Suomen paras kesäduuni
Poikkesin Konnuslahdella Pentti Kaulamon K-Extra kyläkaupassa. Kyseessä ei ole ihan mikä tahansa kauppa.
K-Extra P.Kaulamosta on saatavilla lähes kaikki palvelut mitä ihminen vain elääkseen tarvii. Löytyy hyvin hoidettu ruokakauppa, Veikkaus, RAY:n piste, asiamiesposti, apteekin palvelupiste, ekopiste, pienkoneet ja niiden huollot varaosineen sekä palveluhuone jossa on tiettyinä päivinä mm. fysioterapian ja kosmetologin palvelut ja monta muuta.
Pentti Kaulamon tavoitteena on tarjota kaikki palvelut haja-asutusalueen asukkaille ja hän haluaa pitää palvelut saatavilla, vaikka tulisi kuntaliitoksia. K-Extra P.Kaulamo tekee yhteistyötä paikallisten yritysten kanssa.
Olen samaa mieltä Pentin kanssa, että joka puolelle Suomea tulisi saada monipalvelupisteitä haja-asutusalueille. Toinen juttu on toimiva nettiyhteys. Olen saanut tapella niin monesti nettiyhteyksien kanssa reissuni aikana, että toivon sydämestäni että syrjäseudulla asuvat saisivat toimivan netin. Ei ole kovin mieltä ylentävää, kun yhden nettisivun avautumisessa menee tunti.
Pentti Kaulamon K-Extraan kannattaa piipahtaa vaikka vähän kauempaakin.
Haluan jakaa ihanan tunteen kanssanne. Kirjoittelen täältä Purorannan maalaistalosta. Olen kovin onnellinen hyvin monestakin asiasta. Ensinnä tietenkin siitä, että sain hetki sitten tiedon siitä että minut on valittu Kokkolan ammattikorkeakouluun opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Se on erittäin pitkäaikainen haaveeni. Jos minulle olisi onnellisuusmittari, se menisi rikki.
Reissun alussa toivoin pääseväni ralliauton kyytiin, ja kappas vain, haaveeni toteutuu tänään. Maajussille morsian -televisiosarjasta tuttu Risto Pelkonen ajattaa minua illalla.
Ja sitten vielä tästä Purorannan tilasta. Kun tulin tänne eilen, minut otettiin erittäin lämpimästi vastaan. Rauha Vuorinen ja Jouko Puroranta esittelivät jokaisen rakennuksen huolella ja kertoivat paikan historiasta. Tila rakennuksineen on niin kaunis, ettei sitä voi sanoin selittää, vaan se pitää itse kokea.
Kierroksen jälkeen menimme istumaan keittöön, jossa vanha kaappikello tikitti rauhoittavasti. Tuli niin kotoisa tunne. Rauha antoi minulle mäskileipää, pakurikääpää sekä itsekasvatettua lipstikkaa ja omatekoista mehua. Kuinka huomaavaista. Tapasin myös Rauhan ja Joukon tuttavapariskunnan, ja sain heistä ihania uusia ystäviä.
Illan päätteeksi kävin savusaunassa. Se oli elämäni ensimmäisen kerta. Löylyjen välissä pulahdin Koirusselässä, ja ihan ilikosillaan. Ei ketään lähimaillakaan. Hiljaisuus vallitsi, taivaalla loisti kuu. Jossain kaukana kuului hentoa linnunlaulua. Rauha sanoi minulle ennen saunaa: "Henna, muista sitten ettei ole mihinkään kiire. Saunot kaikessa rauhassa ja olet niin kauan aikaa kuin haluat".
Saunalta minut kutsuttiin kotaan nuotion ääreen. Siellä odotti vinopino lättyjä itsetehdyn mansikkahillon kera. Jälleen vallitsi rauhallinen tunnelma ilman minkäänlaista kiirettä. Ehkäpä tämän reissun tarkoitus oli herättää minut kiireen keskeltä. Minä se olen, joka kiireeni aiheutan.
Kävin vielä kävelemässä yötunneilla ja otin muutamia valokuvia.
Nämä ovat niitä elämän parhaita hetkiä. Hetkiä, joina tajuaa kuinka asiat ovat hyvin. Unohdetaan kiire, nautitaan elämästä ja ollaan läsnä tässä ja nyt. Ja kun oikein toivoo, saa kaiken haluamansa. Jos toiveet eivät toteudu heti, ne tulevat sitten kun on niiden aika.
Sen lisäksi, että toivoin pääseväni opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjaajaksi ja pääseväni ralliauton kyytiin, toivoin tapaavani reissun aikana ihania ihmisiä. Se oli oikeastaan tärkein toiveeni, ja se on toteutunut täysin. Viimeksi tänään liikutuin ja puhkesin kyyneliin halatessani Rauhaa ja Joukoa. Kaikki reissun aikana tapaamani ihmiset ovat olleet ihania, ja voin vilpittömästi sanoa ikävöiväni jokaista heistä.
Laittakaahan Yle Pohjois-Karjala päälle klo 15.15. Siellä kuulette lisää ihanista hetkistä.
Jos haluaa kokea maalaiskylän rauhaa, auton keula kannattaa suunnata Pohjois-Savoon Leppävirran suunnalle Konnuslahteen.
Rauha Vuorinen ja Jouko Puroranta pitävät uskomattoman kaunista maatilamajoitusta Koirusselän rannalla. Nostan hattua Rauhalle ja Joukolle siitä, kuinka paljon he ovat nähneet vaivaa tilan kunnossapitämiseen. Rakennuksia on remontoitu ja kaikki on laitettu viimeisen päälle. Pihapiiri on täynnä toinen toistaan kauniimpia rakennuksia, kuten 1904 vuonna rakennettu navetta, 1800- ja 1950 luvulla rakennetut aitat, savusauna + rantasauna, rantakeittiö, 130 neliön päärakennus sekä monta muuta.
