Uskomatonta, että nyt on jo heinäkuun viimeinen päivä, ja ihan vasta oli toukokuun puoliväli. Se puoliväli, kun hyppäsin suoraan opintojen päätyttyä Turisti-infon puikkoihin. Kesä meni hetkessä, mutta onneksi kesäkuukausiin on mahtunut monta ikimuistoista tapahtumaa ja ihania ihmisiä. En luopuisi yhdestäkään muistosta.
Alkukesästä kuvasinne Turisti-infolle Pilottijaksoa, joka kertoi Pilepirkon seikkailuista Suomen suvessa. Kävin muun muassa lavatansseissa ja vaihdoimme kuulumisia Kake Randelinin kanssa, laskin kosken uimalla, tarkistin millaisen kalasaaliin Pekkalan Janne sai tänä vuonna, pääsin lavalle taikuri Joni Pakasen kanssa ja olin myös Jonin temputettavana, herkuttelin paikallisia ruokia siellä ja täällä, tutustuin maatilan elämään ja eläimiin, tsekkailin millainen tyyppi oli Putous-Karim, ajelin vauhtipuistossa lokariautoilla, tutustuin ihan aitoon ja alkuperäiseen lypsymenetelmään, nautin kesästä mökkeilyn merkeissä paljuillen jne jne jne. Nuo, ja monta muuta tapahtumaa tullaa näkemään pilottijaksossa.
Pilottijakson jälkeen aloin suunnitella tulevaa reissuani. Ei mennyt kauaakaan, kun avokupla liiti jo moottoritiellä tuhatta ja sattaa, ja matkasin kuvaajan kanssa läpi kauniin Suomen. Muistan eräänkin yön, kun olimme olleet reissussa noin 24 tuntia. Väsymys oli kova, mutta mieltä virkisti kummasti perään lähteneet poliisit. He ajelivat perässämme tovin, kunnes tulivat siihen tulokseen, että tytöt osaavat ajaa nyt hieman nätimmin.. Sitten alkoi näkyä aamuauringon loiste ja usva tanssi tiellä. Kannatti siis valvoa, se yö oli näkemisen arvoinen. Kesän parhaita hetkiä.
Pääsin kokemaan kesän aikana niin hienoja juttuja. Meloin, laskin koskea taas uudella tavalla (River Tubing), tutustuin uusiin maatilamajoituksiin, saunoin savusaunoissa, veneilin, pääsin kokeilemaan arkeologisia kaivauksia, katsoin miten tehdään hopeakoruja, pääsin kokeilemaan miltä tuntuu olla kannettavana eukonkannoissa, kokeilin jousiammuntaa vanhan tavan mukaisesti, tein monenmoista saunavastaa, koin tulineulat selässäni, pääsin turvehoitoon, bättreilin festivaaleilla, maistelin kielen mennessään vieviä viinitilan marjaviinejä ja niiiiiiiin edelleen edelleen edelleeeeennn.. listahan on loputon, mutta, parasta antia olivat taas ne ihmiset joihin törmäsin!
Viime viikonloppuna olin viimeisen kerran reissussa Kuopion kuninkuusraveissa. Hengailin siellä ihanan Petra Jokilinnan kanssa (Petralle halit, luet tätä kuitenkin), ja muiden Turisti-infon tyttöjen kanssa. Vaan oli meillä kuulkaa lystiä. Hellettä piisasi ja hiki lensi, mutta nauru ei loppunut hetkeksikään. Me reippaat tytöt jaoimme 10 000 karttaa kahden päivän aikana - kyllä, 10 000 karttaa! Siinäpä teille tavoitetta. Tehotytöt oli asialla.
Kesä meni kaikin puolin hyvin. Mitään suurempia kömmähdyksiä tai onnettomuuksiakaan ei sattunut. Ainut mikä hitotti matkan aikana, oli temppuileva selkä. Välilevynpullistumat pistävät välillä hieman vihaiseksi..
Nyt minun on varmasti aika sulkea blogi viimeisen kerran, ja toivottaa kaikille lämmintä loppukesää. Hui, tässähän ihan liikuttuu. Ehkäpä tapaamme jälleen. Ken tietää, vaikka kuulisitte minusta ensikin kesänä - ehkäpä lähden 2500 kilometrin pyörälenkille ja päivittelen Turisti-infon kautta kuulumisiani, tai sitten vain katoan että kuuluu *PUF*.
Tässä kohti kuuluu kiittää toki kaikkia niitä ihmisiä, jotka tarjosivat minulle unohtumattoman kesän, mutta suurin kiitos lähtee nyt Turisti-infolle. Olen otettu siitä, että annoitte minulle taas vapaat kädet suunnitella näköiseni reissun. Ilman teitä olisin tuhansia kokemuksia köyhempi. Kiitos Petra, kiitos Sari, kiitos Petri. Ja kiitos tietenkin mukanani kulkeneelle kuvaajalle, Lauralle, ja pilottijakson kuvauspojille Frozen Fruit Filmsin suuntaan.
Yhä uudelleen ajattelen
pienet seikkaluni,
kun rannikon tuulen mukana ajelehdin
kajakissani
ja luulin olevani vaarassa.
Nuo pienet pelkoni,
joita luulin niin suuriksi,
kun kaikki tärkeät asiat
minun oli saavutettava.
Ja kuitenkin on olemassa vain
yksi tärkeä asia,
tämä ainoa:
elää nähdäkseen majoissa ja matkoilla
suuren päivän joka koittaa
ja valon joka maailman täyttää.”
— Eskimoruno
Niin se on kesä mennyt menojaan, ja reissurupeama alkaa olla lopuillaan. Jos liikutte Kuopion Kuninkuusraveissa 27.-28. heinäkuuta eli tulevana viikonloppuna, tulkaa ihmeessä moikkaamaan minua Turisti-infon ravitoripaikalle 81. Minä ja muut reippaat tytöt jaamme Matkailijan aluekarttaa mallia Kunkkari-kartta 2013. Tulukaahan hakemahan omanne poikkeen.
Ja koska nyt ollaan hevostunnelmissa, liitin kuvan (alla) Western Trainingin lännenratsastustuokiosta, jossa Sanna Onkamo koittaa opettaa minulle lännenratsastuksen salat. Kuva on otettu viime kesänä.
Oulussa kajahtaa pian taas käyntiin monenmoista musiikivideota, kun Oulun Musiikkivideofestarit käynnistyvät 21. elokuuta, ja ne kestävät aina 25. päivään asti. Kyseessä on OMVF:n 20-vuotisjuhlat. Mukana on lukuisia kotimaisia uutuuksia ja kansainvälisiä klassikoita. Itse kilpailuun on tullut tänä vuonna 386 videota, ja kaikki esitetään pääsymaksuttomassa näytöksessä. Palkintotilaisuus huipentuu 24. elokuuta järjestettävään Pumpeli-gaalaan. Kilpailuun lähetetyt videot on on jaettu esiraaditusvaiheessa kymmeneen kilpailunäytökseen ja kahteenkymmeneen katselmusnäytökseen.
On ollut ilo olla mukana näissä musiikkivideotuotannoisssa, jotka nyt komeilevat OMVF:n valkokankaalla. Alla siis meidän huikeat musiikkivideomme, jotka tullaan näkemään myös musavideofestarilla. Yksi on mukana kotimaisessa kilpailusarjassa, ja kaksi kotimaisessa katselmuksessa.
Dian - Mad Parade - Kotimainen kilpailusarja 1
Eternal Tears of Sorrow - Swan Saiwo - Kotimainen katselmus
Puujumalat - Hoitotestamentti - Kotimainen Katselmus
Tiesittekö, että aloitin rundini viime kesänä tutustumalla Syötteen Eräpalveluiden tarjontaan, ja lopetin myös rundini samaiseen matkailualan yritykseen tänä vuonna. Oli mahtavaa tutustua tähän ihanaan yrittäjäpariskuntaan, Jonna ja Janne Määttään. He kutsuivat testaamaan minut tänä vuonna River Tubingia, jollaista ei vielä muualla Suomen matkailualan yrityksissä tunneta. River Tubing on lanseerattu Syötteen Eräpalveluille toukokuun lopussa. Kyse on siis yhden hengen istuttavasta pientä kumivenettä muistuttavasta "vesipelistä". Sille ei ole keksitty vielä suoraa käännöstä suomenkielelle. Kokeilemani menopeli oli Tube Tracker.
