Katrila

Forumin kulmausta on kierretty edestä ja takaa, mutta vasta pienestä vinkistä tajusin katukuvaan asettuneen koruliikkeen. Koruliike, ehkä vähän latistava sanavalinta, ehkäpä ennemminkin energiatupa, luonnon henkäys tai soma säteilytila ihan keskustassa. Pieni kivikauppa on täynnä mitä ihmeellisimpiä muotoja ja värejä, erilaisia hienoja kiviaarteita ympäri maailmaa. Jo aikapäiviä luonnon kiviä on käytetty hoitamaan kehoa ja mieltä energisöiden, tasapainottaen tai värähtelyä kohottaen.

Tässä kauniiden värien ja kiviasetelmien keskellä oon lapsi karkkikaupassa. Kiviä on hyllyt täynnä väreittäin lajiteltuna iso rivillinen. Kaikkiin erikoisuuksiin ja ihaniin väreihin on koskettava ja niitä on hiplattava, ehkä sitä jo ymmärsi lapsena nämä energiat kun taskut oli aina täys mitä kummallisempia metsälöytöjä. Nyt asetelma on sama, vähän kyllä uudessa muodossa. Ystävällinen ja lempeä myyjä auttaa jos intuitio tai kivitietämys prakaa valinnan edessä.

Ihan korukauppojen mun tän hetken ykkönen. Ja jos ei kivien energioista nappaile, niin mik jottei vaan muotoa ja väriä seuraten. Ehkäpä siinä jo elää se salaisuus.

Liian ironista ollakseen totta, että materiaparatiisista saa ostaa tällaisia kasseja.

Toista vuotta järjestettävä Natual High Healing -festivaali on tänä vuonna sellasissa paratiisipuitteissa, että täältä ei kyllä tekisi mieli palata koskaan! Saukkolassa, Myllyniemessä, vanha mylly ja luonnonhelma ei epäile hetkeäkään syleillä jokaista kävijää. Festarille on rakennettu ihania pieniä lounge-telttoja, chill out parvekkeita ja virtaavan veden äärellä pääsee tietenkin myös saunomaan, uimaan ja kohtaamaan ihmisiä -vaikka ohjelmaa ja työpajojakin on aamusta iltaan! Jo ensimmäiset tunnit pellon laidalla, jonne oma kotikolo telttapaikalla rakentuu, saa mielen ja kehon vireeksi osallistumaan joogaan, luovaan liikkeeseen, äänimaljojen kuunteluun, mantrojen lauluun tai akrojoogaan. Työpajat on niin hemmoittelevia, että pitää ihan hengitellä välillä omaa aikaa ja rauhoittua keskittymään yhteen kerrallaan kun mahdollisuuksien runsaus meinaa heittää vedet yli laidan. Pelkkää joogaakin löytyy vaikka kuinka montaa: kundalinijoogaa, akrojoogaa, saunajoogaa ja naurujoogaakin!

Ja Myllyniemi on ehkä kaunein paikka ikinä tässä ihanassa Suomen suvessa. En paljoa parempia puitteita kesäaikaan voisi kuvitella.

http://www.myllyniemi.fi/fi/

Tällä festarilla täyttyy kyllä olemisen, sisäisen ja ulkoisen, unelmat. Tuntuu, että oisin ollut kolmen päivän aikana jo ikuisuuden lähellä jotain tosi oikeeta ja oleellista tässä elämässä. Kiitollisuutta täällä olosta miljoona!

Maaseutumatkalla tieni vei Ponimaahan, Eräjärvellä sijaitsevalle tallille tai suoraan sanottuna elämyskohteeseen. Tiesin tillla olevan poneja ja hevosia, mutta suuria tarkkaan aseteltuja mielettömän ruhtinaallisia lelukokoelmia ja näin ystävällistä sekä suurta eläinperhettä en osannut kyllä odottaa. Hyvä, että ihmetyksissäni pihassa pyöriessäni tajusin, missä itse talli on kaiken muun lomassa.

Ponimaassa on niin laaja spektra eläimiä, että vanhemmatkin viihtyy ihmetellessä kultasaafaaneita, aaseja, minipossuja, haisunäätiä, kettuja, karvattomia kissoja ja ties mitä muuta. Yhteensä eläimiä on tilalla yli 100. Ihmettelin kuinka tällaista laumaa ehtii ja pystyy hoitamaan ja ohjaamaan, mutta jo taloa kierrellessä mysteerisen sutjakkaasti petautuneet pedit paljastivat omistajien tehokkuuden. Ja mikä ihanaa vanhalle heppatytölle, päästiin vielä laukkailemaan pelloillekin, voi autuutta.

