Suomen paras kesäduuni

Kuvaamme Turisti-infolle pilottijaksoa Pilepirkon seikkailuista. Jos kaikki menee putkeen (koskaan ei tiedä kun mukana on Pilepirkko), tullaan video näkemään ehkä jopa televisiossa - netissä ainakin. 

Haluatko päästä kameran eteen, tai haluatko jutella niitä näitä Pilepirkon kanssa? Alempaa löytyy paikat ja ajat. Niitä seuraamalla löydät tiesi kuvauspaikalle. Tule rohkeasti katsomaan hauskoja kuvauksia ja jätä Pirkolle paras kesävinkkisi. Samalla saat mukaasi Matkailijan tiekartan. Tai jos törmäät liikenteessä Turisti-infon kahteen mustaan paholaiseen, eli Avokuplaan tai Audi TT:hen, kopsauta takakonttiin niin annetaan Matkailijan kartat ja oppaat mukaan. Autojen tuntomerkit: et voi olla tunnistamatta. Kyljissä taivaalle asti loistavat Turisti-infon tarrat ja sisältä raikaava menomusa. 

Kuvauspaikkamme ja ajat ovat seuraavanlaiset:

Lauantai 8.6.

- Olemme lauantaina Muksurokissa klo 12 ja 16 välillä. Siellä tsekkaamme muun muassa kuinka taikuri Joni Pakanen tekee meille temput. Tapahtuma on Hietasaaressa lasten vauhtipuiston yhteydessä - Hietasaarentie 9, 90500 Oulu.

Rokkenrolli-tunnelmista siirrymme lähiöpubi-elämään. Tiemme käy kohti Ravintola Bumerangia klo 18 (Keskuspisto 2, 90940 Jääli). Bumerangissa jutellaan mukavia ja turistaan vähän joutaviakin, ei se ole niin justiinsa. Ehkä siellä parit karaoketkin laulaa luikautetaan. 

Ja eihän kesä olisi mitään ilman kunnon lavatansseja. Illaksi menemme Nuijamiesten lavalle tanssahtelemaan Kake Randelinin tahtiin. Nuijamiesten lava löytyy osoitteesta Hetekyläntie 16, 91300 Ylikiiminki. Tulehan tanssittamaan Pilepirkkoa!

Sunnuntai 9.6 

Sunnuntaina rauhoitumme ihastelemaan idyllisiä maalaismaisemia Kiimingissä. Sieltä on hyvä jatkaa maanantaihin, joka onkin taas menevämpi päivä. Luvassa muun muassa koskenlaskua, jos ei satu niin hassusti, että Pilepirkko päätyykin maatalon emännäksi.

Maanantai 10.6

Ja ei kun menoksi. Pilepirkko laskee Koitelissa kosken UIMALLA. Oli ilma mikä tahansa, vaatteet nakataan metsään ja ei kun kosken kuohuihin. Kiitos Go Arctic yllytyksestä..

Jos Pilepirkko selviytyy koskiuinnista, hän pääsee seuraamaan kuinka toripolliisi-kokki, Janne Pekkala, kalastelee isoja saaliita koskien kuohunnoista. Sen jälkeen lähdetään tekemään Jannen kanssa ruokaa Vuoton Joutseneen, josta seuraakin savusaunomiset, yrttihoidot ja muut mukavat. 

JOS ET LÖYDÄ PERILLE, TAI ON MUUTEN VAIN TYLSÄÄ, SOITA: 044 3599956

Rakkaudella,

Pilepirkko

Kuten teille jo aiemmin lupasin, tässä Ravenge, olkaa hyvä. Uneton48 elokuvakilpailun lopputulos. 

Haen reissullani usein jotain uutta ja ennennäkemätöntä, ja mikä parasta: mahdollisimman kaukaa. Entäpä jos tutustuisinkin tällä kertaa omaan kotikaupunkiini. Katselisin rauhassa ympärilleni. Katselisin sitä paikkaa, jossa vietän suuriman osan ajastani. Sen tein ja pienen pysähtymisen jälkeen näin nykyisen kotikaupunkini Kokkolan ihan uusin silmin. 

Istuskelin merenrannalla ja katsoin kuinka ihmiset nauttivat auringonlämmöstä juoksennellen ja iloiten. Meinasin jopa saada amerikkalaisesta jalkapallosta päähäni. Ihanaa - Kokkola, merenranta ja ihmiset.

Noin 50 000 asukkaan Kokkolassa on paljon nähtävyyksiä, kuten Neristan, eli Kokkolan vanha kaupunki, Pedagogio, Suomen ainoa nykyaikaan säilynyt 1600-luvun koulurakennus, Kaarlelan kivikirkko 1400-luvulta ja Tankarin majakka. 

