Katrila

LAUANTAI, 04. LOKAKUUTA 2014
Spa karkottaa koleasta ulkoilmasta

Harmaata tihkusadetta ja viimaa. Ei harmita ollenkaan, että suuntana on Flamingo Spa. Flamingo, Jumbon likelle 6 vuotta sitten rakennettu viihdekeskus ei ole ennen tätä päivää minulle siipiään juuri näyttänyt. Lauantai-iltapäivä ja porteilta aukeaa ylikuohuava jono kassan suuntaan. Joko joka allas lainehtii väenpaljoudesta...

Sisään. Kylpytakit päällä poikkaroidaan vesipuiston halki. Lapsia, hassuja liukumäkiä, hilpeitä vekaroita vaan missä K-20 Spa? Ehkä sittenkin pari liukua, ja niin räkätän laskien renkaalla Magic Mayan tunnelissa vähintään yhtä innoissaan kuin viereiset vekarat. Nauran meneen koko putken! Ja jee hyppytorniin, pakko päästä! Molskahdan alas viidestä metristä vähän tahdikkaammin kuin superskidit, jotka loikkii pelkäämättä, sekunteja laskien.Vesipuiston puoli täyttyy lapsiperheistä ja suuntaamme span puolelle.

Ihana zen fiilis. Rauhallista musaa, kynttilöitä, kuumia tuoleja sekä altaita. Mineraalivesiallas auttaa iho-ongelmiin ja psoriaasikseen, kätevää. Vaivun poreissa aika syviin keloihin veden olemuksen alkulähteille. Kenties se, että tää tuntuu jumalaisen hyvältä juontaa juurensa kohdussa uiduilta ajoilta tai peräti vieläkin kauempaa, jopa evoluution ajoilta, joiloin ei vielä tiedetty paljoa maalla olosta. Span puolelta löytyy myös anniskeluoikeidet huuruisten nautiskeluun, mutta siirryn itse nauttimaan höyryävään saunaan laventeli kanssani. Zeniä. Saunassa soi, kerrankin, superhyvä meditatiivinen musa. Uppoudun totaaliseen rauhaan, itku tulis jos tässä joku vielä hieroisi jalkapohjia, niinkun toisella puolella allasta tapahtuu. Tiloista löytyy myös hoitola, josta saa suklaahoitoa, savinaamioita tai vaikka kuningaskylvyn skumpalla. Ja saunoja löytyy muitakin, tervainen ja teemainen luontotauluineen klassisella musiikilla höystettynä.

Olo on kolmen tunnin jälkeen sulaa vahaa ja kotiinkin täytyisi vielä jaksaa selviytyä. Kolme tuntia tuntuu kuitenkin lyhimmältä ajalta, joka täällä vierähtää kylpiessä kiireettä. Kello lähenee kuutta. Lauantai-illaksi muuttuva huuma lisää höpinää. Yhä zen-rauha Flamingossa? Ehkä arkiaamuna seuraavan kerran hiljaista zeniä etsiessä :)

KESKIVIIKKO, 01. LOKAKUUTA 2014
Ihmiselon pienuus havahduttaa avaruuden rinnalla

Kirpsakka, kaunis syyspäivä. Tikkurilan asema ja häikäisevä aurinko. Astelen sillalle Keravanjoen yli kohti tiedekeskus Heurekaa. Viime kerrasta onkin... lasketaas, ehkä noin 15 vuotta! Jo oli aikakin päivittää tämä kohde. Astun aulaan lippuluukulle. Iltapäivä on hiljainen, koululaisryhmät, joista suurin osa kävijäkunnasta koostuu on jo kerenneet koteihinsa. Pystytteillä on juuri uusi näyttely, Maan alle. Geologiaa ja kaivoksia sisältävä näyttely aukeaa reilun viikon kuluttua, joka tekee tiedepuistoon taas lisää kuhinaa.

Pääsen kiertelemään eri teeemaisiin näyttelyihin, nyt paikalla voi tutustua muun muassa ruoansulatukseen, rahan valmistamiseen tai puolustusvoimien kanssa yhteistyössä valmistettuun Suojaan! -näyttelyyn. Jokaiselle on jotakin, se on ehkä parasta tässä tiedekeskuksessa. Aikuisenakin innostun täysin näistä fysiikan ihmeistä, entäpä sitten lapset, ne vallan pääseväkin kokemaan, intoilemaan ja puuhaamaan täällä. Heureka kutsuu mukaan ihmeiden tielle tutkimaan ja oivaltamaan.

