Rönnin lavoilla humppaa ja vilskettä

SUNNUNTAI, 06. HEINÄKUUTA 2014

50-luvun disko vetää yhä väkeä

Yhtenä kesähaasteena itselle on käydä lavatansseissa ja oppia humppaamaan ja polkkaamaan kunnolla. Enpä moisesta Rönnin lavasta ollut ennen kuullu, mutta täällä Pirkanmaalla, Orivedellä tietää kyllä väki mihin mennä lauantaitansseihin, Rönniin tietty, jo vuodesta 1949! On tainnu meidänkin mammat humpata ja hurvitella näillä lavoilla. Siis mikä aika-flash ja todellinen maaseutu olo iski tällasella paljasjalka stadilaiselle heti Rönnin lavalla. Myyjät kyyhöttävät hassuissa pikku puukopperoissa ja myyvät lipukkeen, jolla pääsee kaltereiden taakse hurvittelemaan. Aika rajun näköset portit noin tanssilavalle. Ja siis tänne pääsee veneelläkin Längelmävettä pitkin!

Pölähdän porteista sisään ja portaiden yläpuolelta raikaa iskelmä. Ihmiset vilvoittelee ulkosalla, sillä parketilla ei ole tilaa kuin tanssijoille. Tutut valssit ja tangot saa lavat täyteen, toisin kuin masurkka tai polkka. Siis kaikki naiset suorassa rivissä lavan laidalla? Ja miehet pyörittelee päätä ympäriinsä mistä suunnasta valikoisi tanssiparia. Miesten haku on vuorossa ja ken tanssiin ryhtyy, se kaksi tanssia saman parin kanssa kestäköön. Tanssahtelun jälkeen miehet taluttavat naiset takas paikoilleen riviin. Miten klassista, en oo oikein uskoa silmiä kun ylhäällä katonrajassa palaa valo vuorotunnein ”miesten haku” tai ”naisten haku” kylteillä. Tämä on todella ollu menomesta 50 vuotta sitten, koko paikasta henkii nostalgia, tytöt kellohameissa ja kaikilla miehillä on rytmiä veressä. ”Apua, ai tääl on siis joku menosuuntakin” huutelen kesken vauhdikkaita laukkaympyröitä, kun askelten valtamerimassa vaan vyöryy päälle. Iltaa tahdittaa Jani & Jetsetters sekä vuoroin Väliaikainen.

Seuraan sivulta eri tanssien askelkuviot ja suuntaan kohti viejiä, joiden kanssa askeleet oppii varmasti jo neljässä minuutissa. Klaaraan hyvin kunnes fusku saa totaalisesti rytmitajun, koordinaation ja ylipäätään kommunikoinnin tanssiparini välillä vaan totaalikatoon. Onneks jää ens kerrallekin tekemistä. Poistuessani lavan suljettua, kohtaan portailla ihanaa yöllistä humaladraamaa. Kenen mies tai kenen auto, avaimista puhumattakaan. Draamaan olkoon viimeinen sana, draama.