Kirsikka

TORSTAI, 01. ELOKUUTA 2013
Prätkällä kohti auringonlaskua...ja lomaa. Kiitos kuluneesta kesästä!

Se onny sillälailla että kesäseikkailut alkaa oleen paketissa. Mitä ihmettä, näinkö nopeesti tää meni? Viimenen etappi mulla oli prätkäretki. Viime kesä oli ensimmäinen yli kymmeneen vuoteen, etten ollt kyydissä tai ite ajanut minkäämmoista moottoroitua kakspyörästä. Tänäkin kesänä meinas käydä ohrasesti kun omaa pärrää ei oo, eikä ollu oikein muillakaan. Kautta rantain kyllä huutelin, että ajelulle ois kiva lähtee... Lopulta käännyin ihanan isini puoleen, joka auttoi tytärtään tässäkin ahdingossa. Saattoi sieltä vanhempien suunnalta tulla vähän noottia että "Vähän sullon tylsiä kavereita, kun ei kellään oo moottoripyörää" :D

Hyppäsin kyytiläiseksi ja käytiin maaseutukierroksella ajelemassa pitkin mutkasia sorateitä. Ai että! On se vaan niiiin kivaa....Löysin saman riemun mikä oli aina penskana kun pääsi motskarin kyytiin ja isompana kun itte ajoi :D Tuulen, tuoksut, vauhdin ja maisemat aistii ihan eri tavalla kuin auton penkiltä. Kattelin ilta-auringon värittämiä maisemia, nautin olostani ja ajattelin että tää on hyvä päätös blogitouhuille.

Kesän aikana oon saanu nähdä ja kokee kaikenlaista mahtavaa. Lisäks reissun päällä on oppinu mm. sen, että suomalaisethan on älyttömän mukavaa kansaa! Kun vaan rohkenee avata suunsa niin voi päätyä vaikka minne :) Kiitos upeesta kesästä kuuluu Turisti-Infolle, lukijoille ja kaikille ihanille ihmisille, jotka teki reissuista ainutkertasia! Näiden muistojen avulla jaksaa sitten porskuttaa pitkää talvee eteenpäin. Nymmää vetäydyn lataileen akkuja tulevan syksyn opintoja varten. Mutta kuka tietää, ehkäpä me kuullaan vielä... ;)

Sommoro, Kirsikka kiittää ja kuittaa!

KESKIVIIKKO, 31. HEINÄKUUTA 2013
Kesän herkku parhaimmillaan

Eilisen ajelun ja turistikierroksen jälkeen aattelin, että tänään on hyvä päivä ottaa iisisti omassa kotikaupungissa. Tampereella on meneillään  kukkaisviikot, jotka järjestetään jo kolmattakymmenettä kertaa. Sovin kaverin kanssa treffit keskustorille, tarkoituksena oli vähän ihmetellä tapahtumatunnelmia. Luulis, että tähän aikaan kesästä ihmisiä ei oo enää niin paljon liikkeellä, kun lomat alkaa olla jo ohi, mutta mitä vielä! Tapahtuma vetää väkeä ja tori oli tupaten täynnä porukkaa! Esiintymislavalta kuului Pikku Myyn kantava ääni, ja pari muumiakin oli siellä vetämässä showta :) No ei me kuitenkaan sitte rynnätty eturiviin, eikä jaksettu laiskuuttamme jonottaa edes maailmanpyörään siinä väenpaljoudessa. Molemmat ollaan taidettu  kyllä käydä siinä jo aiempana vuonna... Kukkaisviikolla on valtavasti ilmaista ohjelmaa, kantsii käydä kattomassa täältä: www.kukkaisviikot.fi

Sen sijaan suunnattiin Tampereen ehkä parhaaseen, jäätelöpaikkaan, Gelateria Italianaan Finlaysonille. Siellä on isot valikoimat italialaista jäätelöä ja Tampereen jäätelötehtaan jäätelöitä. Herkullinen vohvelin tuoksu kantautuu sieraimiin aina kun siitä kulkee ohi... En ollut käynyt paikan päällä vuosiin, mutta edelleen se on juuri niin hyvä kuin ennenkin. Söin yhden pallon marjasorbettijäätelöä ja yhden suklaakahvijäätelöä. Tais olla kesän parhaat jätskit. Suosittelen kaikille herkkusuille :)