Aika sujahtaa tällaisissa paikoissa niin, etten taaskaan ehdi millään leikkiä kaikilla vempaimilla. Mutta puolipallon muotoisessa planetaariossa vaikuttava avaruusteknologiaa koskeva näytäntö saa aikaan koskettavia elämyksiä ja ajatuksia ihmisyyden pienuudesta. Olo samaan aikaan helpottuu, arkiset pikkuseikat tuntuu hetken verran mitättömiltä. Ja toisaalta avaruusteknologiaa koskeva elokuva saattaa myös pelonsekaisiin kysmyksiin siitä, mihin kaikki teknologia ja uteliaisuus tulee koko ihmiskansan viemään? Huh, intensiivistä! Onneksi näytäntö on juuri sopivan pituinen rentoutumiseen ja uppoutumiseen, mutta pian havahdun taas nouseviin valoihin ja pääsen takas helposti lähestyttäviin ihmeisiin, lentävään mattoon ja henkilöauton ilmaan nostoon tosta vaan noin!

Inspiroivnta on, että tiedepuistojen pysyisi hyvin konkreettinen tutkiminen, tekeminen ja kehittyminen. Loistavimpia paikkoja jättää lapsille vahvoja elämyksiä. Tärkeeltä tuntuu, että fokus voitaisiin pitää konkreettisessa puuhastelussa, havainnoissa ja eri tavalla näppäryyttä osallistavissa jutuissa. Kotonakin on nimittäin ihan varmana ruutuja, joilla pelata ja näprätä vain sormilla. Mutta onneksi Heurekassa kannustetaan yhdessä tekemiseen, useammassa kohteessa pääsee peliin vaikka koko perhe. Ja ihan syystä ovat tietyt klassikot esillä vuosikausia. Ilmassa vaijerilla ajettavaa pyörää (jota vihdoin uskalsin ajaa), fakiirisänkyä tai kuukävelyä ei vaan unohda vaikka ne on nähnyt vaan kerran silloin aikapäiviä sitten.

Lisää uudesta 11.10.2014 avautuvasta Maan alle näyttelystä, sekä muusta käytännön infosta

http://www.heureka.fi/fi

MAANANTAI, 01. SYYSKUUTA 2014
Roihuvuoressa osataan opastaa

PERJANTAI, 08. ELOKUUTA 2014
Laskuvarjoilua Skydive Finlandilla

 

Lomien lopettajaisina halusin kokea jo pitkän ajan haaveeni, taivaalta tippumisen laskuvarjon varaan. Ajoin Helsingistä Uttiin, aikataulut venyi niin, että kaasujalkaa oli kompattava sen verta kovaa etten paljoa hyppyä kerennyt pelätä ja kummemmin fundata.

Kurvaan Utissa laskuvarjokerhon pihaan ja kuumassa ilta-auringossa terassilla istuskelee kaikenikäisiä kahvikupposten äärellä rennosti nauttien. Pölähdän kiireissäni sisään ja hoppuni loppuu samantien. Rentoa, chilliä tunnelmaa, villiä aktiviteettiä. Seuraan edellisten hyppääjien laskeutumista. Väkeä tippuu taivaalta tasaiseen tahtiin maan kamaralle leijuen. Lauma ihmisiä syksyy hillitsemään alastuloa. Laskeutuminen, jota eniten pelkään paniikkijalkoineni, näyttää suorastaan astumiselta maan päälle.

Tervetuloa taivaalle, toivotetaan ovella, kun tutustun hyppymestariin ja kuvaajaan, jotka ovat varsin avuliaina opastamassa hyppyyn valmistautumisen. Hyppymestari Tomi selittää miten homma etenee ja mitä mun pitää tehdä. Olla banaani. Kellun selkälihastreenissä mahallani etsien oikeeta alaslentoasentoa. Siinäpä tärkein, huojentavaa. Taitaa sittenkin jännittää! Mutta Skydive tiimi hoitaa hommat niin kepeesti, että tunnen suorastaan olevan heti yhtä samaa hyppyperhettä, vaikka aivan amatöörinä kyselen ihmeissäni kaikenlaista. Viimeisenä hyppyharjoituksena ennen koneeseen nousua istun penkillä simulaattorissa hyppymestarin haaroissa valjaissa roikkuen ja kikatan hassuntuntuisena. Sydän lyö ja räkätän hieman paniikissa.