Minä pääsin laskemaan Pärjänjoki - Vanneskoski reitin, eli Romesuvannosta Harrirantaan. Pituutta reitille tuli noin viisi kilometriä. Pisin koskiosuus oli 1,8 kilometriä. Olin ihan onneni kukkuloissa tästä uudesta menopelistä. Olen laskenut koskea mm. uiden, kumilautalla ja märkäpuvulla, mutta täytyy sanoa että Tube Trackerilla lasku on kaikista miellyttävin kokemus. Hieroinkin jo hieman kauppoja Janne Määtän kanssa, että paljonko tulisi maksamaan, jos hankkisin itsellenikin sellaisen. Kuivapainokaan ei ole Tube Trackerilla kuin noin kuusi kiloa. River Tubingissa kerkeää katsella ympärillä olevaa luontoa. Tarvittaessa siihen voi ottaa vaikka kahvit oheen. Kupillekin on tehty paikka.
River Tubing oli ihan mahdottoman leppoisaa menoa ja se on erittäin turvallinen tapa laskea koskea. Menopelin pohjassa on kolme pientä evää, jotka helpottavat kumiveneen ohjaamista. Ohjaaminen hoituu kevyellä melalla ja käännökset onnistuvat ihan pienillä liikkeillä. Takapuolen alla on ilmatäytteinen istuinosa, eli vaikka Tube Tracker hipoisi kiviä, ei se tunnu takapuolessa. Muutenkin menopeli on vahvaa tekoa, eli osuttuaan kiveen se ei vaurioidu, ja kaatumaankaan sitä ei saa juuri mitenkään. Turvallisuus on taattu. Varusteina käytetään vesiurheilupukua, liivejä ja kypärää. Mikä parasta, River Tubingia voivat harrastaa kaiken ikäiset uimataidon omaavat ja myös selkävammasta kärsivät ihmiset (kuten minä). River Tubing ei ole riippuvainen veden korkeudesta, sillä Tube Trackerillä pääsee hyvin matalallakin vedellä. Ja koskenlaskuhan on aivan ihanaa tällä vempeleellä! Voitteko kuvitella - vaikka menopeli täyttyy vedestä, se ei yksinkertaisesti uppoa, ohjattavuus paremminkin paranee. River Tubingissa on ohjaajat mukana.
Syötteen Eräpalveluilla on käytössään 25 Tube Trackeriä, eli laskeminen onnistuu isommankin porukan kesken. Se on mitä parhain tapa viettää erilaiset virkistysillat, TYKY-päivät, polttarit jne. Kaikille löytyy viihdettä ja jännitystä.
River Tubingin lisäksi ihan uusi aktiviteetti on Zip-line vaijeriliuku. Siinä lasketaan valjaissa lammen yli ensin reilut 200 metriä, ja paluuvaijerin pituus on noin 150 metriä. Vauhti yltyy jopa 47 kilometriin tunnissa. Jos kova vauhti jännittää, voidaan nopeutta säätää vähemmälle vaijerin tiukkuudella. Koska vaijereita on kaksi, mahdollistaa se joustavan kierron isollakin porukalla. Myös vaikeriliuku on aina ohjattua.
Syötteen Eräpalvelut tarjoavat monipuolista aktiviteettia niin kesällä, kuin talvellakin. Löytyy Zip-linea, River Tubingia, kalastusopastusta- ja reissuja, savusaunamahdollisuudet, koiravaljakkoajoa, moottorikelkkasafarit, potkukelkkasafarit, lumikenkäretkeilyä, hierontaa, turvehoitoa, ruokailumahdollisuudet ja kanoottivaellusta. He järjestävät myös Action Day -ohjelman, jossa pääsee testaaman River Tubingia, Zip-lineä ja kalastusta erämaalammella. Lisätietoa janne.maatta@syotteenerapelvelut.fi. Syötteen Eräpalvelut vuokraavat myös välineitä niin kesä- kuin talviaktiviteetteihinkin.
On kunnia saada myöntää viimeinen Huippu Mesta -sertifikaatti Syötteen Eräpalveluille. Jonna ja Janne ovat paiskineet kovasti töitä yrityksensä eteen ja he kehittävät koko ajan toimintaansa, jotta voisivat tarjota asiakkailla parasta mahdollista palvelua. Jonnalla ja Jannella on rakkaus työtään kohtaan. Arvostan myös sitä, että he tekevät kovin paljon töitä edistääkseen Syötteen matkailua. Kymmenen pistettä sille, ja Huippu Mesta -merkki päälle.
Täytyy mainita vielä eräästä alla olevasta kuvasta. Ensimmäinen kuvani koko tämän työn historiassani otettiin viime vuonna Syötteen Eräpalvelun huskytilalla Elmeri-nimisen karvakaverin kanssa. Päätin reissuni tänä vuonna samaiseen kuvaan, eli pääsin vielä kerran poseeraamaan Elmerin kanssa. Kuva löytyy alta muiden kuvien joukosta.
Minun viime viikkoinen tulineulakokemukseni on kuunneltavissa Yle Areenasta tämän osoitteen kautta: http://areena.yle.fi/radio/1978971. Kuunelkaahan pysyinkö tajuissani vai en..
Uusimman lehtiartikkelin pääsee lukemaan puolestaan tuolta: http://www.lounaislappi.fi/uutiset/pilepirkko-kurvasi-kemiin. Kiitos Lounais-Lapin!
Ja pakko hehkuttaa: pääsin käymään aivan ihanan Peikkoteatterin näyttämön luona, joka sijaitsee Syötteellä, keskellä metsää, mutta siitäkin huolimatta läheisyydestä löytyy hyvin parkkitilaa. Peikkoteatteriin minut vei Iso-Syötteen Matkailusta Teija Sarajärvi miehensä kanssa. Kiitos kiitos kiitos tästä elämyksestä. Kovin alkoi ideat virrata. Niin että tervetuloa katsomaan sitten tulevaisuudessa Hennan metsäproggista, ja totta tosiaan, keskelle metsää!
Terveiset täältä viihtyisästä Ruska-kelomökistä Syötteen kuppeelta. Tämä mökki näyttää aavistuksen verran sellaiselta, millaisen haluan joskus kodikseni, (eli kelohirsitalon) ja siksi täällä onkin niin hyvä olla. Tästä tunnelmallisesta mökistä saan kiittää Teija Sarajärveä Iso-Syötteen Matkailusta. Mökki on kauniin kovalammen läheisyydessä. Kävin istumassa hetken verran lammenrannalla, ja nautin ympärillä vallitsevasta hiljaisuudesta. Lampeen on istutettu kirjolohta, joten kalastamisesta innostuneille tämä on ihanteellinen paikka. Kovalammen vieressä on monia Iso-Syötteen Matkailun mökkejä ja jokaiseen kuuluu soutuvene. Läheisyydestä löytyy perinteinen maasauna, eli osa saunasta on maan sisällä.
Kelosyötteellä mökkejä on 30. Kaiken kaikkiaan Iso-Syötteen Matkailulla on 70 mökkiä ripoteltuna sinne tänne. Mökkejä on esim. Pytkynharjulla, Riihikummulla, Iso- ja Pikku-syötteellä ja rinteiden huipulla ja juurella. Suurimpaan osaan mökeistä saa viedä lemmikkejä. Iso-Syötteen Matkailusta saa aina jonkun henkilön kiinni. Päivystys toimii 24/7 numerossa 040 777 1800.
Iso-Syötteen Matkailun kautta saa mukavat tilat ja saunat juhliin sekä kokouksiin. Myös ruokapalvelut hoituvat samaisesta osoitteesta. Matkailuyritys vuokraa asiakkaiden käyttöön mm. moottorikelkkoja, lumikenkiä, välineitä eri aktiviteetteihin, varusteita ja vetoahkioita. Myös safarit järjestyvät asiakkaan toiveiden mukaisesti.
Syötteelle on tulossa monenmoista tapahtumaa lähikuukausien aikana, kuten MTB-maastopyöräilytapahtumaa, MP-huippuajot, Erämaan markkinat, Syöteajot, SM-perho finaali, SM-Suunnistus, Huippukymppi ja Luppovesi syttyy. Tulevana viikonloppuna on suosittu MTB maastopyöräilytapahtuma, johon on ilmoittautunut tällä hetkellä reilut 300 osallistujaa, mutta odotettavissa on jopa 400 kilpailijaa. MTB:ssä on Suomen suurin loppunousu. Harkinnasssa on, että osallistuisin itsekin kilpailuun ensi vuonna. Rakkain harrastuksenihan on maastopyöräily, jos ette sitä vielä tienneet. Tosin, saatan olla pyöräilemässä Euroopan läpi ensi vuonna tähän aikaan. Ei siitä sitten sen enempää.
