Nilla

Lämpimät kelit taisi jo mennäkkin. Seuraavia odotellessa. Juuri kun päätin pitää rantaviikon ja kierrellä eri rantoja, iski nää hitusen kylmemmät säät ja sateet. Päätin kaatosateesta ja tuulentuiskeesta huolimatta, että nytpä lähden uimaan ja suuntasinkin heti mökin helmoille. Kotona leväkasvonaamiot pilttipurkkiin mukaan, ystävän houkuttelua ja bikinit reppuun. Loppujen lopuksi sain sen kaverinkin sinne, hyvä hyvä. Moni kieltäytyi, syynä viimeillan rientojen jälkeiset darrat ja osa vierasti sateessa uimista. No mutta minäpä rakastan sateessa uimista, siihen kaupan päälle vielä ukkonen niin ei parempaa uimakeliä löydykkään! Tähän kuitenkin tarvitsee puusaunan vielä rinnalle ja jälkiruuaksi kaikelle se kasvonaamio.

Järvessä uiskentelua, kikattelua, saunomista ja sama uusiksi. Lopussa kasvonaamiot naamalle ja uimaan. Tässä tilanteessa ei meidän sitten tarvinnutkaan muuta tehdä kun kääntää päätä ja laiturin viereen kipittänyt Saima 1,8 vee repesi itkemään täydestä sydämestä. Raukka vapisi ja juoksi mummin syliin. Tämän jälkeen ei tytön suusta päässyt puoleentoista tuntiin oikein muita sanoja kuin; Nilla oli pelottavaava, pelottavaava.

Saunomisen jälkeen olikin vuorossa lettujen paisto. Niitä tuli montakymmentä ja tiedättekö, kaikki meni.. Meitä oli kyllä muutamia siinä syömässä ja vielä vähän puolustaakseni; ne oli pieniä lettuja! Vähän vadelmahilloa päälle ja ääntä kohti. Tarkoitus oli käydä mansikoita keräämässä lettujen kanssa syötäväksi, mutta sade pisti vastaan eikä kukaan halunnut mennä sinne kastumaan. Näistähän olisi saanut oikein ihania kuvia, mutta kamera unohtu näiden herkkusuiden kiireessä jonnekkin ihan muualle..

Mutta on se vaan niin, että järvi puhdistaa niin kehoa, kuin mieltä.

Kamera kainaloon ja ystävä toiseen, auton kyytiin ja nokka kohti Jäppilän uimarantaa. Varkaudessa paistoi aurinko, mutta sadepisarat alkoi ikävästi ripottelemaan Jäppilään ajaessa. Isoin tarkoitus oli nyt alustavasti käydä katsomassa minkälainen paikka täällä oli kyseessä ja samalla ottaa mun ystävän valmistujaiskuvat, jotka ovat olleet jo kuukauden ajan vähän myöhässä. No nyt on nekin hoidettu! Oon viimeksi käynyt täällä 3-4 vuotta sitten, enkä muistanut oikeastaan mitään mitä rannalta löytyy, paitsi tietenkin hyppytornit! Nyt siellä oli tenniskentät ja mahdollisuus päästä pelaamaan myös beachia.

Mä pidin paikasta ihan hirveästi ja aion tänne kyllä ensi viikolla kirmata, kunhan kuuma päivä yllättää! Eväät ja musiikki mukaan, ja jos vielä muutaman hullun kaverin sais mukaan niin sehän olis tosi jees! Mikäli ens viikko on muutenkin lämmin, niin aion ehkäpä tsekata Savon uimarantoja ja muita viilentymismahdollisuuksia. Muutama hyvä idea onkin jo mielessä, täytyy painaa vaan kaasua ja kurvata paikalle testailemaan missä on parhaat rannat :)

Aurinko, se iki-ihana tuulenvire, bikinit, järvi ja iloiset lapset ympärillä. Näistä asioista on ihana kesäpäivä tehty. Vartin ajomatka mökille ja eikun mansikkamaalle mansikoita keräämään, uiskentelemaan ja auringon alle makoilemaan, puolitoista vuotiaan kanssa sorsanpoikasia söpöstellen, kun ne on niin sulosia ja loppujen lopuksi mansikoita syömään. Kaikissa hetkissä kamera mukana ja oikein hyvä mieli.

Rakastan mökkielämää ihan hurjasti. Eniten uiskentelua ja soutelua, metsässä kävelyä ja joskus harvoin kun hyvä tuuri iskee niin mökin ikkunasta ulos ukkosen tuijottelua. Mökillä saa olla ihan rauhassa, poissa hälinöistä ja voi tehdä melkein mitä ikinä sielu lystää. Useasti kesäisin mökillä tulee tehtyä raparperikiisseliä ja syötyä kalaa. Oi ihana kesä.

Luulen, että mun on palattava käymään mökillä vielä huomenna. Haluaisin päästä tekemään lettuja ja syödä niitä mansikoiden kanssa! Jos kotona tämän tekis, niin ei siinä sitä samaa fiilistä olis. Mökkielämä on kuitenkin ihan eri maailmoissa. Ehkä mä uskaltaudun taas monen vuoden tauon jälkeen kalastamaankin. Ois ihana laittaa ruokaa itse saadusta kalasta ja omasta maasta nostetuista potuista!

Mä vetäydyn nyt joko jonnekin uimarannalle, pelaamaan jalkapalloa tai jotain muuta mukavaa. Ihania kesäpäiviä jokaiselle!