TIISTAI, 30. HEINÄKUUTA 2013
Tiistai on tehty nykytaiteesta, hyvästä ruuasta, ostosparatiisista ja luonnonmaisemista

Tänään tuli nieltyä muutama kilometri. Ensin hurauteltiin kuvataideviikoille Mänttään. Näyttelykeskuksena toimii entinen teollisuusrakennus Pekilo. Ulkoapäin aika tylyn näkönen paikka, ei ensimmäisenä tulisi mieleen että sisällä on mitä värikkäämpiä taidepläjäyksiä. Tykkään kontrasteista, joten uppoaa muhun. Tila on näyttelytarkoitukseen oikein toimiva (tietystihän sitä on varmaan rempattu paljonkin ennen nykyistä muotoaan..).

Mutta asiaan, Mäntän Kuvataideviikot on siis vuosittainen nykytaiteen kesänäyttely,  jossa on esillä ajankohtaisten ammattitaiteilijoiden töitä. Tapahtuman takana on Mäntän kuvataiteen ystävät Ry, ja tänä vuonna näyttelykuraattorina toimii Jyrki Siukonen. Esillä oli nykytaidetta monipuolisissa muodoissaan. Oli joitain teoksia, joita en meinannut ymmärtää, kunnes tajusin ajatuksen niiden takana ja ne olivatkin keskustelua herättäviä. Sitten oli taas näitä, joiden idean älysin, mutta tuotos vaan ei uponnut. Ja sitten oli paljon niitä, mistä pidin. Eli taidetta löytyy kyllä moneen makuun! Laajasta teosmäärästä on vaikea lähteä erittelemään omia suosikkeja tai inhokkeja. Pidän erityisesti siitä, että hyvä näyttely laittaa ajatukset juoksemaan. Näin kävi myös Mäntässä, eli ei siis lainkaan turha reissu.

Myllyrannan miljöötä

Sisustuskaupassa myytiin runollista vessapaperia. Eräänlaista vessalukemista tämäkin.

Iso shakkipeli Cafe Myllyrannan takapihalla

Näyttelystä suuntasimme syömään ja hetken mielijohteesta päädyimme Cafe Myllyrantaan. Mäntän myllyn ja vanhojen veturitallien miljöössä toimii Kahvilan lisäksi myös mm. sisustus-, ja vaateputiikkeja. Cafe Myllyrannan 10 euron hintaiseen lounaaseen kuuluu runsas salaattipöytä, leivät, kahvi ja jälkiruoka. Päivän listalla oli kalaa, perunoita ja possukastiketta. Eli perinteistä ruokaa, oikein hyvin toteutettuna! Pisteitä heruu monipuolisuudesta, salaattienkin suhteen oli hyvin vaihtoehtoja tarjolla. Kiva että vanhoja hienoja rakennuksia herätetään uudelleen eloon tällaiseen käyttöön.

Pieni Kirsikka, iiiiiso onnenkenkä

Täysin vatsoin jatkettiin kohti Tuuria ja kuuluisaa Keskisten kyläkauppaa. En ollu käyny siellä kertaakaan aiemmin. En kyllä välttämättä oo ihan ideaalikohderyhmää. Tai no ensinnäkin, puolirahaton opiskelija ostaa korkeintaan makarooneja (vai miten se oli) ja toisekseen en kovasti arvosta sitä että ostetaan (sekundaa) pelkästään ostamisen takia. En toki halua mustamaalata, kaupassa oli semmosen höpöhöpön lisäksi tarjolla paljon ihan laatua ja merkkituotteitakin, mainittakoon vaikkapa ihanat Vallilan verhot ja urheiluvaatteet ym. Eipä siinä, eteenpäin mentiin ja tavaroiden lisäksi löytyi paljon muutakin, aina tivolista kyläkaupan alueen ilmaseen "elämysajeluun" kesäjunan kyydissä (Seriously, mitä elämyksiä? Hienot maisemat kuten parkkipaikka ja pelto? Ois ehkä pitäny hypätä kyytiin niin oisin voinu oivaltaa paremmin..) Mutta tää oli kuitenkin sukellus yhdenlaiseen kulttuuriin. Onhan se toki ollut aika innovatiivista rakentaa valtava kauppa pikkuruiseen paikkaan, niin että se on lyönyt läpi noin massiivisesti. Jopa niin hyvin, että sinne saavutaan autolla toiselta puolelta Suomea ja jäädään kyläkaupan hotelliin yöksi. Ja ostinhan minäkin, löysin hyvät nahkasläbärit kympillä kyläkaupan pihapiiristä Nahkapaikka Oy:n myymälästä. Ehkä kävisin useammin jos asuisin lähellä, mutta seuraavan kerran tuskin tulee lähdettyä Tuuriin ihan varta vasten ostoksille.

