Paula

TORSTAI, 27. SYYSKUUTA 2018
Suomen ortodoksinen kirkkomuseo

Riisa on yksi näyttävimmistä museoista, joita Suomesta löytyy. Riisan näyttelytiloihin astuessa tuntuu kuin kiire ja melu katoaisivat maailmasta. Toinen toistaan vaikuttavammat esineet ja taulut kutsuvat tutkimaan niitä tarkemmin.

Mikä on Riisa?

Riisa tulee venäjänkielen sanasta, joka tarkoittaa metallista valimistettu, ikonia suojaavaa koristeellista suojalevyä. Riisaa pidetään ikonin kuvan päällä.

Suomen ortodiksinen kirkkomuseo

Museo sijaitsee Kuopiossa ja se on yksi kansainvälisesti huomattavimmista ortodoksista kirkkomuseoista. Riisan tehtävänä on tallentaa, säilyttää, tukia ja esitellä Suomen ortodoksisen kirkon historiaa ja sen ainutlaatuista kulttuuriperintöä.


Suosittelen poikkeamista Riisan rauhassa ja kiitän Riisan henkilökuntaa ystävällisestä opastuksesta!

Museon omin sanoin: RIISA on museo, jolla on sielu.

 

MAANANTAI, 18. JOULUKUUTA 2017
Tallinnan Vanha Kaupunki

Tallinnan Vanhan Kaupungin joulutorilla tunnelma on rauhallinen ja jouluinen, vaikka lumesta ei ole tietoakaan. Ihana glögin tuoksu leijuu ilmassa. Vaikka joulutori ei mitään ostohuumaa tarjoakaan, niin suosittelen kokemuksena kaikille, jotka etsivät joulun tunnelmaa.

MAANANTAI, 10. HEINÄKUUTA 2017
Riika - vol 3

Monella kaupungilla on mielenkiintoisia syntytarinoita. Yksi mielenkiintoisimmista kuulemistani on Riian syntytarina.

Riian legenda kertoo kuinka kauan sitten ennenkuin Riikan kaupunki perustettiin, vahva mies Big Christopher kuljetti ihmisiä Daugava-joen yli. Eräänä yönä Big Christopher kuuli lapsen itkua joen toiselta puolelta. Christopher lähti heti noutamaan lasta. Joen puolessa välissä lapsi muuttui painavammaksi ja painavammaksi, niin että Cristopher jaksoi hädin tuskin kantaa lapsen joen toiselle puolelle. Laskettuaan lapsen maalle Chistopher painu väsyneenä maahan ja nukahti. Aamulla herätessään hän näki suuren kultasäkin lapsen tilalla. Nämä rahat käytettiin aikanaan kaupungin - Riika - perustamiseksi.

Toinen versio on, että Cristopher kantoi Kristus-lapsen joen yli ja taakka muuttui painavammaksi sitä mukaan, mitä suuremmaksi ihmisten syntitaakka kasvoi.

No, jokainen uskoo kumpaa versiota haluaa....

Avainsanat :
PERJANTAI, 09. KESÄKUUTA 2017
Eläinpuisto suurkaupungin kyljessä

Korkeasaaren eläinpuisto on perustettu jo 1889 eli puisto viettää 128-vuotissyntymäpäiviään tänä vuonna. Eläinpuisto on varmasti yksi Helsingin suosituimpia nähtävyyksiä.

Päätin ottaa Korkeasaaren reissustani kaiken irti ja hyppäsin vesibussin Kauppatorilta. Matka kestää noin 20 minuuttia ja varsinkin ruuhka-aikaan on varmasti nopeampi keino päästä kohteeseen kuin bussi. Saapumisohjeet löytyvät täältä »

Vesitse saareen saapuessa pääsee ensimmäiseksi tutustumaan epäilemättä saaren kiinnostavimpaan osaan, kissalaaksoon. Lämpimänä päivänä kissalaaksossa lienee rauhallisempaa petojen vetäessä päiväunia, mutta tällä kertaa kissalaakson kuningas otti kävijät vastaan kuuluvilla karjaisuillaan (kuva 1). Kissalaaksossa pääsee tutustumaan myös muihin kissapetoihin, mm. amurintiikeriin (kuva 2) ja amurinleopardiin (kuva 3).

Kierros jatkuu ja vastaan tulee monia tutumpia eläimiä; leikkisä saukko, riikinkukot (kuva 4), hirvet, metsäpeurat ja monet muut kunnes kulkijan tie vie karhulinnaan. Mitäs siellä puuhaillaan tänään? No, oikein makeat päiväunet menossa (kuva 5)... melkein alkaa itseänikin nukuttamaan katsoessani leppoisaa kellimistä.