Ja niistä kokoelmista! Talo, tai itse palatsilta tuntuva vanha kansakoulun rakennus toimii tilan päämajana, joka on lapsille varmana täys paratiisi. Sisältä löytyy kokoelmia niin jääkarhuista, pandoista, trolleista, nukeista kuin hevosistakin. Eikä mitään muutamia asetelmia vaan todella huolella sisustettuja nukkerappuja, trollikaappeja, My Little Pony -hyllyjä. Koko talon sisustus on maaginen, hyvin teatraalinen ja ajaton. Vaikutteita on monelta ajalta ja tyyliltä, sillä elementtejä on hankittu ”sieltä sun täältä”, suuri osa on hyvinkin omalaatuista kierrätyskamaa. Ohessa kuvat heijastaa muutamia tilan hauskuuksia, kuten muumitalossa asuvia marsuja, mutta suosittelen kyllä itse paikalla käymistä, jos näillä seuduilla liikkuu.

Ja mitä vielä, vintillä avautuu pian taidenäyttelykin!

Ponimaassa on eläinpiha, joka on avoinna päivisin klo 12-18.

Voit tutustua paikkaan lisää osoitteessa

www.ponimaa.fi

Yhtenä kesähaasteena itselle on käydä lavatansseissa ja oppia humppaamaan ja polkkaamaan kunnolla. Enpä moisesta Rönnin lavasta ollut ennen kuullu, mutta täällä Pirkanmaalla, Orivedellä tietää kyllä väki mihin mennä lauantaitansseihin, Rönniin tietty, jo vuodesta 1949! On tainnu meidänkin mammat humpata ja hurvitella näillä lavoilla. Siis mikä aika-flash ja todellinen maaseutu olo iski tällasella paljasjalka stadilaiselle heti Rönnin lavalla. Myyjät kyyhöttävät hassuissa pikku puukopperoissa ja myyvät lipukkeen, jolla pääsee kaltereiden taakse hurvittelemaan. Aika rajun näköset portit noin tanssilavalle. Ja siis tänne pääsee veneelläkin Längelmävettä pitkin!

Pölähdän porteista sisään ja portaiden yläpuolelta raikaa iskelmä. Ihmiset vilvoittelee ulkosalla, sillä parketilla ei ole tilaa kuin tanssijoille. Tutut valssit ja tangot saa lavat täyteen, toisin kuin masurkka tai polkka. Siis kaikki naiset suorassa rivissä lavan laidalla? Ja miehet pyörittelee päätä ympäriinsä mistä suunnasta valikoisi tanssiparia. Miesten haku on vuorossa ja ken tanssiin ryhtyy, se kaksi tanssia saman parin kanssa kestäköön. Tanssahtelun jälkeen miehet taluttavat naiset takas paikoilleen riviin. Miten klassista, en oo oikein uskoa silmiä kun ylhäällä katonrajassa palaa valo vuorotunnein ”miesten haku” tai ”naisten haku” kylteillä. Tämä on todella ollu menomesta 50 vuotta sitten, koko paikasta henkii nostalgia, tytöt kellohameissa ja kaikilla miehillä on rytmiä veressä. ”Apua, ai tääl on siis joku menosuuntakin” huutelen kesken vauhdikkaita laukkaympyröitä, kun askelten valtamerimassa vaan vyöryy päälle. Iltaa tahdittaa Jani & Jetsetters sekä vuoroin Väliaikainen.

Seuraan sivulta eri tanssien askelkuviot ja suuntaan kohti viejiä, joiden kanssa askeleet oppii varmasti jo neljässä minuutissa. Klaaraan hyvin kunnes fusku saa totaalisesti rytmitajun, koordinaation ja ylipäätään kommunikoinnin tanssiparini välillä vaan totaalikatoon. Onneks jää ens kerrallekin tekemistä. Poistuessani lavan suljettua, kohtaan portailla ihanaa yöllistä humaladraamaa. Kenen mies tai kenen auto, avaimista puhumattakaan. Draamaan olkoon viimeinen sana, draama.

Pienet huomaavaisuudet saa hymyä. :) pieni levähdystuoli keskellä Hämeentietä.

Aurinko laski Munkkiniemen rannan taakse ja minä valvoin yötä tanssien.

Yöllä vastaan tulee kummajaisia, mutta niitä kuviin saanut en.