Tapahtumia Kokkolassa on ympäri vuoden. Mainittakoon tunnettu Kokkolan Talviharmonikka, Teatterifestivaalit, Kokkolan Ooppera, Kokkolan kalamarkkinat jne. Kokkola on oikea kulttuurikapunki ja täällä (tai Kokkolan lähiseudulla, esimerkiksi Kaustisissa) voi törmätä sattumalta vaikkapa ulkona soittaviin kansanmusiikin ilosanoman levittäjiin. Satuin paikalle, kun Ala-Könnin kansanmusiikkilinjan opiskelijoista koostuva Akostolit soittelivat iloisia kipaleitaan pihalla aurinkoisena kesäpäivänä. Lisää tuommoisia! 

Pian joudun kuitenkin jättämään hetkeksi kauniin Kokkolan, kun lähden kiertelemään ympäri Suomea. Sitä ennen kuvaillaan Oulun seudulla Pilepirkon seikkailuista kiva videonpätkä Frozenfruitfilmsin kanssa. Siitä myöhemmin lisää. 

Nyt aurinkolasit silmille, ja hetkeksi lepoa ennen kuin täytyy taas mennä. Aurinkoista kesää kaikille. Pian kuullaan taas.

Tämä viikonloppu meni Helsingissä Uneton48 elokuvakilpailun merkeissä. Olin mukana Lentävä Lehmä Films tiimin kanssa. 

Uneton48 on lyhytelokuvakilpailu, jossa täytyy tehdä elokuva 48 tunnin aikana. Kilpailu alkoi perjantaina klo 19, ja se päättyy tänään sunnuntaina, klo 19. Jokaiselle joukkueelle arvotaan genre. Lisäksi annetaan tietyt elementit, jotka tulee istuttaa elokuvaan. Meille pamahti tanssielokuva, ja leffassa tuli esiintyä muun muassa sakset. 

Työryhmä oli aloittanut laatimaan käsikirjoitusta ja kuvaussuunnitelmaa heti genren selvittyä. He painoivat hommia koko perjantai-illan sekä tietty yönkin. Me näyttelijät pääsimme helpommalla, ja hyppäsimme mukaan vasta lauantaiaamuna yhdeksän pintaan. Ensimmäisenä sovitettiin vaatteita puvustajan kanssa. Siinä ohella ohjaaja Iiro Peltonen kävi kanssamme läpi käsikirjoitusta. Pian lähdettiinkin jo kuvauspaikalle, eikä mennyt kauaa, kun istuttiin jo maskissa. Kilpailussa ei ole aikaa jäädä haukottelemaan, vaan kuvausaikataulua täytyy noudattaa tarkkaan.

Kuvauspäivä oli mahtava. Jokainen jaksoi tsempata toisiaan, vaikka väsy alkoi painaa loppuillasta. Catering toimi mainiosti ja nälkäkään ei päässyt yllättämään. Itse pääsin pehkuihin viime yönä kahden pintaan. Muu työryhmä jäi editoimaan. Siitä heille hatunnosto! Itsellenihän työtunteja ei tullut kuin noin 17 tunnin verran. Se on melko vähän verrattuna muuhun työryhmään, jotka painavat hommia sen 48 tuntia putkeen.

Nyt vain lopputulosta odottelemaan. Postailen tännekin valmiin elokuvan sitten kun se on nähtävillä. Ensin se menee tietenkin tuomariston kautta, ja sitten selviää, miten meidän tiimin käy. Kiitos työryhmän, kiitos statistit, kiitos kaikki jollain tavalla leffantekoon vaikuttaneet.

Viimeksi oleilin aurinkoisessa Kuopiossa, tänään vuorossa oli kesäinen Oulu. Päädyinpäs sattumalta kaiken muun ohessa Kulttuuritalo Valveelle, jossa sijaitsee oululainen Nukketeatteri Akseli Klonk. 

Nukketeatteri Akseli Klonk täyttää tänä vuonna jo 15 vuotta. Koska nyt juhlitaan melkein pyöreitä, vaikkei silti ihan vielä kuitenkaan, sisältää ohjelmisto juhlavuoden kunniaksi monipuolisen kirjon erilaisia näytelmiä ja esityksiä. Esitykset sopivat kaiken ikäisille ja niiden sisältö on upean värikäs lauluineen, akrobatiatemppuineen ja opettavaisine teemoineen. 

Kävin katsomassa Tapani Baggen kirjoihin perustuvan, Janne Kuustien ohjaaman Tahvo ja Bella nukketeatterinäytelmän.  Näyttelijät Sini-Sisko Kalajoki ja Sirpa Grip esittivät sympaattisen tarinan ystävyksistä, Tahvosta ja Bellasta. Tarinassa on hauska - ja mukaansatempaiseva juoni. Tahvo on kissa, mutta luulee olevansa siperiantiikeri ja Bella puolestaan on hieno karvaton koira. He seikkailevat  ja seilailevat yhdessä päätyen majakkasaarelle. Vastaan tulee mitä eriskummallisimpia hahmoja ja haasteita. Näytelmää värittää Sini-Siskon ja Sirpan mahtavat laulut ja tanssahdukset. Piipahtaapas lavalla muutamaan otteeseen myös breikkaava merimies-teknikko, Ossi Ilano. 