Tykkään tästä Syötteen ympäristöstä. Tänne on hyvä tulla rauhoittumaan kaiken hulinan keskeltä, ja sitä hulinaahan meillä on todellakin ollut näiden muutamien tuhansien kilometrien aikana. En ole paljon kävelylenkeillä kerinnyt käydä reissun aikana, mutta tänään saatan piipahtaa ihanilla metsäpoluilla. Täällä niitä riittää. Lähellä menee myös hauska Peikkopolku. Voitteko kuvitella, siellä voi tavata peikkoja ja menninkäisiä. Mökin takana menee täydellinen metsäreitti kävelylenkkiä, juoksemista tai maastopyöräilyä ajatellen. Talvella mökin vierestä menee valaistut hiihtoladut. Ja jos marjastamaan haalii, niitäkin maita riittää.
Olen erittäin tyytyväinen saamaamme palveluun Iso-Syötteen Matkailussa. Kaiken kukkuraksi Teija Sarajärvi kutsui minut ja Lauran aamupalalle huomenna. Ihanaa, kiitos Teija! Myönnän Iso-Syötteen Matkailulle Turisti-infon testaaman ja hyväksi todetun paikan todistuksen. Tässä näin, Huippu Mesta-sertifikaatti, olkaa hyvä. Onneksi olkoon, olette sen ansainneet! Heitän kiitokseni myös Syötteen Eräpalveluiden suuntaan Jonna ja Janne Määtälle, jotka suosittelivat Iso-Syötteen Matkailua meille. Tässä on hyvä esimerkki siitä, mitä yhteistyö yrittäjien välillä on parhaimmillaan. Autetaan toista, eikä kanneta kaunaa. Hienoa!
Poikkesimme ohikulkumatkallamme Ranualla. Hetken verran harkitsimme menevämme Ranuan eläintarhaan, mutta paikka oli niin täpösen täynnä, että parkkipaikalta ei löytynyt yhden ainutta vapaata parkkipaikkaa. Olen käynyt Ranualla viimeksi vaahtosammuttimen kokoisena, eli tuhatyhdenksänsataakahdeksankymmentäkuusi vuotta sitten. Olen nähkääs jo lähes fossiiloitunut nainen.
Eläintarhan vilskeestä häippäsimme Hotel Ilveslinnaan syömään herkullisen buffetin. Ruoka oli hyvää ja palvelu kiitettävää. Useassa ruokamestassa buffetpöydän lohi on jo hieman kuivahtanut siinä vaiheessa, kun minä sitä saavun popsimaan, mutta Ilveslinnan lohi oli erittäin maittavaa ja mehevää. Pointsit siis sinne suunnalla ja kokille terveiset!
Kun maha täyttyi, oli aika mennä tutkailemaan jälkiruokaosastoa hillatorille. Paikalla oli muutamia kojuja myyjineen. Samalla jaoin karttoja tuntemattomille ohikulkijiille, ja ilahdutin heidän päiväänsä Turisti-infon uunituoreella Suomen tiekartalla. Ja uskokaa tai älkää, mutta kun pääsimme itse torin vilskeeseen, en enää muistanut että tulin ostamaan hilloja. Kävelin torin läpi, ja lähdimme jatkamaan matkaa. Ajoimme muutamia (kymmeniä) kilometrejä, ja huudahdin Lauralle "NO MUTTA NE HILLAT, UNOHDIN OSTAA". Ja ei kun auton keula takaisin.
"Pienen" ylimääräisen mutkan jälkeen saavuimme takaisin hillatorille. Valkkasin kaikkien myyjien keskeltä kivan setän, ja ostin häneltä purnukallisen hilloja. Itse en ole niitä vielä kerinnyt kyykkäilemään. Taitaa olla kohta parhaimmat viety päältä. Nyt on kuulemma ennätyksellisen hyvä hillavuosi. Niin että kertokaapas hyviä hillapaikkoja? Ette te kuitenkaan kerro. Sehän on vähän sama asia kun poromieheltä kysyy porojen määrää, tulee vastaus "kumpaakin puolta puuta juoksee".
Se on kuulkaa semmoinen homma, että rundimme Lauran kanssa alkaa luurailla loppujaan. Minulle pamahti tänään niin järkyttävänmoinen pääkipu ja oksetuskohtaus, että kroppani lienee aavistaa pääsevänsä pian lepäämään. Tai, sitten hauraasta sielustani alkaa loppua bensa. Takanahan on jo monia tuhansia kilometrejä. Ehkä on hiljalleen jo aika levon.
Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.
<p style="\"margin:" 0px="" 11px;="" text-align:="" center;="" font-size:="" 10px;="" font-family:="" arial;="" color:="" rgb(50,="" 51,="" 51);="" \"="">
Kiitos Eino Leino.
Jarno Kivari esitteli meille Lapponia Safariksen majoitustiloja ja kertoi heidän monipuolisesta tarjonnastaan. Yritys on tarjonnut asiakkaille elämyksiä jo vuodesta 1985 lähtien. Lapponia Safariksen hulppeissa tiloissa voi järjestää koulutuksia, kokouksia, virkistysiltoja, polttareita ja juhlia. Vain mielikuvitus on rajana. Palveluita löytyy niin kesäksi kuin talveksikin. Talvella kuvioihin astuvat muun muassa moottorikelkkasafarit - vaikka Ruotsin puolelle asti, metsäsuksisafarit, porosafarit, huskyvaljakkosafarit, Sampo-jäänmurtajaristeilyt (maailman ainoa jäänmurataja-alus, johon otetaan asiakkaita matkailumielessä), carting-autoilut jääradalla ja lumikenkäsafarit.. Kesällä seikkaillaan esimerkiksi kanooteilla, kalastussafareilla, risteilyillä, tervaveneillä, vaellussafareilla ja koskenlaskusafareilla. Asiakkaan toiveita kuunnellaan, eli Lapponia Safaris järjestää aktiviteettia ja ohjelmaa asiakkaan toiveiden mukaan. Lapponia Safaris vuokraa asiakkaiden käyttöön mm. safarivaatteita, aktiviteettivälineitä, kanootteja, moottorikelkkoja - ja tarvittaessa lähes mitä vain.
Lapponia Safariksella on käytössään vuokramökkejä Savotan ja Kivalon kohteissa, ja mökkeihin saa tuoda mukanaan myös lemmikkejä. Savotta sijaitsee kahdeksan kilometrin päässä Kemin keskustasta. Yöpaikka järjestyy 21 hengelle, tai hädän yllättäessä jopa 25 hengelle. Pihapiiristä löytyy kaksi eri saunaa, toinen isomman porukan tilauskäyttöön ja toinen kaikkien mökkiläisten käyttöön. Isomman 30 hengen saunaan pääsevät rampin ansiosta myös liikuntarajotteiset ja saunan yhteydestä voi varata käyttöön takkahuoneen, jonne mahtuu isommallakin köörillä. Mökit ja saunat ovat ihan joen vieressä. Mökeiltä pääsee näppärästi veneilemään ihan avomerelle asti. Lähellä sijaitsee Lapponia Safariksen saari, kotakylä, jossa majailevat myös ajoporot. Jos haluaa kokea lappilaisen aurinkoranta-fiiliksen, voi lähteä vähän matkan päähän siistille kilometrin mittaiselle hiekkarannalle. Siellä ollessa on vaikea uskoa olevansa näin pohjoisessa. Mökkien vierestä löytyy kaksi tilausravintolaa, Jussin Pirtti 115 hengelle ja Villen pirtti 55 hengelle. Koko alueella on A-oikeudet. Ruokatilaukset loihditaan asiakkaan toiveiden mukaisesti aina fine diningista buffetiin. Kivalon metsämaja on 42 kilometrin päässä Kemin keskustasta, keskellä luonnonpuistoa. Kivalon mökkiin mahtuu 50 ruokailijaa ja 25 yöpyjää. Pihalla on viisi kotaa ja paikalta löytyy myös puulämmitteinen sauna.
Mökkien ympärillä oleva pihapiiri on niin vallattoman kokoinen, että siinä saa järjestettyä monenmoiset juhlat ja tapahtumat. Pihalle voidaan pystyttää tarvittaessa perinteisiä saamelaisia laavuja eli kotia. Talvella pihalle voidaan taikoa tilauksesta lumibaari ja vaikkapa paljuja. Tämä yritys takaa täydellisen elämyksen asiakkaille. Aktiviteetteja järjestetään ihan pienillekin ryhmille, jopa kahdelle hengelle.