Muutamia paikkoja on Helsingissä, joita yöllä valvoessani kiersin ja fiilistelin urbaania Helsinkiä.

Ensimmäisenä Ateneum, jossa Tove Janssonin näyttely pyörii vielä syyskuun alkuun asti. Moneen museoon pääsee ilmaiseksi usein kuukauden ekalla viikolla. http://www.museot.fi/vapaa-paasy Tovea fiilistelemään en kyllä vielä tällä reissulla kerennyt.

Auringonlaskua Munkan rannassa, reviiriä varjelevia joutsenia ja suuria puun lierojuuria maassa. Tän kesän juttu on niin luonto, sitä vaan ei voi hehkuttaa liikaa edes näin stadilaisena :)

Seuraavana kuvissa kaupunginteatterin takaiset kuplapallot. Ei muuta motiivia tän kuvan tässä ololle, kun jonkinlainen hauska esteettisyys. Ihan kun nurmelle olis laskeutunut joukko ufoaluksia.

Viimeisimpinä kuvissa betonitaivas Pasilan silta ja aikanaan kaasuvarastona toiminut Suvilahden kaasukello, joka on Turun kaasukellon lisäksi ainut Suomessa säilynyt kaasukello. Kuvaukselliset rakenteet ovat saaneet ainakin jonkinlaisia graffiteja, jos ei muutakin inspiraatiota vaikkapa valokuvaukseen. Suvilahdessa on myös graffititaidegalleria Make your mark

http://makeyourmark.fi/gallery/?page_id=5

Boulderointikeskus Siilitiellä pääsee hyvin kiipeilyn alottelijat messiin. Muutamia kertoja oon ennenkin käyny kiipeilemässä, lähinnä hyvin omamuotoisella vapaatekniikalla, mutta täällä Siilitiellä tuntu olevan tosi helppojakin reittejä ja hommaan pääsee mukaan aloittelijatkin kivasti onnistuen, kannustavaa. Onnistumisen kokemus riepasee lisää intoa jatkamaan haastavimpiin seiniin. Hyvä tämä kiipeilykeskus, kun voi yhtä lailla tulla yksin raivottaan vaan energiaa pihalle tai chillaamaan ja kiipeen rauhassa porukalla seurustellen. Ainakin tänään oli mestassa tosi letkee meininki, kiva tavata kanssakiipeilijöitä kun porukalla oli monella lämmin tekemisen meininki. Inspiroi tää boulderointi myös siksi lajina kun tuntu, että sosiaalisuus ja yhteys ihmisiin synty lajin vapaamuotoisuuden lomassa kevyesti.

Siilitien boulderointikeskus on avattu Herttoniemeen vasta helmikuussa 2014. Myös Pasilassa ja Konalassa pääsee seinille. Jos ei ruuhkaan tähtää niin päivällä ennen klo 15 pääsee vähän edullisemmin. Kiva systeemi tasapoinottaa vähän kävijöitä eri kellonajoille ja välttään hieman ryysistä iltatunneille. Hyvä VR:kin, kun muutti lippujen hinnat niin, et raiteille pääsee ruuhka-aikojen ulkopuolella vähän edullisemmin. Palvelee tietysti vaan osaa kansaa, kappas taas näihin yhteiskunnallisiin ja sosiaalisiin sokkeloihin. Mutta kiipeilyluolasta, samojen seinien sisältä löytyy myös punttis, jos jää vielä energiaa tai raudan nosteluvajausta.

Kengät ja valjaat saa lainattua paikanpäältä eikä tarvi heti olla omia hankkimassa. Inspaannun kyllä ite korkeelle kiipeemisestä ja siksipä valjailla kiipeilyssä onkin vähän suurempi jännitys. Mukavasti käsiä jo rupes hapottaan, kun tovi oltiin seinillä raivotettu meneen. Tilan perukoilta löytyi myös suuri vaahtomuovimonttu, jonne pääsee räiskimään voltteja tai muita kenguruloikkia oman kunnon mukaan ja tää kiipeilyreissu sai uuden käänteen kun kävin montulla pyörimässä. Nuori pieni mies oli lumpsauttanu polven sijoiltaan. Lopputreeni bolderointikeskuksessa oli pojan ja jään kantoa. Vahingon keskellä tää pieni apu oli kyllä paremman mielen treeniä kun yksikään seinä!

