Meren päällä

Tättärää. Toinen kerta kun aloitan tämän samaisen kirjoituksen tättärää sanalla. Ensimmäisellä kerralla kiusasin runosuonta, joka ei nyt tahdo sykkiä. Kirjoitin vatsa kurnien postauksen paikasta jossa vierailin, painoin pyyhi nappia ja sivu pomppasi edelliselle sivulle, jolloin myös koko kirjoitus hävisi. No tättärää, tässä nälässä se pisti vähän kiukuttamaan. Hermoja hetken aikaa kiristelin ja aloitin taas tämän postauksen kirjoittamisen, kun olin sen valmiiksi saanut kuvineen teksteineen, tallensin sen ja konetta olin sulkemassa. Päätin kuitenkin käydä katsomassa blogisivustoa, missä tietenkään postausta ei näkynyt. Onnistuin sen taas hävittämään ja tiedättekös kun nämä kaupungin ravintoloiden aukioloajat härnäävät nälkäistä, eikä mäkkäri kiinnosta tippaakaan niin täytyy mun nyt vaan ajatella Skifferiä ja sen liuskoja.

Vierailin siis tosiaan Skifferissä Liuskaluodolla täällä Helsingissä, ihan Kaivopuiston edustalla. Meren äärellä oleva tunnelmallinen ravintola, jossa sain maistaa ainakin tähän mennessä elämäni parhaimman pitsan, eli siis liuskan. Soignon vuohenjuustoa, mansikkaa, pinjansiemeniä, rucolaa ja basilikaa. Noh.. uusi lempipaikka. Merta ympärillä, ulkoilma, muutama naurava lokki ja nälkäinen asiakas (ainakin hetken aikaa). Pisteenä iin päälle täällä soi hyvää musiikkia, tietenkin koska melkein jokainen biisi oli kuin ois omaa soittolistaani soiteltu. Ihanaa, kun Helsingissä vierailee ravintoloissa, kahviloissa tai muissa paikoissa, ei siellä soi NRJ ränkytys. Toisin kuin tuolla kotopuolessa. Tämä on ainakin yksi syy miksi Helsinki on kiva, heh.

Merimiesmäinen, sisustus hieman ronski ja rento. Puuta takapuolen alla ja viltti ympärillä lämmittämässä. Pieni tuuli ja pilvinen taivas ei siis tällä kertaa mieltä lämmittänyt, liuska senkin edestä. Soignon liuska edessä ja sylissä kurniva vatsa. Liuskan päällä vihreää ja kesää. Ja tietenkin koko liuskan paras osuus, eli vuohenjuusto. Oon hullu juustojen ystävä ja aikalailla kaikkiruokainen, joten tää oli nappivalinta noista kaikista liuskoista mitä tuolla oli tarjolla. Miltäpä kuulostaisi villitomaatteja, yrttejä, buffalomozzarellaa ja valkosipulia tai vaikkapa Choritso vela makkaraa,
jokiravun pyrstöjä ja tuoretta chiliä? No hyvältä tietty. Tälläkin hetkellä juoksujalka vipattaa Skifferiin maistelemaan näitä liuskoja, ehkäpä jopa ensi kerralla aion jokaista liuskaa tilata yhden pöytään ja nauttia aurngosta, ehkä punaviinilasillinen kädessä ja... merituuli. No se. Tähän täytyy vaan kasvattaa nälkää hiukan enemmän.

Suosittelen paikkaa lämpimästi, näihin liuskoihin tuskin pettyy. Nimittäin Skiffer ja Kesä, nappivalinta.