varrella olevan Shellin/Kiskokabinetin pihaan. Sielläkin oli hyvät leikkipuistomeiningit, jättitramppa ja vanha höyryveturi. Ja vanhanaikaiset pallon malliset bensamittarit, hehee ihanannäköset :D Jännittävin oli kuitenkin Marskin Salonkivaunu, eli junanvaunu jossa Mannerheim on neuvotellut ja safkaillut Hitlerin kanssa 40-luvulla, tapahtumasta oli valokuvia seinillä. Vaunun vanha tuoksu ja koristeellisuus henkivät historiaa. Tuntu hieman oudolta ajatella että hetkinen, Hitler on ollut tässä samassa paikassa. Vaunuun sai tutustua maksutta. Olipas kaikenkaikkiaan mukava retkipäivä ja poikkeuksellisen mielenkiintonen huoltoasemapysähdys :)

Pari kaveria Joensuusta oli kylässä. Treffattiin keskustassa ja mietittiin että mihkä sitä menis syömään. Tottakai oisi viäny ne Tapolan torikojulle maistaan vähä mustaa, mutta ei ollu torimeiningit auki enää siihen aikaan vuorokaudesta. Hö!

Me ihmeteltiin hetki, ja päädyttiin Koskikeskukseen Miamiin syömään. Siellä on nyt amerikan-italialainen keittiö. Pizzaa, pastaa, burgeria, foccacia-leipiä..Ite otin halloumi-kasvis foccaccian. Annos maistui ja oli täyttävä. Hintaa viitisentoista euroo, että kyä tolla rahalla pitääkin jo saada masu täyteen. Ranskikset tuli mukana. Ne oli hyvin maustettu, mutta koostumukseltaan aika lössöt...Vaan söinpä kuitenkin!Miamin terassi on iiiiso (vetää n.600 henkee) ja aurinko paistaa sinne pitkälle iltaan saakka. Siä oli hyvä istua ja höpöttää :)

Ja sitte tutustuin Elianderin uimarantaan. Se sijaitsee kohtuu lähellä keskustaa, Särkänniemen vieressä. "Toinen puoli" rannasta oli  kallioista rinnettä, toinen enemmänkin nurtsia ja hiekkarantaa. Hiekkarannan puolella oli laituri, ja lapsille hyvä matalampi ranta. Uskalsin uimaan, vesi oli 20-asteista. Tuolla tuskin on koskaan mitenkään ihan superlämmintä vettä, koska Näsijärveltä tuulee aika paljon. Mutta tää oli kyllä kiva auringonottoranta!

Plussat:

• Valoisa wc ja pukkari! Ihanaa, ei tarvii tuntee oloonsa sokeeksi kun menee auringosta vaihtaan vaatteita. Ja ne oli siistit myös.
• Veden lämpötila luki rantavahdin kopissa
• Kallioilta ihanan aavat maisemat, varmaan upeen näköstä auringonlaskun aikaan..(selkee treffiranta).

Miinukset:

• Ei isoo nurtsia, ei paljoo pelailla siis
• Rannan vieressä taloja, joiden takapihoilta/parvekkeilta näkee suoraan rannalle. Tuskin sieltä kukaan kyttää, mutta kuiteski
• Laiturilta ei voinut hyppiä päälleen veteen, ei myöskään hyppytornia tai lapsille mitään vempeleitä

Olin suunnitellut vierailua automuseo Mobiliaan Kangasalle. Koska paikoissa on kiva käydä sillon kun niissä tapahtuu jotain, menin sinne tänään kun siellä oli Kesäpäivä Kangasalla -tapahtuma. Omiin silmiini tää oli vähänniinkun markkinatyyppinen tapahtuma, Kangasalalaisille ja kesäasukkaille. En oo kyllä kumpaakaan, mutta viihdyin kuitenkin ja niin näytti viihtyvän moni muukin :D

Liikennepuisto oli kovassa suosiossa

Tunnelma oli vilkas ja ihmiset hyväntuulisia, niinkuin markkinoilla usein tuppaa olemaan. Siellä oli monenmoisia kojuja ja ohjelmaa pienille ja isoille. Tarjonta oli niin runsasta, etten viitsi ihan kaikkea ruveta luettelemaan. Mutta lapset pääsi mm. tutustumaan paloautoon ja aikuiset kuuntelemaan orkesterisoitantaa. Ja sitten oli hevos-, husky- ja helikopteriajelua.  Jälkimmäinen olisi kiinnostanut mua, mutta en sitten tohtinut jäädä jonottelemaan.. Kyä mää viä joskus helikopteriin pääsen!

