Konsta

SUNNUNTAI, 06. HEINÄKUUTA 2014
Kahdeksannettoista SM-kisat toivat Sami Tupalalle jo neljännen mestaruuden

 

 

Vuodesta 1997 lähtien on Vesannolla kilpailtu sahansoittamisen Suomen mestaruudesta. Useat kymmenet katsojat sulloutuivat pieneen puurakennukseen viiden kilpailijan mitatessa sahansoittotaitojaan. Yleisölle oli tarjolla myös makkaraa ja lettuja, jotka katosivatkin hyvin nopeasti nälkäisiin suihin.

Kilpailu koostui kahdesta kierroksesta. Ensimmäisellä kierroksella kaikki kilpailijat soittivat saman kappaleen, joka tänä vuonna oli Uralin pihlaja. Toisella kierroksella jokaisella virtuoosilla oli vapaus valita esitettävä kappale. Halutessaan esiintyjät pystyivät myös pyytämään taustamusiikkia joko kitaralla, haitarilla tai pianolla säestettynä. Lopulta kolme tuomaria ratkaisivat voittajan.

Kilpailussa voiton vei Sami Tupala, joka Uralin pihlajan lisäksi soitti Ave Marian. Biisivalinta ei ollut Tupalalle vielä ennen omaa esitysvuoroa selvillä, vaan mies päätti sen aivan esitysvuoronsa alla. Vaan väliäkös tuolla, voiton myötä valinta näytti osuvan täysin nappiin. Kilpailussa toiseksi sijoittui Kalevi Issakainen. Kolmannen sijan puolestaan sai Teija Liikamaa.

Sahansoittokisa oli kokemuksena ainakin jotain erilaista, mihin olin tottunut. Kisoista on aina silloin tällöin tullut kuultua ja nyt niitä vihdoin ja viimein pääsi katsomaan. Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin se, että näin ensimmäistä kertaa kisoja seuraavan on todella vaikea päästä juonesta jyvälle. Valtaosa kappaleista oli täysin vieraita, eivätkä sahat ainakaan auttaneet niiden tunnistamisessa. Oikeastaan ainoa tunnistamani biisi oli kaikkien soittajien yhteissuoritus, Satumaa, jonka tosin tunnistaisin vaikka korvaläpät korvilla ja kiinaksi laulettuna, niin monesti se on tullut kuultua.

Sahansoiton SM-kisat ovat mukavaa vaihtelua ja lähellä asuvien kannattaa ihmeessä käydä ainakin kerran haistelemassa kisatunnelmaa. Mitä enemmän sävelkorvaa ja musikaalisia lahjoja omaa, sen mielekkäämpi tapahtuma on.

Pienet sorit myös ylläolevasta videosta, joka muistuttanee hieman enemmän sillisalaattia kuin tapahtumakoostetta. Tavoitteena oli aluksi miksata kaikki Uralin pihlajat yhdeksi viiden soittajan biisiksi. Kahden tunnin vääntämisen jälkeen huomasin olevani edelleen alkutekijöissä, sillä sävelkorvani ei yksinkertaisesti riittänyt videoklippien leikkelyihin oikeissa kohdissa. Koska kyseessä on kuitenkin musiikkitapahtuma, ei pelkällä kuvakoosteella pötkitä kovinkaan pitkälle, vaan ääntä ja liikettä on parasta näkyä. Pahoittelen!
 

LAUANTAI, 05. HEINÄKUUTA 2014
Suomalaisen hulluuden kirkkain timantti?

 

 

Kesäisin monen suomalaisen tapahtuman kuvailuun riittää yksi ja ainoa sana - hulluus. Jotenkin kummassa olemme onnistuneet keksimään kännykänheiton, suojalkapallon, kesäpilkin ja ties mitä muita suoraan sanottuna sekopäisiä lajeja.