Majoitustilaa löytyy kesällä noin kahdelletoista- ja talvisin kuudelle henkilölle. Purorannan maalaistalon kautta on mahdollista vuokrata myös yhden- tai kahden hengen kanootit.
Purorannan Maalaistalossa voi pitää isot tai pienet juhlat, ja tila sopii erinomaisesti myös lapsiperheille.
Lisätiedot Purorannan Maalaistalosta Rauha Vuoriselta ja Jouko Purorannalta 040 740 24 94 / 0400 255 601/ jouko.puroranta@
Nyt lähden nauttimaan elämäni ensimmäisen kerran savusaunasta. Saunan jälkeen täytän mahan Rauhan tekemällä pakurikääpäteellä ja mäskileivällä. Tämä on sitä elämää!
Hyvä että Ulla-Riitta Moilanen, Outokummun matkailun kehittämispäällikkö, kutsui minut tutustumaan vanhaan kaivokseen. Paikka oli ehdottomasti näkemisen arvoinen. Outokummun Vanhan kaivoksen alue oli täynnä mahtavia suuria kivirakennuksia ja museotunneli vanhoja kaivostyökaluja- ja koneita. Tunnelissa näkee selkeästi kaivostyön kehittymisen eri vuosien aikana.
Vanhalla Kaivoksella voi hypätä kaivosjunan kyytiin tai käydä kurkkimassa näköaloja korkeasta kaivostornista. Torni tulee kummun päälle, joten korkeutta tulee kaikkiaan noin 100 metriä.Vanhan Kaivoksen alueelta löytyy myös ravintoloita, jotka sijoittuvat kuinkas ollakaan kaivosmiljööseen.
1910 oli Outokummun kaivokselle mullistava vuosi kuparimalmin löytymisen ansiosta. Kaivostoiminta työllisti ihmisiä ja kehitti paikkakuntaa. Ympärille syntyi kaivosyhteiskunta. Kuuntelin mielenkiinnolla kun opas selitti millaista elämää kaivoksessa on menneinä vuosina eletty. Soppamummo oli ainut naispuolinen henkilö 90-luvulle asti, joka sai tulla kaivokseen maan alle. Mummo tarjoili kaivosmiehille hernekeittoa, lihakeittoa ja riisivelliä. Ennen soppamummoa kaivosmiehet paiskivat pitkiä päiviä pelkän voileivän ja pullomaidon voimin.
Palkka oli kehno ja se määräytyi määräytyi monesti työn siisteyden mukaan. Mitä siistimpi sisätyö, sitä parempi palkka.
Kaivoksessa käytyään saa tuntumaa siitä, kuinka älyttömön raskasta työtä ensimmäiset kaivosmiehet ovat tehneet. Poraaminen tapahtui käsin kahden miehen voimin. Toinen piti poraa, ja toinen hakkasi lekalla. 12 tunnissa työ eteni "huimat" 10 cm.
Monet kaivosmiehet sairastuivat pölykeuhkoon. Lääkärin neuvo oli kasvattaa viikset ja parta pölykeuhkon ehkäisemiseksi. Ne suodattaisivat kuulemma pölyä. Toinen neuvo oli polttaa niin paljon tupakkaa, että pöly tupsahtelisi tupakkayskän mukana pois. Viimeisenä muttei vähäisimpänä vinkkinä oli juoda niin paljon viinaa että seuraavana päivänä tulee kaikki ulos, pöly mukaan lukien. Jo on neuvot..
Tunneliin mentyäni minun piti laittaa kaivoskypärä päähän. Kypäriä oli eri värisiä, kuten valkoinen, keltainen, vihreä ja punainen. Kysyin kypärien värien merkityksen ja ne menevät kuulemma "arvon" tai "tittelin" mukaan. Minä valitsin valkoisen kypärän syystä että se on johtajan väri! AVOT! Lisätietoa kaivoksesta myös osoitteesta www.aarrekaupunki.fi.
Outokummusta lähdin kohti Konnuslahtea. Pysähdyin Tuusniemen huoltsikalle kirjoittamaan juttua, ja minua tuli jututtamaan ihanat uudet tuttavuudet Ismo Taskinen ja Urho Turunen. Lupasin laittaa blogin kautta heille terveisiä, joten tässä tulleepi! Terveisiä Ismo ja Urho!
Joensuun Laulurinteellä pyörii parhaillaan kaikkien aikojen suosituin maalaiskomedia, Mooseksen perintö. Näytöksiä on vielä 1.7 klo 14 ja 7.-8.7 klo 14 ja 19. Kannattaa käydä lunastamassa oma lippunsa ennen kuin ne viedään käsistä.
Mooseksen perintö kertoo huoltamoyrittäjä P.A. Turpeisesta joka löytää sattumalta isänsä vanhan kassakaapin. Yllätyksenä kassakaapista löytyy testamentti. Turpeisesta tulee kertaheitolla rikas, joka tietenkin herättää huomiota koko kylän keskuudessa. Sitten alkaakin oikea tapahtumien ketju, kun kuvioihin tulee vankilasta vapautunut Hakkarainen ja Turpeinen ei aina täysin tajua mitä on tekemässä. Turpeiselta koitetaan ostaa Urmaankalliota, mutta Tuulia ei siihen suostu ja siitäkös se sota vasta alkaakin.
Mooseksen perinnön nähtyään ymmärtää miksi kyseinen maalaiskomedia toimii vuosi vuodelta. Suomi kaipaa enemmän hersyvää huumoria ja mieltä piristäviä asioita. Teatteri ja kulttuuri ovat yksi niistä asioista, jotka saavat ihmisen voimaan hyvin ja antavat voimia välillä niin pimeisiinkin päiviin.
Nyt tämä hieman pimeä tyyppi lähtee kohti pilleitä Joensuussa, koska sai Kanttori Ilmari Piipariselta kyydin kylille. Ihanaa iltaa kaikille! Nyt on pakko mennä, Piiparinen odottaa (mutta saa minulle silti soitella 044 359 9956)!
