Pikavisiitti Ranualla

Poikkesimme ohikulkumatkallamme Ranualla. Hetken verran harkitsimme menevämme Ranuan eläintarhaan, mutta paikka oli niin täpösen täynnä, että parkkipaikalta ei löytynyt yhden ainutta vapaata parkkipaikkaa. Olen käynyt Ranualla viimeksi vaahtosammuttimen kokoisena, eli tuhatyhdenksänsataakahdeksankymmentäkuusi vuotta sitten. Olen nähkääs jo lähes fossiiloitunut nainen.

Eläintarhan vilskeestä häippäsimme Hotel Ilveslinnaan syömään herkullisen buffetin. Ruoka oli hyvää ja palvelu kiitettävää. Useassa ruokamestassa buffetpöydän lohi on jo hieman kuivahtanut siinä vaiheessa, kun minä sitä saavun popsimaan, mutta Ilveslinnan lohi oli erittäin maittavaa ja mehevää. Pointsit siis sinne suunnalla ja kokille terveiset!

Kun maha täyttyi, oli aika mennä tutkailemaan jälkiruokaosastoa hillatorille. Paikalla oli muutamia kojuja myyjineen. Samalla jaoin karttoja tuntemattomille ohikulkijiille, ja ilahdutin heidän päiväänsä Turisti-infon uunituoreella Suomen tiekartalla. Ja uskokaa tai älkää, mutta kun pääsimme itse torin vilskeeseen, en enää muistanut että tulin ostamaan hilloja. Kävelin torin läpi, ja lähdimme jatkamaan matkaa. Ajoimme muutamia (kymmeniä) kilometrejä, ja huudahdin Lauralle "NO MUTTA NE HILLAT, UNOHDIN OSTAA". Ja ei kun auton keula takaisin.
"Pienen" ylimääräisen mutkan jälkeen saavuimme takaisin hillatorille. Valkkasin kaikkien myyjien keskeltä kivan setän, ja ostin häneltä purnukallisen hilloja. Itse en ole niitä vielä kerinnyt kyykkäilemään. Taitaa olla kohta parhaimmat viety päältä. Nyt on kuulemma ennätyksellisen hyvä hillavuosi. Niin että kertokaapas hyviä hillapaikkoja? Ette te kuitenkaan kerro. Sehän on vähän sama asia kun poromieheltä kysyy porojen määrää, tulee vastaus "kumpaakin puolta puuta juoksee". 

Se on kuulkaa semmoinen homma, että rundimme Lauran kanssa alkaa luurailla loppujaan. Minulle pamahti tänään niin järkyttävänmoinen pääkipu ja oksetuskohtaus, että kroppani lienee aavistaa pääsevänsä pian lepäämään. Tai, sitten hauraasta sielustani alkaa loppua bensa. Takanahan on jo monia tuhansia kilometrejä. Ehkä on hiljalleen jo aika levon.

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!

Liikako lienee pantukin paatinen taakka?

Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?

Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

<p style="\&quot;margin:" 0px="" 11px;="" text-align:="" center;="" font-size:="" 10px;="" font-family:="" arial;="" color:="" rgb(50,="" 51,="" 51);="" \"="">  

Kiitos Eino Leino.