Omaperäisimpien lajien listalla kärkipaikkaa pitää kuitenkin eukonkanto. Sonkajärvellä jo 19. kertaa järjestettävät lajin MM-kilpailut ovat vuosi vuodelta saaneet enemmän huomiota myös ulkomailla. Osallistujia on tänä vuonna saapunut aina Australiasta asti ja mediaedustusta on lähetetty muun muassa Unkarista. Oli siinä kyllä Budapestin pojilla ihmetystä kasvoilla, kun ensimmäinen lähtö starttasi.

Jos kisalipun hinta jostain syystä kirpaisee liiaksi, tarjoaa myös porttien ulkopuolelle rakennettu markkina-alue paljon nähtävää. Vaikka myyntipaikoilla myytävät lomamatkat ja bändipaidat eivät innostaisikaan, kannattaa ainakin jok'ikinen arvontalomake täyttää ja käyttää. Onpa erään vakuutusyhtiön arpajaispalkintoina pyöräilykypäröitä, joita allekirjoittanut olisi viikko sitten Tahkolla kaivannut. Ruokapaikkoja alueella on aina makkaragrilleistä perinnejäätelökioskeihin. Lapsille on tarjolla viihdykkeitä possujunan, pallonheiton ja pomppulinnan muodossa.

Lauantain ohjelma alkaa karaoken finaalilla. Pian tämän jälkeen starttaa eukonkannon joukkuekisa, jossa kuusi joukkuetta taistelee maineesta ja kunniasta. Samaa eukkoa kantavat vuorotellen kolme ukkoa, jotka vaihtopaikalla sammuttavat janoaan pullollisella kivennäisvettä ennen matkan jatkumista. Voittajasta ei ole epäselvyyttä, kun kylän oma joukkue Sonkarun saapuu maaliin mykistävällä puolen minuutin voittomarginaalilla.

Noin tunnin mittaisen breikin jälkeen viikonlopun päätapahtuma, todellinen eukonkantokisa alkaa. Yhteensä 46 paria selvittää reitin läpi ja lopulta voittajan korokkeelle nousevat Ville Parviainen ja Janette Oksman. Toiseksi jää pitkään kärkipaikkaa hallussaan pitänyt brittikaksikko Rich Blake Smith ja Anna Marguerite Smith, joille kilpailu on heidän ensimmäisensä. Mitalikolmikon täydentää viime vuoden mestaripari Taisto Miettinen ja Kristiina Haapalainen.

Ensimmäisen eukonkantokisavierailuni jälkeen on hyvin todennäköistä, että palaan Sonkajärvelle vielä jonakin toisena vuonna. Ilmapiiri niin kisa-areenalla kuin aitojen ulkopuolella kojuilla on huikea ja sen kokisi uudestaan enemmän kuin mielellään. Kilpailemaan lähden vasta, jos taustalla on joku todellinen älynväläysvedonlyönti.

Erityisen mielenkiintoista on nähdä, tuleeko kisoista vielä aikojen saatossa kansainvälisesti nykyistäkin isompi juttu. Kisoja katsotaan laajasti ympäri maailmaa ja osallistujia oli tällä kertaa Suomen ulkopuolelta kahdentoista parin verran, mutta lisää ehdottomasti mahtuisi mukaan. Olisihan se hienoa, jos eukonkannossakin nähtäisiin Suomi-Ruotsi –maaottelutrillereitä, tai miksei vaikka eri maiden välisiä maajoukkuejuoksuja.

PERJANTAI, 04. HEINÄKUUTA 2014
"Ai helskutti, nyt meni reunuksille!"

 

 
Syksyllä 2013 avattiin Tervon keskustassa Suomen uusin sisäkarting-halli, joka kantaa nimeä Jira Karting. Iivaristen perheen pyörittämä ajohalli on lyhyestä iästään huolimatta alkanut jo vakiinnuttaa paikkaansa lajiharrastajien keskuudessa ja tulevaisuus näyttää kirkkaalta. Vastavalmistuneet tilat ovat hyvä mahdollisuus viettää esimerkiksi työpaikan illanistujaisia, tykypäivää tai kaveriporukan polttareita.

