Kirsikka

Ny lisää juttua keskiviikosta! Kävin siis Jämijärvellä Korsukylässä. Paikka oli aikalailla umpimettässä, mutta siinä piili myös sen viehätys. Oli korsua, saunaa ja kaikemmoista. Tuli heti mieleen, että siinä ympäristössä on varmana talvellakin ihan omanlaisensa tunnelma. Ulkomaalaiset vieraat varmasti kokee tommosen paikan ihanan eksoottisena. Pääsin yhden virkistäytyvän työpoppoon mukana melontaretkelle. Keli oli upee, opastus selkeetä ja henkilökunta välitöntä! Jokee pitkin mentiin, virta oli rauhallinen ja ympäristö niin vihree, että alussa tuntu niinkun ois sademettässä ollu. Ihanaa! Nautin maisemista, kesän tuoksuista, kuuntelin käen kukkumista ja näin kesän ekat sorsanpoikaset. Viiden kilsan melonnan jälkeen saatiin kuljetus takaisin traktorin lavalla (joka ei ollukkaa mikään iha rupunen systeemi).

Keskellä kesämaisemia

Tälläsellä menopelillä huruutettiin takasin Korsukylään

Korsukylältä lähdin Toivolansaari Campingiin. Neljän hengen mökissä oli mukava olla. Jääkaappi, hella ja mikro löyty, kaikki mitä tarvittin ja enemmänkin. Oli niin hieno ilta, etten kuitenkaan malttanu olla paikallani, vaan lähdin iltakävelylle fiilisteleen auringonlaskua. Mikäs oli rannassa istuessa, virvoke kädessä ja elämä hyvin. En kuitenkaan lähteny kreisibailaamaan Ikaalisten menomestoille, ei ollu semmonen boogie. Ja kun keskustan läpi kävelin takaisin, totesin että ei ollu varmaan muillakaan, sen verran rauhalliselta näytti Ikaalisten keskiviikkoilta..:)

Mää ja mökki, moi !

Täyty ajatella päivän kulku uusiks, koska aamulla oli ankee keli. Kun hetken ajattelu ei tuottanu mitään tulosta, niin mää järkeilin että kun lähtee pihalle, voi potentiaalisesti tapahtua jotain. Lähdin siis kameran kanssa lompsiin kaupungille! Sitten matkalla päätin että meen taidehalli TR1:een. Siellä on usein ollu hyviä valokuva/ym. näyttelyitä. Plus että siellä käyminen on lähes ilmaista. Plus että Finlaysonin alue on kiva.

Ja kas, sielläpä olikin harmaaseen päivään sopiva lievästi ahdistava näyttely nimeltä Meri hädässä. Suosittelen kuitenkin kaikille, koska välillä on tarpeellista vähän ajatella. Juttua oli erilaisista muoveista ja siitä, kuinka paljon jätettä päätyy mereen. Keskellä tilaa oli valtava kasa maailman eri meriltä kerättyjä muovijätteitä. Seassa oli ihan kaikkea mahdollista kamaa. Opin mm. että kertakäyttövaipan hajoamiseen menee 450 vuotta. Ja kalastussiiman 600 vuotta.

Sen jälkeen sitten tallustelin rauhaksiin kaupungilla, juttelin pikkupoikaskeittareiden kanssa ja suuntasin spesiaalireittiä himaan. Kiireetön kiva päivä. Kyllähän se arskakin sieltä pilvestä tuli esiin sitten kun pääsin kotiin :D

TR ykkösen sisäänkäynti ja koskenrannan hento väripilkku

Tammerkosken pauhua + random sisäpiha

Piristyksiä harmaudessa: Kukkiva parveke ja keltainen penkki

Joskus suunnittelet pääseväs ysiltä töistä ja meneväs suoraan kotiin,  mutta lopulta ootkin kotona aamuseiskalta. Lauantai oli niitä päiviä.