Saavuin hetki sitten Joensuuhun ja yöpaikkana on tällä kertaa aurinkoinen Kesähotelli Elli. Hotelli löytyy ihan Joensuun keskustan tuntumasta, Länsikatu 18. Huoneita on 80 kpl. Huoneet ovat todella siistit, ja niistä löytyy suihku, wc ja keittiö jääkaapilla sekä liedellä. Osassa on televisio.
Kesähotelli Ellissä on samat puitteet kuin isommissakin hotelleissa - sanoisin että jopa asteen paremmat mitä monissa.
Varaukseen sisältyy aamupala, maksuton pyykkitupa ja sauna. Ellissä asiakkaiden tarpeita kuunnellaan. Jos aamupala pitää järjestää normaalia aikaisemmin, se hoituu. Asiakaspalvelu on siis huomattavasti henkilökohtaisempaa kuin isommissa hotelleissa.
Kesähotellin yhteydessä on myös ravintola Gaude, ja sieltä saa Joensuun parhaat pannupizzat. Toinen Gaude löytyy Karsikosta, Kettuvaarantie 25.
Miettikää nyt miltä minusta tuntuu, kun kirjoitan täällä hotellilla juttua ja nenääni tuoksahtaa aika-ajoin Joensuun parhaan pannupizzan tuoksu. Voisinpa harkita siis palasta pizzaa ennen klo 18:40, kun Radio Nova ottaa minut lähetykseensä.
Matkalla Joensuuhun poikkesin Liperissä varsin mielenkiintoisessa paikassa. Pariskunta Satu Malinen ja Janne Vehviläinen ovat ostaneet vuonna 1957 rakennetun koulun. He ovat remontoineet paikkaa keväästä lähtien. Koulu on saanut nimekseen Sun Ahonlaita, ja tarkoituksena on kehittää yhteisöasumista eli kommuunia.
Koululla asuu jo nyt muutamia eri ihmisiä, tosin he kaikki ovat toisilleen tuttuja. Sun Ahonlaitaan on mahdollisesti tulossa kokeilumielessä eri kursseja, kuten joogaa, tulikävelyä ja luontaishoitoja.
Mahtavaa, että Suomessa on olemassa tällaisiakin paikkoja. Tutut asuvat keskenään, ja voivat järjestää halutessaan erilaisia kursseja.
Koululla oli todella upeat tilat erilaisten tempauksien järjestämiseen. Piha oli älyttömän laaja, eli siellä mahtuu pitämään yhtä jos toista "häppeninkiä". Jos minä muuttaisin Sun Ahonlaitaan, laittaisin aika varmasti jonkin Pirkon-perunateatterin pystyyn.
Sun Ahonlaita on myös Facebookissa.
Mika Okkonen Koli Activ Oy:stä ajatti minua mönkkärillä ympäri Kolin kauniita maisemia. Kävimme ihailemassa Räsävaaraan näkötornin kautta avautuvaa Kansallispuiston maisemaa. Näköalatornille päästäkseen ei tarvitse kävellä pitkästi, sillä pysäköintialueelta tornin juurelle on vain noin 200 metriä. Voin kuitenkin suositella jalkojen sijasta hieman menevämpää peliä, nimittäin mönkijää. Siinä pääsee näkemään lyhyessä ajassa paljon kauniita metsäreittejä sekä kokemaan korkeusvaihteluita, ja hyvällä tuurilla metsäneläimet tulevat tervehtimään. Meidän tiellemme sattui pienen pieni jäniksenpoikanen.
Koli Activ Oy järjestää monenlaista aktiviteettia niin kesällä, kuin talvellakin. Kesällä voi hypätä mönkijän päälle ja talvella moottorikelkan päälle. Yritys toteuttaa valmiin paketin asiakkaan toiveiden mukaan. Heiltä järjestyy vaikka maastoruokailu Kolin upeissa maisemissa. Harvassa paikassa on mahdollisuus päästä kokeilemaan Zorb-palloa, mutta Koli Actin Oy kautta sekin järjestyy. Kyse on siis pallosta, jonka sisälle mennään, ja se laitetaan vierimään rinnettä alas. Pallolla voi pyöriskellä myös veden päällä.
Reissun päätteeksi menimme Mikan kanssa Kolin Alamajalle sataman kuppeeseen nauttimaan herkullisen muikkuaterian. Kolin Alamaja on ihanalla paikalla ja sinne päästyä kiire hellittää välittömästi rauhoittavan ympäristön ansiosta.
Alamajan vieressä olevan sataman kautta pääsee autolautalla Pielisen toiselle puolelle ja matka kestää vajaat pari tuntia.
Koli Activ Oy on myös Facebookissa. Ja Pilepirkon profiilista löytyy myös lisää kuvia Koli-reissusta.
PS.Laittakaahan Radio Nova tänään päälle klo 18:40. Pilepirkko tuolloin suorassa lähetyksessä!
Tänä iltana saan leikkiä Jean Sibeliusta ja kirjoittaa juttuja punamultaisessa "Jean"- hirsiaitassa Kolin Ryynäsen pihapiirissä. Tosin, Sibelius taisi käyttää kirjoittamiseen vallan muita vempeleitä. Minun on nyt tyydyttävä tietokoneeseen kun mustetäytekynää ei ole saatavilla..
Sibelius on luonut uraansa Kolin polkuja tallaten 1900-luvun alkupuolella. En yhtään ihmettele miksi Sibelius tuli juuri Kolille ihastelemaan kansallismaisemaa. Näköalat ovat sanoinkuvaamattoman hulppeat.
Taide- ja Kulttuurikeskus Kolin Ryynänen sijaitsee ihan Kolin kylän keskustassa. Ryynäsessä on mahdollisuus majoittua aitoissa (kuten minä nyt), käydä nauttimassa itsetehtyjä herkkuja kulttuurikahvilan puolella (kuten minä tullessani) katsoen samalla vaihtuvia taidenäyttelyitä tai tutustua Kolin Kotiseutumuseoon.