Ajokeskuksen helmi on luonnollisesti 330 metriä pitkä asfalttirata, joka tarjoaa hurjapäisimmillekin kuskeille roppakaupalla haasteita. Hallilta löytyy jopa kaksitoista aikuiskoon autoa, sekä myös neljä menopeliä pikkuväelle. Onpa varikolla myös yksi kahden ajettava kilpuri.

JIRA Karting on oiva vaihtoehto erilaisia ajokilpailuita järjestettäessä. Jopa kolmellekymmenelle hengelle räätälöitävissä olevat kilpa-ajot sisältävät sekä harjoitukset, aika-ajon että finaalikilpailun. Ja tottahan toki, parhaat kuskit on aina palkittava!

Karting-hallilla on käytettävissä myös illanviettotarkoitukseen soveltuvat VIP- sekä saunatilat. Lisäksi alakerrassa on myös hallin kahvila, jossa varmistetaan janoisimpien kuskien nesteensaanti. Nälkäisimmille ajajille on tarjolla pientä suuhunpantavaa sämpylöistä lähtien.

JIRA Karting on täydellinen kohde kaikille niille, jotka kaipaavat päiväänsä pienen, tai miksei isommankin, adrenaliinipiikin. Jos olet aina tiennyt olevasi osa maailman nopeinta kansaa, käy haastamassa itsesi.

Kesä Kuopion kulmilla jatkuu jo heti huomenna, kun nokka käännetään kohti Sonkajärveä. Tiedätte kyllä, mistä tapahtumasta oikein on kyse…
 

 

KESKIVIIKKO, 02. HEINÄKUUTA 2014
Kuopion viinijuhlat täytti jälleen kaupungin satama-alueen

 

 

Kuopion viinijuhlat on vuosittain yksi Suomen suurimmista festivaaleista. Viiniteltat ja esiintyjät houkuttelevat jälleen tänäkin kesänä satama-alueelle kymmeniä tuhansia ihmisiä, pääosin varttuneempaa väkeä. Omalta kohdaltani tämän kesän viinijuhlat olivat ensimmäiset, joihin ikää riitti osallistua, joten pakkohan tähän paljon kohkattuun tapahtumaan oli käydä tutustumassa.

Tämänvuotinen Kroatia&Slovenia-teema oli ilmeisen onnistunut. Ruokapuoleen en tutustunut mutta kuuleman perusteella se oli aikaisempiin vuosiin verrattuna huomattavasti parempaa. Paria viiniä tuli kyllä maistettua ja niille voi antaa vähintäänkin hyvän arvosanan.

Pientä ihmetystä herätti meidän alle parikymppisten viinijuhlijoiden vähäinen lukumäärä. Totta on se, että viinijuhlat ovat työikäisten festarit jonne erityisesti työporukat suuntaavat joka kesä virkistäytymään, mutta luulisi nyt juhlaintoa löytyvän myös nuorten keskuudesta. Kaikista kahdeksasta viinijuhlapäivästä valitsin tiistain ihan vain sillä ajatuksella, että Cheek vetäisi paikalle eniten nuoria ja siten erilaisia kaveriporukoita olisi alueella pilvin pimein. No, ei ollut, illan aikana nähtyjen tuttujen naamojen lukumäärän pystyi laskemaan kahden käden sormin.

Viinijuhlilla olisi ollut muina päivinä monta muuta hyvää esiintyjää, joita olisin käynyt katsomassa Cheekiä mieluummin, mutta nyt kävi kyllä onni onnettomuudessa. Vaikka olen kaikkea muuta kuin suuri Cheekin fani, niin pakko myöntää, että oli kyllä parhaita livekeikkoja missä olen koskaan ollut. Alan pikkuhiljaa ymmärtää sen, miksi stadionkeikat ovat kaverin kohdalla loppuunmyytyjä.