Ensteks työvuoro venähti 3 tuntia (Uuu salaisuus julki:Teen välillä muitakin hommia kuin reissubloggailua). Sitten sain houkuttelevan kutsun: bisselle olutravintola Konttoriin. Noo mikäs siinä, kotiin ehtii myöhemminkin. Siitä kivasti viereisen hotellin yökerhoon, hehkeällä työ-lookilla. Sieltä kaverin kanssa porukan viimeisinä pois (mites tää ny näin meni??). Melkein lähdin jo kotiin, mutta vastaan pyöräili sopivasti toinen kaveri "eväitä" repussa ja ehdotti, että mennään koskenrantaan istumaan hetkeks. Kolmeks tunniks, kun tarkkoja ollaan. Oli  ihan kivaa istua, höpöttää ja kattoo kun aurinko nousee. Siinä vaiheessa kun kaupungin aamuvirkku työntekijä oli saanu melkein koko rannan siivottua teinien siideritölkeistä, ajateltiin, että ehkä meidänkin on aika pikkuhiljaa mennä kotiin. Eikä menny ees taksihommiksi kun aamubussit kulki jo, jes! Mitäpä niistä turhista suunnitelmista, talvella on sitte taas aikaa nukkua :)

Tommosten päivien jälkeen on hyvä seuraavana päivänä vähän pötköttää vaikka rannalla. Aion tänä kesänä kierrellä vieraita (miksei tutumpiakin?) rantoja Mansessa ja lähipitäjissä. Kesän lopussa selviää sitten se kaikkien aikojen paras piitsi!Tournee alko Peltolammin uimarannalta, mutta vähä reisille meni kun aurinko lähti karkuun ja tuli kylmä. Jäi siis talviturkki heittämättä. Mukana olleelta seuraneidiltä sain kuitenki sisäpiirin tiatoo, että poukamassa on yleensä lämpimämpää vettä kun muualla ja ihana hiekkapohja. Plussaa myös isosta nurtsista, joka sopii vaikka frisbeen heittelyyn, laitureista ja WC:n olemassaolosta. Porukkaa oli kaikensorttista. Ehkä seuraavalla rannalla uskallan jo uida...

Peltolammin uimaranta

Lauantaina Tullikamarin aukiolla oli Talentistakin tutun Danny's Bollywood Dance Crew:n (kavereiden kesken DBDC) järkkäämä flash mob. Kaikki tanssista kiinnostuneet sai osallistua, tapahtumaa oli markkinoitu facebookissa ja viikolla oli järjestetty muutamat treenit joissa ihmiset sai koreografian haltuun.

Musat alko soimaan ja porukkaa ilmesty tanssimaan. Shown jälkeen katsojatkin pääsi kokeileen Bollywood-tanssia, kun Danny piti pienen workshopin. Videoo nähtävillä täällä: http://www.youtube.com/watch?v=J92TdvlSgEg . Iloisen näköstä touhua, se ilo tarttui kyllä muhunkin vaikka olin vaan katsomassa! Kaikille kaamosmasennukseen taipuvaisille sanoisin, että aloittakaa syksyllä Bollywood tanssi. Luulis että sen jos minkä avulla pysyy masikset kaukana :) Taidanpa aloittaa itekkin.

Tanssifiilistä ja Tamperelaista naiskauneutta: Kukkaistyttö 2013 oli myös mukana tanssimassa.