Kuumaa, kuumaa ja kuumaa. Plus kolmekymmentä ja yhdeksän, vähimmillään 24 ja silloinkin yömyöhä. Ei haittaa, en valita. On vaan hemmetin kuuma ja tekis mieli lillua järvessä. Pääsin tulemaan Helsingistä kotikoloseen takaisin pitkän ja tuskaisen kuuman automatkan päätteeksi. Autossa tosiaan ilmastointi on rikki, joten ei ihan viileimmät oltavat siellä ole. Kotiin päästyä kavereita moikkaamaan pitkästä aikaa ja sen jälkeen nukkumaan yöunille. Seuraavana päivänä auton kyytiin kavereiden matkaseuraksi hakemaan autoa Savonlinnasta. Voin sanoa, että tämän kesän aikana on tullut ajettua muutamia satoja kilometrejä ja lisää piisaa. Äsken vietiin auto Kuopioon ja ajeltiin takaisin Varkauteen. Onneksi ei ole tarvinnut kuitenkaan parin päivän aikana kummemmin autolla ajella. Kiva istua pelkääjänpaikalla ja torkahdella ilmastoinnin eteen. Univelkoja vielä varastossa on, mutta tämän viikkoo kun saisi levähdeltyä hiukan niin maanantaina suuntaan taas Savon matkakohteisiin hyvinkin pirteänä :)

Lähdin ajelemaan Helsingistä Savoon muistaakseni iltapäivän tienoilla, en ollut vielä kerennyt syömään ja ajattelin, että joku paikka pitäisi löytää. Mulle ykköspaikaksi on Helsingin ruokapaikoista noussut FAFA's! Täältä saa vegeruokaa ja tietenkin hyvää sellaista. Helsingissä taitaa FAFA's ravintoloita parisen kappaletta, Iso Roobertinkadulla ja toinen Kalliossa. Kolmatta taidetaan availlaan pian Kamppiin.

Ensimmäistä kertaa tässä kyseisessä paikassa kävin syömässä muutaman kaverin kanssa. Baari-illan jälkeen kheh kheh. Tätä melkein suosittelen enemmän kuin perus pizzeriaan menoa. Tai en melkein, vaan suosittelen! Aamullakaan ei tarvitse morkkistella sitä kun tuli ahmittua pikaruokalassa kymppitonnikalorit.

Täältä http://fafas.fi/ pääsee tutustumaan ruokalistoihin ja kaikkeen muuhun mukavaan. Taas yksi paikka mitä lämpimästä suosittelen!

Miten juhannus meni? Helsingin kaduilla kävellen, samalla räkäkännissä olevien tuijottelua. Ensimmäinen juhannus, kun ei juurikaan mitään tullut tehtyä. Harmi. Yksi viikonloppu muiden joukossa.

Helsingin keskusta vilisi autoja ja ihmisiä melkein enemmän, kuin mitä normaalina viikonloppuna.. ei vaan täällä ei todellakaan ollut oikein ketään. Osa kaduista oli ihan kuolleena, tuuli vähän ujelsi ja roskat lenteli. Ei ääntäkään. Toisella kadulla kaveriporukka kierrätti taskumattia ringissä ja osa alaikäisistä pikkuprinsessoista ajatteli asioida keskellä katua ihmisten edessä. Tässäkö juhannus? Noh.. melkein kyllä joo.

Tämä taisi olla ensimmäinen juhannus, kun ei suunnitelmia oikein ollutkaan. Ehkä väliin on hyvä heittää kaupunkijuhannus, jonka jälkeen seuraavina kesinä tästä juoppokansan juhlasta osaakin nauttia enemmän, kun sitä mökille pääsee viettämään ystävien tai perheen kesken. Mikä tässä vielä huonointa, en nähnyt edes kokkoa! Mulle itselle juhannus on ollu pienestä pitäen melkeinpä se kesän kohokohta. Tällöin suunnattiin perheen kesken asuntovaunulla tai -autolla pois kotikolosta muualle kesän viettoon. Siksi vähän harmittaa. Mutta onhan kesää vielä jäljellä. Kerkee tapahtumaan yhtä jos toista.

Helsinki ei varmastikaan ollut täysin kuollut. Keskustasta ei vaan löytynyt onnettomien ihmisten keskeltä sitä fiilistä. Luulenpa, että jos muutamia kilometrejä olisi täältä pois päin ajanut niin olisi Helsingin läheltä löytynyt menoa ja melskettä takuuvarmasti.

Mitä tästä opimme? Itse opin ainakin sen, että juhannus on metsien lähellä oloa, soutelun, sanomisen ja nuotion vieressä istumisen aikaa, ehdottomasti. Kaupunkilomailu jätetään ainakin minun kohdalla muille viikonlopuille.

Täällä Helsingissä voin sanoa olevani turisti. Multa kysyttiin olenko milloin viimeksi käynyt Suomenlinnassa. Enpä ole käynyt koskaan! Oliko tälle turistikierrokselle siis jo hyvä sauma?

Paatilla sinne ajellessa ympärillä taisi olla enemmän ulkomaalaisia, kuin lokkeja jotka seurasivat liitäen perässä, joita niitäkin oli monia kymmeniä. Enpä ole ennen tainnut räpsiä perä perään noin paljon kuvia. Lintu bongari Nilla Varpunen. Kuvia tuli monta ja tietokone käy kuumana kun ne joutui tähän siirtämään. Olen saanu myös pienen pelon lintuihin, varsinkin noihin merilokkeihin (vai torilokkeja mitä lie). Ne on ihan järkyttävän isoja eivätkä kyllä pelkää tulla ottamaan ruokaa kädestä. Hyi olkoon. Eilen sai kiljua henkensä edestä, kun lokit hyökkäsivät ja nappasivat vieressä olevalta tytöltä ruokaa kädestä. Vaikka aurinkokin paistaa, niin vois täällä hyvin kävellä sateenvarjo kädessä, meinaan että lokit asioivat aika useasti juurikin nenäsi eteen kun olet kävelemässä. Päälle ei vielä ole tullut, mutta huonoa päivää odotellessa.