Torisevan rotkojärvi

Kahvimaja

Kotimatkalla vielä ajeltiin Virtain läpi ja poikettiin vilkasemassa itelleni ennestään tuntemattomia Torisevan rotkojärviä. Järvien rannoilla on todella jyrkkiä kallioita, ja maisemat on komeita. Alueella on luontopolku ja Torisevan kahvimaja, joka on avoinna klo 11-17. Ei hullumpi paikka välipysähdykselle :)

Että semmonen touhupäivä tänään, saas nähdä mitä huominen tuo tullessaan... Nyt pää tyynyyn ja unta palloon !

 

MAANANTAI, 29. HEINÄKUUTA 2013
Ähisten ja puhisten pitkin seiniä

Ettei menis täydeksi löysäilyksi, rentoiluviikonlopun jälkeen tuli tarpeeseen harrastaa vähän liikuntaa.  Sain seinäkiipeilystä hyvän pikku maistiaisen Merun tapahtumapäivässä ja nyt kävin kokeilemassa sitä sitten ihan kunnolla. Mentiin kaverin kanssa Tampereen Kiipeilykeskukseen Nekalaan. Meidät vastaanotettiin ystävällisesti,  ja ensimmäisenä pistettiin kiipeilykengät jalkaan ja valjaat päälle. Sen jälkeen saimme rauhallisen, hyvän opastuksen.  Testattiin ensin köysivarmisteisia seiniä, toinen varmisti aina kun toinen kiipesi. Touhu oli alussa vähän kuumottavaa, en tiedä kumpi oli pahempi rasti, korkealle kiipeäminen vai kaverin varmistaminen. Kuten olettaa saattaa kaikki meni kuitenkin ihan hyvin, ja parin kerran jälkeen oli jo paljon rennompi olo.

Ensimmäisenä testaamamme "radan" pääsi hyvin kattoon saakka. Velipojat oli käyny aiemmin kiipeilemässä ja kokeilleet yhtä tiettyä rataa, missä seinästä nousee aika voimakas kulma. Pakkohan pikkusiskonkin oli sitä sitten testata :D Kiipesinkin vissiin veikkoja korkeammalle, mutta en kuitenkaan ihan päässyt yli siitä kulmasta. Kaveri oli edellisellä kerralla päässyt sen ylös asti. Oli muuten ihan kiva että matkassa oli mukana kaveri, jonka kanssa ollaan suunnilleen yhtä pitkiä. Oli samanlaiset haasteet kun kokeiltiin samoja reittejä. Köysivarmisteisten seinien jälkeen kokeiltiin boulder-kiipeilyseiniä, joissa kiivetään ilman valjaita, ja alapuolella oli patjat.

Köysivarmisteisia seiniä. Keskellä näkyy "reitti" jota yritin mennä...Eeeehkä ens kerralla ylitän ton kulman ihan loppuun saakka ;)

Siellä mentiin..

Pidin erityisesti siitä, että tässä lajissa saa sykkeen nousuun nopeasti ja tulee tehtyä töitä koko kropalla. Ja touhu oli myös yllättävän koukuttavaa! Jos kosahti aina johonkin tiettyyn kohtaan, sitä vähän sisuuntui ja halusi koittaa vaan uudestaan ja uudestaan :D Kivaa, rankkaa ja haastavaa. Kiipeilykeskukseen voi mennä vaikka ihan vaan testaamaan, tarjolla on myös erilaisia kortteja ja vuosijäsenyys. Keskuksessa järjestetään kiipeilykursseja, ja opastusta voi tilata myös erilaisille ryhmille. Myös saunatilat ja kuntosali löytyy. Jos kiipeily vähääkään kiinnostaa niin kannattaa ehdottomasti kokeilla!