Keskisessä saaressa majaansa pitävät mm. milu (kuva 6), kamelit (kuva 7) ja ihastuttavat kengurut (kuva 8). Varaakohan kuvan kaveri ruuan kokonaan itselleen vai onko ruokakaukalo tarhan paras nukkumapaikka?

Päätän kierrokseni Africasia-taloon, jossa asustavat mm. gundit (kuva 9) ja pikkumangustit (kuva 10).

Korkeasaari on kesäaikaan avoinna joka päivä kello 10-20.

Korkeasaaren nettisivuilla on paljon sen asukkaiden kuvia ja hyödyllistä tietoa eläimistä. Kannattaa tutustua ensin niihin ja sen jälkeen pakata eväitä reppuun ja suunnata itse eläinpuistoon!

 

TORSTAI, 09. MAALISKUUTA 2017
Riika - vol 2

Riian vanhat zeppelinhallit on otettu hyötykäyttöön, jokainen halli kätkee sisäänsä oman makumaailmansa; löytyy kalahalli, lihahalli, hedelmä- ja vihanneshalli, jotka kaikki tarjoavat jos minkä näköistä ihmeteltävää.

Hallien pihalla on joka päivä markkinameininki vaate- ja rihkamakauppiaineen, mutta myös valtavat hedelmä- ja marjatiskit ja lumoavat kukkakauppat tarjoavat silmänruokaa. Voi jos meilläkin kukkakimput saisi lähellekään Riian hintaan, niin meillä ainakin kukkia olisi aina kotia kaunistamassa.

TIISTAI, 24. TAMMIKUUTA 2017
Vol 1

Tallinna on tullut vuosien varrella jo sen verran tutuksi, että viime kesänä päätimme jatkaa matkaa hieman etelämmäksi, suuntana Riika, jota Baltian Pariisiksikin kutsutaan.

Riika sijaitsee Daugava-joen varrella muutaman ajotunnin päässä Tallinnasta etelään (kuva 1). Siinä missä Tallinnan hintataso on noussut lähemmän kotimaamme hintoja, Riikassa hintataso on edelleen edullinen.

Riika on kaunis, rauhallinen kaupunki, jossa yhdistyvät kaunis arkkitehtuuri ja tunnelma sekä jo aikaa sitten rappeutunut neuvostoaikainen ympäristö. Pitkän miinuksen kaupunki saa ravintoloistaan ja ruuastaan. Ruokamatkailijoille en kaupunkia suosittele, mutta muille kyllä.

Kaupunkikuvaa hallitsee Milda-patsas, jonka sanotaan pyllistävän itään ja katsovan länteen. Patsaan juurella näkee päivittäin useita kertoja vahdinvaihtoseremonia, kun Latvialaiset sotilaan seisovat kunniavartiossa patsaan juurella (kuva 2 ja 3).

Upeita kirkkoja näkee eripuolilla kaupunkia (kuva 4 ja 5). Vanha kaupunki tarjoaa mm. Mustapäiden talon (kuva 6) ja torin tunnelman.

Riikassa on useita museoita, joihin on ilmainen sisäänpääsy. Me vierailimme Latvian sotamuseossa vanhan kaupungin laidalla (kuva 7).

Keskuspuistosta löytyy avioliittosilta (kuva 8), johon vanhan perinteen mukaisesti käydään hääpäivänä ripustamassa lukko merkkinä ikuisesta rakkaudesta. Pimeän aikaan sillan alla käy kuulemma kuhina, kun rakkauden loputtua sulhaset etsivät vedestä omaan lukkoon sopivaa avainta :)

KESKIVIIKKO, 17. ELOKUUTA 2016
Kerta vielä

Palataan kerran vielä aurinkoisen Vänärin tunnelmiin.

 

 

TIISTAI, 02. ELOKUUTA 2016
Aurinkoisimmalla ja kauneimmalla festarialueella



Aurinko hellii, ihmiset ovat iloisella tuulella, järvi- ja puistomaisema, alueelle on helppo tulla, myös alueen ulkopuoliset palvelut ovat lähellä. Kaikki nämä toteutuvat Kuopion Väinölänniemellä ja Kuopio Rockcock -festareilla.

Vänärille kokoontui heinäkuun viimeisenä viikonloppuna noin 18 000 rokkivierasta, perjantain rokkipäivä oli loppuunmyyty. Väkeä riitti laidasta laitaan, musiikkikattausta ei rokkigenreen kokonaisuudessaan saa istumaan millään, mikä on vain hyvä asia meidän vieraiden kannalta. Siinä missä toisaalla rokkasivat Santa Cruz ja Stami1na, toisaalla Jari Sillanpää laulatti yleisöä. Tätä on suomalainen kesäviikonloppu parhaimmillaan!