Turisti ja kai vähän myös ei-suomalainen. En nimittäin tiennyt Suomenlinnasta juurikaan mitään. Miksi se siellä on, mitä varten ja milloin se on rakennettu. Mutta kaunista siellä toki oli. Luulen, että keskittyminen meni Aleksi Sariolaan (jos oikein näin). Kauniita rakennuksia, kesäinen ilma, merituuli ja nurkan takana kameroiden kanssa em. näyttelijä. Tästä hetkestä puuttui vaan eväät ja viltti jolla köllötellä.

Tättärää. Toinen kerta kun aloitan tämän samaisen kirjoituksen tättärää sanalla. Ensimmäisellä kerralla kiusasin runosuonta, joka ei nyt tahdo sykkiä. Kirjoitin vatsa kurnien postauksen paikasta jossa vierailin, painoin pyyhi nappia ja sivu pomppasi edelliselle sivulle, jolloin myös koko kirjoitus hävisi. No tättärää, tässä nälässä se pisti vähän kiukuttamaan. Hermoja hetken aikaa kiristelin ja aloitin taas tämän postauksen kirjoittamisen, kun olin sen valmiiksi saanut kuvineen teksteineen, tallensin sen ja konetta olin sulkemassa. Päätin kuitenkin käydä katsomassa blogisivustoa, missä tietenkään postausta ei näkynyt. Onnistuin sen taas hävittämään ja tiedättekös kun nämä kaupungin ravintoloiden aukioloajat härnäävät nälkäistä, eikä mäkkäri kiinnosta tippaakaan niin täytyy mun nyt vaan ajatella Skifferiä ja sen liuskoja.

Vierailin siis tosiaan Skifferissä Liuskaluodolla täällä Helsingissä, ihan Kaivopuiston edustalla. Meren äärellä oleva tunnelmallinen ravintola, jossa sain maistaa ainakin tähän mennessä elämäni parhaimman pitsan, eli siis liuskan. Soignon vuohenjuustoa, mansikkaa, pinjansiemeniä, rucolaa ja basilikaa. Noh.. uusi lempipaikka. Merta ympärillä, ulkoilma, muutama naurava lokki ja nälkäinen asiakas (ainakin hetken aikaa). Pisteenä iin päälle täällä soi hyvää musiikkia, tietenkin koska melkein jokainen biisi oli kuin ois omaa soittolistaani soiteltu. Ihanaa, kun Helsingissä vierailee ravintoloissa, kahviloissa tai muissa paikoissa, ei siellä soi NRJ ränkytys. Toisin kuin tuolla kotopuolessa. Tämä on ainakin yksi syy miksi Helsinki on kiva, heh.

Merimiesmäinen, sisustus hieman ronski ja rento. Puuta takapuolen alla ja viltti ympärillä lämmittämässä. Pieni tuuli ja pilvinen taivas ei siis tällä kertaa mieltä lämmittänyt, liuska senkin edestä. Soignon liuska edessä ja sylissä kurniva vatsa. Liuskan päällä vihreää ja kesää. Ja tietenkin koko liuskan paras osuus, eli vuohenjuusto. Oon hullu juustojen ystävä ja aikalailla kaikkiruokainen, joten tää oli nappivalinta noista kaikista liuskoista mitä tuolla oli tarjolla. Miltäpä kuulostaisi villitomaatteja, yrttejä, buffalomozzarellaa ja valkosipulia tai vaikkapa Choritso vela makkaraa,
jokiravun pyrstöjä ja tuoretta chiliä? No hyvältä tietty. Tälläkin hetkellä juoksujalka vipattaa Skifferiin maistelemaan näitä liuskoja, ehkäpä jopa ensi kerralla aion jokaista liuskaa tilata yhden pöytään ja nauttia aurngosta, ehkä punaviinilasillinen kädessä ja... merituuli. No se. Tähän täytyy vaan kasvattaa nälkää hiukan enemmän.

Suosittelen paikkaa lämpimästi, näihin liuskoihin tuskin pettyy. Nimittäin Skiffer ja Kesä, nappivalinta.

Hmm. Cafe Regatta. Jos Helsingissä asuisin, niin luultavasti täällä monia kesäpäiviä viettäisin. Paikka sijaitsee Töölössä merikannontie kympissä ihan kuulkaas meren äärellä. Itse sanoisin paikkaa kodikkaaksi ja hiukan mökkimäiseksi. Pihalla voi nauttia merituulesta, katsastella söpöjä sorsanpoikasia uiskentelemassa, paistaa makkaraa nuotiolla, nauttia kahvista ja mikäs tässä kahvilassa onkin täysin erilaista kuin muualla; kahvin santsauksesta sinulle maksetaan 5 senttiä per kuppi. Jos siis kahvituttaa eikä rahojaan halua hävittää, voi tänne mennä muutamankymmentä kuppia kahvia juomaan, jolloin rahat säästyvät.

Kassalla seisoskeli myyjä, jonka nyt tähän mennessä pistän kärkiykköseksi asiakaspalveluhenkisyyden suhteen. Meinasin kassalla kysyä, että tunnetaanko myyjän kanssa jostain vai ollaanko ennen muuten vaan jossain törmätty. Voin sanoa, että oli sen verran sosiaalinen, mukava ja rempseä kahvilatyttö tiskin takana, ettei heti toista löydy! Ihanaa palvelua Helsinki! Itselle iloinen ja rento asiakaspalvelu merkitsee eniten vierailemissani paikoissa, ehdottomasti!

Pihalta löytyy paljon yksityiskohtia; puusta roikkuu puinen keinu ja tarjottimista tehtyjä kylttejä, jotta ihmiset tietävät olevansa tervetulleita uudelleen, kylttejä minne palauttaa astiat ja tietenkin "see you next time". Puuhun oli kiinnitetty kymmenkunta lintupönttöä ja punainen mökki (itse kahvila) kökötti terassin takana, linnut katolla auringosta nautiskellen ja kaveriporukka nuotiolla ruokaa paistaen. Täällä on juhannusmeiningitkin jos joku Helsinkiin on juhannukseks jäänyt! Siellä taitaa vierailla jopa itse joulupukki :)

Luulenpa, että tämä paikka on aikalailla kaupunkilaiselle tehty. Täällä voi unohtaa kiireen ja olla vaan.