http://www.boulderkeskus.com/fi/

Kuvassa Vallilan Tango

Sosiaalisista tansseista innostuneena lähdin fiilisteleen Helsinki Priden järjestämiä lavatansseja Ravintola Kaisaniemeen. Jes, luvassa vanhaa kunnon iskelmää, humppaa, jenkkaa, tangoa ja valssia! Tapahtumassa järjestettiin myös foxin opetusta, varmasti hitaammatkin tahtituukat pääsi tanssista jyvälle. Ylipäätänsä lämmittää, että tarjotaan esim tanssitapahtumissa opetusta, se tuo heti osallistavan ja rohkean tunnelman eikä tanssilava jää kaikumaan tyhjyyttä tän jälkeen. Näin kävi Pridenkin lavatansseissa: poppoota oli lava miltei koko ajan niin täys, että impulsseja tuli joka suunnasta, hyvin naapureiltakin olkapäihin. Tunnelmaa tahditti orkesterina Vallilan Tango, onpa mukavan tuntuisia letkeitä tyyppejä!

Möys Suomen ensimmäinen same sex -kilpatanssipari Santra Rinne ja Piia Korpi esiintyi ja lämmitti tunnelmaa yhä hikisestä suoraan trooppiseksi. Katri Helenaa, Säkkijärven polkkaa ja yhtä iskelmän satulinnaa. Takas tullessa pohdittiin kotimatkalla miten omituista on, että on omituista nähdä miespareja valssaamassa, ei ehkä niinkään naisparia jenkkaamassa. Täällä Kaisaniemessä ei todellakaan tuntunut kyllä minäkäänlaista outoutta, oli kyl niin onnistunu ja rennon gruuvi tunnelma.

Pride, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen teemaviikolla on vielä sunnuntaihin asti luvassa työpajoja, taidetta, keskusteluja ja bileitä!

http://www.heseta.fi/pride/pride2014

Sisäliikuntapuisto HopLop Itä-Helsingissä oli just sopiva retkikohde tälle päivälle. Ei väkeä liiemmin ja ulkoa viima ja viileys muuttui punaposkiksi ja hikipisaraksi. HopLopissa pääsee aikuisetkin leikkiradalle: auton rattiin, liukumäkiin, pallomereen, trampoliinille – ja ilmaiseksi sisään. Toisaalta, yli 4-vuotiailta hinta on toista kymppiä. Kutsuin ystäväni ja hänen nelivuotiaan tyttärensä kanssani riehumaan leikkipuistoon. HopLopista olin jo moneen otteeseen perheellisiltä ystäviltäni kuullut, mutta nytpä pääsin itsekin onkaloihin, rulliin ja liukuihin. Jee! Kerrankin ei pallomeressä oo ikärajaa, siitä on jo aivan liian monta vuotta ku oon päässy hautautumaan pallomereen. Ja enpä ihmetelly, miksi se on lasten kestosuosikki. Nämä HopLopin pallot on kyllä hieman laadukkaampia. Neljän tunnin riehumisen jälkeen oli huippua lösähtää pallomeren syleilyyn, jonka pallot ei liiskaudu kilokuorman alle ja sai lööbaten heitellä koirapeliin sihtejä x-asennosta.  Päivästä liikuntapuistossa tuli kunnon reenirumba, pieni lapsi juos ympäri ratoja, putkia ja telineitä niin sutjakkaasti, että meillä tuli kyllä hyvä kunnonnostatus ja ketteryys treeni samoissa pienissä kolkissa. Pisteet kuitenkin puistolle siitä, että täällä pääsee aikuisetkin pomppulinnasta isoihin trampoliineihin ja liukumäkiin mukaan kiipeileen, hyvää suunnittelua! Plussana fiilistelen tähtäämään ei sesonki ajankohtaan, jotta pääsee kunnolla pomppiin isoille trampoille.

Neljän tunnin jälkeen suuri haaste oli päästä ulos leikkiparatiisista. Voi surkua, miten pitkä oli tie ulos kun pomput olisi jatkunu mielellään täällä vielä yöhön asti.

HopLop liikuntaseikkailupuistoja on Suomessa ympäriinsä yhteensä 14.

Kuumat kesäeväät

Kaipuuni Espanjaan muistutti ihanasta espanjalaisesta kylmästä tomaattikeitosta, gazpachosta. Helteellä raikas ja paras ytimekäs keittoresepti lähtee nyt blogiin jakoon, herkkusoppa, joka vaan kuuluu tän kesän herkkuihin. Ja alla toinen herkkupirtelö. Niitä oon tehnyt joka aamu, ihanaa voimaruokaa ja aina hieman erilaisia vaikka käyttäisi samoja raaka-aineita. Eiku mixaileen ja smoothaileen.