PEEÄS: Jos kiinnostuit Bollywoodista, niin DBDC avaa syksyllä tanssistudion Tullintorille. Infoja löytyy: http://www.dbdcdance.com/

Nälän karkoitusta harjoitin eilen Hiltun pirtissä. Vieraassa paikassa suunnistaminen ei oo mun vahvuusalueita (tai niin ainakin luulin).  Hämeenkyrö on vieras paikka.. ilokseni meillä tuli navigaattorin kanssa pieniä kommunikaatiovaikeuksia.. Olin pikaisesti vilkaissut sijainnin kartasta aiemmin. Mututuntumalla löysin kuitenkin hyvin perille,  opasteet tien laidassa vähän jeesas loppumatkasta ;)

Hiltun Pirtissä (http://www.heiskary.fi/hiltun-pirtti)sain perinteisten kotiruokalounaan: kalaa, omatekoisia sämpylöitä, kotikaljaa...Pitävät pitopalveluakin, ihan vinkkinä niille jotka suunnittelevat omia kemuja. Pääsin myös kierrokselle maatilan vanhaan päärakennukseen, ja sain hyviä vinkkejä tuleville reissuille. Täydellä masulla oli hyvä jatkaa eteenpäin!

                                              Hämeenkyrö                                                                                    Hiltun ihanat siniset ulkopöydät

                        Suvikuppilan pyörittäjä Elina Paukkunen                                                                             Söpöt hintalaput!

 Vohveli oli herkkua

Jälkkäriksi nautin Siikrin Suvikuppilassa mansikkavohvelin suklaakastikkeella, nams!Kuppilan tyyli oli kaffekuppeja myöten nostalgisen mummolamainen,mikä sopi paikkaan kuin nenä päähän. Tunnelma oli kiireetön ja rupattelin yrittäjän kanssa niitä näitä.  "Peräkammarissa" oli kirppis, josta tarttui mukaan kaksi samanlaista snapsilasia mitä olen omalta mummoltani joskus saanut. Omista laseista muutama on mennyt rikki, joten kyseessä oli todellinen löytö! Sieltä lähdin hyvillä mielin ajelemaan kohti kotia :)
 

Hämeenkyrön maisemia. Ihana kesä!

Sitten otin kohteeksi Miinan pirtin ja savusaunan. Perillä savusaunaa lämmitteli paikan pyörittäjä, Tiina Hakala. Kurkkasin pirttiin ja savusaunaan, ihanan tunnelmallisia molemmat. Itse en ollut menossa saunomaan, vaan kupattavaksi! Ikinä ennen en oo moista kokeillut. Kuppaaminen siis vilkastuttaa verenkiertoa, aineenvaihduntaa ja auttaa lihasjumeihin. Mulle tehtiin liukukuppaus, eli viiltoja ei tehty eikä verta tullut. Selkään jäi jälkiä mutta mustelmat häipyy ajallaan ;) Ei ollut mikään ylläri että mun selästä ja niska-hartiaseudulta löyty jos jonkinlaista lukkoa...Ai että miten hyvältä tuntu kun Tiina kävi niskan läpi ja hieroi kallonpohjan lihaksia! Ei voi muuta sanoa kuin että asiantuntevaa Hoidon jälkeen oli ihmeellinen olo, ihan kuin olisi nauttinut jotain tosi rentouttavaa. Kevyt, lämmin ja rentoutunut tunne! Uskallan suositella muillekin :) Lisätietoja löytyy osoitteesta:http://www.miinansavusauna.fi/Etusivu.php. Pihassa on myös kesäkahvila, ja hoidon jälkeen Tiina vielä hemmotteli mua Tampereen jäätelötehtaan minttu-suklaajäätelöllä. Tuli ihan etuoikeutettu olo, kun sai siinä rentoutuneena auringossa nautiskella.

Miinan pirtin pyörittäjällä oli hullun siisti prätkä!Alko melkein kuola valua..

Frantsilan kehäkukan piharakennus, jossa puotihuone sijaitsi!

Pari mehiläistä Frantsilassa... Lasin takana, onneksi !!!