Kaiken edellämainitun takana on Saga Spirit Oy. Yritykseen kuuluu Karelia Shop, kahvila Kolin Ryynänen, TorniGalleria, vuokramajoitusvälitystä ja tarvittaessa saa tarinankerrontaa sekä opastusta. Lisätietoja Minna Saarelaiselta, Saga Spirit Oy.
Kolilla suuren suosion saavuttanut tapahtuma, Kolin retkiviikot, on 30.6.-8.7.2012. Tapahtuma on laajentunut vuosi vuodelta ja tarjolla on aktiviteettia laidasta laitaan ihan jokaiselle ratsastuksesta kalastukseen. Retkiviikoilla pääsee tutustumaan luonnon lisäksi myös esim. kulttuurihistoriaan, teatterin tekemiseen, taidenäyttelyihin, musiikkiesityksiin ja päivän voi päättää kylätansseilla. Koli tunnetaan etenkin perheiden suosimana paikkana ja täten lapsille suunnattua ohjelmaa on runsaasti.Tapahtuma järjestetään jo viidettä kertaa.
Kolin matkailu on alkanut 1800-luvun lopulla. Monipuolinen Koli on avoinna ympäri vuoden ja aktiviteettiä löytyy niin kesällä kuin talvellakin. Retkeilyreittejä on yli 200 kilometriä ja laskettelurinteitä löytyy kuusi. Kolille pääsee kesäisin Liekasan suunnalta autolautalla ja talvisin jäätietä pitkin. Luontomatkailukeskuksessa yksi suosituimmista aktiviteeteista on maastoratsastus. Majoitus hoituu joko hotellissa, maatilamajoituksessa tai mökissä. Vuodepaikkoja on kaikkiaan noin 2000, joten valittavaa varmasti riittää. Kolin kansallispuisossa voi myös käydä tervehtimässä kesyjä lampaita.
Lisätietoja Kolista ja retkeilyviikoista antaa Veli Lyytikäinen, Kolin Matkailuyhdistys ry.
Kiitokseni Veli ja Minna lämpimästä vastaanotosta Kolilla.
Nyt laitan Sibeliuksen pauhaamaan "taiteilijakolossani" ja alan valmistautua unten maille sekä kohti uusia seikkailuja.
Olen aina halunnut laskea koskea, ja tänään pääsin toteuttamaan unelmani! Rauni Hietanen Lieksan Matkakavereista vei minut Ruunaalle laskemaan kumilautalla Neitikoskea. En muista milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon kuin Raunin seurassa. Siinä on ihminen, joka saa varmasti jokaisen iloiselle tuulelle jutuillaan. Rauni huokuu positiivista energiaa ja on juuri oikeassa työssä.
Lieksan Matkakavereiden kautta on mahdollista saada järjestettyä mm. kumilautta- ja puuvenekoskenlaskuretkiä, koskiuintia, koskikalastus-, patikka- ja melontaretkiä ja tavella esim. talvivaellusta. Päivän voi päättää paljussa rentoutuen ja savusaunasta nauttien. Majoitus hoituu myös heidän kauttaan. Lieksan Matkakavereiden kautta on saatavilla monenlaista mökkiä.
Jos haluaa hieman hillitympää menoa, eikä vesileikit kiinnosta, silloin kannattaa käydä tutustumassa Ruunaan luontotaloon Naarajoella.
Yritys tarjoaa erilaisia aktiviteetteja kaikenikäisille, vauvaikäisistä vanhuksiin. Kosken voi lähteä laskemaan koko perheen voimin. Alaikäraja kumilautalla ja koskenlaskussa on viisi vuotta.
Ilma ei ollut kovin lämmin koskenlaskuun (+15), mutta päätin silti pulahtaa veteen Kattilakoskella ja antaa virran viedä mukanaan. Varsin virkistävä kokemus. Reissun jälkeen pöytä oli katettu niin hyvillä herkuilla Raunin Majalla lanttu-lihakukosta loimuloheen, että pieni vilu unohtui välittömästi.
Suosittelen ehdottomasti Lieksan Matkakavereita Ruunaalla ja itse rouva Rauni Hietasen tapaamista. Voin taata hyvät naurut ja iloisen mielen.
Rauni, jos luet tätä, muista se meidän sketsihahmo.. vielä me se toteutetaan!
Mistä näitä helmiä oikein tippuu - ei kun siis mistä näitä ihania mökkejä oikein tippuu? Miten voi olla mahdollista että saan viettää jokaisen yön sanoinkuvaamattoman kauniissa mökeissä ja taloissa. Tämän yön nukun kuulkaa vanhassa metsänvartijan talossa Ruunaalla, lähes keskellä ei mitään. Netin kanssa on melko reippaasti ongelmia. Verkko näyttää joko nollaa tai yhtä pykälää. Jätän siis blogin päivittämään juttua yön ajaksi. Voi kunpa voisin muuttaa tänne. Mietin kyllä jo, miltä tuntuisi asua Ruunaalla! Metsää, koskia, vanha talo - kappas, kaikki kriteerit täytetty.
Arvatkaapas kuinka mielikuvitus laukkaa täällä ollessa. Talosta kuuluu mielenkiintoisia ääniä jotka pistävät korvaan. Niin, ja kun kävin saunassa, jokin kolahti - sydämeni löi tyhjää muutaman sekunnin ajan. Mutta kuinka uskomattoman kaunis rakennus tämä onkaan ja kauniilla paikalla. Olen hulluna tällaisiin taloihin jossa on todellista tunnelmaa ja joka on nähnyt elämää. Talo on sisustettu suurimmaksi osaksi vanhoilla huonekaluilla, mutta silti remontoitu täysin. Sisälle on jätetty pilkahduksia menneisyydestä. Tämä on erinomainen valinta jos haluaa vähänkään maistaa menneiden vuosikymmenten havinaa. Talossa voi pitää myös erilaisia juhlia ja keittiö soveltuu täysin isompienkin juhlien kestittämiseen.