GAZPACHO

paprikaa (esim 1 punanen ja 1 vihreä)

kurkku (siemenet voi poistaa)

sipulia

valkosipulia

6 kypsennettyä tomaattia (kuoret voi poistaa)

1 tlk tomaattimurskaa

175 g extra neitsytoliiviöljyä

mustapippuria, suolaa

ruohosipulisilppua koristeeksi

Paprikaa ja tomaattia voi keittää niin, että kuoret irtoaa. Kaikki ainekset sekoitetaan tehosekoittimella, pieniä kurkun ja paprikan paloja kannattaa jättää keittoon lisättäväksi sellaisenaan. Maustetaan suolalla ja pippurilla. Jääkaappiin jäähtymään kylmäksi. Nam.

VOIMASMOOTHIE 2014

banaania

mansikoita

auringonkukan siemeniä

inkivääriä

lehtikaalia

appelsiinia

vettä

Ja kaikki vaan mixeriin. Kaikki hedelmät ja marjat sopii messiin. Mmm ja avokado tietty! Smoothieita voi jytäyttää erilaisilla superfoodeilla, spirulinalla, macalla, viherjauheilla, siemenillä jne, mutta ite fiilistelen kyl tätä Suomen kesän luomusatoa. Näillä kyllä taas pärähtää voimiin! Amen antimille!

Kukin kerää omanlaisensa juhannusyön kukat! Kossukin oli koristautunut juhlaan. HYVÄÄ JUSSIA JA KESKIKESÄÄ KAIKILLE! 

Glitteriä, sulkia, sheikkaavia peppuja ja pyöriviä tissejä. Kesäiltaa Bar Looseen kutsui lavatanssia ja burleskia. Lavatansseista ei ollut kyllä merkkiäkään, mutta pienelle yleisölle burleski iltamassa vedettiin showta kehiin ja vaatetta veke. Noin kymmenen joukossa useimmat numerot olivat hyvin klassisia, siivouspimuja pienissä vekkihameissa pölyhuiskineen, mutta mahtui joukkoon joku hieman erilaisempikin transformaatio, mikä onneksi tuntui vaihteeki ihan freshiltä. Itse riisuminen bikineihin kerta toisensa jälkeen hieman erilaisin muuvein alkoi puuduttaan ja samantien seuraskin interaktiivinen osuus. Tuuppasin ystävän lavalle, kun seuraavassa ohjelmassa oltiin miestä vailla ja sielläpä hän seisoi uljaana hienosti naisen keikkuessa ja hipsutellessa lavalla. Koko illan parhaus oli kyllä ehkä kotitekoisuus, joka huokui yhtenään numeroiden välissä ja järjestelyissä. Tuntui, että hommaa oli järjestetty juuri hyvästä tekememisen innosta.

Bar Loosesta löytyy tiuhaan tahtiin keikkoja koko kesäksi rokista, popista ja jatsista death metalliin. Viikonloppusin alakerran montussa soi rockhenkinen levymusa.

Burleskia Loosesta löytyy vielä ainakin kesällä 13.7 ja 17.8.

Aamun mystisyydellä herkuttelusta suoraan makuaistimuksiin Kanniston Leipomoon, kappelin kupeeseen, Lasipalatsin kulmalle. 100 vuotta sitten Alma Kanniston perustetama leipomo tarjoilee antimiaan ydinkeskustassa, Lasipalatsin kulmalla, aivan Kampin Narinkkatorin kupeessa. Tämän leipomon juuri mua ennen tiskille astuneet muutamat asiakkaat olivat täysin tämän kahvilan intoilijoita. ”En voinut olla poikkeematta” ja ”Oh , I have better not found this place!”. Jos näihin pullaintoilijoihin on uskomista, taidan käydä testaamassa kuppilaa ihan tosissaankin ruhtinaallisesti uudemmankin kerran :) Palvelu ainakin oli erinomaista, tiskiltä lähti tarinaa reilusti koko leipomon historiasta, kuinka kuppila on ravinnut kansaa ensin Punavuoressa ja siirtynyt viimein tänne lisänä viisi leipämyymälää ympäri Helsinkiä. Löytyi monenlaista pitkulaa, suolasta ja makeaa. Itse kaipailin muuta kuin kofeiiniryystöä, mutta kofeiiniton kahvi ei ainakaan muuten taida olla vielä mikään trendijuttu, normikuppiloissa hyvin harvassa paikassa sitä tuntuu olevan saatavilla. Toisaalta se on juurikin se ryystäilijän viimeinen aines, jota ei huolis jättää kupposesta. Pienet eväät kuitenkin messiin ja menoksi espanjan kurssille. Hasta la proxima!

