Paula
Toinen Rockcock-päivä valkeni aurinkoisena, vaikkakin taivaalla olikin huolestuttavasti tummia pilviä. Onneksi sade pysyi poissa, joten mikään ei estänyt rokkikansaa. Järjestäjien ilmoituksen mukaan Rockcockissa kävi 18 000 henkilöä.
Edellisen päivän ja illan aiheuttamasti univajeesta johtuen tie vei Vänärille vasta hieman myöhässä, joten toinen päivä alkoi päälavalla esiintyneet Klamydian kuuntelulla (kuva 1). Vesku ja kumppanit karistivat viimeisetkin unihiekat nopeasti ja eipä aikaakaan, kun äänijänteitä avattiin bändin mukana
"...Alkaa P:llä loppuu A:lla
Hienoo olla Pohjanmaalla
Pellot tasaiset, mut kotiin johdattaa
Alkaa P:llä loppuu A:lla
Hienoo olla Pohjanmaalla
Vain maa pysyy, muu pois katoaa, katoaa..."
Rokkimimmistä kuoriutuu punk-leidi. Salainen puoli, jonka vain Vesku Jokinen saa esiin.
Festareiden paras puoli on, että siellä pääsee vaihtamaan tunnelmasta toiseen. Pahimpien Klamydia-höyryjen laannuttua olikin aika rauhoittua kuuntelemaan kaupungin omaa tyttöä Paula Vesalaa (kuva 2). Tästä voi vaan nauttia. Pistää miettimään mistä Paula ammentaa kaiken taiteellisuuden? Uskomattoman lahjakas nainen!
Ja taas tunnelma vaihtoon... Rantalavan räjäytti Battle Beast (kuvat 3 ja 4). Pahoittelyt bändille, joka pyysi yleisöä olemaan hymyilemättä ja pahalla tuulella. Ei onnistu, saitte meidät rokkaamaan ja nauttimaan. Muun muassa Black Ninja ja Touch In The Night kaikuivat kovaa ja korkealta Vänärin pimenevään iltaan.
Lauantain rokkikukko-tittelin vie ehdottomasti Pate Mustajärvi. Herranjestas sentään, mies on 60-vuotias, mutta näyttää vuosia nuoremmalta ja kuulostaa ehkä paremmalle kuin koskaan. Pitkä kuuma kesä, Mää ja Tapparan mies, Kersantti Karoliina ja monet muut tutut hitit saivat taas katsojan äänijänteet lujille. Sori kuitenkin Pate, suosikkini lavalla oli Costello, jonka hymy ja istumalihakset (öhöm... :)) valloittavat aina (kuvat 5 ja 6).
Monta tunnelmaa ja esiintyjää on jäänyt mainitsematta, mutta palataan vielä Rockcockin tiimoilta asiaan. Tulossa mm. kävijöiden tunnelmia ja lisää kuvia ja ehkä myös videoita.
Tässä vaiheessa jo kiitoksia muutamaan suuntaan: Kiitos aurinkoiselle Kuopiolle ja Väinölänniemelle! Kiitos Rockcockin järjestäjille hyvin onnistuneista festareista! Kiitos kuopiolaisille vieraanvaraisuudesta! Kiitos kaikille esiintyjille!
Kuopion Väinölänniemellä rokataan heinäkuun viimeisenä viikonloppuna jo 14. kerran. Tämä rokkimimmi on rokkaamassa ensimmäisen kerran, mutta ensimmäisen päivän perusteella tuskin viimeistä kertaa. Aurinkoinen ilma, iloiset ihmiset, hyvät järjestelyt ja loistavassa vedossa olevat artistit takasivat onnistuneen rokkiperjantain. Päivän artistikattaus oli laaja ja vaikka mieli olisi tehnytkin jokaisen esiintyjän keilalle, niin ei vaan ehtinyt. Kävin siis katsastamassa päälavan ja puistolavan esiintyjiä. Kuulin järjestäjien puhuvan, että ilta on loppuunmyyty. Hyvä kuopiolaiset ja rokkivieraat!