Teatterinjohtaja ja ohjaaja Janne Kuustie oli onnistunut näytelmässä jälleen mainiosti. Olen nähnyt muitakin Kuustien ohjauksia, ja ne ovat saaneet vanhemmankin väestön suupielet nykimään korvia kohti. Myös pääkohdeyleisö, eli lapset, ovat seuranneet näytelmiä silmät pyöreinä. 

Tahvo ja Bella pyörii Akseli Klonkissa 9. kesäkuuta asti. Ohjelmistosta löytyy myös muita näkemisen arvoisia esityksiä. Kesällä Akseli Klonk muuttuu Junateatteriksi ja siirtyy Oulun Hietasaareen Vauhtipuiston yhteyteen. 

Lisätietoja Akseli Klonkin ohjelmistosta TÄÄLTÄ.

Nyt vain kipinkapin pikkuväki, ja vähän isompikin väki hyvää mieltä hakemaan Nukketeatteri Akseli Klonkista!

Kesä on kohta takapihalla ja Pilepike on puhjennut jälleen kukkaansa. Hän aloittaa taas reissaamisen ympäri Suomen. Välissä on ollut vuoden tauko, joten onkinhan tuo jo aika laittaa nasta lautaan. Tänä(kin) kesänä luvassa on mitä mielenkiintoisimpia kohteita. Karttaa tutkitaan parhaillaan kädet syyhyten. Muistakaa vinkkailla Pilepikelle uusia matkakohteita klikkaamalla TÄSTÄ tai suoraan sähköpostitse pilepirkko@turisti-info.fi.

Kuten jo aiemmistakin teksteistä päätellen muistanette, Pilepirkko, eli Henna, on eräihmisiä. Tänään hän kävi tutustumassa Kuopion reissullaan Erä+ liikkeeseen. Eräliike on perustettu vuonna 2009. Kaverukset olivat lyöneet viisaat päänsä yhteen, ja päättäneet perustaa moisen, monipuolisen erätarvikeliikkeen. 

Sen lisäksi, että Erä+ liikkeitä on ympäri Suomen, toimii se myös verkkokauppana. Tuotteita löytyy laidasta laitaan - on kajakkia, kalastustarvikkeita, koiratuotteita, jousiaseita, lumikenkiä ja niin edelleen ja niin edelleen. Toisin sanoen, mitäpä siellä ei olisi retkeilyyn ja eräharrastuksiin liittyen.

Tällä hetkellä suurin menekki on kalastus- ja rata-ammuntatarvikkeilla. 

Tapaamani Antti Kuronen kertoi, että heidän kauttaan on mahdollista saada myös järjestettyä toimintaa TYKY-päiville. Ehkäpä juuri sinun työporukkasi kaipaa pientä piristystä kalastuksen tai vaikka ammunnan merkeissä.

Erä+ löytyy tuon linkin takaa: http://www.eraplus.fi. Kiitos Erä+ kun lahjoititte minulle upean Wood Jewel puukon. Kyllä nyt kelepaa lastuja vuolla reissunpäällä!

Sheriffi otti Pilepirkon kyytiinsä ja matka päättyi siihen. Pilepirkko haluaa kiittää kaikkia reissun aikana tapaamiaan ihmisiä. Te olette luoneet minulle ikimuistoisia elämyksiä, te ihmiset olette se elämys. Takana on yli 7000 kilometriä kuukauden aikana. Trippimittari sammuu tänään.

"Päivä kaunein sammuva on, kukka kuolee korvaamaton. Kun päättyy tää, muisto vain jää".

Kaunis kiitos!

Reissuni Koskenkorvan Trahteeriin oli viimeisin, muttei vähäisin kohteeni. Kierros alkoi museosta, jossa tutustuttiin tilan historiaan. Museo on avoinna kesäisin 15.5.- 15.8 arkipäivinä 10-18.

Koskenkorvan kylä on ollut olemassa ennen tehdasta. Moni luulee toisin, mutta noin se menee. Ensimmäinen Koskenkorvapullo valmistui 1.7.1953. Alkon historiaan liittyy mielenkiintoinen luku: 5-4-3-2-1-0. Kuka hoksaisikaan, että numerosarjan arvoituksen takana on Alkon avauspäivä: 5.4.31 klo 10. Myyjien tuli olla tiukkoja ja pois luotaantyöntäviä. Myymälästä oli tehty mahdollisimman ankea. Täten pyrittiin minimoimaan alkoholin kulutusta. Viinaa juotiin vähiten sodan aikana. Toisin oli kieltolain aikana jolloin alkoholin kulutus moninkertaistui. Sota-ajan nälkävuosina viinan valmistukseen ei saanut käyttää perunaa koska se oli liian arvokasta alkoholin valmistukseen. Vuonna 1945 puhdasta alkoholia meni 1,75 litraa asukasta kohden, nyt määrä on 11 litraa per nuppi! Mitäs ihmettä?