En kummemmin Kuopion menoja tunne, mutta kävinpä testaamassa Henry's Pubin Freestyle illan. Täällä meininkinä on siis se, että immeiset heittävät freestylea. Eilen menossa mukana oli myös räpin SM:n voittanut Gettomasa. Paikan päällä kaikille uskaliaille annetaan rohkeudesta drinkkilippu. Eli kaikki innokkaat voivat mennä lavalle näyttämään omat riiminsä. Oli kivaa nähdä, että tytötkin uskaltautuivat mukaan!

Freestyletiistai on Kuopion Henry's Pubissa kerran kuukauteen, aina tiistaisin. Fiilis täällä oli kyllä tosi mukava! Välillä freestylet menivät vähän huumorin toiselle puolen, mutta eipä se menoa haitannut. Nauraa siellä kuitenkin sai :) Eikä selväpäisenä tätä kannata väliin jättää, mikäli mahdollisuus tänne on tiistai-iltana eksyä. Väsymys silti voi verottaa hiukan menosta, mutta alkuillastakin meno siellä on varmasti muikea.

Nilla reissubloggaaja oli niin reippaana, että kavereita tässä tapahtumassa pääsi kuskaamaan ja heti pilkun jälkeen suuntana oli Helsinki. Terveellinen elämä, uneton vuorokausi mutta iltainen pinaattikeitto mielen pelasti. Nyt majailen Helsingissä ja tänään pääsinkin maistamaan ehdottomasti parasta pitsaa, mitä elämäni aikana vastaan on tullut. Siitä lisää myöhemmin!

Päivä starttasi käyntiin auton starttauksella. Nokka kohti Kotkaa hakemaan muutamaa purjehtijaa takaisin Savoon. Tässä oli hyvä tilaisuus nähdä hiukan Kotkaa kaupunkina. Viime kerrasta on jo monet vuodet, joten mikseipä tännekin nyt voisi eksyä. Menomatkan ajan satoi vettä kaatamalla, mutta itse sain ummistettua silmät ja nukuttua kivan makoisat unet samalla kun kaveri ajoi luultavasti hampaat irvessä merta kohti.

Perillä Kotkassa ja vettä vieläkin satoi. Kaupunkiin tutustuttiin hieman ympäri ajelemalla. Kaupungilla oli hiljaista, sade oli ajanut ihmiset sisään. Harmi. Pienen kruisailun jälkeen suunnattiin satamaan, jolloin aurinko alkoikin jo paistamaan ja sade lakkasi. Purjevene, purjevene, purjevene. Niitähän nyt oli ihan kauheasti. Isoja ja pieniä.

Päätettiin käydä kävelemässä sataman rannassa. Rakennukset oli tosi hienoja ja taas tuli fiilis, että oon asunut koko elämäni kivenkolossa. Vai olenko mä matkustellut Suomen sisällä vaan liian vähän? No mutta pääosassahan tässä olivat noi veneet, niitä riitti ja ihailla sai. Muistan että nuorempana sanoin itselle Kotkassa ollessa, että kun ikä koittaa niin tänne mä muutan asumaan. Sen verran hieno kesäkaupunki tämäkin.

Nämä on nyt vuan pikaiset kuulumiset. Mä lähden nyt suuntaamaan Kuopioon päin ja kirjoitan tänne myöhemmin siitä mitä Kuopion tiistaiyössä voi tehdä! Huomen aamulla onkin sitten suuntana Helsinki, joten venytellään nyt vähän näitä Savon alueita etelään päin. Mitäs sieltä löytyy?

Naurujoogaa ja musiikkia. Vierailin eilen Varkaudessa mekaanisen musiikin museossa ja kylläpä tykkäsin! Varkautelaisena oon paikassa kerran ennestään vieraillut ja sillonkin taisin olla ekaluokkalainen, joten ainut muistikuva paikasta on pihalla lentelevät papukaijat, jotka tälläkin kertaa siellä viuhahtelivat.

Sisälle päästyä vastassa oli heti mies, joka ohjasi opastetulle kierrokselle. Kierroksia tehdään ryhmissä ja kielenkin voi itse valita aikalailla laidasta laitaan. Tällä kertaa oli onneksi suomenkielinen meneillään. Koko kierros oli todella humoristinen ja hymy löytyi huulilta lähes taukoamatta. Todella teatraalinen opas veti kierroksen loppuun asti kyllä ainakin omasta mielestä taidolla! Hienoa hienoa.

Rakennuksesta löytyi yhtä jos toista hienoa soitinta, soivia tuoleja ja soittimia joiden nimiä en enää edes muista. Ihan hirveästi kaikkea hienoa ja mielenkiintoista. Haaveilijaihmisenä pääsin jo haaveilemaan yhteisestä illasta kavereiden kanssa täällä, musiikkia ainakin riittäisi ja ihanaa sellaista. Näiden viimeaikaisten reissailujen jälkeen alkaa tuntumaan, että olen syntynyt ihan väärälle vuosituhannelle tai sitten sille kymmenelle. Nykymusiikki menee mutta ai että täällä tykkäsin taas tästä vanhanajan tunnusta.