Tän jälkeen lähdin metsästämään huoltoasemaa. Matkalla spottasin Frantsilan kehäkukan (http://www.frantsilankehakukka.fi/matkailusivut/) puotihuoneen, oli niin kivanoloinen paikka että päätin lennosta kääntyä sinne. Siellä oli myös ravintola, kahvila, kirppari ja vaikka mitä. Ostin kirpparilta korvikset ja kävin puodissa juttelemassa ja ihastelemassa. Myynnissä oli paikallisten käsityöläisten tekemiä tuotteita. Ne tekee jotka osaa..!Kävin vielä ravintolan puolella kurkkaamassa. Vastaanotto oli tosi ystävällinen, kahvitkin ois tarjottu mutta jouduin kiirehtimään jo seuraavaan paikkaan... Mutta siitä lisää huomenna, nyt lähden perjantain kunniaksi terassille ;) Hyvää viikonloppua!

Juuuu jos ny vähän näistä torstain iltapuuhista vielä... Irkkubaari O'Connells Tampereen keskustassa on jotenkin jäänyt multa testaamatta, vaikka usein oon miettinyt että tonne pitää mennä. Nyt nappasin kaks kärpästä yhdellä iskulla, sillä O'Connellsissa oli improteatteria tarjolla, vieläpä ihan maksutta. Sinne siis!

Sataa sataa ropisee..Näkymä bussin ikkunasta

Houkuttelin vähän seuraa mukaan, ja ensteks istuttiin iltaa hetken aikaa kotioloissa. Siitä suunnistettiin bussipysäkille ja rankkasade alko siinä samassa kun me käveltiin..Onneks oli sateenvarjo matkassa, pientä lohtua ees. Mutta no worries, kesä kuivaa minkä kasteleekin vai miten se oli..

       Vessan seinä oli vuorattu lehtileikkeillä/mainoksilla. Me likey!                                                         Hymyssä suin :)

Perillä oli runsaat olutvalikoimat ja improteatteri Jada Jada (http://www.jadajadaimprov.com/) takasi suupielien nostatuksen. Etenkin eka "puoliaika" nauratti oikein kunnolla! Hetkellinen suvantovaihe tuli tauon jälkeen, mutta esityksen lopussa sai taas nauraa ääneen. Suomalainen yleisö ei kyllä oo armollisin mahdollinen kun kyseessä on improteatteri, ja sketsiaiheita pitäisi lennellä myös yleisöstä.. Mutta hyvä meininki, esiintyjät seivas homman jos porukka vaikeni kun jotain kysyttiin. Ei tullut mitenkään kiusaantunut ilmapiiri, eikä ollut pakko osallistua mitenkään (siitähän ei kaikki tykkää, itsekin usein jätän esiintymisen mieluummin niille jotka sen oikeasti taitaa...). Esitys oli englanniksi, joten samalla tuli pikkusen reenailtua omaa kielipäätä. Jos aattelee että voit ostaa monenkymmenen euron teatteriliput valtavan teatterisalin puolihuvittavaan komediaan, tai lähteä edullisesti/maksutta nauttimaan pubitunnelmasta ja improvisaatioteatterista, niin  ite kyllä kallistun jälkimmäiseen :) Ainakin jos tavoitteena on rento illanvietto!

Jos improteatteri kiinnostaa niin kannattaa vierailla Impro-festivaaleilla. Tältä kesältä festit on jo ohi, mutta järjestetään vuosittain!

http://finlandimprovfestival.com/

Aamulla heräiltyäni pakkasin viltin ja menin nauttimaan aamukahveet Café Wileniukseen. Nyt on pakko suosia "omia", sillä oon niin onnellisessa asemassa että Wilenius on mun lähikahvila. Vaikka sumpit tulee joskus keitettyä kotonakin, maailman parasta on hakea herkut ja tarjottavat Wileniuksesta. Tai kun aamupalaa ei löydy kaapista, voi mennä kahvion terassille vaikka croissantille. Tai jos ei jaksa kokata, voi mennä lounaalle. Tai jos kaveri tulee kylään, eikä oo siivonnut.... Onhan näitä tilanteita, ja tulee varmaan jatkossakin :D

