Elämässä on ihania hetkiä

MAANANTAI, 02. HEINÄKUUTA 2012

Täytyy vain pysähtyä nähdäkseen ne

Haluan jakaa ihanan tunteen kanssanne. Kirjoittelen täältä Purorannan maalaistalosta. Olen kovin onnellinen hyvin monestakin asiasta. Ensinnä tietenkin siitä, että sain hetki sitten tiedon siitä että minut on valittu Kokkolan ammattikorkeakouluun opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Se on erittäin pitkäaikainen haaveeni. Jos minulle olisi onnellisuusmittari, se menisi rikki.
Reissun alussa toivoin pääseväni ralliauton kyytiin, ja kappas vain, haaveeni toteutuu tänään. Maajussille morsian -televisiosarjasta tuttu Risto Pelkonen ajattaa minua illalla.

Ja sitten vielä tästä Purorannan tilasta. Kun tulin tänne eilen, minut otettiin erittäin lämpimästi vastaan. Rauha Vuorinen ja Jouko Puroranta esittelivät jokaisen rakennuksen huolella ja kertoivat paikan historiasta. Tila rakennuksineen on niin kaunis, ettei sitä voi sanoin selittää, vaan se pitää itse kokea.

Kierroksen jälkeen menimme istumaan keittöön, jossa vanha kaappikello tikitti rauhoittavasti. Tuli niin kotoisa tunne. Rauha antoi minulle mäskileipää, pakurikääpää sekä itsekasvatettua lipstikkaa ja omatekoista mehua. Kuinka huomaavaista. Tapasin myös Rauhan ja Joukon tuttavapariskunnan, ja sain heistä ihania uusia ystäviä.

Illan päätteeksi kävin savusaunassa. Se oli elämäni ensimmäisen kerta. Löylyjen välissä pulahdin Koirusselässä, ja ihan ilikosillaan. Ei ketään lähimaillakaan. Hiljaisuus vallitsi, taivaalla loisti kuu. Jossain kaukana kuului hentoa linnunlaulua. Rauha sanoi minulle ennen saunaa: "Henna, muista sitten ettei ole mihinkään kiire. Saunot kaikessa rauhassa ja olet niin kauan aikaa kuin haluat".

Saunalta minut kutsuttiin kotaan nuotion ääreen. Siellä odotti vinopino lättyjä itsetehdyn mansikkahillon kera. Jälleen vallitsi rauhallinen tunnelma ilman minkäänlaista kiirettä. Ehkäpä tämän reissun tarkoitus oli herättää minut kiireen keskeltä. Minä se olen, joka kiireeni aiheutan.
Kävin vielä kävelemässä yötunneilla ja otin muutamia valokuvia.

Nämä ovat niitä elämän parhaita hetkiä. Hetkiä, joina tajuaa kuinka asiat ovat hyvin. Unohdetaan kiire, nautitaan elämästä ja ollaan läsnä tässä ja nyt. Ja kun oikein toivoo, saa kaiken haluamansa. Jos toiveet eivät toteudu heti, ne tulevat sitten kun on niiden aika.
Sen lisäksi, että toivoin pääseväni opiskelemaan teatteri-ilmaisun ohjaajaksi ja pääseväni ralliauton kyytiin, toivoin tapaavani reissun aikana ihania ihmisiä. Se oli oikeastaan tärkein toiveeni, ja se on toteutunut täysin. Viimeksi tänään liikutuin ja puhkesin kyyneliin halatessani Rauhaa ja Joukoa. Kaikki reissun aikana tapaamani ihmiset ovat olleet ihania, ja voin vilpittömästi sanoa ikävöiväni jokaista heistä.

Laittakaahan Yle Pohjois-Karjala päälle klo 15.15. Siellä kuulette lisää ihanista hetkistä.