Touhua jos jonkinmoista

Tänään tuli nieltyä muutama kilometri. Ensin hurauteltiin kuvataideviikoille Mänttään. Näyttelykeskuksena toimii entinen teollisuusrakennus Pekilo. Ulkoapäin aika tylyn näkönen paikka, ei ensimmäisenä tulisi mieleen että sisällä on mitä värikkäämpiä taidepläjäyksiä. Tykkään kontrasteista, joten uppoaa muhun. Tila on näyttelytarkoitukseen oikein toimiva (tietystihän sitä on varmaan rempattu paljonkin ennen nykyistä muotoaan..).

Mutta asiaan, Mäntän Kuvataideviikot on siis vuosittainen nykytaiteen kesänäyttely,  jossa on esillä ajankohtaisten ammattitaiteilijoiden töitä. Tapahtuman takana on Mäntän kuvataiteen ystävät Ry, ja tänä vuonna näyttelykuraattorina toimii Jyrki Siukonen. Esillä oli nykytaidetta monipuolisissa muodoissaan. Oli joitain teoksia, joita en meinannut ymmärtää, kunnes tajusin ajatuksen niiden takana ja ne olivatkin keskustelua herättäviä. Sitten oli taas näitä, joiden idean älysin, mutta tuotos vaan ei uponnut. Ja sitten oli paljon niitä, mistä pidin. Eli taidetta löytyy kyllä moneen makuun! Laajasta teosmäärästä on vaikea lähteä erittelemään omia suosikkeja tai inhokkeja. Pidän erityisesti siitä, että hyvä näyttely laittaa ajatukset juoksemaan. Näin kävi myös Mäntässä, eli ei siis lainkaan turha reissu.

Myllyrannan miljöötä

Sisustuskaupassa myytiin runollista vessapaperia. Eräänlaista vessalukemista tämäkin.

Iso shakkipeli Cafe Myllyrannan takapihalla

Näyttelystä suuntasimme syömään ja hetken mielijohteesta päädyimme Cafe Myllyrantaan. Mäntän myllyn ja vanhojen veturitallien miljöössä toimii Kahvilan lisäksi myös mm. sisustus-, ja vaateputiikkeja. Cafe Myllyrannan 10 euron hintaiseen lounaaseen kuuluu runsas salaattipöytä, leivät, kahvi ja jälkiruoka. Päivän listalla oli kalaa, perunoita ja possukastiketta. Eli perinteistä ruokaa, oikein hyvin toteutettuna! Pisteitä heruu monipuolisuudesta, salaattienkin suhteen oli hyvin vaihtoehtoja tarjolla. Kiva että vanhoja hienoja rakennuksia herätetään uudelleen eloon tällaiseen käyttöön.

Pieni Kirsikka, iiiiiso onnenkenkä

Täysin vatsoin jatkettiin kohti Tuuria ja kuuluisaa Keskisten kyläkauppaa. En ollu käyny siellä kertaakaan aiemmin. En kyllä välttämättä oo ihan ideaalikohderyhmää. Tai no ensinnäkin, puolirahaton opiskelija ostaa korkeintaan makarooneja (vai miten se oli) ja toisekseen en kovasti arvosta sitä että ostetaan (sekundaa) pelkästään ostamisen takia. En toki halua mustamaalata, kaupassa oli semmosen höpöhöpön lisäksi tarjolla paljon ihan laatua ja merkkituotteitakin, mainittakoon vaikkapa ihanat Vallilan verhot ja urheiluvaatteet ym. Eipä siinä, eteenpäin mentiin ja tavaroiden lisäksi löytyi paljon muutakin, aina tivolista kyläkaupan alueen ilmaseen "elämysajeluun" kesäjunan kyydissä (Seriously, mitä elämyksiä? Hienot maisemat kuten parkkipaikka ja pelto? Ois ehkä pitäny hypätä kyytiin niin oisin voinu oivaltaa paremmin..) Mutta tää oli kuitenkin sukellus yhdenlaiseen kulttuuriin. Onhan se toki ollut aika innovatiivista rakentaa valtava kauppa pikkuruiseen paikkaan, niin että se on lyönyt läpi noin massiivisesti. Jopa niin hyvin, että sinne saavutaan autolla toiselta puolelta Suomea ja jäädään kyläkaupan hotelliin yöksi. Ja ostinhan minäkin, löysin hyvät nahkasläbärit kympillä kyläkaupan pihapiiristä Nahkapaikka Oy:n myymälästä. Ehkä kävisin useammin jos asuisin lähellä, mutta seuraavan kerran tuskin tulee lähdettyä Tuuriin ihan varta vasten ostoksille.

Torisevan rotkojärvi

Kahvimaja

Kotimatkalla vielä ajeltiin Virtain läpi ja poikettiin vilkasemassa itelleni ennestään tuntemattomia Torisevan rotkojärviä. Järvien rannoilla on todella jyrkkiä kallioita, ja maisemat on komeita. Alueella on luontopolku ja Torisevan kahvimaja, joka on avoinna klo 11-17. Ei hullumpi paikka välipysähdykselle :)

Että semmonen touhupäivä tänään, saas nähdä mitä huominen tuo tullessaan... Nyt pää tyynyyn ja unta palloon !