Ei sillä, suosittelen kyllä lämpimästi porukkaa saapumaan Wileniukseen vähän kauempaakin!Pulju on nykyisellään ollut pystyssä 2,5 vuotta, se on täysin remontoitu ja tilat (+terassi!) ovat viihtyisät. Tämänkaltaisia viihtyisiä kahviloita ei läheskään kaikissa kaupunginosissa Tampereella ole, usein se on niin että aina tarvii lähteä keskustaan jos haluaa kahvitreffit jonkun kanssa.Siksi tykkään! Tunnelma on Wileniuksessa on leppoisa, ja ehta Tampereen murre kuuluu siellä täällä. Olin paikanpäällä aamukahvien ja lounaan välisellä rauhallisella hetkellä, mutta silti ovi kävi aika vilkkaasti. Kahvilanpitäjä Rita Wilenius istahti höpöttelemään kanssani, mutta sai tiuhaan hypätä tiskin takana palvelemassa asiakkaita :) Wileniuksen nettisivuihin voit tutustua täältä: http://www.pullapuotiwilenius.com/sivut/cafe_wilenius1.htm

Kahvilta menin Kalevan kirkon nurmikolle köllötteleen ja nauttiin auringosta. Kirkko on kuuluisa rakennus (Raili ja Reima Pietilän suunnittelema, arkkitehtuurista kiinnostuneet kyllä tietää..) ja olipa siellä nytkin jokunen turisti kuvaamassa. Lupaan, että tästä ei oo tulossa blogia jossa esitellään erilaisia kirkkoja ja kivikautisia monumentteja, mutta pakko on kysyä: Oonko ainut jonka mielestä Kalevan on oikeestaan aika hieno? Suurin osa tuntuu olevan sitä mieltä että se on törkee. Ruma. Hirvee. Mutta mää tykkään siittä. Ehkä mun silmä on vaan tottunut :D

 Semmonen aamupäivä, katellaan mitä ilta tuo tullessaan..

Noniin! Viimein määkin oon ehta Tamperelainen, kerta oon vieraillu Pyynikin näkötornissa (siellä huipulla, munkinsyöntiä alakerrassa ei lasketa..).  Torni on Pyynikinharjun laella ja sinne mennään yleensä nauttiin lähinnä herkkumunkeista ja Tampereen maisemista. Tänään nautittiin kuitenkin astetta jännemmästä jutusta, meinaan köysilaskeutumisesta. Eli hissillä ylös, ja valjailla alas. Oli huisia!

Tornin juurella oli Kelo ja kallio Adventuresin tyypit työn touhussa ja ihmisiä ihmettelemässä. Sekaan vaan! Alkuun saatiin valjaat ja kuivaharjoiteltiin maan tasossa. Opastus oli hirmu selkeetä ja ystävällistä, eli kyllä siinä jänishousukin lämpee ajatukselle kun tietää olevansa ammattilaisten huomassa. Mulla oli lisäksi kaverina (hoviassarini) ihana Aliina, joka hoiti kuvaamisen ja psyykkaamisen. Ylhäällä tornissa ehdittiin hetki kaikessa rauhassa kattella maisemia ja höpöttää, koska en ollut jonon ensimmäinen. Yksin jos olisin ollu niin ois voinu pahemminkin jännittää, nyt olin enempi vaan innoissani...Ainakin siihen asti, kun piti nousta reunalle seisomaan :D Onneksi opas oli olemukseltaan varma ja rauhallinen niin ei tarvinu ite (enempää) alkaa hätäileen.