PS. Käytännön kautta opittua: leikkaa kynnet ennenkuin meet, helpottaa hommaa mukavasti :D

 

 

SUNNUNTAI, 28. HEINÄKUUTA 2013
Rantakiertueen Vaasan etappi :)

Huh, Vaasan keikka tehty ja kotona ollaan taas. Täytyy sanoo että oli aivan huippu viikonloppu! Ohjelmassa ei edes ollu mitään kovin suurta ja ihmeellistä, kunhan nautin kavereiden seurasta, hellekeleistä, Vaasan kaupungista ja grillaamisesta. Kesähommia parhaimmillaan :)

Aurinkoo ei pystyny kunnolla ottamaan pihaolosuhteissa, keli oli niin paahtavan kuuma. Tuskasuutta vähän helpotti se, että mut kasteltiin puutarhaletkulla :D Päätettiin sitten suunnata porukalla rantaan viilentyyn. Mentiin Ahvensaaren uimarannalle, joka oli hiekkaranta meren ääressä. Ajateltiin, että merivesi ei välttämättä ois kovin lämmintä, mutta mitä vielä! Lämpimimmät vedet missä oon tänä kesänä uinu :) Aurinko paahto pilvettömältä taivaalta ja fiilis oli täydellinen kun pääsi mereen, ah. Siellä oli jonkin verran porukkaa, mutta meille löyty kyllä tilaa.

Ahvensaaren ranta

Räjähtäny ja onnellinen blogisti

Santavarpaat

Nyt sitte rannan plussat:

  • pitkälle matala, käy hyvin lapsiperheille (niitä siellä olikin paljon)
  • Lämmin vesi
  • Keinuja lapsille, pukuhuone
  • Ihan nätti paikka

Ja miinukset:

  • Rannan pohja aluksi kivikkoinen, välissä ok-hiekkapohja, mutta syvemmällä mutaa
  • Kersat heitteli hiekkaa järvessä ja meinasin jäädä niiden sotatantereen keskelle :D
  • Ei tainnu olla vessaa siellä... Ei myöskään mitään kioskia eikä muuta.
  • Ei nurtsialuetta missään, ja hiekkaa taas tietysti tavarat täynnä

Ennen kotiin lähtöö käytiin vielä täyttämässä masut Vaasan Pancho Villassa. Tuttu ja turvallinen ratkasu, oma kotini kun on vajaan kilsan päässä kaikkien aikojen ekasta Panchosta ;) Ja Vaasassakin homma toimi just niinkun pitää. Ruuat tuli nopeesti ja päästiin siitä sitte täysin vatsoin kotimatkalle. Autossa fiilistelin kesäiltaa, usvasia peltoja ja auringonlaskua. Hyvä viikonloppu, ihana Suomen kesä!

LAUANTAI, 27. HEINÄKUUTA 2013
Tutkimusmatkat rannikolle jatkuu

Moro! Mää oon taas eksyny tänne meren tuntumaan. Eilen lähettiin kavereiden kanssa tekeen pientä tutkimusmatkaa Vaasaan. Tampereelta ajeltiin reilut kolme tuntia (helteessä, ilmastoimattomassa autossa, mutta eisevväliä.. Ikkunat auki ja baanalle vaan :D) Siinä vaiheessa huomas olevansa Pohjanmaalla kun ympärillä oli vaan aakeeta laakeeta, peltoo toisensa perään.

 

Matkalla pysähdyttiin kivassa taukopaikassa järven rannalla Saarijärvellä! Rafla, terassi, uimapaikka, kaikki löytyy.