Lapponia Safaris oli mukana järjestämässä maailmankaikkeuden ainoaa Umpihankigolfin MM-kilpailua Kemissä maaliskuussa. Tulevista kilpailuista tiedotetaan Lapponia Safariksen sivuilla.
Me pääsimme majoittumaan viihtyisään Wanhaan Majaan, upean joen varrelle. Vieressä houkuttelee sauna hyvine löylyineen. Saa nähdä, meneekö iltamme nettiyhteyksien kanssa taistellessa, vai pääsemmekö nauttimaan saunan lämmöstä.
Tämä paikka ansaitsee Huippu Mesta-sertifikaatin monipuolisuutensa ja hyvän palvelunsa ansiosta. Täällä viettää mielellään juhlat, jos toisetkin.
Tutustuimme Lauran kanssa hopeaseppä Jorma Smedsin toimintaan. Hänellä on paja Torniossa Kukkolankosken vieressä idyllisessä vanhassa hirsirakennuksessa. Jorma takoo lapinhopeaa vasaralla ja alasimella. Hopeasepän hommia hän on tehnyt jo 38 vuotta, eli vasara pysyy takuulla hyppysissä. Kukkolankosken pisteellä hän on työstänyt korujaan yhdeksän vuoden ajan. Toinen liike hänellä on Kemissä, joka on kesän ajan suljettuna ja aukaisee ovensa taas elokuussa.
Työstettävä hopea tulee Turusta. Hopean laatu menee aina hinnan edelle, eli Jorma panostaa laadukkaaseen raaka-aineeseen. Suomessa on pajon koruja, joiden alkuperämaata ei kerrota. Useimmiten se on kiina. Jorman työnjäljestä ei tule koskaan katoamaan kotimaisuus.
Jormalla teetetään paljon koruja ja ruokailuvälineitä. Asiakas voi teetättää itselleen tai lahjaksi ikimuistoisen uniikkikorun. Tällä hetkellä asiakkaita riittää jonoksi asti. Töiden jonot ovat lokakuulle asti, joten kannattaa laittaa tilaus menemään hyvissä ajoin, jotta koru kerkeää valmistua haluttuun päivään mennessä. Vuosien varrella Jormalle on kertynyt paljon vakioasiakkaita, jotka hankkivat korunsa vain ja ainostaan häneltä. Joukossa on myös tunnettuja näyttelijöitä ja artisteja.
"Lopputuloksessa ei saa näkyä työkalunjälki, vaan kädenjälki", sanoo Jorma. Kysynpä vain, kuinka monesta paikasta saa näin laadukkaita ja uniikkeja hopeakoruja? Itse ihastuin hänen tekemäänsä hopeiseen kelohirsi-ristiin. Pajalla oli myös Smedsin tekemiä ryyppylusikoita ja tumlareita, jotka juontavat juurensa 1600-luvulle asti. Hienostoväki joi niistä paloviinaa - naiset lusikoista, miehet tumlareista.
Hopea on sellaista materiaalia, että se kerää itseensä kaiken "sonnan", kuten ihosta rasvoja ja suoloja. Jorma opetti, kuinka hopeaa hoidetaan oikeaoppisesti. Se tulee pestä ensin kuumalla vedellä, ja astianpesuainetipalla. Sitten huuhtelu ja lopuksi kuivaus hiustenkuivaajalla. Hiustenkuivaajasta tuleva kuumuus tappaa viimeisetkin bakteerit ja kuivattaa korun.
Käykäähän pohjoiseen matkaavat moikkaamassa hopeaseppä Smedsiä, ja kertokaa terveiseni.
Smedsin löydät myös facebookista!
Arvostan kovin paljon sitä, että Jorma käyttää työmenetelmissään perinteisiä työtapoja ja huolellinen kädenjälki näkyy lopputuloksessa, sekä kotimaisuus tulee olemaan ykkösasia nyt ja aina. Myönnän Jormalle hopeatarjottimelta Huippu Mesta -sertifikaatin. Onneksi olkoon Jorma. Hopeanhohtoista kesää sinulle.
Körryyttelimme tänään Yli-Iistä Kemiin sanomalehti Lounais-Lapin haastatteluun ja siitä ylöspäin tänne Kukkolankoskille. Pysähdyimme herkuttelemaan maukasta lohikeittoa viihtyisään Kukkolan Koski-Cateringiin. Jälkiruuaksi talo tarjosi lättykahavit. Olipa varsin rentouttavaa istuskella ja katsella vastarannalle Ruotsin puolelle. Kukkolan Koski-Catering sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Torniosta pohjoiseen päin Kilpisjärven tiellä.
Yritys on aloittanut toimintansa aikoinaan pienellä kioskilla, ja hiljalleen siitä on laajentunut ravintola, jossa tarjoillaan herkullisia ruokia, muun muassa lohikeittoa ja poronkäristystä. Halutessaan asiakas pääsee laulamaan karaokea. Vieressä virtaavalla koskiosuudella on pituutta 1km 300 metriä, ja välillä voi nähdä koskenlaskijoiden porhaltavan kumilautalla ohitse. Ravintolalla on myös alkoholianniskeluoikeudet.
Koski-Cateringille on tulossa piakkoin vuokramökkejä hyville paikoille, sekä asuntovaunupaikkoja ja sauna, josta pääsee pulahtamaan vieressä virtaavaan Kukkolankoskeen. Rannalla on turvallista käydä uiskentelemassa, koska virtaus ei ole kova siinä kohti. Lisätietoja ravintolasta ja majoituksista saa tarja.kujansuu@pp.inet.fi tai 040 730 1524.
Käykäähän ihmeessä poikkeamassa, kun liikutte pohojosessa!
Palvelu oli erinomaista ja sijainti mitä ihanteellisin, ruoka hyvää ja ravintola viihtyisä. Siinä on kaikki ainekset Suomen Turisti-infon hyväksi todetun paikan todistukseen, Huippu Mesta -sertifikaattiin. Onneksi olkoon!
Ihanaa, täällä on kaikki asiat kohdallaan. Terveiset Yli-Iistä Luonto-Olohuoneesta. En voi olla ihailematta, kuinka upeksi isäntäväki on tämän entisen 50-luvun kyläkoulun remontoinut, ja mikä miljöö! Luonto-Olohuone toimii nyt viidennettä vuotta, mutta toiminta on alkanut elää kunnolla vasta lähiaikoina remontin valmistuttua hiljalleen.
Meidät otti vastaan lämminhekinen emäntä Riikka Lahtinen, joka esitteli meille tilat ja yhtäkkiä huomasimmekin olevamme ruokapöydän äärellä juttelemassa kuin vanhat tutut. Riikka perheineen asuu kyläkoulun yläkerrassa, ja majoituspalvelut ovat alakerrassa. Riikka ja hänen miehensä Vesa Raappana ovat remontoineet entisen kyläkoulun läpikotaisin. Rakennus on saanut täysin uuden ilmeen. Täältä löytyy jotain vanhaa, ja jotain uutta - kumpaakin sopivassa suhteessa. Edullista majoitustilaa on 17 hengelle + lisävuoteet päälle. Ja jos on oikein kekseliäs, saa koululle mahtumaan vieläkin isomman sakin irtopatjojen ansiosta. Sopu sijaa antaa. Majoittujilla on käytössään iso keittiö, grillikota ja rantasauna - ne kuuluvat majoituksen hintaan.
Luonto-Olohuoneesta löytyy aktiviteetteja niin lapsille kuin aikuisillekin. Majoittumaan voivat tulla esimerkiksi leirikoululaiset ja kaveriporukat, ja tilaa riittää myös juhlien, kokouksien, polttarien tai esitysten järjestämiseen. Luonto-Olohuoneesta löytyy mahtavan iso 60 neliön sali, jossa on myös korotettu esiintymislava musiikki- ja karaokevehkeineen sekä takka. Riikka ja Vesa ottavat mielellään vinkkejä vastaan uusista ohjelma-ideoista. Ken tietää, vaikka täällä järjestettäisiin kohta Yli-Iin suurin kulttuuritapahtuma? Puitteet ainakin olisivat varsin suotuisat siihen tarkoitukseen. Juhlien ruokatilaukset yms. onnistuu isäntäväen kautta.