Pisteenä i:n päälle täällä oli valokuvaopiskelija Sini Hollströmin valokuvanäyttely joka kertoi epätoivoon vaipuneesta morsiamesta. Näyttely sopii tähän rakennukseen kuin lakki päähän.
Taloa voi vuokrata Lieksan Matkakavereiden kautta Hietasen Raunilta rauni@lieksanmatkakaverit.fi.
Enkä muuten olisi päätynyt tänne unelmieni rintamamiestaloon ilman Airi Okkosta Karelia Expert Matkailupalveluista.
Poikkesin tänään kodikkaassa Puukarin Pysäkillä, kuutostien varrella. Talossa voi majoittua tai poiketa vain syömään. Ryhmille järjestetään tarvittaessa vaikka kalastussafari tai hiihtovaellus savusaunan kera muiden lähialueen yritysten kanssa.
Puukarin Pysäkki on matkailijoille aina auki, ja ruokaakin saa aina. Puukarin Pysäkki on Suomen ensimmäisiä Bed & Breakfast periaatteella toimivia majataloja. Suomalaisille Bed & Breakfast -majoitus on vielä hieman tuntemattomampi käsite, toisin kuin ulkomaalaisille joita Puukarin Pysäkillä käykin majoittumassa enemmän kuin meitä suomalaisia.
Majatalo Puukarin Pysäkin omistajuus vaihtui vuodenvaihteessa kun nuorempi sukupolvi, Anni ja Jarno Korhonen, ottivat majatalon hoidettavakseen. Majatalolla on jo yli 20 vuoden historia.
Lähes kaikki ruoka-ainekset tulevat Korhosten omalta tilalta, karitsan lihasta lähtien, ja kaikki pyritään tekemään käsityönä niin pitkälle kuin mahdollista. Majatalossa järjestetään myös leiväntekokursseja ja ruisleivän juurta on mahdollista ostaa mukaan. Puukarin Pysäkki tunnetaankin herkullisesta luomuruisleivästään.
Majataloon tullessa voi käydä kurkkimassa pihapiirissa juoksentelevia karitsoja tai vähän matkan päässä olevaa näköalapaikkaa. Talomuseo Murtovaara löytyy myös läheltä.
Anni ja Jarno Korhosen elämänmuutoksesta kertovan 10-osaisen televisiosarjan voi bongata TV 2:lla elokuun lopusta lähtien.
Viime viikolla eräs aamuni alkoi huskyjen ruokinnalla Syötteen Eräpalvelujen tilalla. Vaikka olen nyt maaseudulla ja voisi kuvitella että aamuni olisi alkanut lehmien syöttämisellä, alkoikin se porojen ruokinnalla. Henna ja Pasi Nevalaisen tilalta löytyy 10 ajoporoa. Talvella Laitalan lomat järjestävät porokyytejä, ja se onkin varsin suosittu harrastus etenkin turistien keskuudessa. Yksi poro voi vetää samanaikaisesti max. kahta aikuista ja kahta pientä lasta.
Karhunpäältä lähden suuntaamaan jälleen paikkaan tuntematon. Pidän teidät kuulolla.
Ja muistakaa käydä osallistumassa kilpailuun osoitteessa www.turisti-info.fi vinkkaamalla Pilepirkolla matkakohteita.
Palataanpas muutama askel taaksepäin Manamansaloon. Ohessa video Kassun Taidetalolta ja sekä Lomakeskus Kultahiekoilta. Lomakeskuksessa oli meneillään silloin lasten kesäleiri. Haastattelussa musiikillinen vastaava ja leiriohjaaja Susanna Pajukangas.
Aamulla en tiennyt vielä minne päin Suomea olen menossa. Ennen tuntemattomaan lähtöä käväsin Kuhmo-taloon tutustumassa Lammasjärven rannalla. Rakennus oli oikein kaunis niin sisältä kuin ulkoa. Konserttisali / näyttämö oli mieleeni. Akustiikkaa en päässyt testaamaan, mutta kuuleman mukaan se on erinomaisen hyvä. Pitää käydä kuuntelemassa siellä jokin konsertti kun tulen uudestaan Kuhmoon.
Kuhmon jälkeen tieni johtivat jälleen uskomattomaan paikkaan: Laitalan lomat Neitivirran rannalla, Karhunpäällä. Tila on ihanan maalaismaiseman keskellä ja sen omistaa Henna ja Pasi Nevalainen. Tilan matkailutoiminta on saanut alkunsa jo vuonna 1992 pasin vanhemmilta. Omistajavaihdos tapahtui 2009.
Pihapiiristä löytyi heti unelmieni talo: HIRSITALO! Talon nuori emäntä, Henna, oli kattanut herkullisen iltaruuan ja lämmittänyt puusaunan. Voisiko reissulainen enää parempaa toivoa?
Tilalta löytyy savusauna ja kolme muuta puulämmitteistä saunaa. Laitalan lomat järjestävät myös erilaisia aktiviteetteja yrityksille ja ryhmille pitopalveluineen. Voi jos minulla olisi yritys, toisin kaikki työntekijäni tänne rentoutumaan ja saunomaan. Ties vaikka pitäisinkin kolmikymppiset täällä muutaman vuoden päästä.
Majoitusiloja Laitalasta löytyy talvella 11 kpl 2hh ja saatavilla on myös 6 lisävuodepaikkaa. Kesäksi löytyy myös aittamajoitusta. Ruokailu- sekä kokoustiloja on kesäisin 100 hengelle, ja talvisin 50:lle. Lisäksi löytyy 30 hengen kota ja 50 paikkainen tuulikello. Ei siis lopu tilat kesken ja juhlaa voi pitää jos jonkinlaista.
Huomenna pääsen ruokkimaan Laitalan ajoporoja. Niistä sitten lisää. Nyt jatkan hirsitalossa tunnelmointia.
ps. Ehdottakaa minulle uusia matkakohteita turisti-info.fi -sivujen kautta. Lähettämällä vinkkiä osallistut arvontaan! Ja muistakaa lisäillä minut facebookissa kaveriksi (Pile Pirkko). Siellä näkyy myös lisäkuvia!