Itseoikeutettu "rokkikokemuksen" aloittaja oli Jari Sillanpää (kuva 1). Ei perinteinen rokkikukko, mutta kyllä Jarista kukoksi on. Lavalla ja lavan edessä kaikuivat muun muassa kaikille niin tutut Satulinna ja Sinä ansaitset kultaa, joiden aikana yleisö suorastaan hullaantui lauluun mukaan. Esityksen ilopilleri oli Gangnam style, jonka Siltsu veti taatulla viihdyttävällä tyylillään. Sillanpäässä ihailen eniten sitä, että hän on lavalla aina energinen ja ottaa yleisön haltuun, eikä herran naamasta näy ikinä, että olisi huono päivä vaan hän näyttää nauttivan joka hetkestä. Itseoikeutettu Vänärin kuningas!
Tyylikäs leidi Chisu (kuva 2) säkenöi puistolavalla seuraavana. Chisu tunnelmoi ja rokkasi taatulla tyylillä. Näin Chisun esiintyvän ensimmäistä kertaa livenä, tykkäsin. Chisun kappaleet sykähdyttävät tyylikkyydellään ja sanomallaan, puistolavan puitteet ja kesäaurinko olivat juuri sopivan intiimit tunnelmaan.
Muistan kuunnelleeni antaumuksella 80-luvulla kappaleita Here I Go Again, Still of the Night ja Is This Love. Nyt tarjoutui tilaisuus kuulla kappaleet livenä, kun Whitesnake ja David Coverdale (kuvat 3 ja 4) saapuivat Kuopioon. Vaikka ikä ehkä jo herrojen kasvoilta näkyy ja äänestä kuuluu, niin tunnelma keikalla oli kohdillaan.
Mitäs sitä sanoisi nuoresta miehestä nimeltä Antti Tuisku? Peto on irti, siinä kai se lyhykäisyydessään. Show oli rautaa alusta loppuun, pienemmät ja isommat fanit (myös ne "kaappifanit") tungeksivat lavan edessä ja suuri osa porukasta osasi kappaleiden sanat ja lauloi Antin mukana. (kuvat 5 ja 6). Ihanin rokkivieras oli esityksen ajan vieressämme, arviolta 5-6-vuotias tyttö isänsä sylissä osasi kaikkien kappaleiden sanat ulkoa ja lauloin antaumuksella mukana koko keikan ajan :) Järjestäjille pisteet Tuiskun siirtämisestä päälavalle, puistolava olisi ratkennut liitoksistaan, jos Antti ja fanit olisi sinne tungettu.
Illan jo pimennyttyä lavalle kipusi Apulanta (kuva 7), joka viimein tarjosi tulishown. Tanner tömisi ja aitaa kaatui hittien raikuessa Kuopion yöhön.
Lisää tunnelmia Rockcockista tulossa, mutta nyt rokkimimmi lähtee valmistumaan toiseen rokkipäivään.
Katajanokan vankilan alkuperäinen käyttötarkoitus tuli tiensä päähän vuonna 2002. Onneksi rakennusta ei jätetty ränsistymään tai sen tilalle rakennettu asuintaloja, vaan siitä alettiin rakentaa hotellia... hieno idea.
Katajanokan hotelli on rauhallinen ja viihtyisä paikka Helsingin keskustassa, kävelymatkan päässä iltamenoista.
Kävimme hotellissa ollessamme tutustumassa paikkaan oppaan johdolla ja kuulimme samalla mielenkiintoisia tarinoita paikasta ja sen historiasta. Vankilakappelissa järjestetään muun muassa syntymäpäiväjuhlia ja häitä; miltä kuulostaisi purjehtia avioliiton satamaan vankilassa? Joku voisi nähdä siinä tiettyä symboliikkaa :) Muutama selli on edelleen säilytetty alkuperäisessä muodossa, ei käy kateeksi niitä, jotka ovat aikanaan tiensä sinne löytäneet.
Harmittaa, kun en vielä tänä talvena ole päässyt vierailemaan Ranua eläinpuistossa. Tämä eläinpuisto ja sen asukkaat ovat varastaneet sydämeni ja palaan sinne aina uudelleen ja uudelleen eri vuodenaikoina.
Reitti on mukava kulkea, eläimillä on hyvän kokoiset ja siistit asuintilat, ystävällinen henkilökunta... mikäpä siellä päivää viettäessä.