Aloittaminen ja reunan yli pääseminen oli haastavin vaihe. Sen jälkeen tiesi että pahempaa ei ole luvassa. Homma oli mulle niin uutta että laskeuduin aika hissunkissun, lopussa päästelin vähän lujempaa vauhtia ja "hypin" seinää pitkin. Toisen kerran jos kävis niin uskaltais jo irrotella enemmänkin!Kyllä siinä ehti maisemiakin katella laskeutumisen lomassa. Mutta siis kaikenkaikkiaan aivan huippu juttu, jos yhtään kiinnostaa mennä niin suosittelen! Mulle jäi ainakin tosi hyvä fiilis, ei ollu liian pelottavaa ;) Kelo ja kallio Adventures on järjestänyt laskeutumista viime talvesta lähtien.  Laskeutumista pääsee kokeilemaan keskiviikkoisin klo 16-20, eli paikanpäälle voi pölähtää ilman ajanvarausta. Hyvä idea voi olla myös viedä kaveri yllärinä laskeutumaan, vähän jännitystä arki-iltaan!

Tässä vielä vähän videoo..Kuvaaja rontti hassutteli mun selkäni takana :D

http://www.youtube.com/watch?v=ROrytDcdMpg

Lisätietoja Pyynikin köysilaskeutumisesta saat osoitteesta:http://www.pro-kiipeily.fi/

Ja hei!Jos mieleen tulee paikkoja tai tapahtumia mitä mun pitäis mielestäsi ehdottomasti testata, soita mulle tai laita viestiä numeroon 044 359 9962! Otan ilolla vastaan kaikki vinkit ja ideat! :)

En oo mikään kaikista valveutunein kuluttaja. Ympäristöystävällisyys kuitenkin kiinnostaa, joten innostuin Tampereella vietettävän Vihreän Viikon ohjelmasta.

Ensteks, eilen, kipsuttelin Tammelantorille ihmettelemään Ympäristötori-tapahtumaa. Torilta löytyi kaikenlaista, mm. elävää musiikkia, tavaroidenvaihtoa, lähiruokaherkkuja, käsitöitä... Tarjolla oli myös infoa esimerkiksi järkevästä veden käytöstä ja monesta muusta jutusta.
Jos olisin paremmin ehtiny penkomaan kaappeja ennen lähtöäni olisin ehdottomasti napannu mukaani kaikki vaikeasti kierrätettävät elektroniikkaromut, koska paikan päällä oli Pirkanmaan jätehuollon kuormurit Repe ja Romu keräilemässä ihmisten ongelmajätteitä. No, kaappiin jäi ne toimimattomat laturit, kaukosäätimet, rikkinäiset johdot yms. Ja kaapissa ne varmaan viihtyy viä hyvän tovin, äh!

Seuraavaksi ihmettelin kukkivia peräkärryjä. Tampereen puutarhaseuralta ihmiset oli tuonu taimia myyntiin pikkurahalla. Siellä oli peräkärryä, takakonttia ja jos jonkinmoista myyntipöytää. Ei kauaa tarvinu kierrellä kun aloin jo itsekin haaveilla omasta parvekkeesta ja kukkasysteemeistä (minä, joka en omista ainuttakaan viherkasvia :D).

Sitten jäin suustani kiinni Vegaaniliiton kojulle. Liitto itsessään oli minulle ennestään tuntematon, mutta kojulla selvisi että heillä on Suomessa n. 800 jäsentä ja Tampereella toistakymmentä aktiivia. Vegaaniliitto järjestää paljon omia (edullisia tai kokonaan maksuttomia) tapahtumia. Kojulla oli hyvä henki ja sieltä toivotettiin kaikki tervetulleiksi liiton tapahtumiin. Ei ole väliä iällä, eikä sillä oletko vegaani vai et. Tapahtumissa on yleensä kyse hyvästä ruuasta ja yhdessäolosta. Ja voi että!Maistamieni seitanpihvien perusteella ruoka todellakin ON hyvää. Itsehän en eläinkunnan tuotteista luopuisi, mutta se ei tarkoita ettenkö nauttisi hyvästä vegaanisafkasta. Sainkin matkamuistoksi pussillisen seitanpihviainesta, eli pääsen kotona kokkauspuuhiin..