Olen ollut reissussa tänään tasan viikon verran, ja tiedän, että toinen puolisko menee vauhdilla. Huomasin surevani jo nyt reissun päättymistä vaikka pitäisi iloita ja nauttia viimeisistä päivistä.
Reissun aikana on ollut epätoivonkin hetkiä. Nukut ensin kolme tuntia, tappelet nettiyhteyksien kanssa etkä saa yhteyksiä toimimaan ja julkaistavia juttuja on jonossa, et tiedä minne olet menossa seuraavaksi, haluaisit nukkua mutta ei ole paikkaa, haluaisit suihkuun mutta juuri silloin siihen ei ole mahdollisuus, haluaisit heittää jalat kattoon edes hetkeksi ja olla vaan, mutta kun täytyy rientää eteenpäin.. MUTTA sillä hetkellä kun syötät pieniä huskynpentuja, nautit sinulle tarjotusta taatusti paikkakunnan parhaasta poronfileestä, huomaat edistyväsi edes hieman perhokalastuksessa, huomaat laulavasi Pelle Miljoonan kanssa samalla lavalla, tutustut kauniisiin televisiosarjan kuvauspaikkoihin, tanssit 82-vuotiaan pro:n kanssa juhannustansseissa, kuuntelet kun Kassu Halonen soittaa sinulle Vesku Loirin entistä pianoa, huomaat kuinka lapset haluavat kuunnella sinua kun kerrot kiusaamisesta, pääset tekemään paikallisia herkkuja mitä et ole ennen edes maistanut, lasket kosken kellumalla ja hurjimman laskun jälkeen tuntuu kuin leijuisit taivaassa ja voisit vaikka nukahtaa vedenpinnalle, syöt juuri paistettuja munkkeja ja katsot ikkunasta ulos kun vesi rapisee tai näet muutaman kerran karhun ja ahman luonnossa ja olet päässyt yöpymään mitä ihanimmissa ja niin erilaisissa mökeissä. Positiivisia asioita tuli huomattavasti enemmän, joten ymmärtänette varmasti mikä saa minut jaksamaan vähilläkin yöunilla. Kun mietin näitä kaikkia asioita mitä olen jo tähän mennessä tehnyt, en meinaa edes tajuta kaikkea tekemääni. Miten viikon sisään voi mahtua näin paljon? Eikä se tekeminen, vaan ne ihmiset niiden ympärillä. Kuten aiemminkin tuossa ihmettelin, miten joihinkin voi kiintyä niin paljon ja niin lyhyessä ajassa. Monesta paikasta olen lähtenyt ikävääni niellen. Olenkin sanonut kaikille, että minun pitää tehdä toinen kierros ihan loman kannalta. Ei tietokonetta, ei kiirettä, mutta siinä reissussa meneekin sitten kuukaudesta toiseen sillä jokainen paikka on ollut sellainen, että olisin voinut jäädä paljon pidemmäksi aikaa. Voin vain kuvitella, mitä kaikkea upeaa täältä Suomestamme löytyy. Kotimaamme on niin kaunis ja pullollaan ihania ihmisiä, mahtavia paikkoja ja täynnä yllätyksiä joka kolo. Monesti lähdemme etsimään jotain vaihtelua ulkomailta. Kyllä se on tytöt ja pojat niin, että kyllä sitä vaihtelua täältä Suomestakin löytyy. Sitten kun olette peranneet kotimaamme edes suurinpiirtein, lähtekää sitten. Malttakaa olla kesä kauniissa Suomessamme.
Terveiset kaikille - ihan joka ikiselle jonka olen reissullani tavannut ja suuret kiitokset että olette antaneet minulle mahdollisuuden nähdä ja kokea ikimuistoisia asioita. Jokainen reissu on ollut ainutlaatuinen, enkä voi nostaa yhtäkään ylitse muiden.
Mutta tämä ei ole vielä jäähyväispuhe, sillä kohta on alkamassa uusi viikko joka tuo ihan varmsti mahtavia asioita eteen. Pilepirkko jatkaa matkaa eteenpäin - määränpää tuntematon.
Olen kokenut joka päivä ihan uskomattomia asioita koko reissuni ajan. Eilisestä voi todellakin sanoa, että se jos mikä päivä oli uskomaton ja mieleenpainuva.
Aamu alkoi sillä, että valmistin (lue: koitin valmistaa) rönttösiä Kaesan leipomossa. Ohjeet oli tarkat ja palaute tuli välittömästi jos rönttöset eivät näyttäneet myyntikelpoisilta. Noh, sain kaksi laatikollista rönttösiä mukaani, joten siitä voinette arvata olivatko rönttöset myyntikelpoisia. Hyvälle ne ainakin maistuivat ja sehän on pääasia. Marianne ja Henriikka Huusko pakkasivat mukaani myös ihanaa luomuruisleipää. Ehtaa voita päälle niin kyllä kelepaa reissumiehen jatkaa matkaa
Rönttös-shown jälkeen vuorossa oli koskiuintia Erämatkailu Piiraisen kautta. Erämatkailu Piirainen toimii Kuhmossa ja sieltä on mahdollista tilata erilaisia luonto-ohjelmapalveluja minä vuoden aikana tahansa. Yritys hoitaa myös tarvittaessa majoituksen ja muonituksen. Koskiuinti on kokemus, mitä kovin moni ei ole kokenut. Siinä on ripaus jännitystä ja pala kaunista luontoa. Pääsin itse kokeilemaan eilen koskiuintia pelastuspuvulla. Päälle puettiin pelastuspuku, pelastusliivit sekä kypärä. Koskenlasku pelastuspuvulla on parhaimmillaan kuulemma talvella. Sitten vain Lentuankoskeen ja suunta alaspäin. Vesi tuppasi tunkemaan nenästä sisään kuohujen keskellä, mutta hengissä ollaan ja superrrrr mahtavaa oli. Laskun aikana piti keskittyä pitämään takapuoli ylhäällä ja jalat menosuuntaan päin. Kovemman kuohunnan jälkeen tuli vähemmän virtaava kohta jossa vain liuimme eteenpäin kelluen, samalla taivaalle katsoen ja luonnon ääniä kuunnellen. Tuntui kuin olisin leijunut taivaassa. Voitte vain kuvitella kuinka olisin voinut nukahtaa siihen veden päälle kaiken menon ja meiningin jälkeen. Se oli rennointa (nukkumisen lisäksi) mitä olen koko reissun aikana tehnyt. Vaikka saan reissata ja tehdä ihania asioita, on tämä silti työtä joka vaatii veronsa ja jossain vaiheessa myös palautumisen. Kellunta oli lähellä täydellistä palautumista vajaan parin kilometrin ajan.