Toissapäivänä jolpottelin Kampin narinkkatorin vilskeessä. Seesteinen, okran värinen puuseinämä torin laidalla kutsui luokseen. Laivaa, alusta tai jopa arkkia muistuttava tötsä, Kampin kappeli, sepä se siinä. Havahduin, etten ollut siihen laittanut silmääni juuri millään lailla siihen siitä asti kun se nyt siinä on uljaasti seisonut (vuodesta 2012). No kappas, maanantaina oliskin sopivasti aamuhartaus kello 08. Mikseipä menis sinne.

Tässä hiljaisuuden kappelissa ei juurikaan seurakunnallisia toimituksia järjestetä, kappeli halutaan pitää auki kansalle hiljentymiseen aivan melskeen ytimessä. Ja tämä pysähtyneisyys ulkopuolisesta suhinasta kyllä pysäyttää. Aivan mieletön akustiikka tuossa munanmuotoisessa kopperossa. Hiljennyin aistimaan, joskin epäergonomiseen penkkiin, tyhjyyttä ja rauhallisuutta. Ei ärsykkeitä tai mielen manipuoloijia, hihaa ja mieltä vetäviä mainosballeriinoja tai yli-innokkaita arvontaan osallistuttajia. Mmmm. Lyhyessä seremoniassa unohduin tyystin tuon kupun sisällä olevani hektisessä keskustasssa, joka on muuten kiehtovan mystinen aamun ensitunneilla. Pidän niin paljon paikkojen tutkailusta omituisina aikoina, kuten näinä varhaistunneilla herkuttelulla, aamulla heräävässä kaupungissa on jotenkin tosi keväänlainen, heräävä ja raitis tunnelma.

Kappeli on avoinna arkisin 7-20 ja viikonloppuisin 10-18.

Pikseliähky, festivaali täynnä keskustelua ekologiasta, yhteisöllisyydestä, designista, luonnosta ja taiteesta järjestäytyi Helsingin Vartiosaareen 7-8.6. Vartiosaari, itsessään ihana ja rauhallinen 82 hehtaarin saari, Laajasalon ja Tammisalon kupeessa lepäävä saari sai viikonloppuna kansainvälistä väkeä tutkimuksen ja yhteiskunnallisuuden pariin. Hauskaa, että juuri hollantilainen ystäväni kutsui mut mukaan ja valtaosa kävijöistä tulikin meren takaa. Keskustelua kävi ulkomaailaiset Vartiosaaressa muun muassa tee se itse -aatteista, ”die for free” itse rakennettavista hauta-arkuista ja ekokodeista. Muutamien polkujen jälkeen dinosauruskasvien seassa, pölkkyjä hyppien ja ryteikössä oksien väleissä poikkeroiden tajusin miten lähellä on huippu ihana saarikohde, jossa unohtaa hetkessä olevansa yhä Helsingissä. Hmm, ja joka onkin jäämässä pian asuntokaavoituksen alle!

Madridilaisen tyttö luennoi ”El Casa de Cebada”sta, urbaanista yhteisöstä, joka on rakentunut Madridin keskustaan vanhan uimahallin jäännöksiin. Tilassa kasvatetaan tomaatteja, urheillaan, järjestetään keskusteluja ja kulttuuritapahtumia, teatteria ja sirkusta. Aktivistit ajavat yhteisön asioita ja sosiaalitilaa, hallitus kaavailee paikalle ostoskeskusta.

No, mutta vielä ehtii Vartiosaareen.

Wilhelmiina, Hilda, Augusti, Lyydia, Valo. Surun ja kaipuun tanner puhuu hiljaisuudella ja rauhalla. Muurien taakse jäävän Kehä 1:sen arkinen kaahaava melu kaikkoaa kun astuu porteista sisään. Pyhyys ja kaipuu elää vahvana kauniissa lehdossa, jonka maahan nukkuneet ovat takas annetut.

Kävelen aistien ja muistellen.

Täällä saa olla hiljaa ja omillaan.

Mietin miten monta taustaa ja tarinaa on tämä tanner täys. Sankareita, rakkaita, tuntemattomia siskoja ja veljiä, lapsia, uhreja ja unohdettuja. Kaipuusta muistelen kuuntelemaan partisaanivalssia. Kaunis ja koskettava on etenkin sen kolmas säe:

”Jollen saavu toukokuuhun,


veli pellot muokatkoon.