Koska nyt ei ole tuoreita talvikuvia, niin fiilistellään aiempien reissujeni kuvilla.
Matka Ahvenanmaalle alkaa jo rentouttavalla laivamatkalla tällä kertaa Helsingistä. Vaikka Ahvenmaa kuuluu Suomeen, niin sinne kun rantautuu, tuntuu kuin ulkomaille menisi; ihmiset puhuvat vierasta kieltä, tunnelma on seesteinen ja rauhallinen, ruuhka-Suomesta ei ole tietoakaan.
Maarianhaminan satamassa meidät toivottaa tervetulleeksi museolaiva Pommern, joka on maailman ainut nelimastoinen rahtipurjelaiva, joka on säilytetty alkuperäisessä kunnossaan. Museolaivaan pääsee tutustumaan, tarkempia tietoja ja aukioloajat löytyvät täältä »
Lähdimme ajelemaan Maarianhaminasta eteenpäin tavoitteenamme Taffelin sipsitehdas, nam... mikä pettymys myymälä ei ollutkaan auki. Ahvenanmaalla ilmeisesti eletään seitsemän päiväistä viikkoa vain kesällä.
No, jatkoimme matkaa pitkin kaunista saarta Kastelholman linnalle. Linna on rakennettu 1300-luvulla. Käyttöön linna on otettu 1400-luvun alussa ja sitä on käytetty Ahvenanmaan hallintokeskuksena. Ei olisi enää pitänyt yllättyä, linna oli suljettu :)
Ahvenanmaa on kaunis paikka. Sinne täytyy palata kesällä, kun enemmän kohteita on avoinna!
Vaikka syksyinen ilma ei ole mukavinta aikaa laivan kannella, niin Helsinkiä on aina mukava katsoa eri näkökulmasta.
Tässä muutamia kuvia kauppatorin ja Suomen Linnan suuntaan meriperspektiivistä.
Kansallismuseo - tuo vaikuttava kivirakennus aivan Helsingin keskustassa - usein on tullut kuljettua ohi ja ihasteltua sisäänkäyntiä vartioivia karhuja (kuva 1), mutta sisään tuli mentyä vasta nyt ensimmäisen kerran. Vaikuttava paikka, täytyy myöntää. Tunnelma hiljainen ja rauhallinen, omakin kiire katoaa.
Kansallismuseossa esitellään suomalaisten vaiheita keskiajalta 1800-luvulle. Perusnäyttelyn aarrekammiossa esitellään mm. raha-, mitali- ja asekokoelmia (kuva 5). Valtakunta esittelee suomalaisten vaiheita mm. kirkon ja Venäjän osana (kuva 3 ja kuva 4). Itselleni mielenkiintoisin näyttely on maa ja kansa, joka esittelee suomalaista kansankulttuuria (kuva 2).
Mielenkiintoisin yksittäinen esine minulle oli noitapussi (kuva 6). Noitapussin sisältö oli kolme myyrän jalkaa, eläimen kynsi ja palanen kivitalttaa eli ukonkynsi. Tämä tiedoksi nykynoidille :)
Kansallismuseon osoite on Mannerheimintie 34, Helsinki
Museo on avoinna ti - su klo 11 - 18.
Museoon on vapaa pääsy joka perjantai klo 16 -18
www.kansallismuseo.fi
"Kallavesj, Kallavesj, järvii järvi, siinä pesj äet mun paetanj monta kertoo,
isä särillep pitj mertoo, veljmies salloo tuulastelj, tiirustelj, riijustelj..."
(Aaro Jalkanen)
Kallavesi, tuo Pohjois-Savon helmi, Suomen kymmenenneksi suurin järvi, tarjoaa aurinkoisella ilmalla kauniita maisemia (miten minä aina onnistunkin niitä löytämään. Vai onko kauneus katsojan silmässä?)
Kesäaikaan Kuopion maisemiin pääsee tutustumaan järvinäkökulmasta Kallavesi-risteilyllä. Itse hyppäsin eräänä aurinkoisena päivänä Koski-laivan kyytiin Saaristokaupungin kanavaristeilylle. Kuvat kertokoot puolestaan loput...