Laskeuduimme Lentuankosken leirintäalueelle, ja kuinkas ollakaan - siellä meitä odotti ihanassa punaisessa mökkeröisessä munkkikahvit ja sydämellinen henkilökunta. Lentuankosken leirintäalue on tällä hetkellä ainut Kuhmossa. Kyseinen leirintäalue on toiminut jo yli 40 vuoden ajan ja sieltä löytyy telttapaikkaa, asuntovaunu-/autopaikkaa. Lähellä sijaitsee myös pikkumökit, Jokela-talo ja Markkula-aitta. Hinta ei varmasti kirpaise, ja Lentuankosken leirintäalueella on aina saatavilla tuoretta vastapaistettua munkkia!
Kyllösen Jari VisitKuhmosta oli kehitellyt pääni menoksi karhusafarin Taiga Spiritin kautta. Oppaana oli ranskalaislähtöinen Sabrina Logeais, erittäin lämminsydäminen ihminen. Taiga Spiritin kautta on mahdollista päästä näkemään karhuja- ja muita metsän eläimiä luonnossa. Ohjelmaa järjestetään ympäri vuoden ja saatavilla on myös valmismatkoja. Taiga Spiritin kautta saa myös majoituspalvelut.
Ajatuksena on: mitä voimme oppia luonnolta?
Karhusafarille lähdettyämme Sabrina kertoi, että sesonkiaikaan karhun näkemismahdollisuus on 96% siellä paikassa jonne menemme, eli Erilammelle Wild Brown Beariin.
Reissun aikana Sabrina piti meistä kaikista mukanaolijoista todella hyvää huolta. Hän tarjoili kahvia sekä purtavaa, eikä nälkä yllättänyt kertaakaan. Sabrinan tavoitteena on opettaa asiakkaille, mitä voimme oppia luonnosta.
Kun olin pikkutyttö, kuljin isän kanssa paljon metsässä ja koitimme nähdä karhuja, mutta emme siinä koskaan onnistuneet. Täällä, itärajalla, tämä iänikuinen haaveeni vihdoin toteutui ja näin täällä karhun ja ahman muutamaan otteeseen. Kuten Sabrina sanoi, mahdollisuudet karhun näkemiseen ovat 96%:set.
Ja taas tulee sama ilmiö kuin aiemmin - ikävä tulee näitä ihania kuhmolaisia joihin olen tutustunut. Maailman suurimmat kiitokseni Jari Kyllönen Wild Taigasta. Ilman sinua nämä karhut joita olen ikäni etsinyt olisivat jääneet näkemäti.
Wild Taiga on Kuhmo-Suomussalmialueen luontomatkailutuotteiden tuotemerkki. Eri matkailuyrityksiä on mukana noin 60.
Matkailuyrityksen kautta löytää tekemistä kaikkina vuoden päivinä. Wild Taiga on saanut mm. "vuoden nouseva matkailukohde" -palkinnon vuonna 2008 ja samaisena vuonna se ylsi Scandinavial Travel Award -kilpailun Erford-sarjassa 10 parhaan joukkoon. Vuonna 2011 tuli voitto matkailusarjan kuntamarkkinoinnista.
Eikä siinä vielä kaikki, yllätys yllätys. Viihtyisä Hotelli Kalevala tarjosi minulle aamupalan ja suihkun yöllisen karhusafarin jälkeen. Tästä(kin) pointsit Jarille!
Kalevala hotellista löytyy 44 huonetta ja tarvittaessa parempiin oloihin jopa kolme sviittiä. Hotelliin pääsee myös hemmotteluhoidon pariin sauna- ja wellnessosastolle. Hiotelli tekee tarvittaessa valmiin paketin asiakkaan toiveen mukaan.
Tällaista mahtavaa tällä kertaa. Muistakaahan tutut ja tuntemattomat käydä lisäämässä minut facebookissa kaveriksi linkin kautta, sieltä näette lisää kuvia.
Ja jos olette Oulun seudulla liikenteessä, kurkatkaa keskiviikon Oulu-lehti. Toivottavasti mahdollisimman moni lukijoista kuuli eilen Yle Kainuu ja Radio Kajauksen haastattelut ja uusimmat kuulumiseni. Paikallislehti Kuhmolaiseen on myös ilmestymässä lähipäivinä juttua.
Tänään pääsin koittamaan rönttösten tekoa Kaesan kotileipomossa Helena Malisen kanssa. Minun rönttöset eivät päässeet ihan myyntiin asti, joten voi "harmi" - sain kaksi laatikollista rönttösiä mukaani.
Leipomon juuret juontavat vuoteen 1968. Nykyiset omistajat Marianne- ja Henriikka Huusko ovat ostaneet leipomon Helenalta viime syksynä ja leipomo on heidän isomummon perustama.
Marianne ja Henriikka aikovat valmistaa tuotteita perinteitä vaalien, tehden kuitenkin pieniä tuotekehityksiä.