Tapahtuma oli muuten ihan miellyttävä kokemus, mutta toiste en luultavasti tule siellä käymään ilman suurempaa kaveriporukkaa. Paikallaolijoistakin hyvin tehokkaasti huomasi sen, ketkä olivat tulleet sinne yksin ilman suurempia suunnitelmia – ne, jotka olivat yksikseen juoneet itselleen tukevimman humalatilan. Tämän jälkeen nämä arjen sankarit sitten bongasivat meikäläisen kuvaamassa materiaalia tapahtumasta, juoksivat pullo kädessä huutamaan norjaa linssin eteen ja siten pilasivat valtaosan muuten ihan hyvistä videoklipeistä. Tattista vaan.

Jos muutaman isoilla tapahtumilla pakollisen häirikön sietää, ovat Kuopion viinijuhlat vierailemisen arvoinen tapahtuma. Mitä isommalla porukalla matkaan lähtee, sitä hauskempi ilta on luvassa.

TIISTAI, 01. HEINÄKUUTA 2014
Tuulahduksen menneestä tarjoaa Kuopion korttelimuseo

 

Kuopiossa tietoa janoavien ja kulttuurinnälkäisten hätähuutoon vastaavat neljä kunnan ylläpitämää museota. Kuopion museossa voi tutustua mammuttiin, taidemuseossa von Wrightin veljesten teoksiin ja J.V. Snellmanin kotimuseossa tämän asumistapoihin. Neljäntenä museona on yhdestätoista vanhasta puutalosta muodostettu museo, korttelimuseo.

Korttelimuseo tarjoaa mahdollisuuden aistia 1800-luvun Kuopion elämää suoraan kaupungin keskustassa. Alueella sijaitsee useita vanhoja aittoja, jäljennös vanhasta apteekista, suutarin ja räätälin asuintuvat sekä erilaisia näyttelyitä. Ennen lähtöä saattaa olla myös paikallaan kuppi kahvia sekä tuore pulla museokahvilasta.

Tällä viikolla yhdessä museon aitoista toimii vastantekotyöpaja, jossa amanuenssi Marianna Falkenberg opastaa innokkaita valmistamaan vanhoja kunnon saunavastoja. Hyvän opastuksen avulla jopa meidän yleisesti kaikissa muissa käsitöissä noloihin tilanteisiin joutuvien on helppo onnistua latvojen sitomisessa. Lisäksi näin kesätiistai-iltapäivisin korttelimuseolla on mahdollista ottaa kutojan tuvalla osaa kehruutyöpajaan.

Kuopion korttelimuseon entisaikainen ympäristö on samalla sekä opettavainen että rentouttava kokemus. Mikäli kiertelyn ohessa on vain mahdollisuus osallistua erilaisiin työpajatoimintoihin, niin suosittelen sitä lämpimästi. Asiantuntevien museotyöntekijöiden ohjaaman tekemisen avulla vierailukokemuksesta saa huomattavasti tavallista enemmän irti.

Kesä Kuopion kulmilla suuntaa illalla myös kohti Kuopion viinijuhlilla. Videomatskua sieltä olisi tarkoitus saada julkaistua jo heti huomenna, joten älkää ihmeessä unohtako tsekata blogia myös silloin!

SUNNUNTAI, 29. KESÄKUUTA 2014
Karsinnoissa taisteltiin paikoista Helsingin Grillimaisteri-finaaliin

 

Lidlin järjestämä Grillimaisteri-kilpailu on vuosien varrella laajentunut laajentumistaan. Alun perin puolivitsillä järjestetystä kilpailusta on tullut ruokapiireissä arvostettu ja sen voittajat ovat edenneet urallaan suomalaisen ruokamaailman huipulle. Myös palkinnoista ovat aikojen saatossa kasvaneet, tämän vuoden kärkeä hemmotellaan muun muassa lahjakorteilla ja grilleillä.

