Extempore-seikkailua Pispalassa!

Pispala on ihana ikivanha kaupunginosa Tampereella. Paikan kyllä tunnistaa: korkee harju Näsijärven ja Pyhäjärven välissä, täynnä taloja ja haulitorni kaupunginosan maamerkkinä.  Yks päivä ajeltiin kaverin kanssa autolla siittä ohitte, ja tuli jotenkin puheeks Pispalan uittotunneli. Se on siis semmonen tunneli, mistä on aikanaan uitettu (tai ollu ainakin tarkotus uittaa) tukkeja järveltä toiselle. Se on siä suljettuna ollu melkeen miljoona vuotta, ja nyt se on avattu kevyelle liikenteelle ja veneiden kuljetukseen.

Päätettiin sitte mennä tarkastaan tää paikka. Jotenkin ihmeen kaupalla navigoitiin ittemme heti ykkösellä oikeeseen kohteeseen, Pispalan pikkukadut kun ei oo kummallekaan ihan jokapäivästä liikkumisympäristöö. Perille siis päästiin ja siä se oli. Jotenkin lievästi sellanen spooky Tshernobyl-henkinen tunnelma. Onhan tua varmaan jo moni valokuvaaja pyöriny, mutta niille jokka ei oo käyny niin suosittelen (jos kaipaa tollasta snadisti karumpaa miljöötä). Tunneli on auki muistaakseni klo 8-18, muina aikoina se on suljettu porteilla. Ihan siisti mesta.

No siältä meidän oli tarkotus lähtee kohti Kalevan kotiluolaa, mutta lyötiin jarrut kii kun nähtiin kiinnostava vanha puutalo. Kadulla seisoi mainosständi ja talon kyljessä oli ilmoitustaulu. Ihmeteltiin että mikä tää oikeen on ja mitä täälä tapahtuu. Viätiin auto parkkiin ja uskaltauduttiin pihapiiriin. Sitten kun nähtiin, että ovi on auki, mentiin varovasti sisälle huhuilemaan. Siellä oli kaks miestä jotka tiesi kertoo, että olimme saapuneet Hirvitaloon, Pispalan nykytaiteen keskukseen. Paikka ei siihen kellonaikaan ollut enää auki, mutta meille oltiin superystävällisiä ja päästiin ihasteleen taloo ja siellä olevaa näyttelyä. Esillä oli Katja Luodon ja Anne Savitien ekologisuutta ja sähköttömyyttä painottava Pula-aika -näyttely. Esillä oli mm. valokuvia ja tekstiilejä. Tykkäsin töistä, ja hienoo oli etenkin ajankohtainen ja puhutteleva idea jolle näyttely perustu.

Sisäänkäynti

Hirvitalon pihapiiriä

Mutta siis kylläpä tunnettiin ittemme ihan hölmöiks kun ei oltu tohon Hirvitaloon törmätty aiemmin. Luulisin kuitenkin, että omassa kaveripiirissä on paljon porukkaa, jotka on siä varmaan vieraillu. Siinä kohtaa kun oma äitinikin osas kertoo mulle paikasta, niin tuli tunne että meillä on ollu todellinen aukko paikallistuntemuksessa. Ehkä noi Joensuun vuodet verottaa, tai sitten oon muuten vaan menny laput silmillä..? Rakennus on aikoinaan vallattu kulttuurikäyttöön, ja siellä on kaikenmoista toimintaa ja näyttelyitä. Päällimmäisenä jäi mieleen Hirvitalon happy meals, eli lauantaisin klo 17 järkättävä kansankeittiö, jossa on edulliseen hintaan tarjolla luomu-ja lähiruokaa. Ruuanlaittoon voi osallistua, tai sitten mennä vain syömään. Talo ja sen toiminta on kaikille avointa ja kaikki ovat tervetulleita järkkäämään toimintaa. Jos kiinnostaa niin kantsii tutustua Hirvitalon nettisivuihin.

Mutta jäi ihan mahtifiilis että randomilla tutustuttiin tommoseen, ja että meidät otettiin vastaan vaikka paikka oli jo periaatteessa suljettu. Hyvä meininki, tämmöset on parhautta. Aina kannattaa pitää silmänsä auki, kotikaupungistaankin voi löytää näköjään vaikka mitä!