Eilisiltana käytiin vähän tutustumassa paikalliseen yöelämään. Testissä oli yökerho nimeltä Sky. Nimestä voi jo päätellä että korkeella oltiin, Sky sijaitsee Vaasan keskustassa, yhdeksännessä kerroksessa. Sieltä pysty vähän hahmottaan Vaasan keskustaa. Hyvät näkymät, ja punertavat pilvet taivaanrannassa näytti komeilta! Otin kännykällä kuviakin, mutta eihän siellä yön pimeydessä niistä kuvista sitte oikein mitään tullu. Mutta terassi on todennäkösesti varmaan hienoimpia koko Vaasassa. Illan viiletessä viltin alla oli hyvä olla ja siemailla sangriaa (pisteet siitä, oli hyvää) :)

Aakeeta laakeeta

Tänään aamupäivällä alko taas aurinko porottaa, ja suunnattiin keskustan kautta  meren rantaan. Keskustassa poikettiin pienessä liikkeessä nimeltä IN-sisustus. Siellä oli vaikka mitä. Hyviä lahjaideoita ja kaikenlaista kivaa sisustuskamaa. Jos et pääse paikan päälle käymään niin kannattaa vilkaista niiden nettikauppaa, semmonenkin löytyy.

Matkalla jäätelökioskille paikallinen oppaani esitteli mulle parit kivat terassit merenrannalla, Strampenin ja ravintolalaiva Faroksen. ei poikettu tällä kertaa, mutta ne näyttivät kivoilta paikoilta ruokailla tai istua iltaa. Sitten vedettiin jäätelöt nassuun ja tultiin aurinkoon pötköttään. Ei hullumpi päivä ollenkaan!

PERJANTAI, 26. HEINÄKUUTA 2013
Ällistyttävä sukellus muinaiseen Kiinaan

Ystäväni innostamana lähdin käymään Museokeskus Vapriikin Terrakotta armeija ja Kiinan keisarien aarteet -näyttelyssä. Näyttelyssä on esillä Kiinan ensimmäisen keisarin hautaa vartioineita sotilaspatsaita, ja aarteita ja hautalöytöjä myöhempien keisarien ajoilta. Ajattelin että näyttely on varmasti hieno, mutten tajunnut että olisin ihan näin innoissani..!

8000 terrakottasotilasta ehti vartioida Kiinan ekan keisarin hautaa 2000 vuotta, ennenkuin ne sattumalta löydettiin 70-luvulla. Viljelijät olivat kaivamassa kaivoa, ja hups vaan, löydös alkoi paljastua. Patsaat ovat luonnollisen kokoisia, yksilöllisiä ja otsaryppyjä myöten käsittämättömän yksityiskohtaisia. Sotilaat on taidolla valmistettu, ja ne näyttää inhimillisiltä erilaisine ilmeineen ja asentoineen. Muinaiset kiinalaiset uskoivat elämän jatkuvan kuoleman jälkeen, ja sen takia vainaja tarvitsi hautaan mukaan kaikkea mitä eläessäänkin oli tarvinnut. Jäätävää, että yks jätkä on laittanut yli 700 000 tyyppiä hommiin ihan vaan sen takia, että seuraavassa elämässä menis hyvin. Kaikki elämän osa-alueet oli otettu huomioon, ja armeijan lisäksi on löydetty mm. viiniastioita ja akrobaatteja. Pitäähän haudan takana olla hauskaakin..

Jade, pronssi ja kultaesineitä katsellessa tuntu välillä, että parituhatta vuotta sitten ollaan joissain asioissa oltu paljon kyvykkäämpiä kun nykyään. Esillä oli esimekriksi kromattuja miekkoja, jotka kiilsi edelleen, 2000 vuoden jälkeenkin. Muutenkin näyttivät aika käyttökelposilta. Ite en edes oo kovin suuri historiafriikki, mutta tää oli aivan äimistyttävän hieno näyttely! Kiehtovaa. Emmää osaa enempää sanoo, menkää itte kattoon!

TORSTAI, 25. HEINÄKUUTA 2013
Aitoo ja alkuperästä settiä ravintola Siipiweikoissa

"Kanansiipikulttuuri" taitaa olla Tampereella ihan omaa luokkaansa. En ollu ajatellu asiaa ennenkun muutin muualle ja huomasin, että kunnon siipiä ei tunnu löytyvän oikein mistään. Tai näin oli ainakin Itä-Suomessa.