Pihalla seisoo rantasauna, josta pääsee pulahtamaan Siuruanjokeen. Saunan vieressä on grillikota, jossa voi paistella ja maistella saunamakkarat. Pihalla on tilaa vaikka millä mitalla, ja tervehtimässä siellä ovat lampaat - Agnus ja Bob Marley. Luonto-Olohuone vuokraa pyöriä asiakkaiden käyttöön. Halutessaan pääsee pelaamaan erilaisia pihapelejä, kuten mölkkyä, sulkapalloa, tikkatauluskabaa, lentopalloa. Pihalle on tulossa kesäkeittiö, jossa asiakas voi valmistaa kesägourmeensa. Luonto-Olohuoneen kautta saa kalastuslupia, ja perhokalastus-kursseja järjestetään tilanteen mukaan. Saarikosken kohdalla on hyvä koskikalastuskohde, ja siellä kannattaa viehettä vinguttaa, sillä syöttiin voi jäädä harjuksia tai taimia. Talvella Luonto-Olohuoneen kautta voi tilata muun muassa kelkkasafareita ja poroajeluita. Läheltä löytyy hyvät hiihtoladut ja kelkkareitit.
Riikka ja Vesa askartelevat majoituspalvelun yhteyteen pikkuhiljaa lisää virikkeitä asiakkaiden iloksi. Jos majaillessa tuppaa tukka kasvamaan liian pitkäksi, hoituu Luonto-Olohuoneessa myös parturointi. Riikalla on oma viihtyisä kampaamo majoitustilojen yhteydessä. Ja jos terveysasiat alkavat askarruttaa, voi Riikka auttaa siinäkin. Hän käy pitämässä hyvinvointiluentoja ympäri Suomea kertoen samalla ravintolisän merkityksestä, sekä terveellisestä elämäntavasta. Myös Luonto-Olohuoneella järjestetään hyvinvointi-iltoja. Tarvittaessa paikalle saapuu hieroja tekemään joko klassisen- tai kuumakivihieronnan.
Täällä riittää ihasteltavaa vaikka kuinka, ja tunnelma on erinomainen. Kävin pesemässä rantasaunassa päivän pölyt kovien löylyjen kera ja samalla pulahdin joessa virkistäytymässä. Se on kuulkaa niin, että tämä paikka on tullut testattua huolella ja hyväksi todettu. Kiitos lämpimästä vastaanotosta Riikka ja Vesa perheineen. Olitte aidosti kiinnostuneita siitä, millaista työtä me teemme. Emme olleet teille "vain joku blogisti ja kuvaaja", vaan ihmisiä siinä missä muutkin.
Olkaa ylpeitä siitä kaikesta työstä, mitä olette täällä ahkeroineet . Saanen ojentaa teille Turisti-infon hyväksi todetun kohteen todistuksen, Huippu Mesta -sertifikaatin. Onneksi olkoon, ja kiitos vielä kun saimme tutustua tähän luonnon keskellä olevaan olohuoneeseen!
Tänään on ollut hyvin kivikautinen päivä. Pääsin tutustumaan Yli-Iissä sijaitsevaan Kierikkikeskukseen. Alueella on sijainnut aikoinaan kivikautinen kylä 5000-3000 eKr. Oppaamme Leena Lehtinen kertoi, että kyläläiset asuivat useimmiten hiekkarannan yhteydessä. Siellä oli miellyttävää asua ja sinne oli helppo rakentaa. Ravinnon kyläläiset hankkivat Iijoesta, merestä sekä metsästämällä erilaisilla ansoilla ja tekemillään aseilla. Kauppatuotteina toimi hylkeen traani ja nahkatuotteet. Asukkaat ovat painaneet kovasti hommia elättääkseen itsensä. Taidamme päästä me nykyajan ihmiset melko helpolla. Olisipa mielenkiintoista koittaa kivikautista elämää Kierikissä. Vielä muutama vuosi sitten Kierikin kivikauden kylässä järjestettiin lokakuusta 2010 heinäkuuhun 2011 kuusi kolmen viikon selviytymiskurssia, joihin osallistui nuoria ympäri maapalloa eläen mahdollisimman kivikautista elämää. Talvella hiihdettiin pitkiä lenkkejä pakkasesta huolimatta ja ravintoa hankittiin pilkkimällä sekä kalastamalla.
Kierikissä pääsee muun muassa ihailemaan arkeologista näyttelyä, seuraamaan kaivauksia ja osallistumaan niihin itsekin ja tutustumaan kivikautiseen kylään ja kyläläisten elämään. Minä pääsin koittamaan jousiammuntaa Jari Vähkyrän opastuksella ja olin mukana jopa arkeologisissa kaivauksissa, jossa minua neuvoi Sami Viljamaa. Sieltähän löytyi ruukunpalasia niinkin kaukaisuudesta kuin vuodelta 5500 eKr. Opin myös, kuinka hiotaan ja tehdään liuskekivestä koru. Pehmeään liuskekiveen saa tehtyä reiän noin kahdessakymmenessä minuutissa terävällä kvartsilla tai piikivellä. Se vaatii kärsivällisyyttä, mutta lopputulos palkitaan. Aikoinaan kivistä on tehty esimerkiksi kiviveitsiä ja nuolenkärkiä.
Kierikkikeskuksen päärakennus ei ole mikä tahansa tönö, vaan yksi Pohjoismaiden suurimmista moderneista hirsirakennuksista. Siellä on näyttelytilan lisäksi hulppea auditorio, myymälä sekä ravintola. Kierikkikeskus järjestää ryhmille erilaisia opastuskierroksia ja ohjelmapalveluita. Hautessaan asiakas pääsee yöpymään kivikauden kylässä. Kierikkikeskus hommaa tarvittaessa paikalle pientä evästä. Läheisyydessä sijaitsee myös hotelli saunoineen ja kokoustiloineen. Kierikkikeskuksen ravintolaan ja hotelliin on parhaillaan yrittäjähaku päällä.
Kierikkikeskuksesta löytyy puuhaa koko perheelle. Liikuntarajoitteiset on otettu hyvin huomioon. He pääsevät tutustumaan kylään helppokulkuisesti, koska autolla voi ajaa aivan kivikautisen kylän tuntumaan. Jos asiakas haluaa sytyttää nuotion kivikautiseen rakennukseen, saa hän todennäköisesti myöntävän vastauksen kysyessään luvan henkilökunnalta - kunhan kyseessä ei ole ruokokattoinen asumus. Ruokokatto lienee turhan herkkä tulelle. Ulkonuotioita saa käyttää vapaasti.
Kierikissä alkaa Kivikauden Markkinat 26.7 Exeterin Yliopiston huippututkijoiden esitelmillä "Tieteen päivät - Day of the science". Luvassa on ohjelmaa koko perheelle, ja tapahtumia riittää 28.7 asti. Kierikissä järjestetään yleisökaivauksia 27.7 asti ti-la 12-17. Kannattaa käydä koittamassa, se on jännää puuhaa!
Tuomaristo on kokoontunut, ja päättänyt myöntää Kierikkikeskukselle Suomen Turisti-infon myöntämän Huippu Mesta-sertifikaatin, onneksi olkoon! Toista samanlaista kulttuurihistoriallisesti arvokasta paikkaa ei taida tulla vastaan ihan helpolla. Ja mikä hienointa, Kierikissä pääsee itse kokeilemaan kivikautisia toimintoja.
Karim-kilpailun voittajat on nyt arvottu. Karimin uutuuslevyt voittivat Sari Svensk ja Ville Luukkonen, onneksi olkoon! Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Sitten vain kesän parhaat somelaiset biisit pauhaamaan!
Kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille. Osallistujia tuli sadoittain!
Matkamme jatkui tänään Haukiputaan Asemakylälle, Lomakoti Onnelaan. Paikka sijaitsee kauniin Kiiminkijoen varrella. Pihapiiristä löytyy upea sata vuotta vanha päärakennus, kaksi majoitusrakennusta sekä sauna ja paljon aktiviteettimahdollisuuksia grillikatoksineen, keinuineen ja rantasaunoineen. Majoitus on kahdessa talossa, joissa on yhteensä 14 huonetta ja 39 sänkyä. Kymmenestä huoneesta löytyy invamitoitus. Huoneissa on suihku- ja wc-tilat ja tarvittaessa pienille lapsille omat sängyt. Lisäksi löytyy viiden hengen mökki.