Kadriorgin puisto ja siellä sijaitseva linna ovat näkemisen arvoisia käyntikohteita Tallinnassa. Puisto sijaitseen noin 2,5 kilometrin päässä satamasta ja keskustasta, sinne löytää helposti kävellen, tai jos haluat säästää jalkojasi puistokävelyyn, voit mennä puistoon taksilla tai raitiovaunulla.
Puistossa on paljon kauniita kukkaistutuksia, lampia (kuva 1), patsaita ja isoja, komeita puita, sekä japanilainen puutarha. Paljon nähtävää koko perheelle. Isossa puistossa myös lasten on turvallista juoksennella. Penkeille voi istahtaa kuuntelemaan hiljaisuutta tai syömään eväitä.
Puistossa sijaitsevan Kadriorgin linnan rakennutti 1700-luvulla itse Pietari Suuri kesäasunnokseen. Linna sai nimensä Pietari Suuren vaimon Katariinan mukaan (kuvat 2 ja 3).
Kadriorgin linnalta lähtee puistotie kohti meren rantaa, jota seuraamalla pääsee Rusalkan muistopatsaalle (kuva 4). Siunausta antava enkelipatsas on pystytetty muistoksi vuonna 1893 uponneen taistelulaiva Rusalkan miehistölle. Patsaalta pääsee kävelylle Suomenlahden rannalle (kuva 5). Matkalla patsaalle näkee muutamia hauskoja liikennemerkkejä - varokaa ankkaa (kuva 6). Tahdon tällaisia myös meille :)
Tallinnan vanhaa kaupunkia ei voi ohittaa kaupungissa käydessään. Siellä sijaitsee monia kauppoja ja laadukkaita ravintoloita, joten lähes jokaisen matkailijan tie vie sinne jossain vaiheessa Tallinnassa käyntiä.
Vanha kaupunki on pinta-alaltaan pieni, joten se on helppo kiertää jalkaisin. Vanhan kaupungin muureilta näkee pitkälle kaupungin kattojen ylle ja merelle (kuva 1). Kävelyreitillä voi vanhojen talojen ihastelun ohessa käydä tutustumassa myös useampaan vanhaan kirkkoon, joista näyttävin (ja ahtain, koska kävijöitä näyttää riittävän ruuhkaksi asti) lienee Aleksanteri Nevskin ortodoksinen katedraali, joka sijaitsee Toompean mäen harjalla. Matkan varrelle osuu luontevasti myös Vapaudenaukio, jossa sijaitsee Viron vapaudenpatsas (kuva 3).
Vanhan kaupungin ravintoloista mainittakoon "pippurisäkki" Peppersack, josta saa aivan taivaallisen hyviä valkosipulileipiä, ja Goodwin, joka mainostaa itseään parhaaksi pihviravintolaksi. Goodwinin edustalla oleva härkä toivottaa vanhaan kaupunkiin menijät tervetulleiksi vanhaan kaupunkiin ja tietysti myös ravintolaan (kuva 4). Montakohan kuvaa herra-härästä otetaan vuosittain :)
Kun me muualta Suomesta kotoisin olevat menemme Helsinkiin, ensimmäisenä tietysti tulee mieleen kiertää kaupat, torit yms. Mutta jos aikaa on, kannattaa käydä kävelyllä Hietaniemen hautausmaalla. Paikkaa voisi kutsua rauhan tyyssijaksi suurkaupungin keskellä.
Hautausmaalta löytyy jokaiselle meille tuttujen henkilöiden viimeisiä leposijoja ja siellä voi istuskella penkeillä miettimässä syntyjä syviä. Kannattaa ainakin kiertää taiteilijamäki, valtiomiesten viimeiset leposijat ja sankarihautausmaa.
Hietaniemen hautausmaan portit ovat avoinna joka päivä klo 7-22.
Hautausmaan kartta löytyy osoitteesta www.helsinginseurakunnat.fi/hautausmaat/hietaniemi.html
Alahärmässä sijaitseva Powerpark-huvipuisto ei välttämättä ole huvipuisto, johon lähtisin aivan pienten lasten kanssa. Mutta kaveriporukalla tai isompien lasten kanssa Powerpar on must-juttu. Laitteet tarjoavat vauhtia ja vaarallisia tilanteita joka makuun, on kieputusta, pyörimistä, ylä- ja alamäkiä.