Kuten jo aiemmin kirjoitinkin mieleenpainuvin rokkivieras mitä vastaani tuli oli alle kouluikäinen pikkutyttö, joka isänsä sylissä lauloi mukana kaikki Antti Tuiskun biisit. Mutta ketä muita artisteja festarivieraat olivat tulleet katsomaan?

Kaverukset Minna ja Johanna olivat saapuneet Vänärille Tampereelta. Kuopiossa naiset ovat vierailleet aiemminkin, mutta Rockcockissa he olivat ensimmäisen kerran. Erityisesti naiset odottivat Whitesnaken ja The Soundsin keikkoja.

Joensuulaiset Anna ja Markku olivat varta vasten tulleet katsomaan Apulantaa. Myös heille kerta oli ensimmäinen Rockcockissa, mutta ei kuulemma viimeinen. Erityiskiitokset pariskunta antoi aurinkoiselle säälle ja vieraanvaraisille kuopiolaisille.

Kuopiolainen kuuden henkilön iloinen seurue omien sanojensa mukaan aikuisia naisia ja herrasmiehiä oli saapunut katsomaan Jari Sillanpäätä (erityisesti aikuiset naiset) ja lauantaina heitä kiinnosti eniten Popeda.

Ja ketkäs saivat parhaiten kirjoittajan huomion? No, tietysti Pate ja Costello, Klamydia, Battle Beast ja Reckless Love. Positiivisin yllätys oli ehdottomasti Antti Tuisku, jonka näin nyt ensimmäistä kertaa livenä. Edelleen huomaan hyräileväni "...keinutaan Eteen ja taa taa en haluu lopettaa..."

Rokkimimmi kiittää ja kuittaa kesän 2016 rokin osalta, vetää jakkupuvun päälle, suuntaa työpaikalleen ja alkaa laskea päiviä tulevaan kesään!

SUNNUNTAI, 31. HEINÄKUUTA 2016
Rokkimimmin salainen puoli paljastuu

Toinen Rockcock-päivä valkeni aurinkoisena, vaikkakin taivaalla olikin huolestuttavasti tummia pilviä. Onneksi sade pysyi poissa, joten mikään ei estänyt rokkikansaa. Järjestäjien ilmoituksen mukaan Rockcockissa kävi 18 000 henkilöä.

Edellisen päivän ja illan aiheuttamasti univajeesta johtuen tie vei Vänärille vasta hieman myöhässä, joten toinen päivä alkoi päälavalla esiintyneet Klamydian kuuntelulla (kuva 1). Vesku ja kumppanit karistivat viimeisetkin unihiekat nopeasti ja eipä aikaakaan, kun äänijänteitä avattiin bändin mukana
"...Alkaa P:llä loppuu A:lla
Hienoo olla Pohjanmaalla
Pellot tasaiset, mut kotiin johdattaa
Alkaa P:llä loppuu A:lla
Hienoo olla Pohjanmaalla
Vain maa pysyy, muu pois katoaa, katoaa..."
Rokkimimmistä kuoriutuu punk-leidi. Salainen puoli, jonka vain Vesku Jokinen saa esiin.

Festareiden paras puoli on, että siellä pääsee vaihtamaan tunnelmasta toiseen. Pahimpien Klamydia-höyryjen laannuttua olikin aika rauhoittua kuuntelemaan kaupungin omaa tyttöä Paula Vesalaa (kuva 2). Tästä voi vaan nauttia. Pistää miettimään mistä Paula ammentaa kaiken taiteellisuuden? Uskomattoman lahjakas nainen!

Ja taas tunnelma vaihtoon... Rantalavan räjäytti Battle Beast (kuvat 3 ja 4). Pahoittelyt bändille, joka pyysi yleisöä olemaan hymyilemättä ja pahalla tuulella. Ei onnistu, saitte meidät rokkaamaan ja nauttimaan. Muun muassa Black Ninja ja Touch In The Night kaikuivat kovaa ja korkealta Vänärin pimenevään iltaan.

Lauantain rokkikukko-tittelin vie ehdottomasti Pate Mustajärvi. Herranjestas sentään, mies on 60-vuotias, mutta näyttää vuosia nuoremmalta ja kuulostaa ehkä paremmalle kuin koskaan. Pitkä kuuma kesä, Mää ja Tapparan mies, Kersantti Karoliina ja monet muut tutut hitit saivat taas katsojan äänijänteet lujille. Sori kuitenkin Pate, suosikkini lavalla oli Costello, jonka hymy ja istumalihakset (öhöm... :)) valloittavat aina (kuvat 5 ja 6).