Opas otti paljon huomioon kierroksella olleita ja välillä lapsetkin pääsivät kokeilemaan soittimien soittoa ja vastailemaan kysymyksiin palkinnon kera. Koko rakennus oli itsessään jo ihan huippu, hieno ja taidokas. Eipä paljoa negatiivista sanottavaa tästä reissusta. Enpä myöskään tiennyt, että täällä näin paljon ihmisiä kävisi, mutta hyvä juttu vain että asiakkaita riittää. Epäilemättä :)

Suomen ainoa ja Pohjoismaiden suurin Mekaanisen Musiikin Museo sijaitsee Varkaudessa 5-tien varrella. Koko maailmassa mekaanisen musiikin museoita on nelisenkymmentä. Varkauden mekaanisen musiikin museo on kiehtova, kaikenikäisille sopiva matka menneisyyteen, jossa alkaa elää koko entisaikojen musiikkimaailma mekaanisine musiikki instrumentteineen: soittorasiat, mekaaniset pianot, viulut ja haitarit, posetiivit pienestä pöytämallista aina upeaan katuposetiivi Amadeukseen saakka, maailman suurin orkestrioni, 75- miehen Popper Goliath sekä lukuisat äänentoistoon ja taltiointiin käytetyt fonografit, gramofonit ja jukeboksit.

Koko mekaanisen musiikin historia vuodesta 1850 nykypäiviin saakka nähtävänä ja kuultavana.

Kesäinen Varkaus. Hiljaisten ja ujojen ihmisten ja järvien kaupunki. Ennen täällä ei juurikaan ollut mitään, mutta pienen tutkiskelun jälkeen täältähän löytyy vaikka vallan mitä. Kahviloita on ilmestynyt tähän pieneen kaupunkiin viime aikoina ripeään tahtiin. Omasta mielestä silti sisustukseen ja kahviloiden yleisolemukseen voisi panostaa vähän enemmän. Hoi hei Varkauden kahvilayrittäjät! Eipä täällä juurikaan ole kahviloita minne on mukava mennä istuskelemaan ja jutustelemaan kavereiden kanssa. Kolkkoja ja tylsiä paikkoja missä käydään kahvit viidessä minuutissa juomassa ja sitten siirrytään kaupungille.

Täältä löytyy kuitenkin terassikahviloita huh heijaa onneksi. Vaikkapa kelit ei ihan aurinkoisimmat ole niin voi pihalla silti istuskella, mikäli kahvilan yhteydessä semmoinen on. Tänään kävin kanavan kahvilassa, jossa pääsin maistamaan kyseisen paikan erikoisuutta Muikkuvohvelia. Varkaudessa on tällä hetkellä siis pyörimässä vohvelikilpailu, johon useita kahviloita on osallistunut. Asiakkaat paikkoja kierrellen äänestävät parhaan vohvelipaikan.

Veneilijät voivat pysähtyä tähän paikkaan hengähtämään ja myöhemmin kesällä heinäkuun tienoilla paikka saa hiukan uutta ilmettä. Tänne tullaan järjestämään paljon erilaista tapahtumaa. Livemusiikkia, museoautojen ja puuveneiden kokoontumisajoja, lavatansseja ja muuta mukavaa :) Vanhaan kanavaan ollaan myös kaavailemassa hullulta kuulostavaa, mutta järjettömän hienolla idealla suunniteltua juttua. Siitä toivottavasti lisää myöhemmin!

Ps. Bongatkaa kuvista Nillan muikea hymy. Hah hah.

Matka jatkui Tampereelta kotiseudulle Varkauteen. Siinä välissä pieni pysähdys Pandan tehtaalle ostamaan lakua ja sitä kautta Jyväskylään Ysitien Lemmikki - eläinpuistoon. Olen tässä paikassa joskus pienempänäkin vieraillut ja voin sanoa, että tämä kerta oli ihan yhtä jännittävä. Oli pupuja, laamoja, poni ja kissanpentuja, jostain nurkan takaa villisiat röhki ja toisessa nurkassa porot vipelsi. Oli nähtävää ja ihmeteltävää.

Vaikka paikka onkin suunnattu lapsiperheille niin voin vaan kuvitella viettäväni täällä kesäpäivää naureskellen lampaiden ääntelyille pikku kaveriporukalla. Ei se sitä iloa tästä vie vaikka ikää on enemmän kuin 6 vuotta. :) Täällä laamatkin ovat kuulemma niin kilttejä, etteivät päälle sylje. Nou hätä. Alueelta löytyi myös pupusaari, missä oli ihan pieniä ja vähän varttuneempiakin kaneja. Niitä sai ottaa syliin, tai ainakin muutamat villit lapsisankarit niitä siellä pyydystelivät kainaloihinsa. Voi pupuraukat.

Ihanaa nähdä edelliskesien kaupungissa tylsistelyjen jälkeen erilaista kesää ympäri Suomea. Itse tykkään juurikin vähän maalaisemmasta elämästä. Luonnosta, livemusiikista, iloisista ihmisistä, kirpputoreilusta ja ihan niistä toreistakin. Mutta kukapa ei? Tämä on ihan kivaa vaihtelua jopa sille päivittäiselle Facebook kyttäämiselle ja sunnuntain manailuille.

Ota tästä menovinkkeli ja suuntaappa eläinpuistoon Jykylän nurkille. Itse taikka lasten kanssa. Nettisivuston mukaan siellä olis tänä kesänä mahdollisuus myös perhemajoitukseen. Täältä lisää siitä; http://www.ysitienlemmikki.fi/ .

Tampereelta isolle tielle ja sieltä vähän pienemmille, etsien samalla jotain hienoa paikkaa tai tapahtumaa. Vesitorni ja nukketeatteri livahti ohi siinä ajaessa, grilli jos toinenkin ja sen jälkeen kuin salama kirkkaalta taivaalta näin jotain! Jännittävää, nimittäin Hinttalan kotiseututalon.

Punaiset vanhat puurakennukset, verstaita ja savusauna. Paljon ihmisiä ja elävää musiikkia. Harmonikkakerho oli nimittäin kerääntynyt soittamaan musiikkia joka viikkoiseen ilmaistapahtumaan Nokian Hinttalaan. Itselle nämä tuntuivat vähän maalaisfestareilta. Kukkamekko ja essu päälle, hiukset letille ja kaulin kätteen, toiseen pullapitko? Vähän ympäri tanssahtelua ja muuta. Tai sitten ei, vaikka kiva niin olis ollut tehdä niin sekin jäi tällä kertaa väliin. Musiikin kuuntelu ja se että ihmiset nautti tapahtumasta sai minutkin hyvälle mielelle.