Kilpailun lisäksi Kuopion karsinnoissa yleisölle oli tarjolla myös useita muita viihdykkeitä. Päivän aikaan useaan otteeseen esiintynyt PistePiste vastasi omien sanojensa mukaan tapahtuman ”makkaransyöntimusiikista”. Kilpailuhenkisten, mutta grillauskädettömien ihmisten, oli mahdollista osallistua arvontoihin. Kymmenien metrien mittaisesta jonosta päätellen monet olivat myös hoksanneet, että tapahtumassa oli jaossa ilmaista makkaraa.

Varsinainen kilpailu koostui kahdesta eri karsinnasta, joista kuusi kilpailijaa selvisi myöhemmin iltapäivällä käytyyn finaaliin. Finaalin kaksi parasta jatkavat ensi sunnuntaina Helsingissä käytävään Grillimaisteri-finaaliin.

Suurena grillaamisen ystävänä kävin myös itse kuvailemassa tapahtuman tunnelmia. Millaisia herkkuja kuopiolaiset oikein osasivatkaan loihtia?
 

LAUANTAI, 28. KESÄKUUTA 2014
Suomen suurin maastopyöräilytapahtuma järjestetään Tahkolla

 

Heti kärkeen täytyy sanoa yksi asia – älkää tehkö samaa virhettä kuin minä, vaan käyttäkää maanteillä pyöräillessänne pyöräilykypärää. Kun vierestänne ajaa metrin päästä auto reilua kahdeksaakymppiä, niin voin sanoa, että jaloistanne tulee kuin hyvää italialaista spagettia. Se viima ja voima mikä ohitustilanteessa tuntuu, on aivan järkyttävä. Muutoin tuen täysin kaikkia ex tempore syntyviä ideoita haastaa itsensä ja suosittelen ehdottomasti toteuttamaan ne.

 

Tahko MTB on vuodesta toiseen Suomen suurin maastopyöräilytapahtuma, keräten tänäkin vuonna eri sarjoihin huikeat 2149 pyöräilijää. Haastavasta maastosta tunnetun Tahkon alueelle rakennetut reitit valloittavat kilpailijoiden sydämet vuodesta toiseen. Monelle tämänvuotinen kisa on jatkoa pitkälle Tahko MTB -osallistumisputkelle, tosin paikalta löytyy myös sellaisia, jotka eivät ole koskaan käyneet edes ajamassa Tahkolla.

Kaksipäiväisen tapahtuman ehdottomasti kovin puristus on perjantain ja lauantain välisenä yönä starttaava 240 kilometrin kilpailu, johon itsensä haastaa tänä vuonna 34 fillaristia. Lisäksi samaan aikaan liikkeelle lähetetään 126 yöpyöräilijää, joiden matkaksi kertyy 60 kilometriä. Yöaikaan käydyt kilpailut eivät todellakaan ole mitään suuria katsojamagneetteja, mikä tosin on täysin ymmärrettävää, sillä valtaosa viikonlopun kilpailulähdöistä starttaa jo samana aamuna vain muutama tunti viimeisten yöpyöräilijöiden maaliintulon jälkeen.

Joka vuosi löytyy myös joku, jolle pelkkä maaston aiheuttama haaste ei riitä. Muutamia vuosia sitten 60 kilometrin kilpailukierros ajettiin läpi yksipyöräisellä. Lisäksi kisoissa on nähty niin tandemeita, kickbikeja ja kuin muitakin ”ei niin maastopyörämäisiä” kulkupelejä.

Kello neljän aikaan aurinko alkaa taas paistaa. Maaliin tulleet pyöräilijät suuntaavat kohti saunaa ja sitä kautta hotelliaamiaiselle. Tapahtumaviikonloppu on kirjaimellisesti saatu polkaistua käyntiin, tosin iso liuta lähtöjä on vielä edessä.

Kaikki kilpailijat eivät ole aamuviideltä vielä edes saapuneet Tahkolle. Paluumatkallani vastakkaiseen suuntaan paahtaa letkoittain autoja, joiden katolla on pyörä tai kaksi. Määränpäätä ei ole vaikea arvata...