Luuni jäivät multaan muuhun,


olen mikä ollut oon.


Mene pellon pientareille,


poimi tähkä kämmeneen,


anna suudelmasi sille,
elän siinä uudelleen.


Anna suudelmasi sille,
elän siinä uudelleen.” 

-S. Magierski (säv) /Saukki (san)

Kuljeskelen kuulostellen kiviin kaiverrettuja nimiyhdistelmiä. Hilda Matilda, Lahja Aleksandra, Ari Jalmari. Mikä nimi tai pari nousee taas historiasta muotiin, juuri kun se on jo miltei unohdettu. HS:n laskurilla voi katsoa milloin arviolta oma nimi on taas nousussa, tai kuinka monta kaimaa on. Tosin vain, jos nimesi on suosittujen nimien listalla.

http://www.hs.fi/elama/a1305801877641

Hieno on tuo hiljainen rauha, joka täällä maalla lepää. Vain niin rohkea on pieni kurr, joka uskaltaa tulla ihan vierelle nuuskimaan. Ei ollenkaan hullumpi paikka jäsentää ajatusta ja elämää täydessä rauhassa muistojen luomassa.

2.6.2014

Yli viikko mennyt röhisten, köhisten ja taju pääosin vlunssasta kankaalla. Kuvagallerian ois voinut tehdä pakuritee -mukikasoista ja nenärätti vuorista. Vauhti verotti viikon kesän alusta. Muutoin olisin ehkä kiipeillyt jo seinille, uittanut talvikarvaa, hankkinut heilan edes helluntaiksi ja laskenut lammassaaren lampaat tai Kaisaniemen pultsarit. Tai jotain aivan muuta. Pian jatkukoon taas villi meininki, joka muuten tähän petikuntoon mut auraskin! Oli niin hienot vuorokaudet, kolme päiväiset Kesän aloituskekkerit alkoi ensin Lappeenrannassa, jossa juhlittiin esityskauden (eli töiden) päättäjäistä kilistämällä lasia (muovimukeja) teatterin työryhmän kanssa ja Happoradion keikallekin eksyin vahingossa! Chin chin!

Täytyy tunnustaa tämän sänkyperunoitumisen kunnia niin Kumpulan kyläjuhlien, kuin Maailma Kylässä -festareidenkin nimeen. Aina valitetaan ettäkö Suomessa on kaikki niin kallista, mutta kummatkin ILMAISET festarit (miksi ihmeessä samaan ajankohtan?) täynnä kierrätettäviä tavaroita ja ajatuksia, ekologisia ja yhteiskunnallisia aatteita, hyviä artisteja ja iloista juhlakansaa! Ja keveetä maailmanmusaa kuten Los De Abajo Meksikosta! Suosittelen. Kyllä virtasi semmonen latinalaisveri suomalaisissakin ja vipatti se tanssijalka täällä pohjolassakin. Pompin oikeesti pari vuorokautta putkeen, mikä sen paras tapa tutustua uusiin ihmisiin ja muutenkin fiilistellä elämää kun tanssiminen. Ja Helsingistähän löytyy vaikka mitä mielenkiintoista nykyään, esimerkiksi nämä kaduilla pyörivät lavatanssit, jossa merkataan jalalla koreesti keskustan katuja. Ja mukaan pääsee kuka vaan, ilmaiseksi. Ryhmän ja tapahtumat löydät Facebookista ”Katulavatanssit”. Ja mitä vielä tansseihin tulee, niin Helsingissähän pääsee kesällä vallottamaan Oopperan amfiteatterilla niin salsan kuin Lindy Hopinkin merkeissä..

Juhlimisesta puheenollen, tänä kesänä puhuu aktiivisuus, toiminta ja explooraus ja nautinto, että voi mennä ja experimentoida! Joskus oon miettinyt, että voisin alkaa uudenlaiseksi toimintaterapeutuksi, semmoiseks harraste-inspiroija-aktivoijaksi. Mahdollisuuksia ja tapahtumia on niin paljon kalenterissa, että näistä vois moni elämäänsä tylsistynyt ottaa vähän uutta pontta. Ja tosiaan omat intressit joka suuntaan ampuen löytyisi varmaan monelle sopivaa.