Laaja alue, majoitusmahdollisuus vieressä ja hyvät ravintolat tarjoavat puitteet onnistuneelle päivälle tai useammalle. Varmaan suosituimpiin laitteisiin joutuu kesän kiireisimpinä päivänä jonottamaan samalla tavalla kuin muissakin huvipuistoissa, mutta meille sattui päivä, jolloin jonotusajat olivat siedettävällä tasolla.
Pakkaa kaveriprorukka autoon ja suuntaa nokka kohti Pohjanmaata - ette taatusti pety!
Manamansalon muistomerkkikirkko on rakennettu Kainuun ensimmäisen kirkon mukaiselle paikalle. Muistomerkkikirkko on rakennettu vuonna 1959. Muistomerkki koostuu kellotapulista ja ulkoilmakirkosta, jossa edelleen pidetään hartaushetkiä ja Jumalanpalveluksia. Kellotapulissa on toimiva vanhan ajan kirkonkello naruineen. Voitko vastustaa kiusausta vetää narusta? :) Kirkon lähellä on myös vanha hautausmaa, jota käytettiin 1500-luvun loppupuolella.
Muistomerkkikirkolta lähtee n. 2,5 kilometrin mittainen Peuranpolku-niminen luontopolku, joka kulkee Manamansalon Keitaan kaupan, Martinlahden uimarannan ja Peuranpyyntikylän kautta. Luontoplku on helppokulkuinen, joten sopii myös pienempien lasten kanssa kuljettavaksi.
Osoite
Kiloniementie 202
88340 Manamansalo
Manamansalon Martinkannan peuranpyyntikylä on rakennettu kivikauden hengessä luonnonmateriaaleja käyttäen. Rakentamisessa käytetty rakennustapa perustuu vanhojen asumusten jäänteiden perusteella oletettuun rakennustapaan.
Peuranpyyntikylä sijaitsee peuranpolku-luontopolun varrella. Kylässä on päärakennus, turvekammi, nuotiopaikka ja wc.
Lomakylä Kultahiekat sijaitsee Manamansalossa Kainuussa kauniin Oulujärven rannalla. Lomakylässä on mökkimajoitusta, mahdollista majoittua asuntoautolla tai -vaunulla tai telttailla. Pitkällä ja loivasti syvenevällä kultahiekkaisella rannalla on mukava viettää kesäpäivää myös pienten lasten kanssa. Rannalta löytyy jättitrampoliini, veteen laskeutuva vaijerirata, polkuvene, frisbeerata, grillikatos, rantasauna ja paljon muuta. Kultahiekoilta voi myös lainata polkupyöriä, joilla pääsee pyöräilemään vaikka koko saaren ympäri.
Pieni ja rauhallinen Lomakylä Kultahiekat on kyllä kokemisen arvoinen pysähtymispaikka yhdeksi yöksi tai vaikka pidemmäksikin aikaa. Pitkällä ja siistillä hiekkarannalla voi huoletta kävellä paljain jaloin. Ja jos ei itse halua kokata, pääsee halutessaan valmiiseen pöytään aamupalalle, lounaalle tai vaikka kahville.
Muutaman kilometrin päässä lomakylästä sijaitsee Kassu Halosen Taidetalo, jossa on esillä mm. Kassu Halosen kultalevyjä sekä taidenäyttely. Taidetalolla järjestetään 25.7. klo 11.00 - 18.00 Manamansalon Saarikonsertti, jossa tänä kesänä esiintyvät mm. Popeda, Duudsonit ja Mikael Gabriel. Ja tietysti itse talon isäntä Kassu Halonen.
Turisti-Infon pilerpirkko vieraili muutama vuosi sitten Kultahiekoilla, pilepirkon juttu Kultahiekoilta löytyy täältä ja Taidetalolta täältä.
Ajellessani Joensuusta takaisin päin pysähdyin Tuusniemen Rotkolaaksossa. En lähtenyt kiipeämään näköalapaikalle tai kiertämään kävelyreittiä, mutta makkaranpaistopiste oli todella siisti, en ole aiemmin yhtä mukavan ja kutsuvan näköistä nähnyt.