Monta tunnelmaa ja esiintyjää on jäänyt mainitsematta, mutta palataan vielä Rockcockin tiimoilta asiaan. Tulossa mm. kävijöiden tunnelmia ja lisää kuvia ja ehkä myös videoita.

Tässä vaiheessa jo kiitoksia muutamaan suuntaan: Kiitos aurinkoiselle Kuopiolle ja Väinölänniemelle! Kiitos Rockcockin järjestäjille hyvin onnistuneista festareista! Kiitos kuopiolaisille vieraanvaraisuudesta! Kiitos kaikille esiintyjille!
 

LAUANTAI, 30. HEINÄKUUTA 2016
Rokkimimminä Vänärillä

Kuopion Väinölänniemellä rokataan heinäkuun viimeisenä viikonloppuna jo 14. kerran. Tämä rokkimimmi on rokkaamassa ensimmäisen kerran, mutta ensimmäisen päivän perusteella tuskin viimeistä kertaa. Aurinkoinen ilma, iloiset ihmiset, hyvät järjestelyt ja loistavassa vedossa olevat artistit takasivat onnistuneen rokkiperjantain. Päivän artistikattaus oli laaja ja vaikka mieli olisi tehnytkin jokaisen esiintyjän keilalle, niin ei vaan ehtinyt. Kävin siis katsastamassa päälavan ja puistolavan esiintyjiä. Kuulin järjestäjien puhuvan, että ilta on loppuunmyyty. Hyvä kuopiolaiset ja rokkivieraat!

Itseoikeutettu "rokkikokemuksen" aloittaja oli Jari Sillanpää (kuva 1). Ei perinteinen rokkikukko, mutta kyllä Jarista kukoksi on. Lavalla ja lavan edessä kaikuivat muun muassa kaikille niin tutut Satulinna ja Sinä ansaitset kultaa, joiden aikana yleisö suorastaan hullaantui lauluun mukaan. Esityksen ilopilleri oli Gangnam style, jonka Siltsu veti taatulla viihdyttävällä tyylillään. Sillanpäässä ihailen eniten sitä, että hän on lavalla aina energinen ja ottaa yleisön haltuun, eikä herran naamasta näy ikinä, että olisi huono päivä vaan hän näyttää nauttivan joka hetkestä. Itseoikeutettu Vänärin kuningas!

Tyylikäs leidi Chisu (kuva 2) säkenöi puistolavalla seuraavana. Chisu tunnelmoi ja rokkasi taatulla tyylillä. Näin Chisun esiintyvän ensimmäistä kertaa livenä, tykkäsin. Chisun kappaleet sykähdyttävät tyylikkyydellään ja sanomallaan, puistolavan puitteet ja kesäaurinko olivat juuri sopivan intiimit tunnelmaan.

Muistan kuunnelleeni antaumuksella 80-luvulla kappaleita Here I Go Again, Still of the Night ja Is This Love. Nyt tarjoutui tilaisuus kuulla kappaleet livenä, kun Whitesnake ja David Coverdale (kuvat 3 ja 4) saapuivat Kuopioon. Vaikka ikä ehkä jo herrojen kasvoilta näkyy ja äänestä kuuluu, niin tunnelma keikalla oli kohdillaan.

Mitäs sitä sanoisi nuoresta miehestä nimeltä Antti Tuisku? Peto on irti, siinä kai se lyhykäisyydessään. Show oli rautaa alusta loppuun, pienemmät ja isommat fanit (myös ne "kaappifanit") tungeksivat lavan edessä ja suuri osa porukasta osasi kappaleiden sanat ja lauloi Antin mukana. (kuvat 5 ja 6). Ihanin rokkivieras oli esityksen ajan vieressämme, arviolta 5-6-vuotias tyttö isänsä sylissä osasi kaikkien kappaleiden sanat ulkoa ja lauloin antaumuksella mukana koko keikan ajan :) Järjestäjille pisteet Tuiskun siirtämisestä päälavalle, puistolava olisi ratkennut liitoksistaan, jos Antti ja fanit olisi sinne tungettu.

Illan jo pimennyttyä lavalle kipusi Apulanta (kuva 7), joka viimein tarjosi tulishown. Tanner tömisi ja aitaa kaatui hittien raikuessa Kuopion yöhön.

Lisää tunnelmia Rockcockista tulossa, mutta nyt rokkimimmi lähtee valmistumaan toiseen rokkipäivään.

www.kuopiorock.fi