Kiva yhteisöhenki herää, kun noin 10 henkeä tunkeutuu pienkoneeseen. Istutaan penkeillä kun sillit purkissa rupatellen ja noustaan 4km korkeuteen. Parin kilometrin jälkeen etäisyyttä maahan ei enää hahmota ja koko hyppy tuntuu hyvin absurdilta. Enää ei edes pelota, koska perspektiiviä maahan ei vaan tajua näissä korkeuksissa. Soolohyppääjät sinkoutuu ulos koneen luukusta ja ihailen visuaalisesti ilmassa äksää vetäviä ihmiskehoja. Ilmakylpyyn! Tosi makeen näköstä. Reagy Set Go! Ja jämäkästi kiinni hyppymestarissa tipumme ilman viileisiin viimoihin ja pyörteisiin heittäen pari ekstra kiepsahdusta  200km/h vapaapudotuksessa, joka on ehdottomasti hypyn paras osuus. Mahan pohjasta pääsee hulvaton nauru ja varjo aukeaa. Vielä leijumme alas pitkän tovin. Maisemia, pari spinnaus kiepsahdusta ja saan itsekin ohjata varjoa. Siistiä, vaikkakin tosi absurdia koko taivaalta alastulo.

Uuden tulokkaan ottaa Skydive yhdistys avosylin lämmöllä vastaan ja himoitsen samantien hyppääväni seuraavat loikat koneesta soolona. SkyDive Finland yhdistyksen toimita sijoittuu maaliskuulta marraskuun lopulle ja toimii paljon yhteisöllisyydellä ja vapaaehtoisuudella, mikä näkyy ja tuntuu paikalla lämpönä ja aitona kiinnostuksena lajin pariin. Seuraavaa kurssia odotellessa lämmin kiitos tästä kokemuksesta yhdistykselle ja opastajille! Todellakin kokemisen arvoista.

Tutustua voit kursseihin ja varata tandemhypyn täällä http://hyppaa.fi

 

TORSTAI, 07. ELOKUUTA 2014
Silvoplee Hakaniemessä tarjoaa eettisestikin hyvää

Pitkään kuulin tästä paikasta ja kerran käytyäni pitkältä näyttää yhteinen tulevaisuutemmekin. Kävellessä sisään, tulee vastaan ensin smoothiet ja raakakakut, erilaiset kuumat ja kylmät juotavat, kahvit, teet ja tuorepuristetut mehut. Peremmälle taakse jatkuu itse ravintolapuoli. Silvopleestä löytyy kepeesti noin kolmenkymmenen ruokalajin valikoima, josta ite voi buffet-pöydän tapaan koota lautaselleensa sen verran kun nälättää. Buffapöytä notkuu erilaisia salaatteja, kasviksia, marinoituja juureksia, ituja, tuoreita hedelmiä ja keittoja. Maksat sen mitä syöt. Monesti oon kuvitellu tämmösen herkkuparatiisin olevan överin kallista luksusta, mutta tää safka on Silvoplees sen verran hyvää ja ravinteikasta, että paljoa ei tarvitse lautaselle lastata täyttääkseen vatsan. Ja parasta myös se, että jos on porukalla seilaamassa väliä kahville vai syömään, niin täältä saa herkkua ja valinnanvaraa kummastakin.