Rotkolaakson ympäri kiertää noin 2,5 km:n pituinen reitti. Rotkolaaksosta voi patikoida myös pidemmän noin 20 km:n mittaisen reitin Kaavinkoskelle saakka Mäkimajan ja Ahvenlammen laavujen kautta.
Lisätietoja kohteesta www.tuusniemi.fi/fi/seinavuoren_rotkolaakso
Farmari-näyttely on tänä vuonna Joensuussa. Näyttely avasi ovensa torstaina ja ollessani lähiseudulla päätin pitkästä aikaa poiketa näyttelyssä. Edellinen kerta on ollut joskus polven korkuisena ja siitä ei muistikuvia ole.
Näyttely alkoi hermostumisasteen nousulla, muutaman viimeisen kilometrin matka kesti tunnin! Useampi autoilija kyllästyi jonottamiseen ja teki u-käännöksen jonosta. Miten tämän kokoluokan näyttelyn perusasiat voivat olla näin hukassa? Esimerkiksi entisen varuskunnan alueelle olisi mahtunut parkkiin autoja ja sieltä bussikuljetuksella näyttelyalueelle, varmasti muitakin alueita lähettyvillä olisi ollut.
No, konealueet jäivät oikeastaan kokonaan katsomatta. Koneista en mitään ymmärrä eikä kyllä kiinnostakaan suoraan sanottuna. Ainoastaan vanhat traktorit saivat vauhdin hieman hidastamaan (kuva 5). Eli viihdyin eläinosastoilla. Lypsykarjakehässä käytiin "missikilpailuja" (kuva 1), oli lampaiden paimennusnäytöstä (kuva 7), komeita hevosia (kuva 3)... Possulle oli myös oma kehä. Parasta antia oli mammapossu Juuan Elli kymmenen 5-viikon ikäisen pikkupossunsa kanssa :) osa lapsukaisista tuntui olevan melkoisia viliperttejä (kuva 2 ja kuva 6). Tämä mamma on muuten aika supermamma, sillä on yli 130 jälkeläistä! Pahnoille näytti uni maistuvan myös kolmelle pienelle porsaalle, Tupulle, Hupulle ja Lupulle (kuva 8).
Pitihän se myös vierailla Turisti-Infon osastolla katsastamassa miltä osasto näyttää ja miten kartat tekevät kauppansa. Hyvin näytti menevän. Hyvä pojat! Kannattaa käydä noutamassa oma kartta mukaan, osasto löytyy Joensuu-areenasta. Samalla osastolla voi tutustua valaisimiin Valopisteen esittelemänä.
Jokioisilla sijaitseva MTT:n esittelypuisto Elonkierto on harvinaisuus, johon kannattaa tutustua. Helppo mennä, avoinna kesäisin joka päivä klo 6-23 ja sinne on ILMAINEN SISÄÄNPÄÄSY.
Elonkierrossa näkee maatalouden historiaa ja perinteitä, koneita eri ajoilta, eläimiä, kasveja. Reitti alueella on noin kaksi kilometriä pitkä ja kulku siellä onnistuu vaikka lastenrattaiden kanssa.
Suvasveden kauniit savolaiset järvimaisemat houkuttelevat veneilemään ja kalastamaan. Sen rannat ovat kauneimmillaan auringonlaskun aikaan.
Mielenkiintoisena yksityiskohtana suvaksesta: Kurikanselältä on löydetty kraatereita, joista yksi on saanut nimen Suvasvesi North.
Kalamiesten ja -naisten puheissa Suvasvesi on yksi parhaista kalavesistä. Itse en suvasta ole siltä puolelta kokeillut. Nautin vain kauniista maisemista ja sään suosiessa pulahdan sen kirkkaan siniseen veteen.
Kumma kesä tämä kesä-2015, kävin juuri kävelyllä sormet jäässä ja nenä meinasi paleltua! Miten voi olla niin kylmä juhannusviikolla?
Piti kaivaa muutamia kesäisiä kukkakuvia arkistoista mielen virkistykseksi.