Hinttalassa järjestetään tapahtumia melkein päivittäin ja suosittelen tänne pysähtymään mikäli mahdollista ja mikäli yhtään haluaa kipuilla vuosikymmeniä taaksepäin. Täällä ei ihan nykyajan menot ole :) Lapsille löytyy menoa käsityöpajoilta ja kahvila Elsa palvelee nälkäisimpiä. Savusaunakin koreilee puiden suojassa. Tosin 2000 luvun alusta asti käyttämättömänä se on siinä paikallaan elänyt. Ennen se lämmitettiin kerran vuodessa palomiehille käyttöön, mutta nyt saavat palomiehet savustella muualla.

Päärakennuksessa sijaitsee museo, missä kalusteita ja muita esineitä on vuosikymmenien takaa. Itse kerkesin jo päästä haaveilemaan miten sisustaisin olohuoneen ihanien puulattioiden huomaan. Kaikki rakennukset ovat entisellään, eikä niille ole tehty mitään entisöintejä. Ihanaa!

Lisätietoja kyseisestä paikasta voi kalastella osoitteesta http://www.nokiankaupunki.fi/@Bin/5604506/Hinttalan+kesä+2013_kronologinen.pdf

Sieltä löytyy Hinttalan kesäohjelmisto :)

Tällä Varpusella on ollut aika kiirus. Häslinkiä ja häslinkiä. Tällä hetkellä majailen Tampereella ja kotiin oli tänään tarkoitus palata. Saa nähdä onnistuuko.

Eilen kipaisin taas paikassa, jossa lapsuuden kesiä tuli vieteltyä. Tampereen Camping Härmälässä siispä. Muistin paikan nimen Härmälä, mutten paikkaa ulkonältään. Paikalle kun saavuin niin jopas alkoi muistoja päähän virtaamaan. Muistin myös sen, että leirintäalueen uimaranta oli tuolloin ihan lempipaikkoja. Nyt todella kylmän ja sateisen kelin takia en veteen kuitenkaan uskaltanut.. vaikka mieli olisi tehnyt!

Vilkas leirintäalue hyvällä paikalla Pyhäjärven rannalla, 4 km Tampereen keskustasta. Alueelle on hyvät liikenneyhteydet keskustasta. Runasaasti majoituskapasiteettia; teltta- ja vaunupaikkoja sekä 2-5 hengen leirintämökkejä. Alueella on lisäksi pizzeria, kesäkioski, rantasaunoja, uimaranta, minigolf sekä muita harrastevälineitä.

Leirintäalueella oli aika hiljaista, niinkuin aika monessa muussakin vierailemassani paikassa. Kesäkuu kuulemma aina aika hiljaista. Kävijämäärät sitten nousevat heinäkuun aikoina. Silti itse olen leirintäalue -ihmisiä henkeen ja vereen. Näissä tulee tutustuttua aina uusiin ihmisiin ja asiakaspalvelijat lähes aina iloisia. Jos vaan sauna on lämmittämässä ja ranta viilentämässä, niin eihän sinne muuta tarvitse. :)

Ainut miinus tästä paikasta mieleen tuli mökeistä. Ei ne niin kodikkaita ollut, enemmänkin juuri mökkejä. Viileän kelin takia sisälläkin oli aika vilpakka, mutta luulen että viihtyisin minäkin näissä mökeissä jos vaan oikein kesäkeli olisi! Mökit olivat sili ihan tosi SÖPÖJÄ. Hah. Plussiapa sitten löytyykin; vihreys ja luonto ympärillä, vaikkakin asuintaloja aika lähellä olikin, hyvä ranta ja rantasaunat ja muutenkin koko yleisolemus on tosi mukava! Ihana paikka, ainakin omasta mielestä :)

Ihanaa saada aurinkoisille päiville vähän vastapainoa näin ukkosen muodossa. Oon aina pitänyt myrskyistä kun hullu puurosta. Pienenä useinkin yöllä menin autokatokseen istumaan ja tuijottamaan salamoita peitto ympärilläni. Nää ilmat on ihan mahtavia!! Nyt ei vaan netti meinannut toimia, joten blogin kirjoitusaika meni parkkipaikalla istuessa ja taivasta tuijotellessa.

Olen myös miettinyt minne suuntaan juhannuksena. Kaikki ovat luultavammin ystäväpiiristä menossa Tahkolle, joten itsellä on suunnitelmat ihan auki! Mietinnässä olis meidän oman mökin lähettyvillä oleva paikka, jossa muutamasti on tullut juhannusta vietettyä. Veneily ja kokko on kuitenkin ehdottomia juttuja, muuten ei juhannus ole juhannus.

Noh mutta missäpä sitä yövyttiin kun eilen kesämaahan pääsi leikkimään? -Punkaharjun Lomakeskuksessa! Siellähän on ennenkin tullut oleiltua, mutta nyt paikka näyttikin ihan eri paikalta kun silloin vuosia sitten. Paikkaa on uudistettu ja ihan leirintäalueen keskukseen rakennettu upea luhtitalo, jossa huoneistot oli kyllä toodella hienoja ja kodikkaita. Rakennus haisi (tuoksui!!) uudelta, maalatulta ja tosiaan vasta rakennetulta. Muutamasti jäinkin nuuhkimaan käytävää hah.