Koskenkorvan Trahteeri on hyvä valinta esimerkiksi työporukalle tyky-päivän kohteeksi, pikkujoulupaikaksi, häihin tai polttariporukalle! Tilaa löytyy 150 hengelle. Trahteerissa on sellaisia erikoisuuksia mitä ei takuulla muualta löydy. Kossukraanasta tulee tehtaalta suoraan sitä itseään, eli Koskenkorvaa tietenkin. Tilalla mennään naisten ja miesten kesken saunaan - ei ilkosillaan, vaan hauskat saunatrikoot päällä. Infrapunasaunan lisäksi löytyy savusauna, sauna jääkaapilla ja televisiolla sekä aitokiuas- eli välimuotosauna. Koskenkorvan Trahteerin aitokiuas-sauna on saanut Suomen Parhaan Saunan -tittelin. Sinne mahtuu saunottelemaan 30 henkilöä, ja löylyt ovat pehmeät kuin vauvan posket. Täten siellä viihtyy useammankin tunnin ajan. Saunan lisäksi on mahdollista saada "viinahoirot ulukoosesti, jalakahan viinasukat tai viinahautehet hartioolle". Martti-isäntä teki minulle ihanan hieronnan ja jalkoihini sain kossu-villasukat ja hartioille kossu-hauteen. Hieronnan jälkeen pulahdin aromakylpyyn. Tilalla on tosiaan pienimuotoinen kylpyläkin ja pihalta löytyy saunojen luota kylmävesiallas ja palju. Vessa se vasta erikoinen onkin. Ennen hyyssiin menoa valitaan mennäänkö Olavi Virta -vessaan, Irwin Goodman -vessaan vai Lauri Tähkä -vessaan. Kun valinta on tehty, jokaisen artistin kohdalla on nappi josta painetaan. Vessassa alkaa soida kappale valitsemaltasi artistilta emootiotasosi mukaan. Minulle napsahti Olavi Virralta biisi, joka kertoi yksinäisestä reissaajasta. Kuinka osuvaa.

Koskenkorvan tehdas on ainoa maailmassa joka tekee tuotteensa ohrasta. Mutta, Koskenkorva on paljon muutakin kuin viina vaikka kyseinen nimi usein viinaksi mielletäänkin. Se on kylä, se on nimi, se on tila, se on juoma: viina, jota yleensä juorahan. "Koskenkorva voi olla myös Koskenkorvan silakat noutopöydässä eli niin sanotut kännikalat, jonka kaverina on jallulohi. Ruualla on ollut aina tarinat, ja tarinat alkoi Koskenkorvasta punastunehesta lohesta, joka punastuu isännän "tyhymistä jutuusta". Katajaisen kansan gin-silakoosta tai siijaasta, kumpaako on saatavilla. Viinoja laitetahan kaloohin jotta saarahan pohojalaaset "lihanhimooset" miehet syömähän kalaa". Minulle tarjoiltu menu oli seuraavanlainen: Kännikalat, funktionaaliset salaatit ja sörsselit, homehtunutta punajuurilootaa, oluessa haurutettua kaalta, lihaa lankulla ohkaasina lirvuuna tai paksuina hanttahelina. Ruuan kera tarjoiltiin laarukasta kotimaista viiniä.

"Kossusnapsi on hyvää, mutta sen otettuaan tulee kuitenkin irvistää, ettei nuoriso luule että se on hyvää". Näin tapaa tehdä myös Koskenkorvan Trahteerilla kuljeskeleva Kossu -kissa (kuvassa alhaalla). Tämä karvatassu on tuttu Koskenkorvapullon etiketistäkin..

Haluan kiittää teitä hyvä isäntäväki, Päivi ja Martti. Koskenkorvan Trahteeri oli täydellinen viimeiseksi kohteekseni ja täältä on hyvä lopettaa kuukauden kestänyt reissulaisen elämä.

Etelä-Pohjanmaalla käydessään kannattaa tutustua Jari Mäki Oy nimiseen yritykseen joka on amerikkalaisiin tuotteisiin ja toki amerikkalaisuuteen erikoistunut liike.

Yritystä pyörittää koko perhe ja mukana on muutama ulkopuolinen. Kaikki on lähtöisin 60-luvulta. Jari oli nähnyt televisiosta amerikkalaisia elokuvia joissa kruisailtiin hienoilla amerikanraudoilla. Lääkäreillä ja korkeimmilla virkamiehillä oli makeat menopelit allaan, ja se sai Jarin innostumaan USA-henkisistä autoista. Jari teki ensimmäisen Amerikanreissunsa vuonna 1979. Hän innostui tuomaan autopurkaamoilta pientä "Amerikansälää", kuten merkkejä eri amerikanraudoista. 80-luvulla Jari möi "amerikanrompetta" ja merkkejä eri rompetoreilla. Vuonna 1989 hän päätti lähteä Amerikkaan ostamaan tavaraa merikontillisen verran, ja silloin mukaan tarttui jo hieman isompaa tavaraa kuten astinlautoja, autonpyöriä jne. Toiminta laajeni entisestään, ja reissut lisääntyivät. Vuonna 1982 kuvioissa oli myös silloinen tyttöystävä, nykyinen vaimo Katariina, ja pariskunta lähti yhdessä Amerikkaan. Vuonna 1995 Jarilla oli pystyssä myymälä jossa työskenteli myös ulkopuolista työvoimaa asentajista lähtien. Nyt Jari Mäki Oy:llä on 10 vakituista työntekijää ja kaksi osa-aikaista. Tässä on hyvä esimerkki menestystarinasta. Monesti kaikki lähtee ihan pienestä asiasta, ja yhtäkkiä huomaakin olevansa keskellä unelmaa. Tosin, kovasti on Jarikin töitä paiskinut unelmansa eteen.