Mobiliassa oli Rallyn Hall Of fame. Emmäänoista ralliautoista niin paljoo ymmärrä, mutta oli siä muitakin hienoja vanhoja autoja. Ja sitten mua (entisenä..nyyh) motoristina sytytti toi Kahdella Pyörällä -näyttely. Oli vanhoja prätkiä ja polkupyöriä, aivan mielettömän hienoja! Löysin sisäisen Harrikkaintoilijani, joka on tähän asti onnistunut pysymään aika hyvin piilossa.. Kaikkien pärinäpoikien ja -sussujen kannattaa kyllä käydä katsastaan toi näyttely.
 

Hulinaa ja hippiharrikka

Sisustuksellinen seikka: Mobiliassa valaistus oli mietitty teemaan sopivaksi.Kivaa kun yksityiskohdatkin on huomioitu!

Toiseen suuntaan näki sentää vähän muutakin kun puita. Spottasin mää kuitenkin Hervannan ja Näsinneulan. Eiks ne oo ne tärkeimmät?

Sitten mää kävin myös alueella olevalla näköalatasanteella. Mutta eihän siältä nähny oikein mihkään! Jos silleen ikävästi haluis asian ilmaista, niin vois sanoo että ensin kävelet hevosenpaskan höystämää ylämäkee ties kuinka ja kauan, ja perillepäästyäs oot yltäpäältä hyttysenpistoissa ja hämähäkinseitissä. Sitten kun päätät tän urheilusuorituksen kiipeemällä raput ylös tasanteelle, toteet että siinä on yks jos toinenkin puu ja puska edessä. Eli hianot ois näkymät jos ihan pikkusen vois karsia tota pitkäksi venähtänyttä puustoa tieltä pois..vinks vinks. Toisaalta, tulipahan käveltyä ja matkalla nappasin suuhuni kesän ekat metsämansikat. Että ei toi ny sillee huono veto ollu ;)

Eilen aamulla poljin pyörällä asioille keskustaan. Asioiden hoito on aina tylsää, mutta nyt olin hymy korvissa koska mulla on vihdoin täällä TOIMIVA POLKUPYÖRÄ, jes!Elämää helpottava tekijä, ette usko kuinka voi ihminen ilahtua tämmösestä! Mun rakas romupyörä. No mää siinä onnentunteessa, asiat hoidettuani, päätin fillaroida kaupan kautta Sorsapuistoon.

Siellä mää makoilin viltillä ja söin aamupalaa. Kirjakin oli mukana, mutten jaksanu muutaku kattella ympärilleni ja ladata akkujani aurinkoenergialla. Jos tän rusketuksen ehtis viä saamaan kuntoon ;) 

Sorsapuisto, eli Sorsu, on kaunis, vihree ja ihana. Liikuntaintosille siä on kuntoilulaitteita, joogaa yms puistojumppaa. Lapset taas on ihan mehuissaan kun lammessa/häkeissä on erikoisia lintuja, kioskista saa jätskiä ja leikkipuisto on suunnilleen valtava (ainakin siä on kaikki jännimmät laitteet). Vanhempien iloksi se on aidattu, joten nappulat ei pääse ihan heti karkuteille :D Ja isot ihmiset voi heitellä frisbeetä tai pelailla jotakin, ottaa arskaa, käydä piknikillä tai pussikaljalla. Tai tehdä niinkun minä, olla vaan ja nauttia. Ja vanhukset, no siellä ne treffailee toisiaan puistonpenkeillä, höpöttää ja tuijottaa suihkulähdettä. Eiköhän niilläkin oo ihan mukavaa.