Itse pääsin yöpymään kahden hengen saunalliseen huoneeseen, isolla parvekkeella. Saunaan oli tarkoita mennä, mutta rankka ajelu päivittäin vie voimia ja sängyn pohjalta löysin itseni jo aikaisin. Ennen kuitenkin nukkumaan menoa kävin kuuntelemassa livemusiikkia, iloisia ihmisiä ja nauttimassa vähän Suomen vilpakasta illasta. Livemusiikki oli kyllä hyvä juttu ja ihmiset viihtyi, tai ainakin siltä näytti :)

Punkaharjun Lomakeskus on monipuolinen, ympärivuotinen lomapaikka Saimaan rannalla, Suomen kaunemmassa maisemassa. Upea Saimaan järviluonto tarjoaa poikkeuksellisen hyvät ulkoilumaastot kaikkina vuodenaikoina. Kesällä Punkaharjulla veneillään, melotaan ja pyöräillään, talvella hiihdetään, luistellaan ja lumikenkäillään.

Nyt on ainakin nukuttu viikon ajan hyvin ja huomenna on hyvä lähteä kotiuttamaan täältä Savosta siskon lapsia heidän uuteen kotiinsa Tampereelle. Joten tämä Savonbloggaaja siirtyy nyt kuuntelemaan savonmurteen sijasta jotain muuta murretta..:)

Savonlinnasta suuntasin Punkaharjulle. Yhteen niistä paikoista, jossa lapsuuden juhannukset vietin, hyvin muistoin. Nimittäin Punkaharjun Kesämaahan. Luulen, että oli jo aika käydä vilkaisemassa paikkaa näin monen monen vuoden jälkeen.

Lapsena tosiaan tutustuin tuolla paikassa jos toiseen niin kymmenenteenkin ihmiseen. Tällä hetkellä muutama heistä vieläkin ystävinä :) Kesämaa ei silti tarjonnut meikäläiselle ihan niitä samoja kokemuksia kuin silloin vuosia sitten. Olihan siellä pomppulinnoja, krokotiili vesiliukumäki, uima-altaita ja muita huisia juttuja, mutta myöntämättä iän tuoma tylsyys pistää vastaan. Tai eipä välttämättä niinkään vastaan olisi pistänyt, mutta minä kylmäallergikko en veteen mielelläni vähän vilpakammalla ilmalla jalkaani pistä. Pomppulinna sai kyytiä kuitenkin ihan niinkuin polkuautotkin!

Vesi- ja puuhapuisto Kesämaa sijaitsee Saimaan rannalla, noin 20 kilometrin päässä Savonlinnan keskustasta Punkaharjun lomakeskuksen alueella. Puistosta löytyy useita liukumäkiä ja altaita eri ikäisille, polkuautopuisto, törmäilyveneitä ja paljon muuta mukavaa puuhaa. Tekemistä on myös kesän viileämpinä päivinä. Vaikkapa kiipeilyä, melontaa, polkuautopuistoa tai pelaamista. Sauna- ja pukutilat ovat uusittuja ja siistejä. Alueella on kaksi grillikatosta ja auringonottoon varattu tilava alue.

Kesämaassa viihtyy koko perhe. Vanhemmat voivat olla mukana monissa laitteissa, ja istuma-, auringonotto- ja oleskelupaikkoja on runsaasti.

Tätäpä paikkaa suosittelen lämpimästi kaikille lapsiperheille! Lapset viihtyvät varmasti ja siinä mukana varmasti isät ja äiditkin. Itsellä olis tänne tarkoitus palata siskon lasten kanssa ehkä tänä kesänä ja jos ei vielä nyt niin viimeistään ensi kesänä. Takaan, että lapset tykkäävät tästä paikasta enemmän kuin joulupukista!

Perhehotelli Hospitz. Ei voi muuta sanoa, kuin että huh ja huh. Jos ja kun joskus naimisiin menen, niin paikkahan häille on nyt tiedossa. Ehkä ainakin melkein..:) Asiakaspalvelijat olivat tuassiinsa hyvin savolaisia, eli mukavia ja rentoja. Täytyy tässä vaiheessa vähän kehuskella taas näitä Savon immeisiä.. Mutten suinkaan asiakaspalvelijoiden takia tähän paikkaan ihastunut, vaan sisustukseen ja koko yleisolemukseen. Ai että. Korkeat huoneet... Niistä minä pidän. Hotellin takapihalla oli myös iso terassi ihan rannan läheisyydessä. Vieressään vierasvenesatama ja uimaranta leikkipaikkoineen.

Koko Savonlinna ja tämä kaupunginosa jossa hotelli sijaitsi oli kyllä uskomattoman upea. Tuntui vähän siltä, kun ei edes Suomessa olis ollut. Missä lie. Kadut oli ihanan kodikkaita ja koko arkkitehtuuri erilaista ja taidokasta.

Hotelli sijaitsee osoitteessa Linnankatu 20, 57130 Savonlinna. Saimaan rannalla ja Olavinlinnan läheisyydessä. Rakennus piirtyi arkkitehti Wivi Lönnin kynästä ja valmistui vuonna 1933. Hotellissa on 21 yksilöllistä huonetta ja yhteensä 52 majoituspaikkaa. Uudistetussa hotellissa on juhla- ja kokoustilat, sekä puutarhaterassi. Paikka on avoinna vapusta aina jouluun saakka, joten ympärivuotisesti tästä ei pääse kuitenkaan nauttimaan.

Täällä uni maitti  melkein paremmin kuin hyvin. Kotona on tottunut nukkumaan valoisassa huoneessa, jossa valkoiset verhot kuultaa kaiken valon läpi, joten hotellissa yöpyessä on aamulla vaikeaa päästä sängystä ylös. Huone pysyy hämäränä ja taisinpa tämänkin takia ennen huoneen luovutusta pienet torkut tirpaista.

Mistäpä löysin itseni? Naapurikaupungin huipulta, eli Puijon tornista Kuopiosta. Ensimmäinen kerta täällä, vaikka kyläilyjä on tullut tehtyä Kuopioon useampaankin otteeseen. Tykkään hirveästi maisemista, joita Savo kyllä tarjoaa ja täällähän niitä riitti loputtomiin. Näkyi taas metsiä, järviä, jopa se mäkihyppytorni. Liikennettäkin, jota ei maan tasalla onneksi näy, eikä juurikaan kuulu. Paikka tuntui jotenkin maalaiselta moottoritien hälinässä muutamia tunteja olleena. Hyvällä tapaa toki.

