Taivaalta tippuen

Lomien lopettajaisina halusin kokea jo pitkän ajan haaveeni, taivaalta tippumisen laskuvarjon varaan. Ajoin Helsingistä Uttiin, aikataulut venyi niin, että kaasujalkaa oli kompattava sen verta kovaa etten paljoa hyppyä kerennyt pelätä ja kummemmin fundata.

Kurvaan Utissa laskuvarjokerhon pihaan ja kuumassa ilta-auringossa terassilla istuskelee kaikenikäisiä kahvikupposten äärellä rennosti nauttien. Pölähdän kiireissäni sisään ja hoppuni loppuu samantien. Rentoa, chilliä tunnelmaa, villiä aktiviteettiä. Seuraan edellisten hyppääjien laskeutumista. Väkeä tippuu taivaalta tasaiseen tahtiin maan kamaralle leijuen. Lauma ihmisiä syksyy hillitsemään alastuloa. Laskeutuminen, jota eniten pelkään paniikkijalkoineni, näyttää suorastaan astumiselta maan päälle.

Tervetuloa taivaalle, toivotetaan ovella, kun tutustun hyppymestariin ja kuvaajaan, jotka ovat varsin avuliaina opastamassa hyppyyn valmistautumisen. Hyppymestari Tomi selittää miten homma etenee ja mitä mun pitää tehdä. Olla banaani. Kellun selkälihastreenissä mahallani etsien oikeeta alaslentoasentoa. Siinäpä tärkein, huojentavaa. Taitaa sittenkin jännittää! Mutta Skydive tiimi hoitaa hommat niin kepeesti, että tunnen suorastaan olevan heti yhtä samaa hyppyperhettä, vaikka aivan amatöörinä kyselen ihmeissäni kaikenlaista. Viimeisenä hyppyharjoituksena ennen koneeseen nousua istun penkillä simulaattorissa hyppymestarin haaroissa valjaissa roikkuen ja kikatan hassuntuntuisena. Sydän lyö ja räkätän hieman paniikissa.

Kiva yhteisöhenki herää, kun noin 10 henkeä tunkeutuu pienkoneeseen. Istutaan penkeillä kun sillit purkissa rupatellen ja noustaan 4km korkeuteen. Parin kilometrin jälkeen etäisyyttä maahan ei enää hahmota ja koko hyppy tuntuu hyvin absurdilta. Enää ei edes pelota, koska perspektiiviä maahan ei vaan tajua näissä korkeuksissa. Soolohyppääjät sinkoutuu ulos koneen luukusta ja ihailen visuaalisesti ilmassa äksää vetäviä ihmiskehoja. Ilmakylpyyn! Tosi makeen näköstä. Reagy Set Go! Ja jämäkästi kiinni hyppymestarissa tipumme ilman viileisiin viimoihin ja pyörteisiin heittäen pari ekstra kiepsahdusta  200km/h vapaapudotuksessa, joka on ehdottomasti hypyn paras osuus. Mahan pohjasta pääsee hulvaton nauru ja varjo aukeaa. Vielä leijumme alas pitkän tovin. Maisemia, pari spinnaus kiepsahdusta ja saan itsekin ohjata varjoa. Siistiä, vaikkakin tosi absurdia koko taivaalta alastulo.

Uuden tulokkaan ottaa Skydive yhdistys avosylin lämmöllä vastaan ja himoitsen samantien hyppääväni seuraavat loikat koneesta soolona. SkyDive Finland yhdistyksen toimita sijoittuu maaliskuulta marraskuun lopulle ja toimii paljon yhteisöllisyydellä ja vapaaehtoisuudella, mikä näkyy ja tuntuu paikalla lämpönä ja aitona kiinnostuksena lajin pariin. Seuraavaa kurssia odotellessa lämmin kiitos tästä kokemuksesta yhdistykselle ja opastajille! Todellakin kokemisen arvoista.

Tutustua voit kursseihin ja varata tandemhypyn täällä http://hyppaa.fi