Päätomisesti Jari Mäki Oy maahantuo ja myy USA-autojen ja mopoautojen varusteita ja varaosia. Samassa yhteydessä toimii myös huoltokorjaamo. Ja perinteisin sanoin - eikä siinä vielä kaikki. Liikkeestä saa USA-henkisiä tuotteita, kuten vaatteita, sisustuselementtejä, lahjatavaroita ja paljon muuta. Voitte vain kuvitella kuinka minulle kävi liikkeessä - siis minulle joka olen unelmoinut kunnon bootseista jo monen vuoden ajan. No mukaan lähti niin makeat bootsit, että oksat pois. Nyt on mukava tallustella jalkineilla joista tietää niiden olevan varmasti kestävät ja laadukkaat eikä mitään pilipali -tavaraa. Ja pakkohan se oli ostaa tietty mahtava olkistetsonikin kyytipojaksi. Ai että, kyllä nyt kelepaa. Useimmat tuotteet on saatavilla myös puhelinmyynnin kautta ja verkkokaupasta, mutta suosittelen käymään itse liikkeessä. Samalla tapaa sympaattisen Mäen perheen henkilökohtaisesti. Vinkki: kannattaa varata kunnolla aikaa. Liikkeessä kierrellessä ja uskomattomia autoja katsellessa menee aika hups noin vain, ja siihen vielä päälle Jarin kanssa jutustelut. Voin suositella varaamaan sellaiset nelisen tuntia. Minulla oli tarkoitus piipahtaa reilun tunteroisen verran. Aika venähtikin noin nelinkertaiseksi. Nyt ymmärrän miksi edesmennyt huippuartisti Topi Sorsakoskikin oli Jarin vakioasiakas.

Mäen vakioasiakkaita ovat myös monet muut tunnetut artistit. Seinällä komeilee valokuvia mm. Kari Tapiosta, Pate Mustajärvestä, Lauri Tähkästä jne. Jarin jemmasta löytyy myös autot, jotka ovat olleet mm. Irwinillä ja Kekkosella. Kyytiä ovat saaneet myös eri maiden kuninkaalliset ja monet muut virkamiehet. Nähtävillä on Kekkosen auton lisäksi hänen veneensä.

Jari Mäki vuokraa erikoisia autojaan esimerkiksi polttariporukalle ja juhliin. Limousineja on kolmea eri tyyppiä. Yhdessä autoista on kuusi metrinen baari, televisio, puhelin jolla voi soittaa auton "perältä" kuskille ja vaikka mitä muita hienouksia. Autoissa on kuljetettu myös Kirkaa, Vicky Rostia jne. Jos haluaa ikimuistoisen ohjelmanumeron vaikkapa häihin, kannattaa tilata Jari pidättämään morsian aidolla amerikkalaisella poliisiautolla. Jari on pukeutunut teemanmukaisesti aitoon amerikkalaiseen poliisiasuun. Kyseessä on siis hieman erilainen morsiamen ryöstö. Jarilta löytyy auto joka tilanteeseen. On Lincoln Town Car, Cadillac Escalade 2005, Ford Mustang GT 2006, Hummer H2, Ford LTD Sheriff Special -85 ja paljon paljon muita hienouksia. Pihalla on myös sellainen erikoisuus jota ei ihan joka mökistä löydy, nimittäin texasilainen ölypumppu!

Oli ihana tavata Mäen perhe. Heillä on aina aikaa asiakkaille, vaikka puhelin soikin useaan otteeseen taukoamatta ja ovi käy. Kuten jo aiemmin mainitsin, rupattelimme pitkän tovin ja välillä kävimme juokasemassa kaffit. Silmät ruokittiin ihastelemalla mahtavia menopelejä.

Aavikon keskelle on syntynyt paratiisi nimeltään Dubai, ja Härmän niittyjen keskelle elämyspuisto nimeltään PowerPark. Tämä Pohjanmaalla oleva monitoimipuisto ei ole ihan mikä tahansa huvipuisto, vaan sanansa mukaisesti elämyspuisto. PowerPark on toiminut jo 12 vuoden ajan ja tarjonnasta löytyy mahtavien huvipuistolaitteiden lisäksi kartingia, hevosratsastusta, erilaisia aktiviteetteja, Suomen ainut 5D elokuvateatteri, ravintoloita joka makuun, majoituspalveluita mökeissä, hotelleissa, camping-alueella tai tulevassa kelorivitalossa ja paljon muuta. Tila laajenee koko ajan entisestään ja uutta on kehitteillä kaiken aikaa. Johtaja Mikko Kiviluoma toteaakin, että joka vuosi tulee jokin jännittävä uutuus joka yllättää kävijät. PowerPark erottuu monista muista huvipuistoista monipuolisella tarjonnallaan. Elämyksiä löytyy kaiken ikäisille. PowerParkin voi varata halutessaan jopa yksityiskäyttöön. Miettikää nyt, yksityisjuhlat huvipuistossa, ei paha idea ollenkaan.