Jaa, että mitäkö tekisin kesällä? Voisin metsästää Helsingin parhaat luontokohteet. Hiippailla satoja metrejä hylättyssä junaratatunnelissa, Pasilan galleriassa. Kuvata lyhytelokuvan. Kävisin ehkä myös maaseutumatkalla, aidolla maitolypsyllä. Laulelisin matroja hippien salametsissä. Riehuisin riivattuna Punk- keikalla, psykebileissä, laulaisin falskia karaokea ja järjestäisin taideseremonioita kaduilla. Tai ihan muuten vain katselisin Helsinkiä uusin silmin, kun viimeiset neljä vuotta oon asunut ulkomailla, Hollannissa ja Belgiassa ja inspiraatio tämän hetken Helsinkiin ja sen underground elämä on noussut uudenlaiseen valoon.

Tänä aamuna löysin muuten itseni yllättäen koulunpenkistä, espanjaa. Johan tämmöisestä opiskelusta on kohta 10 vuotta. Tiedättekö missä on muuten kaupungin edullisimmat kielikurssit? Café Linguassa, Café Mascotissa Neljännellä linjalla joka maanantai-ilta. Siellä voit kuule oppia mandariinikiinaa, hindiä, koreaa tai vaikka kerrata ruotsit. Avoin kielikahvila kaikille ja jos ei kuitenkaan mitään opi, niin ainakin saa uusia kavereita mistäpäin maailmaa vaan ja taas pääsee edullisesti reissuun!

Niin ja tekisin myös katugalluppeja, että mitä ihmiset katuisi jos eivät elämänsä aikana kerkeäisi tekemään ja rustata omalta listalta muutaman jännän kesän aikana veks. Ainakin ajattelin elää niin, että jos Kalman Akka iskisi tänään niin kokisin juuri TÄMÄN hetken niin arvokkaaksi etten katuisi tippaakaan henkästä viimeisiä. Ainiin, se Kalman Akka, tässä on tarina hänestä:

Almanakka almanakka

almanakan valta vaikuttaa valtavalta

kohta saan kaiken tehtyä pois alta

kohta alkaa elämä

kun peruskoulu loppuu

Opintoohjaaja koputtaa

kop kop kop kop

almanakka almanakka

vali vali vali vali

kun lukio loppuu

sitten otan vapaavuoden

reissaan!

haaveilen

teen ensimmäistä kertaa

jotain mitä oikeesti tekee mieli

Yhteiskunta-Akka ja Virastotäti hoputtaa

”tavoittelet syyttä tekemättömyyttä”

hop hop hop hop

ja Akka, jonka kaulassa roikkuu ”sinusta ei tule mitään” kyltti

soo soo soo soo

täydellinen Mainosimago ehdottaa

ehd ehd ehd ehd

vali vali vali vali

almanakka almanakka

sitten kun työt loppuu

sitten kun eläke alkaa

VIHDOIN

valtavalta urakalta

sain kaiken tehtyä pois alta

nyt elämä alkaa

houkuttaan

koukuttaan

nyt nyt nyt nyt kun vihdoinkin eläkkeellä on aikaa

nyt nyt nyt nyt nakkaan almanakan takkaan!

nyt nyt nyt nyt

Kalman Akka kolkuttaa

mitä Sä täällä jo teet!

Kääk.

Älä nalkuta

Ei auta nyt voivottelu

Seuraavan päivän toivottelu

Turhaa uuden asian alottelu

Nyt on elämänkirjasi luettu

Lopeta haaveilu

Olet lettu.

-Katri Lausjärvi ja Niklas Blomberg

p.s. Pitikö tässä kertoa ihan vielä itsestänikin?

Sovelsin tehtävänantoa hienosti! Elän ja elätän itseäni tanssi- ja

sirkustaiteen leivillä. Reissailen, opettelen alati uusia taitoja. Kirjoitan

runokirjaa. Mua inspiroi elämän eliksiirin poltteiset ihmiset, kontrastit, yllätyksellisyys, henkisyys, aktiivisuus -jossittelun sijaan hypin lampiin tosi sokeenakin toisinaan :)

Hienoa on kaikki omituisuudet, vikaisuudet ja epäkohtien rehellinen esittely, niin kutsuttu Ryhtivikaisuus! (http://www.ryhtivika.com/Ryhtivika.html)

Niin ja vuorovaikutus, sekin liikuttaa, ennenkaikkea aidot ihmiset ja kohtaamiset

vikoineen ja vääristymineen. Ja arjen RUTIINITTOMUUS.

Liian lyhyt on elämä toistamiseen.