Tällä kertaa emme painele ravintolan puolelle vaan pysymme ihan vaan kahvilan puolella. Proteiinipirtelöä ja erilaisia kahveja tarttuu evääksi mukaan ja suuntaamme ystävän kanssa kesähelteiden ehkä viimeisiin fiilistelyihin Tokoinrantaan, jossa suppaajat, eli seisten melojat lipuu täysillä uuden trendin vanavedessä ja minä fiilistelen mihin virtaan itseni liotan seuraavaksi. Onneksi on peilaavia ystäviä ja jaettuja hienoja kahvihetkiä. Silvopleestä on hyvä aloittaa :)

http://www.silvoplee.com

 

PERJANTAI, 01. ELOKUUTA 2014
Mauno Suonpään vaikuttava luonnonkokoelma

Huittinen. Ajoin maaseudulla hunajan perässä ja päädyin tuttujen houkuttelemana Mauno Suonpään Pahkaparatiisiin. Leppää, haapaa, kuusta, koivua. Kaikki metsistä kerättyä, mielikuvituksellisia olioita ja eriskummallisia luonnon oikkuja, vaan ei mitään käsiteltyä, korkeintaan lakattua. Käännyn pihalla pahkaparatiisitalliin, jossa on tarkat päivämäärät ja PAHKAPARATIISI -tekstit puuvänkyröistä. Kokonainen talli mitä eriskummallisempia tarinoita ja keräelmiä, itse Mauno tupsahtaa tuon tuosta paikalle ja lähtee opastamaan pahkakierrokselle. Tarinat on niin hupaisia, että välillä en tiedä ihmetelläkö vänkyröitä vai kuunnellako vaan Maunon mielikuvituksellista tapaa tarinoida. Ai mitä, tämä olikin vasta ensimmäinen osio, siis alkajaisiksi ”vaan” tallillinen. Vau, ihmettelen kuinka kauan tätä suurenmoista harrastusta on jatkunut ja vastaukseksi saan kepeät 70 vuotta. No huhhuh. Seuraavana käppäilemme vanhaan asuintaloon, joka on myös aivan täynnä erilaisia eläimiä, kuppeja, naamoja, hahmoja. Eikä tämäkään kokoelma oo vielä tässä, pihalta löytyy lisää vänkyröitä ja kahvilasta vielä mokoma muu lisää ja pieni putiikkikin. Tosi vaikuttava kokoelma, raapustan vieraskirjaan pitkän tekstin ja kiitän Maunoa näin vaikuttavasta, sydämmelisestä ja suuresta elämäntyöstä.

580 listattua ja reilusti yli 4000 kerättyä aarretta hengailee Huittisissa vailla ihmettelijöitä.  www.pahkaparatiisi.fi 

MAANANTAI, 28. HEINÄKUUTA 2014
jos ei liftaus toimi..

niin Onni- bussi saattaa olla kätsy peli. 5 euroa Helsingistä Tampereelle. Tällä vesittää jo aika monet tarjoukset. 

 

PERJANTAI, 25. HEINÄKUUTA 2014
hälinähärdelli, vene ja pulinabordelli

Maalta palaen vietin sitten vähään aikaan taas omaa Helsinki -päivää. Hiljaiselon jälkeen on ihmeellistä miten paljon virikkeitä kaupungista löytyy ja pääni pyörii tuuliviirina joka ilman suuntaan milloin minkäkin ratikan, kuulutuksen, mainosbanderollin ja syöksyvien ihmisten perässä. Vilinä härdelli. Hälinä bordelli. Landeilu on tosissaan ajanut sijansa kärkisatamaan. Suuntaankin veneelle, joka keinuu Ruoholahden rantaan ajautuvista aalloista. Autuutta ja hiljaiseloa, ulapan voimaa ja rauhaa oudosti ytimen hälinässä. Aivot ei saa näitä kahta jotenkin millään samaan tajuntaan. Mutta hauskaa on silti, juodaan frendin paatilla bisse ja vaelletaan monen tunnin veneloikoilun lomasta keskustaan.

 

Jahas, Olutfestarit. Rautatientorilla jonottaa väkeä tönössä ku tukit joessa. Peräkanaa lipuvat hiljaa kaltereiden laitaa eteenpäin kohti alavirtaa, suuaukkoa, porttien tuota puolta, jonka takana virtaa mallas. Pikkumekot, lyhytlahkeet, housunpuolikkaat taltuttaa hikeä ja hellettä huurteisilla. Tällä kertaa Suuret oluet – pienet panimot, jossa siideri ja olut virtaa ja kaikkea voisi maistella jää käymättä kun en halua teljetä itseäni pieneen sementtiseen parkkiruutuun kaltereiden väliin... Mitäpä jos maisteltaisi joen varressa tai metsän laidassa omat huurteiset.