Pääsin majoittumaan San Marino & Monza huoneistohotellissa. Ulos katsellessaan ei voi uskoa olevansa Suomessa, sillä huoneistohotellien keskuudessa on mahtava uima-allas. Tässä tapauksessa pätee sanonta, ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan jos haluaa irtautua suomalaisesta metsämaisemasta.

Aloitin PowerPark kierrokseni käymällä syömässä kuukausi sitten avatussa River Kwai Thai Restaurant -ravintolassa. Keittössä touhuaa thaimaalaiset kokit, ja sen kyllä maistoi ruuasta - aidosti hyvää thaimaalaista ruokaa! Noin hyvää thaimaalaista ravintolaa saa Suomesta hakemalla hakea. Ravintolan ympärille on kasvamassa vesilaitealue ja se avataan keväällä 2013. Ravintolaan pääsee mitenkäs muutenkaan kuin ylittämällä Kwai-joen sillan.

Laitteita PowerParkissa on 37 kappaletta. Uusin on Dragon Tower, joka nousee 75 metrin korkeuteen pudoten vapaasti alas samalla pyörien. Minun suosikiksi nousi  960 metriä pitkä puinen vuoristorata, joka onkin rankattu maailman kymmenenneksi parhaaksi vuoristoradaksi. Korkeimmasta kohdasta pudotessaan vaunujen nopeus on parhaimmillaan jopa 75 kilometriä tunnissa.

Kävin tutustumassa myös PowerParkin hevostilalla. Ratsastuskeskus sijaitsee aivan PowerParkin lähellä. Siellä järjestetään erilaisia ratsastustunteja, retkiä sekä vaelluksia. Tila on kauniilla ja rauhallisella paikalla.

Päivän päätteeksi pääsin "koekatsomaan" 5D elokuvateatterin kolmea uutuusleffaa, Skate Race, Red Baron ja Secrets of the Lost temple. Täytyy tunnustaa, että välillä otti ihan vatsasta. Tämä oli sitä paitsi ensimmäinen kerta elämässäni kun katson elokuvia 3D-laseilla. Olen jäänyt kehityksestä hieman jälkeen, mutta nyt tuli sekin korjattua. Leffat tulevat näytäntöön huomenna 18.7. 5D näytös eroaa tutummasta 3D:stä siten, että kolmiulottuvuuden lisäksi käytetään erilaisia efektejä, kuten savua, tuulta, vettä, saippuakuplia ja tietenkin liikkuvia istuimia.

Illan kruunasi Park Hotel Härmän herkullinen Talon savulohi kantarellikastikkeella, tillimuhennetulla perunalla ja punajuurella. Jälkiruuaksi nautin suklaakerroskakkua ja mansikkamaitoa. Lapsille on oma kiva menunsa, joka sisältää mm. Röllin lehtipihvin. Park Hotel Härmässä on päivisin lounas ja livemusiikkia. Ravintolasta löytyy yhtä maailman kalleimmista ja hienoimmista konjakeista, Remy Martin Luis XIII Black Pearl. Jos en ihan väärin muista, 4cl on noin 1000 euron verran..

MTV3:lla pyörii lauantai-iltaisin klo 19.30 PowerParkista kertova televisiosarja, Huvipuisto. Sarjassa päästään näkemään kuinka kymmenen nuorta kilpailee laitteissa Huvipuiston sankaruudesta. PowerParkissa kuvataan myös parhaillaan Rölli ja kultainen avain -elokuvaa joka tulee ensi-iltaan 1.2.2013.

Kiitos Tanja Välipakka-Toivonen Kulttuurikeskus Vanha Paukku suosittelemastasi kohteesta, eli PowerParkista ja lämmin kiitos tietenkin PowerParkin johtajalle, Mikko Kiviluomalle. Itse päätähteä, eli ideoijaa ja omistajaa Jorma Lillbackaa en valitettavasti tavannut, mutta hänelle hatunnosto isosta työstä PowerParkia kohtaan!

Lisää kuvia Facebookin puolella. Kuviin pääset tästä!

Pilepike kävi Kokkolassa Yle Keski-Pohjanmaan lähetyksessä haastateltavana. Juttu tulee ulos 15.30. Laittakaahan taajuus kohilleen. Ja jos ette ole Keski-Pohjanmaan alueella, juttu on kuultavissa myös netin kautta Ylen sivuilla. Toivottavasti osa kuuli tänään myös Yle Oulun haastiksen 7.40.