Illalla mää viälä hyödynsin mun ihanaa pyärää ja poljin sillä keskustaan. Veikan ja sen tyttöystävän kanssa vietettiin pubi-iltaa. Yläalen (no mikäs siinä, halpaa kaljaa :D) kautta Henry's Pubiin. Henkassa on kivointa sillon kun siellä on joku bändi soittamassa. Ny ei ollu bändiä, mutta viihdyttiin silti pilkkuun asti. Rock-painotteinen musiikki toimii, siks tulee eksyttyä Henkkaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Ja mikäs siä on ollessa, harvemmin näkyy mitään isoja rähinöitä tai piäniä teinejä. Tarttee sanoo että illan aikana tuli jutulle jos jonkimmoista jännittävää ihmistä, oli taiteilijaa ja pankinjohtajaa ja mun tulevaa aviomiestä (?) ja mitä näitä ny oli. Nomutta ne jäi kuiteski sinne tai mihinnyjjäikään. Me lähettii menee ja sotkettiin pyörillä kotio.

Oon joskus asunut hetken aikaa Orivedellä. Silloin oli niin, että jos halusi tavata kavereitaan jossain  muualla kun jonkun kodissa, ei viihtysää paikkaa oikeen ollu. Piti mennä kahvitteleen johonkin huoltoasemalle tai paikalliseen pubiin. Ei niissä varsinaisesti mitään vikaa ollu, mutta ohan toi ny vähä ankeeta. Mutta ihan mahtavaa että asiaan on tullu muutos: Cafe Herkkuhetki.

Kuppila on ihan Oriveden keskustassa. Kävin siä vähän juomassa, syömässä ja ihmettelemässä. Vilkkaan tunnelman aisti jo heti ovella, oli lounasaika ja paljon asiakkaita. Jotkut kävi syömässä, toiset kahvilla, jotkut osti leipää mukaan. Palvelu oli ihanan hymyileväistä, vaikka oli kiire ja kuumuus ja mitä kaikkee..

Sitten koitti valinnan vaikeus. Vitriinissä oli vaikka kuinka paljon kaikkia herkkuja! Päädyin suklaakakunpalaan (muistaakseni Amerikan kakku, tms?) ja jäälatteen. Oli muuten älyttömän hyvää..Ei varmaan auta ottaa tavaks, tossa saattoi kuitenkin muutama kalori olla... :D Tuotteet leivotaan samassa rakennuksessa, joten valikoima on runsas ja tavara tuoretta. 

Täytyy antaa pisteet myös paikan ilmeestä. Sisustukseen on satsattu, kahvila vois olla yhtä hyvin Tampereen keskustassa kuin Orivedellä. Paikka on kaukana sellaisesta  nuhjuisesta pikkukylän kuppilasta, jossa samat muovituolit on palvellu jo kakskytä vuotta.. Näitäkin on muutama nähty. Ja iso terassi oli ehdottomasti plussaa!Siellä kelpaa istua,  nauttia herkuista ja auringosta ja kattella elämää :) Hyvä homma, keep on going!

Ajelin eilen Juupajoen kuvankauniissa maisemissa. Nää on lapsuuden mummolakesistä tuttuja paikkoja, siks aina lievää nostalgiaa ilmassa kun siellä ajelee. Tällä kertaa kävin jo muutenkin tutuksi tulleessa paikassa, nimittäin Myllymuksujen Muksupuodissa. Vanha navettarakennus kätkee sisälleen ompelimon ja myymälän. Itellä ei lapsia oo mutta "tädin mussukoille" on tarttunut sieltä mukaan monia ihanuuksia!

Myllymuksut valmistaa tuotteita lapsille ja aikuisille, myy ja maahantuo vaikka mitä. Mm. lastenvaatteet, kankaat ja kestovaipat on kovia juttuja. Tuotekavalkadiin voi tarkemmin tutustua täällä:http://www.myllymuksut.com/index.php.