Sisustusintoilijana tein tavaranvaihtopöydältä löydön, josta mietin että onko tää ny ihan sairaan ruma vai törkeen hiano. No hianoon mää sitte päädyin, ja nappasin mukaani vanhan lasitiilen. Siinä oli kivasti reikä, ja ajattelin että siitä saa hyvän valaisimen/kirjatuen tms. Pienellä tuunauksella varmaan ihan ok, vai mitä sanotte? Kuva löytyy jäljempää.. Lopuksi jututin vielä yhtä tapahtuman pääjärjestäjistä, Ekokumppaneiden Harri Heliniä. Tämä ympäristötietoinen mies vastasi mm. siitä, ketä toimijoita torille pääsee mukaan. Ihan kaikkia  metrilakunmyyjiä ei torilla nähty, vaan perusteena mukaan pääsylle oli ekologisuus, ja siksi torilla oli paljon esimerkiksi luomua ja lähellä tuotettua. Toimijoita oli yli 60:ltä taholta, ja vierailijoita yhteensä arviolta 2-3 tuhatta. Ei siis mikään ihan pikkujuttu! Torilta jäi mukava fiilis, ihmiset oli hyväntuulisia ja aurinko paistoi!

Tänään sitte nappasin ystävän mukaan ja ajeltiin Pirkkalaan. Siellä oli Pirkkalan kunnan ja Ekokumppaneiden järjestämä villiyrttiretki, opastusta yrttien keräilyyn luonnosta. Kasvien suhteen mää kaupunkilainen oon aika pihalla, mutta ruuanlaitto on kivaa!Yrtit taas on ilmaisia (opiskelija hurraa) , älyttömän terveellisiä ja maukkaita  raaka-aineita, joten ajattelin että mikäpäs siinä. Sieltä me sitte keräiltiin kaikenlaista ja huruuteltiin takasin. Vietettiin iltateehetki mesiangervonlehdistä keitetyn teekupposen äärellä. Toimii :)

Vihreän viikon tapahtumia järjestetään sunnuntaihin saakka. Jäljessä olevien linkkien kautta voit tutustua ohjelmaan, Ekokumppaneihin ja Vegaaniliittoon:

http://www.tampere.fi/ymparistojaluonto/vihreaviikko.html

http://www.vegaaniliitto.fi/

http://www.ekokumppanit.fi/

Tästä se lähtee, kesäseikkailu!

Moro kaikille, täällä huutelee siis kesän 2013 reissublogisti. Kesän aikana pyärin ristiin rastiin Pirkanmaata ja otan selvää mitä kaikkia jännittävyyksiä täältä löytyy.

Alkuun pikkusen esittelyä musta, niin tiedätte kuka täällä höpöttelee. Oon siis 22-vuotias nuori nainen, paljasjalkainen Tamperelainen (oho kato, sehän rimmas). Jokusen vuoden "syrjähyppy" Itä-Suomeen tuli tehtyä, mutta nyt mää oon täällä taas, juurillani Tampereen sydämessä. Mikäpä oliskaan parempaa paluun kunniaksi kuin  penkoa läpi kotiseudun menot ja meiningit. Edessä on siis kunnon turistikierros oman kylän likalle :) 

Ammatiltani olen media-assistentti, ja kamera kulkee tiiviisti matkassa mukana minne meenkin. Blogiinkin siis varmasti päätyy jokunen kuva... Lisäksi aika kuluu liikkuen ja ystävien parissa. Sisustaminen, hyvät leffat ja ylipäätään kauniit asiat vetävät puoleensa... Ainiin, ja ihmisistä tykkään kans!Eli jos jossain törmätään niin ei muuta kun hihasta kiinni ja jutulle :) Kaikenmaailman menovinkit otan myös ilolla vastaan!

Avoimella asenteella eteenpäin, huikee kesä tulossa!

Kirsikka