 

Kävelen vielä Sanomatalon ohi, nyt jos viimeinen haluan jakaa vähän punasoluja toistenkin tarpeisiin. Hyvä SPR miten hommat pelaa ja ihmiset tuntuu olevan täällä innoissaan auttamassa. Ohoh, selkoa ehkä hämmentyneille. Alkomahooli ja luovutusveri ei kyllä virrannu onneks samana päivänä... :)

 

Suuret olut -pienet panimot 24.-26.7.2014

Spr veripalvelu Sanomatalossa ma, ke, pe klo 11–19
ti, to klo 8–19

LAUANTAI, 19. HEINÄKUUTA 2014
ps. kannattaa varata aikaa

Kannustan ihmisiä liftaamaan nyt upeella kesäsäällä! Juuri matkalla Kirkkonummelle. Ja todellakin kannattaa suunnitella ainakin ennen matkaa, että missä on hyvät pysähdyspaikat, jolloin aurtosurffaus on helppoo niin kuskille kun mukaanhyppääjällekin. Tässäkohdin ainaki pätee, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Säälihymy tepsii myös lähes aina. Ja jos ei heti tai ollenkaan nappaa, ainakin muutama kuski saa tienposkesta lojuvasta liftaajasta hymyn. Ihan varma ei aina voi olla miksi. Liftailuun kannattaa varata kyllä kivasti aikaa, ehkäpä jotain tienposkeen sopivaa tekemistä ja reissuun kannattaa lähtee asenteella, että se liftaus on itseasiassa the matka. Suomessa ollaan aika avoimia liftaajille, ainakin mua on kyydittänyt ihan laidasta laitaan niin just ajokortin saanut nuori mimmi, keski-ikäinen liftarista innostunut tavis kuin aivan ikäihmisetkin juuri ja juuri eteenpäin pörräävällä ladalla.

Muutenkin kimppakyydistä puheenollen, miksi ihmeessä täällä ei olla tajuttu blabal car nettisivuston toimivuutta, vaan kimppakyydit on hajautettu jollekin kymmenelle sivulle ja muutenkin ei niin käteväksi. Vai oisko se sitten verottaja, joka puuttuisi jos meillä olis tällanen kätevä kimppakyytejä tarjoava palvelu. Inspiroisi avata vähän keskustelufoorumia aiheesta.

 

 

 

TORSTAI, 17. HEINÄKUUTA 2014
Huvipuistossa säkenöivää sirkusta

 

Monta vuotta takaperin pyörin itekin Lintsillä kesäduunarina. Eipä ole sen jälkeen tullut hurviteltua täällä värien ja vilskeen hupilassa. Joko siitä on joku kymmenen vuotta, kun Lintsin portit aukes kaikille eli sisäänpääsymaksu poistui ja vaan laitteisiin tarvii hommata rannekkeet. En ihan muista, mutta varmana kutakuinkin jotain semmosta. Ja nyt pääsee nauttimaan lavoille tehdyistä esityksistä ihan vapaasti kuka vaan, kunhan vaan tietää, milloin iskeä paikalle. Fiilistelin katsomaan Sirkus Öön ”Sekö?” esitystä, jossa neljä näpsäkkää pimua paukuttaa lavaa akrobatialla, huumorilla, karakteereilla, karismalla ja säkenöivillä taidoilla. Tekemisen meininki ja asenne virtaa katsomoon ja mua hymyilyttää koko kakskyt minuuttisen ajan. Esityksessä on mm. akrobatiaa ja ilma-akrobatiaa, yläilmoihin viritettyä kiinalaista tolppaa kapuaa terästytöt kepeesti ja Meiju Suvaksen ”Pure mua” stailataan ja veivataan feminiinisellä itsevarmuudella niin hyvällä taustakuorolla, että vaan räkätän aloillani. Ja kannelta kahdessa metrissä soitettuna trapetsilla, mmmmm mitäpä ei nämä mimmit sais aikaan.

Sekö? Sirkusesityksen voi nähdä Linnanmäellä vielä 26.7 asti.

Myöhemmin voi käydä katsomassa vaikkapa kaikkien tuntemaa Jokeri Pokeri Boxia. Tästä Lintsin ohjelmistoon:

http://linnanmaki.fi/node/519