Nälkä pääsi yllättämään kesken Kokkolan reissun ja Katriina Isotalo vei minut syömään yhteen Kokkolan parhaista ravintoloista, Wanhaan Elbaan Sannanrannassa. Ravintolan omistaja on vaihtunut vastikään, ja nyt sitä pyörittää uusin tuulin Annika Ojatalo. Elba on vain nelisen kilometrin päässä Kokkolan keskustasta. A-oikeuksin varusteltu ravintola sisältää 70 sisätilapaikkaa, 30 katettua terassipaikkaa sekä 50 ulkoterassipaikkaa + 10 hengen kipparikabinetin. Ravintolassa mahtuu siis juhlimaan isommallakin porukalla.

Ravintola on merenrannalla. Voisiko siitä enää sijainti paremmaksi muuttua, tuskinpa. Pöydistä voi ihastella upeaa auringonlaskua ja satamaan lipuvia purjeveneitä. Vierestä löytyy myös uimaranta.

Minä nautin illalliseksi Harbodan Lohta Matruusin tartarkastikkeella uusien perunoiden kera. Mahtava makuelämys. Kaikki oli juuri niin kuin piti ja maut oli 100%:sti kohillaan. Tarjoilija osasi valita ruuan kanssa täydellisen viinin. Jälkiruuaksi tarjoiltu juustokakku oli suussasulavan herkullista. Ravintola valmistaa kaiken itse. Sen eteen nähdään tosissaan vaivaa jotta saadaan taattua asiakkaille parhain mahdollinen makuelämys.

Kiitos Annika Ojatalo makuelämyksestä. Pitää tulla ehdottomasti katsastamaan joskus myös toinen ravintolasi, Wanha Lyhty.

Tulinpas piipahtamaan tulevassa kotikaupungissani Kokkolassa. Pääsin majoittumaan kauniiseen Brinkin Wanhaan Pappilaan. Paikka on ihan uskomaton. Piha on laitettu viimeisen päälle, ja päärakennus on sisustettu vanhaan - mutta arvokkaaseen malliin. Pappilassa ekologinen toiminta on kaiken a ja o: sähköä säästetään kaikin mahdollisin keinoin. Esimerkiksi lakanat kuivatetaan raikkaassa ulkoilmassa.

Talossa kulkiessaan voi tuntea millaista elämää siinä on aikoinaan 1800-luvulla eletty. Pappila on pyritty säilyttämään mahdollisimman alkuperäisenä. Pappilasta löytyy tilat 35 henkilölle + renkituvan avoullakosta 15:lle. Majoitukseen kuuluu aamupala (paitsi renkituvan majoitukseen). Pappilasta voi vuokrata myös polkupyöriä.

Kesäisin pappilassa pyörii erilaisia työleirejä, niin kotimaisia kuin kansainvälisiäkin. Pappila tarjoaa työtä vastaan yösijan ja tietenkin ylläpidon.

Omistaja Katriina Isotalo on asunut Pappilassa 20 vuotta. Majoitustoimintaa on ollut kymmenisen vuoden ajan. Pappilassa on rauhallinen ja kodikas ilmapiiri. Asiakkaat saavat olla kuin kotonaan. Wanhan Pappilan emäntä Katriina Isotalo haluaa tarjota parasta mahdollista palvelua asiakkailleen. Katriina tekee arvokasta työtä ja häntä on helppo lähestyä. Hänen kanssaan rupatellessa vierähtää pidempikin tovi.

Jos haluaa päästä kunnon aurinkoranta -fiilikseen, kannattaa suunnata Kalajoen Hiekkasärkille. Etenkin lapsille se on elämys pitkine hiekkarantoineen. Hietikoilla pääsee nauttimaan auringosta ja raikkaasta meri-ilmasta siistissä ympäristössä. Hiekkasärkillä voi käydä myös kylpylässä, liikkua luonnossa, pelata golfia ja paljon muuta. Kalajoen Hiekkasärkät on koko perheen paratiisi. Rantaa on yhteensä 12 kilometrin verran, eli tilanpuutetta tuskin tulee.

Kalajoen Hiekkasärkiltä pääsee myös risteilemään ja siellä on erilaisia tapahtumia ympäri vuoden, kuten teatteria, musiikkitapahtumia, lastentapahtumia jne. Karavaanareille löytyy neljä mahtavaa aluetta ihan meren vierestä ja telttailijoille useita eri leirintäalueita.

Taikuri Joni Pakanen temppuilee radiossa ja netissä baarijekutusten merkeissä. Leikkimielisillä vedonlyönneillä kuka tahansa voi oppia, kuinka huiputtaa kaverinsa tarjoamaan tuoppi, kahvi tai vaikka naruttaa kiinnostava treffiseuralainen antamaan puhelinnumero. Tuopista vetoa -jallitusten idea lähti yhteistyöstä Radio City Oulun ja Vanhan Paloaseman kanssa. Jonin kehittämä ohjelma on saanut sittemmin valtakunnallista huomiota iltapäivälehdissä sekä Huomenta Suomen aamutelevisiossa MTV3:lla. Tällaista ei ollut aiemmin tehty. Kaikki toistaiseksi julkaistut jaksot ovat nähtävissä osoitteessa www.tuopistavetoa.com.