Ite pidän siitä, että tuotteet on ekologisia, laadukkaita ja ne on kotimaista työtä. Plus että lastenvaatteet on aivan ihanan värisiä! :) Ja kun tossa taannoin mainitsin, että kertakäyttövaipan hajoomiseen menee 450 vuotta, niin ei noi kestovaipatkaan oo mikään hullumpi juttu... Tuotteet saa tilattua netistä, mutta jos haluaa maaseutuajelua niin puodissa niitä pääsee oikein ajan kanssa ihastelemaan. Ja ne saa paikan päältä hieman halvemmalla. Aikuiset voi shoppailla ja lapsillekin löytyy tekemistä; pihassa voi rapsutella pupuja tai tehdä vaikka kakkuja hiekkalaatikolla. Määkin vähän rapsuttelin pupuja. Vaikka oon aikuinen.

Ja lähellä on Kopsamonjärven uimaranta, että sinne sitten pulahtaan vaan jos olo käy hikiseksi ;) Mun piti mennä, mutta tulikin ilkeä kiire. Ens kerralla sit!

Hikisen työpäivän jälkeen kaipaa usein kahvia. Ja mulla oli takana todella hikinen päivä.. Kävin töiden jälkeen kahvila Valossa, jossa mulle tarjottiin lisävirtaa kofeiinin muodossa. Sen avulla räpistelin sitten päivää eteenpäin.

Muistutus sisäpihalla

Tampere on kuppiloita tulvillaan. Menin Valoon, koska siellä paahdetaan kahvit ihan paikan päällä. Paljon tuoreempaa tavaraa ei helpolla löydy. Aattelin testata, että kuinka lie paremmalta tuo maistuu. Ja olihan se hyvää, kelpaa varmana myös hifistelijöille! Ite en ihan sellaseks tunnustaudu, mutta on mullakin makuaisti. Elämys edusti ihan eri äärilaitaa kun nää termarissa seisseet lounaspaikkakahvit, yhhhh... Kauhulla muistelen entisen oppilaitokseni kallista myrkkyä. Että nam nam, latte uppos hyvin, espresso viä paremmin!

Pöytänäkymä. Haaveilin matkasta, mutta kahvin jälkeen päädyin Kalevaan.

Tällänen ihanuus nuuhkutteli herkkutuoksuja Valon ovella kun lähdin!

Oli se Valo muuteski aika viihtysä. Kiva hieman kierrätyshenkinen sisustus, lehtiä, pelejä, ihmisiä.. Kahvia ois saanu ostettua kotiokkin. Mikä erityisesti kuulosti kivalta, oli että elokuussa on Valokino, jolloin sisäpihan terassilla  pääsee katteleen elävää kuvaa. Sinne pitää ehkä mennä. Kanske. Maybe!

Pyynikki vaan on niin mahtis paikka, että taas mää olin siä. Lupaan, etttä enää ei sitte tuu Pynsä-päivityksiä, ainakaan ihan kauheesti. Nymmää olin ekaa kertaa Pyynikin kesäteatterissa, siä meni manserock-musikaali Kuuma Kesä '85. Eli samaa ilmiöö kun Tampereen työväenteatterin Vuonna 85, Vuonna 85-remix, ja tehtiinhän tosta just leffakin, nimi oli (yllätyksellisesti) Vuonna 85. Teatterihommat on ollu hauskoja, leffaa en oo nähnyt.

Tässä kesäteatterin esityksessä oli eri tarina, mutta taattua huumoria, ehtaa Tampereemmurretta ja kasarimeininkiä! Vaikka itte oonkin 90-luvun tuotantoo niin kyllä ne jutut ihan ymmärsi ;) Ja ympäristönä teatteri oli ihana, ympärillä pelkkää vihreyttä ja alhaalla Pyhäjärvellä vaan laivat ja veneet lipu ohitte. Aijjai, esityksestä ja miljööstä tuli ihan kesäfiilis!Pyörivä katsomo toi hommaan oman ulottuvuutensa, musta se oli mahtava. Siinä oli kattokin, joten pieni sade ei ois haitannu. Meillä oli kyllä onneks ihan täydellinen keli.

