Aamukaffet

Aamulla heräiltyäni pakkasin viltin ja menin nauttimaan aamukahveet Café Wileniukseen. Nyt on pakko suosia "omia", sillä oon niin onnellisessa asemassa että Wilenius on mun lähikahvila. Vaikka sumpit tulee joskus keitettyä kotonakin, maailman parasta on hakea herkut ja tarjottavat Wileniuksesta. Tai kun aamupalaa ei löydy kaapista, voi mennä kahvion terassille vaikka croissantille. Tai jos ei jaksa kokata, voi mennä lounaalle. Tai jos kaveri tulee kylään, eikä oo siivonnut.... Onhan näitä tilanteita, ja tulee varmaan jatkossakin :D

Ei sillä, suosittelen kyllä lämpimästi porukkaa saapumaan Wileniukseen vähän kauempaakin!Pulju on nykyisellään ollut pystyssä 2,5 vuotta, se on täysin remontoitu ja tilat (+terassi!) ovat viihtyisät. Tämänkaltaisia viihtyisiä kahviloita ei läheskään kaikissa kaupunginosissa Tampereella ole, usein se on niin että aina tarvii lähteä keskustaan jos haluaa kahvitreffit jonkun kanssa.Siksi tykkään! Tunnelma on Wileniuksessa on leppoisa, ja ehta Tampereen murre kuuluu siellä täällä. Olin paikanpäällä aamukahvien ja lounaan välisellä rauhallisella hetkellä, mutta silti ovi kävi aika vilkkaasti. Kahvilanpitäjä Rita Wilenius istahti höpöttelemään kanssani, mutta sai tiuhaan hypätä tiskin takana palvelemassa asiakkaita :) Wileniuksen nettisivuihin voit tutustua täältä: http://www.pullapuotiwilenius.com/sivut/cafe_wilenius1.htm

Kahvilta menin Kalevan kirkon nurmikolle köllötteleen ja nauttiin auringosta. Kirkko on kuuluisa rakennus (Raili ja Reima Pietilän suunnittelema, arkkitehtuurista kiinnostuneet kyllä tietää..) ja olipa siellä nytkin jokunen turisti kuvaamassa. Lupaan, että tästä ei oo tulossa blogia jossa esitellään erilaisia kirkkoja ja kivikautisia monumentteja, mutta pakko on kysyä: Oonko ainut jonka mielestä Kalevan on oikeestaan aika hieno? Suurin osa tuntuu olevan sitä mieltä että se on törkee. Ruma. Hirvee. Mutta mää tykkään siittä. Ehkä mun silmä on vaan tottunut :D

 Semmonen aamupäivä, katellaan mitä ilta tuo tullessaan..