Viimeinen työpäivä

Uskomatonta, että nyt on jo heinäkuun viimeinen päivä, ja ihan vasta oli toukokuun puoliväli. Se puoliväli, kun hyppäsin suoraan opintojen päätyttyä Turisti-infon puikkoihin. Kesä meni hetkessä, mutta onneksi kesäkuukausiin on mahtunut monta ikimuistoista tapahtumaa ja ihania ihmisiä. En luopuisi yhdestäkään muistosta.

Alkukesästä kuvasinne Turisti-infolle Pilottijaksoa, joka kertoi Pilepirkon seikkailuista Suomen suvessa. Kävin muun muassa lavatansseissa ja vaihdoimme kuulumisia Kake Randelinin kanssa, laskin kosken uimalla, tarkistin millaisen kalasaaliin Pekkalan Janne sai tänä vuonna, pääsin lavalle taikuri Joni Pakasen kanssa ja olin myös Jonin temputettavana, herkuttelin paikallisia ruokia siellä ja täällä, tutustuin maatilan elämään ja eläimiin, tsekkailin millainen tyyppi oli Putous-Karim, ajelin vauhtipuistossa lokariautoilla, tutustuin ihan aitoon ja alkuperäiseen lypsymenetelmään, nautin kesästä mökkeilyn merkeissä paljuillen jne jne jne. Nuo, ja monta muuta tapahtumaa tullaa näkemään pilottijaksossa. 

Pilottijakson jälkeen aloin suunnitella tulevaa reissuani. Ei mennyt kauaakaan, kun avokupla liiti jo moottoritiellä tuhatta ja sattaa, ja matkasin kuvaajan kanssa läpi kauniin Suomen. Muistan eräänkin yön, kun olimme olleet reissussa noin 24 tuntia. Väsymys oli kova, mutta mieltä virkisti kummasti perään lähteneet poliisit. He ajelivat perässämme tovin, kunnes tulivat siihen tulokseen, että tytöt osaavat ajaa nyt hieman nätimmin.. Sitten alkoi näkyä aamuauringon loiste ja usva tanssi tiellä. Kannatti siis valvoa, se yö oli näkemisen arvoinen. Kesän parhaita hetkiä.

Pääsin kokemaan kesän aikana niin hienoja juttuja. Meloin, laskin koskea taas uudella tavalla (River Tubing), tutustuin uusiin maatilamajoituksiin, saunoin savusaunoissa, veneilin, pääsin kokeilemaan arkeologisia kaivauksia, katsoin miten tehdään hopeakoruja, pääsin kokeilemaan miltä tuntuu olla kannettavana eukonkannoissa, kokeilin jousiammuntaa vanhan tavan mukaisesti, tein monenmoista saunavastaa, koin tulineulat selässäni, pääsin turvehoitoon, bättreilin festivaaleilla, maistelin kielen mennessään vieviä viinitilan marjaviinejä ja niiiiiiiin edelleen edelleen edelleeeeennn.. listahan on loputon, mutta, parasta antia olivat taas ne ihmiset joihin törmäsin! 

Viime viikonloppuna olin viimeisen kerran reissussa Kuopion kuninkuusraveissa. Hengailin siellä ihanan Petra Jokilinnan kanssa (Petralle halit, luet tätä kuitenkin), ja muiden Turisti-infon tyttöjen kanssa. Vaan oli meillä kuulkaa lystiä. Hellettä piisasi ja hiki lensi, mutta nauru ei loppunut hetkeksikään. Me reippaat tytöt jaoimme 10 000 karttaa kahden päivän aikana - kyllä, 10 000 karttaa! Siinäpä teille tavoitetta. Tehotytöt oli asialla.

Kesä meni kaikin puolin hyvin. Mitään suurempia kömmähdyksiä tai onnettomuuksiakaan ei sattunut. Ainut mikä hitotti matkan aikana, oli temppuileva selkä. Välilevynpullistumat pistävät välillä hieman vihaiseksi..

Nyt minun on varmasti aika sulkea blogi viimeisen kerran, ja toivottaa kaikille lämmintä loppukesää. Hui, tässähän ihan liikuttuu. Ehkäpä tapaamme jälleen. Ken tietää, vaikka kuulisitte minusta ensikin kesänä - ehkäpä lähden 2500 kilometrin pyörälenkille ja päivittelen Turisti-infon kautta kuulumisiani, tai sitten vain katoan että kuuluu *PUF*. 

Tässä kohti kuuluu kiittää toki kaikkia niitä ihmisiä, jotka tarjosivat minulle unohtumattoman kesän, mutta suurin kiitos lähtee nyt Turisti-infolle. Olen otettu siitä, että annoitte minulle taas vapaat kädet suunnitella näköiseni reissun. Ilman teitä olisin tuhansia kokemuksia köyhempi. Kiitos Petra, kiitos Sari, kiitos Petri. Ja kiitos tietenkin mukanani kulkeneelle kuvaajalle, Lauralle, ja pilottijakson kuvauspojille Frozen Fruit Filmsin suuntaan. 

Yhä uudelleen ajattelen
pienet seikkaluni,
kun rannikon tuulen mukana ajelehdin

kajakissani
ja luulin olevani vaarassa.
Nuo pienet pelkoni,
joita luulin niin suuriksi,
kun kaikki tärkeät asiat
minun oli saavutettava.

Ja kuitenkin on olemassa vain
yksi tärkeä asia,
tämä ainoa:
elää nähdäkseen majoissa ja matkoilla
suuren päivän joka koittaa
ja valon joka maailman täyttää.”

— Eskimoruno