Entiä mikä meitä Manselaisia vaivaa, kun ne siivet on niin kova juttu täällä. Mutta ohanneny hyviä! Wingsit on tunnettua mättöö etenkin lätkänpelaajien keskuudessa. Ne maistuu poikkeuksellisen hyviltä myös siinä kohtaa, kun edellisyö on venähtäny vähän turhan pitkäksi ja seuraavana iltapäivänä alkaa tehdä mieli ruokaa. Jos jostain syystä ei oo kykenevä kohtaamaan ulkomaailmaa ja lähteen ravintolaan, voi jonkin sortin pelastuksena toimia keittiöstä löytyvä Texas Pete-pullo. Siittä sitte lorautetaan soossia kaupan kanansiipien sekaan ja yritetään hakee lohtua sitä kautta..

Tampereella on Hookkia, Spiikkiä (Speakeasy), Sticky Wingersiä ja vaikka mitä.. Mää halusin kuitenkin mennä sinne mistä kaikki on täällä saanu alkunsa, eli Siipiweikkoihin. Ravintola Siipiweikot  Aleksanterinkadulla on Suomen (ja Euroopan!) ensimmäinen kanansiipiin ja kastikkeisiin erikoistunut ravintola, ja se on ollut pystyssä vuodesta 1993. Ravintolan ulkopuolella ei oo suuria mainoksia, joten sinne ei välttämättä kovin helposti vahingossa eksy. Toisaalta paikalla on Tampereella niin vahva maine, että kaikki kyllä tietää sen muutenkin. Asiakkaita oli arki-iltanakin paikalla ihan kiitettävästi. Ravintolasta oli vain yläkerta auki kun me mentiin sinne, ja siellä tunnelma oli konstailematon ja sopivan hämyisä. Alakerta on ilmeisesti auki vilkkaampina aikoina. Sitä saa muuten myös vuokrattua omiin tilaisuuksiin ja ravintolasta saa tilattua siivet myös muualla järjestettäviin kekkereihin.

Saatiin annokset, joiden mukana tuli perinteisesti Aura-dippi ja kasviksia. Ite vedin medium-kastikkeella 7 siipee ja ranut. Viime kerrasta olikin pitkä aika, ja ei voi sanoo ku namnam... Palvelu pelas hyvin ja siivet oli semmosia ku pitääkin, sopivan rapeita ja  runsaasti kastiketta. Ainiin ja kummää sanoin että siivet on jääkiekkoilijoiden ruokaa, niin pitää mainita että siähän oli Timo Jutilakin syömässä samaan aikaan. Juti on niin tuttu naama Tre:n katukuvassa, että mulle ei tullu miäleenkään että oisko ollu hyvä tän blogin puolesta mennä jutulle tai ottaa kuva tms. Parempi vaan että saivat syödä rauhassa, niillä näytti olevan ihan hauskaa ilman muakin :D Mutta tässä oli jälleen paikka, jota voin ilolla suositella muillekin!

PS. Siivet ei sitte oo mitään ensitreffiruokaa, niitä on turha yrittää syödä sievästi tai sotkematta. Ihan vaan vinkkinä ;)

KESKIVIIKKO, 24. HEINÄKUUTA 2013
Rantatourneen voittajasuosikki nro 1...

Tää viikkohan menee ihan rannikkokaupungeissa reissaamiseen! Tällä kertaa pyärähdin Porissa. Tapparan naisia kun ollaan niin kyä toi Ässien SM-kulta edelleen vähä kaihertaa, mutta aattelin, että ehkä se on ny hyvä aika unohtaa noi viime kevään kähinät ja uskaltautua Poriin ihan hyvällä mielellä ;)

Reissu oli pikanen, mutta ehdin kuitenki poikkeen Yyterissä. Aluks oli ihan muut suunnitelmat, mutta kun aurinko paistaa räkittää täydellä voimalla niin eihän sillon voi muuta ku mennä rannalle. Ja tässä on kyllä (vähän tyngäksi jääneen..) rantatourneen aika vahva voittajaehdokas! Tommonen Suomen riviera, suorastaan epäreilun ihana.