Ympärillä oli muutamia turisteja kamerat taivaisiin ojossa. Veikkaisinpa, että puijon tornia kuvaillen. Noh.. mitäs muutakaan. Kyllä itsekin siinä hälinässä kameran tempasin repusta kätösiin ja nappasin muutaman kuvan.

"Puijon torni on maamerkki, joka Kuopioon saavuttaessa erottuu jo kaukaa. Se sijaitsee keskellä kaupunkia vain parin kilometrin päässä kuusuisasta Kuopion torista. Mäen harjalla seisovasta tornista avautuvat poikkeuksellisen laajat ja kauniit näkymät suomalaiseen järvimaisemaan sekä Kuopion kaupunkiin. Näitä maisemia käy vuosittain ihailemassa noin 80 000 ihmistä. Torni on rakennettu 1963 ja huippu yltää 75 metriin."

Ei juurikaan ihmisiä ollut paikalla, kun sinne saavuin. Hissillä huipulle ja muutamat rappuset ulko-ovelle, ovi auki tuulen nopeudella ja minä perässä ihailemaan maisemia. Hame ei tuolla ihan niinkään paras vaihtoehto ollut, meinaan että sekunnin jos toisen välein hame oli korvissa. Tästä voi siis jokainen ottaa vähän vinkkiä. Vink vink.

Tornista löytyi näköalatasanteen lisäksi myös kahvila ja pyörivä ravintola. Ravintola on kuuluisa maukkaasta ruoastaan ja valtakunnan parhaista ikkunapöydistä 224 metriä Kallaveden pinnan yläpuolella. Itse hetken seilailujen jälkeen ravintolassa tokaisin paikan pyörivän... Vauhti ei siis hurja ole (ympäri tunnissa), joten huono olokaan tuosta vauhdista ei pääse tulemaan. Hurjapäät voivat siirtyä huvipuistoihin :)

Ravintolalla on tarjota myös omaa Puijo olutta. Sitä alettiin valmistaa 1932 kieltolain kumoamisen jälkeen Oy Gust. Raninin toimesta, pullo ainakin oli hieno! Itse en oluen ystävä ole, joten ei tämä välttämättä omia makunystyröitä olis palavellut.

Tornin jälkeen pääsin yöpymään idylliseen hotelli-ravintola Puijon Majaan. Tämä sijaitsee siis tornin kupeessa, metsien ympäröimänä. Kodikas ja asiakasystävällinen paikka. Hieman hiljainen ja rauhallisempi iltapäiväsellä sinne saapuessa. Lounasaikaan paikka kuhiseekin työmiehiä ja muita lounastajia. Huonekin oli ihanan viileä, mikä oli tässä tilanteessa parempi kun hyvä! Ihanat kiitokset Puijon Majalle :)

Huh heijaa! Kuumuus on ja pysyy niskan päällä. Luvan saa pysyäkin! Vaikka autolla ajaminen onkin rikkinäisen ilmastoinnin takia todella kuumaa ja hikistä hommaa, sai varkauelainen kahvila vähän oloa viilenemään.

Kotikaupunkini, ihana ja rakas Varkaus. Tällä hetkellä kasvoja hikoiluttavan kuuma, mutta pienen kokonsa ansiosta ovat täällä rannatkin lähellä. Pulahtamaan voi siis melkein parilla askeleella päästä mistä vain. (Melkein!!) Jos ei parilla askeleella, niin voi järvimaisemista päästä nauttimaan vierailemassani paikassa. Vesitornin Kahvilassa.

Vesitornin on suunnitellut Kalevi Väyrynen vuonna 1956. Torni hipuaa 45 metriin saakka, joten kuumana päivänä tuulenvire on varma pelastaja, 265 portaan kanssa saa varmasti kivan alkulämmittelyn, mutta kaikkien onneksi tornissa on myös hissi käytössä.. Heh-heh.

Vesitornin kahvila on mukava paikka oleskella, syödä vaikka pehmistä tai maistaa vesitornin omaa viiniä, muita virvokkeita unohtamattakaan. Tarjolla on vaikka mitä! Varmasti itse kullekin sieltä jotain löytyy :) Jos ei nesteytystä tai huikopalaa, niin aurinkotuolit palvelevat varmasti itse auringonottajia, aivan kuten pirteät ja iloiset tytöt kassallakin. Itse sain maistettavaksi suositun cocktail vohvelin, joka myöntämättä yllätti. Puuh! Niin kokonsa, kuin makunsakin ansiosta. Lautaselta löytyi vaikka mitä; vohveli, jokirapua, kananmunaa, savulohta, graavilohta, tomaattia, kurkkua ja ihan itse täällä Varkaudessa kasvatettua savusampea. Taisi siinä majoneesiakin olla. Aika tuhti annos! Tämän pääsin syömään ystäväni kanssa, sillä ei sitten millään tämän tytön napaan koko annos olisi mahtunut. Vesitornissa saa jos jonkinmoista vohvelia, suolaisena ja makeana; vaikka millä täytteillä.

Melkein ja jopa yhtä ihanaa Kahvilassa ovat maisemat. Voi kaiteeseen jumahtaa nojailemaan ja katselemaan liikennettä, rakennuksia ja vaikka taivasta. Mikseipä myös kiikaroimaan? Paikkaa suosittelen nautiskelijoille ja niille, jotka tätä kuuluisaa sampea haluavat maistaa! Paikka sijaitsee Taulumäen kaupunginosassa Nakskovinkadun päässä. Eli kävelymatkan päästä kaikesta, aikalailla kaupungin keskellä lähellä muita palveluita. Vesitornin kahvilaan eikun siis vuan kaikki pysähtymään..:)