 

TORSTAI, 26. KESÄKUUTA 2014
Kaksitoista puodillista käsitöitä keskellä Kuopiota

Lueteltaessa kuopiolaisia nähtävyyksiä, on vaikea jättää mainitsematta Pikku Pietarin torikujaa. Jo 25 vuoden ajan on Kuopion sydämessä sijaitseva ostospaikka tarjonnut sen vierailijoille mahdollisuuden tutustua perinteisiin käsityötuotteisiin sekä niiden valmistamismenetelmiin. Kahdentoista persoonallisen puodin ja kahvilan voimin pyörivän torikujan vetovoima perustuu erityisesti sen ilmapiiriin, jota voitaneen kutsua leikkisän savolaiseksi. Tunnelmaa on niin aittojen sisällä kuin ulkopuolella.

Käsityötuotteiden kirjo kujalla on laaja. Yhdessä aitassa myydään puusta tehtyjä koriste-esineitä, seuraavassa kivipohjaisia kelloja, kolmannessa kartoista tehtyjä säilytyskoreja ja yhdessä jopa silmälasikehysmateriaaleista valmistettuja koruja. Jokaisessa puodissa on varmuudella jotakin, mikä saa asiakkaat haukkomaan henkeään ja miettimään, mistä näitä ideoita oikein tulee.

Ja eihän Pikku Pietarin torikuja ole mitään ilman herraa itseään. Eräässä puodissa jutellessani korviini kantautui viulun ääni, jonka lähteenä oli nuoren, vanhanaikaiseen asuun pukeutuneen herrasmiehen soitin. 13-vuotias Eelis Karjalainen on yksi torikujan työntekijöistä, tosin kaupustelun sijaan hän keskittyy ihmisten viihdyttämiseen.

- Tämä on todella mukavaa työtä. Hakisin varmasti uudelleen myös ensi kesänä mutta en mahdu enää silloin Pietarin vaatteisiin, Elias sanoo nauraen.

Viulusoolon jälkeen Elias saa raikuvat aplodit torikujan asiakkailta. Pirteä nuorimies kerää sympatioita iloisuudellaan ja avoimuudellaan. Huhut kaupungilla tosin kertovat, että vielä muutama vuosi sitten Pietari olisi tehnyt ihmisille torikujalla kepposia ja aiheuttanut hämminkiä takataskusta roikkuvalla ritsallaan. Näin ei onneksi Eliaksen mukaan ole.

- Ei tässä niin voi tehdä, tuo ritsa on vain koriste! Tärkeintä on olla iloinen ja viihdyttää ihmisiä.

Ja ihmisethän viihtyvät. Aurinkoisen päiväni kruunaa kuppi teetä Tallikahvilassa, jonka jälkeen on aika jatkaa matkaa. Alun perin suunnittelemani vartin piipahdus torikujalla venyi reilusti yli tunnin mittaiseksi, vaan väliäkös tuolla – jokainen minuutti oli nautittu.

Huomenna Kesä Kuopion kulmilla suuntaa jälleen kerran Nilsiään. Luvassa on pitkä ilta, sekä erityisesti yö…
 

TIISTAI, 24. KESÄKUUTA 2014
SiiPen toribingo pyörii läpi kesän

 

Joka tiistai toukokuun loppupuolelta asti on Siilinjärven torilla pelattu SiiPen toribingoa. Kolmen euron osallistumismaksua vastaan pelaajat saavat kolmen bingoruudukon lapun, josta parhaan tuurin omaavat pelaajat voittavat lahjakortteja sekä tuotepalkintoja. Jos voittoa ei jostain syystä napsahda, voi pettymyksen hukuttaa vaikka viereisessä kojussa isoon annokseen jäätelöä. Bingopisteen on tarkoitus olla torilla aina heinäkuun loppuun asti, joten käykää ihmeessä kokeilemassa onneanne ollessanne maisemissa.