Aurinkopäivänä siä on hirveesti ihmisiä, mutta niin on sitten lääniäkin, eli kaikki mahtuu varmasti. Merivesi on tietysti vähän kylmempää kun jossain pienemmässä lammikossa. Palveluista jos lähdetään puhuun niin kaikellaista löytyy: ravintoloita, kioskeja, kylpylä, camping-alue, mökkivuokrausta... Ranta on pitkälle matala, joten pikkumukelotkaan ei mee ihan heti uppeluksiin. Itte en tiedä kuinka monen penskan kanssa tonne uskaltais lähtee. Menis vaan oma mielenterveys kun koko ajan sais huolehtia, että eihän nassikat vaan katoo valtavan alueen ihmispaljouteen :D Merituuli viilensi hellepäivänä sopivasti. Hiekkaa löytyy kyllä tavaroiden seasta varmaan viä viikonki päästä... Mutta ah, ihana paikka! Sinne vaan kaikki rantaihmiset.

Tuolta voi tsekkailla lisää alueen rannoista ja muista jutuista: http://www.yyteri.fi/.

TIISTAI, 23. HEINÄKUUTA 2013
Spontaani visiitti rannikkokaupunkiin

Tein pikapäätöksen ja lähdin maanantaina moikkaan kavereita Turkuun. Tamperelaisena mun pitäs tiätty vihata koko kaupunkia. Yrittää upottaa se mereen ja tehdä U-käännös siinä kohtaa kun Turku-kyltti osuu kohdalle. Ihan vaan periaatteesta, koska Turkulaiset ja Manselaiset aina naljailee keskenään.  Vaan eipä luonnistu multa ollenkaan! Päinvastoin, oon salaisesti aika ihastunut vanhaan pääkaupunkiin, jossa ei oo muuta raivostuttavaa kun sekava murre ;)

Café Art

Enste mentiin jokirantaan Cafe Artiin. Se oli aika viihtysä!Siä voi varmaan viettää aikaa ihan kiireettömästi, ilman että kukaan häätää heti pois tai patistaa täyttämään kahvikuppia.  Seinillä on vaihtuvia näyttelyitä, nyt oli esillä valokuvia ja maalauksia. Myöhemmin päivällä käytiin yliopistolla (MacchiaVellissa) vetämässä edullista lohta. Sen jälkeen tepasteltiin keskustaan. Nautin vanhoista taloista ja tuoreista maisemista. Välillä on kiva käydä kaupungissa, joka on niin vieras että sinne voi vahingossa vaikka eksyä. Poikettiin ruokaostoksille Basaari-kauppaan (okei itte en kyllä ostanu mitään vaan keskityin tollottaan valtavia vesimeloneja ja maustevalikoimaa).

Basaarissa

Uudet upeet pinssit, suoraan Jannen kassista.

Oltiin kävelemässä Martin kaupunginosaan kun joku vähän sekanen jantteri pysäytti meidät. "Stop!Stop right now!" Sen vähän mitä se puhu, se sano englanniks. Tyyppi kaivo laukustaan meille jotkut soakerman-pyssypinssit ja lähti jatkaan matkaa. Ei mitään tiatoo mistä oli kyse, mutta googlasin ja totesin että ehkä ne vois liittyä jotenkin tähän http://seikkailupuisto.turku.fi/vesipyssynayttely.html?? Vähän ajan päästä kulmabaarin kohdalla sen perään juoksi toinen yhtä sekanen kaveri ja huusi kovasti että Janneeeee. Se oli siis Janne The Soakerman, joka halus jakaa pinssejä ja puhua englantia.

Yleisesti ottaen olin paljon ulkona ja nautin Turusta, vailla kunnianhimosta to do-listaa. Semmonen lomailu on mukavampaa. Illalla mentiin vielä Rentoon ja jokilaivoille istuun ja katteleen melko rauhallisia heinäkuisen maanantai-illan meininkejä. Tai ainakin muut oli rauhallisia, meillä oli kyllä ihan bileet pystyssä.. Oli mahti visiitti! TurQ on ihQ. Ei kantsi vihata.