Olihan toi esitys ny hauska! Muutama hahmo oli ihan ylitte muiden, niinkun amerikkalainen vanha rokkistara Rennie Salvequick Jonhson, Komisario Peppone ja kaikenkokenut elämysmatkailija Sherpa. Muhun uppos toi kokonaisuus ja musapuoli ku sulaan voihin, huomas muistavansa monien biisien sanat alusta loppuun asti. Myös englanninkieliset väännökset Popedan hiteistä oli huvittavia. Mutta jos Eput, Popeda tai Juice ei kolahda yhtään niin sitten en ehkä suosittele..

Esityksen mainosjuliste

Oltiin teatterin jälkeen niin kesäsissä tunnelmissa, että päätettiin kaverin kans näytöksen jälkeen pulahtaa viä pikku iltauinnille Pyhäjärveen. Meillä mitään uikkareita ollu, mutta mitäs niistä, alusvaatteet ajaa saman asian..! Ihan nakuileen ei alettu, koska rannalla oli viä sevverran paljon porukkaa. Vesi oli yllättävän lämmintä, siellä pysty lilluun pidempäänkin, ah :) Nää on näitä ihania kesäjuttuja joita talvella sitten ikävöi. Mut Pyynikillä on paljon lääniä: löytyy nurmikkoo, pari hiekkarantaa, beach-kenttiä ja Jalkasaari kallioineen. Kutupuskia on kans ihan tarpeeks, jos haluu alkaa hempeileen. Vieressä on tenniskentät, ja niiden yhteydessä kahvio ja vessat. Ja ihan rannassa näytti olevan jäätelöpytinki. Ja pukkarit löytyy. Ja ja...Toinen ranta on ainakin pitkälle matala, eli sopii hyvin myö lapsille. Ainut miinus (?) on, että hellepäivänä paikka on kyllä täys porukkaa. Pyynikistä tykkää siis muutki ku mää.....

Iltauinti=parhautta! Sen jälkeen ei enää jaksanutkaan vetää päälle nahkeita legginsejä, kengistä puhumattakaan.

Käytiin tänään kaverin kanssa pelailemassa minigolfia. Paikkana oli Koulukadun ratagolf, ja se onkin the place to be jos haluat harrastaa lajia Tampereella. Minigolf oli hyvä valinta tälle päivälle, koska mikään tiivistahtisempi aktiviteetti ei tossa ilmanalassa olis tosiaankaan tullut kyseeseen...Huh miten nihkee ja nahkee keli! Mutta ei se mitään, puttailtiin menemään lepposaan tahtiin :D Kioskista sai onneks virvoketta ja radoilla oli kivasti penkkejä ja aurinkovarjoja niin paahtumisesta ei ollu pelkoo. 

Kolmesta radasta valittiin huopapohjainen, vaihtoehtoina oli myös betoni- ja eterniittiradat.  Ihmisiä oli aika paljon, mutta saatiin kuitenkin edetä vailla suurempia ruuhkia. Peli oli tasaista, välillä tehtiin rimanalituksia, mutta tuli sieltä yks hole in one kuitenkin! Mahtavuutta on myös mennä Pyynikille porukalla alkuillasta, ottaa muutama (neste)eväs mukaan ja pelailla ja naattia kaikessa rauhassa... Tai emmäätiiä, mutta isot pojat on levittäny tällästä villiä huhua! Eikä oo vaikee uskoo. Paikka on viihtyisä, ihan keskustan kupeessa ja auki iltakymmeneen asti, joten mukavakos siitä on jatkaa sitten iltaa eteenpäin. Tässä siis sitä lepposaa tekemistä laiskoihin kesäpäiviin :)

Juhannuksen jälkeisenä sunnuntai-iltana ei kauheesti äksöniä löytyny tosta Kuhmalahti-Tampere välimatkalta. Kai kaikki oli jo kodeissaan  palailemassa arkeen ja samaa ajattelin tehdä itsekin. Maaseutukiintiö pariks päivää täytetty, pelkästään oikeessa jalassa on nopeesti laskettuna tommoset 44 hyttysenpistosta :D Siitä huolimatta tää oli paras Juhannus ikinä. Tässä muutamat maaseutufiilistelyräpsyt viikonlopulta.