Tänään paikalla oli bingokansaa noin neljänkymmenen silmäparin verran. Näkyipä joukossa vanhoja tuttujakin, joista en ole kuullut mitään useampaan vuoteen. SiiPen toribingo toimii siis hyvin myös kohtaamispaikkana.

Omalla kohdallani ei ollut tänään onni myötä, tosin hauskaa oli senkin edestä. Näillä näkymin tämänpäiväinen oli omalta osaltani sekä ensimmäinen että viimeinen toribingo tänä kesänä, tosin ainahan sitä sopii toivoa osuvansa vaikka vahingossa oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Lisätunnelmia tapahtumasta löytyy yllänäkyvästä videosta.

MAANANTAI, 23. KESÄKUUTA 2014
"Yksi kipollinen, kiitos!"

Kuopion Kauppakatu on todellinen kulinaristin unelma. Kadun varrelta löytyy niin laaturavintolaa, baaria, grilliä kuin pitseriaakin ja valinnanvaikeus yllättää varmasti useaan otteeseen matkalla torilta kohti satamaa.

Osoitteessa Kauppakatu 13 sijaitsee kuitenkin hieman erilainen ravintola. Ravintola Sampo on omien sanojensa mukaan ollut jo vuosia Suomen paras muikkuravintola. Väitteen todenmukaisuus oli totta kai pakko käydä tarkastamassa myös itse.

Heti ravintolan lähettyville saapuessa ei jäänyt epäselväksi, mikä oli sen bravuuri. Iso ”muikkuravintola"-teksti oven yläpuolella ja muikkuruokaa mainostavat kyltit sen vieressä kiinnittävät jokaisen ohikulkijan katseen. Lisää mielenkiintoa herättävät savoksi väännetyt humoristiset lauseet ovissa ja ikkunoissa. Ravintola näyttää ulkoapäin montaa vastaavaa huomattavasti houkuttelevammalta.

Noin kello viiden korvilla Sampo oli jo kohtalaisen täynnä. Asiakaskunnan vaatekoodista saattoi päätellä sen, että suurin osa oli suunnitellut ruokareissua jo etukäteen pistäen ylleen jotain hieman arkipukeutumisesta poikkeavaa. Itse en ollut tähän varautunut, vaan saavuin paikalle poljettuani muutaman kilometrin suhteellisen reipasta pyöräilyvauhtia hiukset sen mukaisesti harottaen muuan paikallisen jalkapalloseuran ikivanhassa ja kulahtaneessa treenihupparissa sekä pölyyntyneissä farkuissa.

Tässä vaiheessa todistettiin yksi Sampon väitteistä todeksi – jokainen saa tulla sellaisena kun on, pääasia että tulee. Astuessani ravintolaan sain het’samantien palvelua, joka jatkui koko vierailuni ajan aina kun sitä tarvitsin. Vaikka salin puolella tarjoilijana ja laskuttajana toimi yksi ainoa henkilö, ei yksikään asiakas joutunut mielestäni odottamaan liian kauaa, että hänen tarpeensa täytettäisiin.

Ruoka oli huomattavasti parempaa kuin olin odottanut. Ovella mainostettu muikkukulho sisälsi noin 200 gramman edestä sitä itseään ja muutaman suolakurkun päälle, mikä oli määränä täydellinen. Annos ei ollut myöskään hinnalla pilattu, vaan sain vatsani täyteen paljon halvemmalla kuin mihin olin varautunut.

Vierailuni jälkeen ymmärrän täysin, miten Sampolla on varaa kehua itseään Suomen parhaaksi muikkuravintolaksi. Hyvä ruoka yhdistettynä vielä parempaan palveluun tekee ravintolasta paikan, jonne voisin kuvitella suuntaavani jatkossakin entisten keskustan suosikkiruokapaikkojeni sijaan. Suosittelen ehdottomasti vierailua Sampoon, oli kyse sitten pikaisesta vatsantäyttötarpeesta tai tarkkaan suunnitellusta illallispaikan valinnasta.