Lomakoti Onnela on toiminut jo vuodesta 1954 lähtien. Toiminnasta olivat kertomassa Pirjo Hätälä Lomakoti Onnela Ry:stä ja Leena Leiviskä Oulun Seudun Kotienpuolesta Ry:stä. Heidän työnsä perustuu täysin vapaaehtoistyöhön, ja kumpikin tekee tätä tärkeää työtä täydestä sydämestään. Onnelan toiminnan ovat laittaneet alulle aikoinaan ihan tavalliset perheenäidit. Onneksi tämä hyvä on kiertänyt vielä tähänkin päivään asti. Ohjaajat noudattavat työskennellessään sosiaalipedagogista toimintatapaa. Lomakoti ottaa töihin myös setelinuoria.
Lomakoti Onnela järjestää pääasiassa tuettuja täysihoitolomia, joiden kesto on viisi päivää. Lomilla on mukana myös ohjaaja, mutta omaakin rauhaa saa tarvittaessa. Ohjaajat järjestävät lomalaisille vaihtelevaa ohjelmaa. Jonakin päivänä käydään tekemässä bussilla kulttuurimatka, toisena päivänä saatetaan laulaa karaokea, pelaillaan, testataan kädentaitoja, syödään hyvää ruokaa, lepäillään, nautitaan luonnosta, nauretaan ja nautitaan elämästä ja miksipä ei pistettäisi vaikka tanssejakin pystyyn 80 neliön kokoisessa salissa. Nälkä ei pääse yllättämään, sillä ruokailu on viidesti päivässä. Loman yhteydessä voi ottaa erilaisia pienimuotoisia hoitopalveluita ja uimaankin pääsee joko uimarannalle, hallille tai vaikka merenrantaan. Ensimmäisenä lomapäivänä porukka tutustutetaan toisiinsa juttelun ja rennon yhdessäolon merkeissä. Lomakoti Onnelassa pääsee tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa, mikä on hyvin voimaannuttavaa ja virkistävää. Loman loppupuolella on aina loppuhuipennus, eli osallistujien itsensä järjestämä ja suunnittelema loppujuhla.
Täysihoitoloman pääasiallinen tarkoitus on toimia kuntouttavana lomana. Ikäihmisille, omaishoitajille ja lapsiperheille Lomakoti Onnelan täysihoitoloma on erinomainen piristysruiske arkipäiviin. Nykyajan perheille on tärkeätä saada toimia ja levätä yhdessä. Se alkaa olla jo harvinaista herkkua menevän yhteiskunnan pyörteissä. Yhteisöllisyys on kaikille ihmisille auttava voima.
Lomakoti Onnela Ry on voittoa tavoittelematon järjestö joka tekee yhteistyötä useiden eri tahojen kanssa ja toiminnassa on mukana monia eri toimijoita, kuten Oulun Seudun Muistiyhdistys Ry, Eläkkeensaajien Yhdistys Ry, Pelastakaa Lapset Ry, Kotien Puolesta Ry sekä Ensi- ja turvakotien liitto. Lomakoti Onnelan toiminta on rohkeaa ja ennakkoluulotonta. Ketään ei katsota nenänvartta pitkin.
Tarvittaessa Lomakoti Onnelasta on mahdollisuus vuokrata tilat käyttöön kesäkuukausien ulkopuolella esimerkiksi kokouksiin tai juhliin. Kartanomaiseen päärakennukseen mahtuu 60 syöjää ja tarvittaessa hoituu pitopalvelu ja majoituskin.
Hyvinvointilomista voi lukea lisää täältä: http://www.hyvinvointilomat.fi
Kiersimme Pirjon ja Leenan kanssa paikkoja läpi, ja juttelimme pitkän tovin. Ihailen heidän työmotivaatiotaan ja hyväntahtoisuuttaan. Toivottavasti pääsen vetämään tänne joskus teatteri-ilmaisun kurssia! Täällä on hyvä olla ja mieli lepää - jopa ohjaajallakin. Lomakoti Onnela ansaitsee ehdottomasti todistuksen Suomen Turisti-infon hyväksi toteamasta paikasta - Huippu Mesta -sertifikaatin.
Moni on jo kerinnyt kysellä, mitä olen tehnyt näinä välipäivinä kun emme ole kerryttäneet kilometrejä kuvaajan kanssa. No, ainakin olen suunnitellut tämän viikon matkaa ja olen minä reissannutkin - mutten autolla vaan pyörällä. Yhtenäkin päivänä polkasin Kokkolan keskustasta Öjaan Cafe Brygganiin ja sieltä Ravintola Mustakariin syömään kunnon naudan sisukkapihvin hyvällä punaviinillä. Kilometrejä tuli nelisenkymmentä.
Eilen oli niin upea ilma, että poikkesin Ohtakarilla, tosin autolla. Hakeuduin suojaisaan paikkaan merenrantaan, pistin nuotion palamaan ja tekaisin muutamat kana-entrecote vartaat. Jäläkiruuaksi pannukahavit ja suklaatia. Samalla reissulla kävin katsomassa miltä näyttää Ohtakarin idyllinen Kalastajakylä. Jos liikut Kokkolan huudeilla, kannattaa poikeata Ohtakarissa. Siellä voi hippailla luontopoluilla, tutustua kalastusmuseoon, paistella makkaraa merenrannalla, saatat päästä myös kalastaja-aluksen kyytiin, voit ottaa aurinkoa upealla rannalla ja niin edelleen. Lohtajan kalastajaseura järjestää Ohtakarilla myös kalajuhlat heinäkuun kolmantena viikonloppuna. Siellä on tarjolla ihania kalaherkkuja ja monenmoista ohjelmaa, kuten musiikkia ja kilpailuja.
Tänäänpäs meillä alkaa viimeinen rundi yhdessä kuvaajan kanssa. Liikumme muun mussa Haukiputaan suunnalla, Yli-Iissä, Kemissä, Syötteellä ja vähän missä milloinkin. Tänä iltana majoitumme Lomakoti Onnelaan, huomenna tutustumme Kierikkikeskukseen ja illaksi majoitumme Luonto-Olohuoneelle. Keskiviikkona olemme Kukkolankoskilla ja Kemissä antamassa haastattelun. Torstaina lähdetäänkin etenemään takaisin alaspäin Syötteen suunnalle. Kierroksemme päättyy viikonloppuna. Kerron kuulumisiani toki vielä sen jälkeenkin blogissani, mutta sen suurempia reissuja en tee. Täytynee hoitaa välillä kouluhommiakin pois alta. Kulttuurituottamisen tehtävät odottavat..
Jos liikutte ensi viikolla Kuopion suunnalla 27.-28.7, olen tavattavissa Kuninkuusraveissa. Tulkaahan moikkailemaan.
Terkkuja saa edelleen lähettää henna@turisti-info.fi
Olen asunut Kokkolassa kohta vuoden verran, enkä ole käynyt kertakaan Pietarsaaressa, joka sijaitsee vain vajaan 40 kilometrin päässä Kokkolasta. Tänään päätin lähteä tutkimusretkelle tuonne kauniiseen Jakobstadiin. Kerronpas teillekin, mitä kaikkea Pietarsaaressa voi puuhailla.
Kuljettuani Pietarsaaren keskustassa olisin voinut kuvitella olevani ulkomailla. Ympäristö oli niin erilainen mitä monissa muissa kaupungeissa. Etenkin vanha kaupunki oli viehättävä. Rakastan vanhoja puisia rakennuksia ja siellähän niitä piisasi.
Kävin juokasemassa kahvit Musikcafé After Eightissä. Se oli varmasti yksi kauneimmista ja viihtyisimmistä kahviloista ikinä. Kahvia pääsee nautiskelemaan myös sisäpihan puolelle, jota ympäröi vanhat rakennukset. After Eightissä on ruokatarjoilua ja siellä järjestetään nimensäkin mukaisesti erilaisia musiikkitapahtumia. Kahvilasta voi vuokrata pyöriä, ja ohessa toimii hostelli, Hostel Lilja.
Kahvittelun jälkeen suuntasin matkani merenrannalle Fäbodaan. Makoilin rantakalliolla ainakin tunteroisen ja kuuntelin meren kohinaa. Kun lepohetki kallioilla oli ohitse, naukkasin kupillisen kahvia Fäboda Cafessa.
Sitten yllätti nälkä. Marssin Pietarsaaren keskustassa olevaan etiopialaiseen ruokapaikkaan, Mama Ethiopiaan. Kannattaa tutustua jos kiinnostaa vähääkään muutkin kuin suomalaiset lihapullat. Mama Ethiopian ruoan saa nopeasti mukaan, ja vaihtoehtoja löytyy niin kasvis- kuin liharuuankin ystäville.