Kesan Kotileipomo työllistää vakituisesti noin 15 henkilöä. Piirakoita on saatavilla jopa 10 eri täytteellä ja tuotteisiin käytetään lähialueelta saatavia raaka-aineita. Leipomo valmistaa tuotteita myös tilauksesta asiakkaan toiveen mukaan. Kaesan kotileipomosta haetaan paljon valmiita kuoria ja ruistaikinaa. Sommelon musiikkijuhlassa on mahdollista osallistua rönttöskurssiin.
Kaesan kotileipomo on sijoittunut kolmen parhaan joukkoon suomalaisessa elintarvikeliiton järjestämässä kilpailussa vuonna 2006.
Matkaeväät kannattaa käydä nappaamassa Kaesan Kotileipomosta osoitteesta Kainuuntie 1. Löydät kotileipomon myös myös Facebookista.
Saavuin tänään Kuhmoon ja pääsin yöpymään yhteen Salmelan idyllisistä aitoista. Tuntuu, kuin olisin keskellä rauhallista maaseutua kaukana kaikesta kiireestä, vaikka todellisuudessa olen vain viiden kilometrin pässä Kuhmon keskustasta.
Saavuttuani paikalle talon emäntä Marketta Piirainen lämmitti minulle rantasaunan ja tottahan toki kävin myös iltauinnilla Lammasjärvessä. Rannasta löytyy myös grillikatos ja soutuvene.
Salmelan Mökkejä - toisin sanoen aittoja, löytyy neljä kappaletta ja kaikista löytyy jääkaappi, sähköliesi, kahvinkeitin, mikroaaltouuni ja astiat.
Aitoilla on paljon vakiovierailijoita, etenkin Kuhmon Kamarimusiikin aikaan. Tapahtuma järjestetään taas 15.-28. heinäkuuta.
Törmäsin aitoilla Ivalosta asti saapuneeseen Tanja Katajamaahan ja Rovaniemeltä kotoisin olevaan Jouni Koivistoon. He olivat ensimmäistä kertaa Salmelan Mökeillä. Ensivaikutelma on ollut kuulemma erittäin positiivinen ja pariskunta aikoo tulla toistekin.
Tanja ja Jouni olivat lähteneet kiertämään Suomea ilman tarkkaa päämäärää (kuten minä) ja löytäneet tilan sattumalta.
Heidän mukaansa Salmelan Mökit on oikea helmi. Itse olen täysin samaa mieltä. Voisin jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta pakko rientää taas eteenpäin.
Huomenna onkin astetta jännempi päivä, sillä aamulla menen koittamaan miten luonnistuu rönttösen leivonta Kaesan kotileipomossa. Sieltä lähden Pajakkakoskeen lillumaan pelastuspuvulla Erämatkailu Piiraisen johdolla ja jotta saadaan tehtyä huomisesta ikimuistoinen, on luvassa karhukuvaussafari Taiga Spiritin kautta oppaana ranskalainen Sabrina Logeais.
Mikään edellämainituista ei olisi mahdollista ilman Jari Kyllöstä VisitKuhmosta - suuri kiitos ja kumarrus!
Sain seurata kun Miia Hämäläinen ja Susanna Pajukangas vetivät Lomakylä Kultahiekassa muiden ohjaajien kanssa lapsille leiriä. Siellä mm. räpättiin, syötiin, leikittiin ja tehtiin monenmoista muuta mukavaa ja hauskaa näytti olevan.
Aikaisempina vuosina lapsille on järjestetty esimerkiksi yrttien kuivausta, palosammutusta ja monia muita hyödyllisiä "kursseja". Lapset ovat päässeet laulamaan myös Kirkalle.
Tällä kertaa kurssin yksi teemoista oli koulukiusaaminen. Kerroin tenaville koulukiusaamisen jättämistä traumoista. Lapset kuuntelivat tarkkaan ja osallistuivat keskusteluun. Lähtiessäni lapset kävivät halaamassa ja hyvästelemässä. Täytyy myöntää että se herkisti minut. Jäin todella ikävöimään lapsia, Miiaa, Susannaa, Kassua ja kaikkia niitä ihmisiä jotka tapasin. Kiitokset myös "yleismies"-Tuoville joka toi minulle maailman parasta tinkimaitoa! Lomakylä Kultahiekassa käytetään moniin ruokiin tinkimaitoa, mutta minulle se oli jotain ihan eksoottista.
Miten ihmeessä näin lyhyessä ajassa voi tavata noin ihania ihmisiä ja kiintyä heihin?
Kassu esitteli minulle myös kaunista Taidetaloa. Kultalevysalin nähtyäni olin sanaton. Ei voi kuin ihailla mitä kaikkea "maestro" on saanut aikaiseksi kun tutkailee seinällä loistavia levyjä. Kassulle tiennäyttäjinä ovat olleet Toivo Kärki, Jaakko Salo, Raimo Henriksson ja Vexi Salmi.
Taidetalossa on vaihtuvia näyttelyitä, ja on siellä nähty myös Remusta ja Mika Häkkisestäkin kertova näyttely.
Taidetalo on rakennettu Kassun entisen koulun tiloihin. Rakennus avattiin Taidetaloksi vuonna 2000. Siellä voi pitää tarvittaessa erilaisia tapahtumia, kuten häitä, konsertteja ja kokouksia. Tilaisuuksia saa avaimet käteen -periaatteella. Taidetalon pihalta löytyy tilaa isompaankin juhlaan, sillä siellä järjestetään myös Saarikonsertti.
Kassu häärää monesti itse keittössä valmistamassa ruokaa. Se on hänen intohimonsa - siis musiikin jälkeen. Etenkin intialaiset- ja thaimaalaiset ruuat ovat Kassun mieleen.
Kassu Halosen Taidetalo on niin keskellä Suomea, että sinne pääsee näppärästi mistä päin tahansa.
Laitan videonpätkää tulemaan kunhan saan paremman nettiyhteyden. Tämän jutun nettiin saamisessa meni sellaiset kolme tuntia.
Sillä aikaa kun juttu latautuu nettiin, kuuntelen Kassun lahjoittamia levyjä ja jammailen hyvän musiikin tahtiin.