Kotimatkalla pyörähdin kurkkaamassa miltä näyttää 1800-luvun alkupuolella rakennettu Runebergin tupa. Tuvassa pääsee tutustumaan J.L Runebergin lapsuus- ja nuoruusvuosiin. Runeberg vietti nuoruusvuosiaan tuvalla usean kesän ajan.
Että tämmöisiä nähtävyyksiä Pietarsaaressa. Kappas, näissähän vierähti kokonainen päivä. Lisääkin löytyisi, mutta siihen tarvitsisi jo toisen päivän.
Täällä minä taas karttaa kääntelen ja vääntelen, ja käyn teidän lukijoidenne vinkkejä läpi. Tarkoituksena olisi suunnata autonrenkaat kohti pohojoista. Matka alakaa ensi viikon maanantaina. Otan mielelläni lisää vinkkejä vastaan. Reittisuunnitelma ei ole vielä selvinnyt satavarmasti, mutta se voisi mennä abauttirallaa näin: Lähtö Oulusta, sitten Ii-Kemi-Rovaniemi-Ranua-Pudasjärvi.. Jos siis keksitte hyviä tutustumiskohteita tuolle välillä, laittakaa ihimeessä vinkkejä tulemaan henna@turisti-info.fi tai textaria 044 3599956.
Pidämme siis nyt muutaman päivän breikkiä itse reissaamisesta. Sillä välin katsotaan tulevaisuuteen ja tehdään editointeja, kuvankäsittelyä, sähköposti rumbaan vastaamista, muita blogitekstejä jne jne. On ihan hyvä välillä hieman huilata reissaamisesta, kun työpäivät ovat venyneet usein jopa 20-21 tuntisiksi. Normi työpäivämme kuvaaja-Lauran kanssa on sellainen, että heräämme aamulla aikaisin (vaihtelee - yleensä joko neljän, viiden, kuuden tai seitsemän aikaan) ja painamme hommia yö kahteen-kolmeen asti.
Alla oleva kuva kertookin enemmän kuin tuhat sanaa. Levon tarpeessa?
Moni toimittaja on kysynyt, että eikö minulla ole mitään mitä pelkäisin, koska uskallan koittaa mitä vain vauhtilajeja - kuten ralliautoilua, koskenlaskua uimalla jne jne. On yksi asia mitä pelkään ylitse muiden, ja se on neula. Siis juuri se neula, millä otetaan verikokeita, tai olkoot vaikka akupunktioneula - kumpikin yhtä järkyttäviä. Kävin koittamassa kestääkö kantti tulineulaa ja akupunktioneulaa. Paikalla oli myös Yle Keski-Pohjanmaan toimittaja Johanna Latvala, joka seurasi tilannetta jännityksellä nauhuri valmiudessa. Lähetys kuullaan huomenna torstaina Yle Keski-Pohjanmaan kanavalla klo 8.40. Sen voi kuunnella myös netin kautta TÄÄLTÄ.
Ennen kuin pääsin edes kalevalaisen jäsenkorjaaja / akupunktiohoitaja Vesa Lahden vastaanotolle, maha oli täynnä perhosia ja pulssi oli varmasti lähellä 200. Ei se auttanut kun repäistä selkä paljaaksi hamosesta ja hypätä hoitopöydälle. Paluuta ei enää ollut. Kohta kuului ihmeellistä sihinää, ja Vesa tuikkaili alaselkääni tulineulapistoja. Minä huusin jokaisen piston jälkeen kuin mölyapina. Tulineula käytetään vain nopeasti iholla, ja tunne on nipistyksenomainen. Se ei oikeastaan sattunut juurikaan ja operaatio oli nopeasti ohitse. Selvisin hengissä, enkä edes pyörtynyt. Vielä ei auttanut riemuita, sillä edessä olisi se pahin - akupunktioneulat. Olen koittanut akupunktiota ennenkin, ja aina sieltä on lähdetty naama valkoisena.
Vesa alkoi heitellä neuloja selkääni, ja samalla hän pyöritteli niitä syvemmälle tähdäten kipukohtaan. Hän pyysi sanomaan kun tuntuu. Minä odottelin kroppa jäykkänä, ja säpsähtelin tunteen tullessa "ai ai ai". Ei se suurta kipua todellakaan ollut, mutta minulla se tunne muuttuu moninkertaiseksi tuolla pääkopassani, kun kerkeän kuvitella kuinka ne neulat uppoutuvat syvemmälle ja syvemmälle. Toimittaja jutteli siinä samalla Vesan kanssa, ja huomasin, että kuunnellessani heidän keskusteluaan pysyinkin tajuissani. Vaikka muutamat säpsähdykset ja aiaiai:t esiintyivät hoidon aikana, en silti pyörtynyt ja olo oli jopa harvinaisen hyvä. Mahtavaa - tämä oli ensimmäinen kerta koko historiassani, kun selvisin neulaoperaatiosta näinkin "selväjärkisenä" . Uskon, että sillä oli suuri merkitys, kun keskityin johonkin ihan muuhun kuin itse neuloihin - eli Vesan ja Johannan keskusteluun. Voittaja olo, tavoite on saavutettu!
Vesa Lahdella on vastaanotto Kokkolan keskustassa Rantakatu 7:ssä, Kauppakeskus Maximin tiloissa (http://www.hierontakokkola.fi). Hän tekee kalevalaista jäsenkorjausta, akupunktiota ja hierontaa. Vesa on opiskellut 3,5 vuotta kiinalaisen lääketieteen perusteita, useita jatkokursseja ja klinikkaharjoittelua kiinassa. Opintoja on kertynyt yhteensä seitsemän vuotta. Ei siis mikää ihan lyhyt koulu..
Akupunktiota voi koittaa hoitomuotona mihin vaivaan tahansa. Yleisimmin haetaan apua tuki- ja liikuntaelinsairauksissa. Se, miten neulahoito auttaa ja montako hoitokertaa se vaatii, riippuu ihan vaivan asteesta. Kaikki on niin yksilöllistä. Moni kuvittelee akupunktion olevan maaginen ihmeparannus, mutta sen vaikutuksiin löytyy ihan teoreettinen selitys ja se perustuu kiinalaiseen lääketieteeseen. Kiinassa akupunktiota tehdään sairaaloissakin. Siellä potilas saattaa käydä neulahoidossa jopa kolme kertaa viikossa. Akupunktion lähtöajatus on, että keho parantaa itse itsensä. Kiinalainen lääketiede käyttää myös yrttilääkehoitoa.
Mihin se akupuntion vaikutus sitten perustuu? Akupunktio laukaisee lihasjännitystä, parantaa hermo- ja solutoimintaa, aineenvaihdunta vilkastuu ja samalla myös verenkierto.
Minullahan on itselläni kaksi välilevynpullistumaa, jonka takia päädyin koittamaan akupunktiota. Neulahoidon jälkeen alaselkä on selvästi kevyemmän ja rentoutuneemman tuntoinen. Toki parantuminen ei tapahtu yhdestä hoitokerrasta, vaan minulla se on pitkä prosessi, joka tulee jatkumaan vielä kaaaaauan aikaa. Syksyllä alkanee myös kuntoutus OMT-fysioterapeutin kanssa, koska peruskäynnit eivät yksinkertaisesti auttaneet.
No, rämä mikä rämä. Onneksi on ihmisiä, jotka pystyvät auttamaan ja tukemaan minua kipujeni kanssa. Vaikka neulahoito ei ole minulle se mieluisin hoitomuoto, käyn minä siellä jatkossakin pyörtyilemässä, koska akupunktiolla on ihan selkeä vaikutus kivunlievittämisessä ja parantumisessa. Vesa tekee hyvää työtä auttaakseen ihmisiä pääsemään vaivoistaan. Hameennosto, tai siis hatunnosto siitä hänelle.
Tälle hyvän tahdon yrittäjälle, Vesa Lahdelle, haluan myöntää Suomen Turisti-infon hyväksi toteaman kohteen todistuksen. Huippujen mestojen joukkoon on päässyt taas yksi paikka lisää. Tiedän, että Vesa tekee työtään täydellä sydämellä, ja lähtökohtana on aina asiakkaan hyvinvointi.
Kiinalaisesta lääketieteestä pääset lukemaan lisää TÄÄLTÄ.
Onpa taas ollut melkoinen päivä! Meidät kutsuttiin Kannukseen monipuolisen ohjelmapalveluyrityksen huomaan. Kutsun meille lähetti Ohjelmapalvelu Vanhat Varikset, ja täällä sitä ollaan. Ei ole ollut tekemisestä puutetta ja maha on täynnä ruokaa ja herkkuja. Tullessa meitä oli vastassa automaattinen ruohonleikkuri, Jorma, joka teki tuttavuutta myös avokuplamme kanssa. Hän raukka törmäsi siihen, koska menimme ajamaan automme väärään kohti, eli liian lähelle Jorman reviiriä. Alkuihmetyksen jälkeen paikalle tuli talon isäntäväki, Riitta Koukkari ja Kari Uusiportimo. Heistä kummastakin välittyi heti hyvä energia, ja tunsimme olevamme enemmän kuin tervetulleita Villa Varikseen.
Pääsimme istumaan heti kahvipöytään, jossa tarjolla oli itseleivottua piirakkaa ja vaniljakastiketta. Kaffittelun jälkeen rupattelimme yrityksestä ja kävimme katsomassa uskomatonta pihapiiriä, joka on täynnä tekemistä ja jossa pääsee heittämään arkikiireet vieressä olevasta joesta alas. Yhtäkkiä huomasimmekin istuvamme puisen tenolaisen veneen kyydissä, ja putputtelimme Riitan ja Karin kanssa Lestijokea pitkin kaikessa rauhassa. Päädyimme kauniiseen puulajipuistoon, Lehtorantaan. Siellä kasvoi monemoisia havupuita, lehtipuita ja omenapuitakin vaikka millä mitalla.
Lehtorannan jälkeen ajelimme vastantekoon. Kari näytti mallia, kuinka originaali vasta tehdään. Jännä juttu, että vaikka minulle on näytetty vaikka kuinka monesti saunavastan oikea tekotapa, unohdan sen aina. Taidothan ruostuvat, jos niitä ei käytä - laitetaan vaikka sen piikkiin. Omasta vastastani tuli oikea taideteos, mutta kyllä se minulle kelepasi.
Vastanteon jälkeen tuli kutsu ruokapöytään. Riitta oli tekaissut herkullisen pitsan sillä välin, kun me ähersimme vastojen parissa. Jälkiruuaksi nautittiin kiisseliä, sitten kahvia ja siihen päälle vielä jäätelöt. Täällä talossa kyllä tiedetään, miten vieraita hemmotellaan. Ihanaa!
Ruuan jälkeen saimme hypätä savusaunaan, jossa oli niin taivaallisen pehmeät löylyt, että tietäisittepä vain. Itse olen tämän työni puolesta saanut testata monenmoista savusaunaa, ja voin sanoa, että täällä homma osataan. Yksi asia, mitä en ole reissun aikana kokenut, on hypätä savusaunasta suoraan poreammeeseen. Mutta, täälläpä tuli sekin koettua. Villa Variksen savusaunan terassilla on poreamme. Voi sentään mikä kokemus - hämärä kesäyö, savusaunan tuoksu, virtaava joki vieressä, lintujen laulu, täysi hiljaisuus. Ei paremmasta väliä!
Hiuksissani on ihana savun tuoksu. Olo on puhdas ja rentoutunut. Olen päässyt kokemaan taas jotain uutta. Ohjelmapalveluyritys Vanhat Varikset tarjoavat erittäin laajasti kesätekemistä. Savusauna ei ole ainut sauna, mitä täältä löytyy. Halutessaan voi käydä myös infrapunasaunassa tai aina valmiissa saunassa. Halutessaan pääsee seuraamaan, kuinka savusaunan valmistus tapahtuu. Se ei olekaan mikään ihan yksinkertainen operaatio, vaan koko prosessiin menee kuutisen tuntia. Kaksi tuntia lämmitystä, neljä tuntia siintymistä. Välissä heitetään muutamat välilöylyt.
Riitta ja Kari ovat aloittaneet toimintansa syksyllä 2012. "Tuoreudesta" huolimatta lukuisat asiakkaat ovat löytäneet tämän monipuolisesti ohjelmapalveluita tarjoavan yrityksen. Enkä yhtään ihmettele että ovat löytäneet, sillä aktiviteettia riittää. On muun muassa frisbeegolfia, ilmakivääriammuntaa, pihalla pelattavia kesäpelejä, jokiveneristeilyä kauniissa Lestijoessa, kanootinvuokrausta, kumiveneen vuokrausta ja mikä huipuinta: tukkilaistaitojen kokeilemista. Kari on tukkilaistaitojen moninkertainen Suomen mestari. Hän opettaa mielellään, kuinka juostaan puomilla, rullataan, tehdään tukkilaisen vala ja sestotaan. Ja jotkut ne laskevat kosken kumilautalla, mutta Kari se laskee kosken tukilla. Senkin pääsee näkemään halutessaan. Karin voi myös tilata tekemään haluttuun paikkaan tukkilaisnäytöksen tai koskenlaskunäytöksen tukilla.
Ohjelmapalvelu Vanhat Varikset taikoo täydellisen TYKY-päivän, polttarit, synttärit, häät tai mitä vain. Muonituskin hoituu yrityksen kautta. Juhlatilaa järjestyy monellekymmenelle hengelle. Pihalle saa pystytettyä tarvittaessa ikkunallisen muovipaviljongin, joten satoi tai paistoi, juhlat onnistuvat aina. Myös majoitus pienelle porukalle onnistuu Bed & Breakfast periaatteella. Me yövymme Lauran kanssa tunnelmallisessa hirsipaviljongissa, jonka hirret juontavat juurensa kauas menneisyyteen. Seinältä löytyy merkintöjä ihan vuodelta 1891.
Riitalla ja Karilla ei ohjelmavaihtoehdot lopu ihan heti kesken. He ovat kumpikin tanssipedagogeja, seuratanssiohjaajia, senioritanssin aluekouluttajia ja lisäkoulutuksina löytyy monenmoista tanssi-/liikeohjaajakoulutusta. Pariskunnalta onnistuu lähes kaikki tanssilajit lavatanssin pyörteistä itämaisiin tansseihin. Ohjelmapalveluyrityksen ohessa toimii myös tanssikoulu Unelma, joka järjestää eri tanssikursseja. Tarvittaessa tämä energinen pariskunta järjestää tanssinäytöksiä. Myös Zumba, Asahi, ChiBall, Aqualatinos ja Viisi tiibettiläistä riittiä -kurrsit järjestyvät tilauksesta.
Nimi Vanhat Varikset juontavat juurensa jo vuoteen 2001-02. MTV3:lla esitettiin matkailuaiheinen kilpailuohjelma, jossa Riitta ja Kari olivat osallistujina ja heidän piti keksiä joukkueelleen nimi. Arvannettekin jo, mikä oli kyseisen parivaljakon nimi?
Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitin, kun kerroin että se mitä täältä ei saa, sitä ei tarvitse. Harvassa paikassa on näin paljon aktiviteettimahdollisuuksia. Tanssia, extremeä, saunamaailmaa, poreammeilua, rentoa olemista, majoitusta pienen porukan kesken, erikoisia liikuntalajeja, veden äärellä rauhoittumista - listahan on loputon.
Ohjelmapalveluyritys Vanhat Varikset on niin kauniilla paikalla, että toista saa hakea. Tänne kannattaa tulla tutustumaan vaikka ihan muuten vain.
Tunnelma täällä on miellyttävä. Riitta ja Kari ovat aitoja ihmisiä ja he välittävät positiivisuutta ympärillä oleviin ihmisiin. Pariskunta on tehnyt niin paljon töitä yrityksensä eteen, että haluan ojentaa heille Suomen Turisti-infon myöntämän Huippu Mesta -sertifikaatin. Onneksi olkoon! Tulen tekemään mielelläni tänne joskus jonkun taidepläjäyksen, eli tulevaisuuden yhteistyökumppanini on Ohjelmapalvelu Vanhat Varikset.
Hoi hoi. Laitelkaahan torstaiaamuna 11.7 vähän yli puoli ysi radiot tai netit piälle ku Yle Keski-pohojanmaa tullee jututtammaan minua samalla kun saan muutamat tulineulapistot ja akupunktioneulat selekääni. Ja eihän siinä kuulkaa mittään, mutta kun minulla on NEULAKAMMO. Pyörtyminen ja paniikki on taattua, tai ainakin hyvin todennäköistä. Ilmoitan tarkemman ajan huomenissa.
Käykäähän tykkäilemässä vasepöökisä Turisti-infon sivuista TÄÄLLÄ. Siellä on päivittäin ajankohtaista tietoa reissailustani ja välillä vähän muustakin. Ja, lähetelkäähän matkavinkkejä sekä terkkuja henna@turisti-info.fi / 0443599956.