Pilepirkko pääsi Jonin jallitettavaksi. Hoksasiko Pirkko tempun vai menikö sormi suuhun ja jäikö Pirkko Jonille velkaa viinilasillisen? Alla olevasta videosta se selviää.

ps. Pilepirkon voi kuulla äänessä huomenna Yle Keski-Pohjanmaan lähetyksessä. Tarkempi aika varmistuu myöhemmin.

Pilepirkon oli tarkoitus olla tähän aikaan jo ihan muilla mailla, mutta neitillä tuli ongelmia Almeran kanssa ja tilalle tuli väliaikaisesti nätti Bemari (kiitos Jukka-Pekka Järvi, Hertz). Pilepirkko jäi siis Ouluun ja hänet voi bongata illalla Oulun Vanhalta Paloasemalta taikuri Joni Pakasen ja Radio Cityn Tuopista vetoa -bileistä! Tapahtumasta tulossa kuvia ja juttua illanpäälle. Pirkko jatkaa huomenna matkaansa länsirannikkoa pitkin alaspäin.

Pysähdyin Ivaloon syömään ja tankkaamaan. Olen sanonut jo monen vuoden ajan, että "laitan sitten joskus Ivaloon jonkun perunateatterin". Katselin ympäristöä miettien, missä siellä se pottuteatteri sijaitsisi ja millainen siitä tulisi. Haaveeni toteuttamisessa menee varmasti vielä vuosia. Ehkä parempi että suoritan ensin teatteri-ilmaisun ohjaajan opinnot ennen suurempia suunnitelmia.

Kotimatkani oli taas täynnä jännitystä, hikeä ja jopa melkein verta. Poroja poukkoili tiellä, liikenteessä oli hurjia ohittajia, navigaattorini johdatteli minut taas kinttupolulle ja mikä jännintä, autoni meinasi hyytyä. Toivoin joka sekunnilla ettei minun tarvitsisi pysähtyä liikenneympyrään koska se tietäisi tukosta tielle syystä että autoni ei meinannut pysynyt käynnissä hitaan liikkeen aikana. Niinhän siinä sitten kävi, Almera sammui liikenneympyrään eikä meinannut enää käynnistyä. Takana odotti älytön jono. Jos siis bongaatte jossain hyytyneen Almeran, tulkaa koputtelemaan ikkunaan ja puhumaan lohduttavia. Takaan suorituksesta palkinnon.

Huomenna lähden kiitämään kohti länsirannikkoa.

Matkavinkkejä voi edelleen lähettää pilepirkko@turisti-info.fi / 044 359 9956. Jäljellä on vielä muutama päivä, joten jos reissuvinkki osuu sopivasti kohdalle, otan tarjouksen vastaan.

Olisinpa voinut jäädä Inariin pidemmäksi aikaa. Siellä on niin paljon nähtävää ja tekemistä, että reissuun kannattaisi varata vähintään viikko. Minkäs teet, eteenpäin on mentävä ja moottoritie on kuuma.

Kävin tutustumassa muutamaan mielenkiintoiseen kohteeseen.

Inarissa yksi näkemisen arvoinen paikka on Kaija Palton ateljee taidekäsityöpaja. Seinillä komeili upeita Kaijan tekemiä uniikkituotteita. Niitä ei myydä missään muualla, kuin Lemmenjoen ateljeessa. Tuotteissa käytetään suomalaista hienorakenteista lampaanvillaa. Jos haluaa oppia huovutuksen salat, kannattaa osallistua Kaijan järjestämiin kursseihin. Kaija järjestää miehensä Heikki Palton kanssa myös erilaisia retkiä. Uutuutena on "Historiallinen Lemmenjoki" -retki jossa kulkuvälineenä käytetään 20-paikkaista jokivenettä. Matkan aikana tutustutaan mm. kivikautisiin kohteisiin ja Lemmenjoen kylän vanhimpaan saamelaisen suvun asuinpaikkaan. Lounaaksi on herkullinen porokeitto ja jälkiruuaksi kakkukahvit. Ei voi eväät tuosta paljon parantua. Kaija ja Heikki järjestävät myös monia muita retkiä upeassa Lemmenjokea ympäröivässä erämaassa. Tarjolla on vene- ja kullanhuuhdontaretkiä. Lisätiedot Lemmenjoki.org -nettisivuilta. Liikuntarajoitteisten on myös mahdollisuus osallistua retkille.

Saamelaismuseo & Luontokeskus Siidassa käytyäni tietämykseni lapin luonnosta ja saamelaisista lisääntyi huomattavasti. Siidassa esitellään pohjoisen luonnon kahdeksan eri vuodenaikaa, Lapin luontoa ja saamelaisten kulttuuria ja historiaa. Lisäksi alueella on saamelaisten asumuksista ja pyyntitavoista kertova ulkomuseoalue. Siida saa varmasti perheen pienimmätkin kiinnostumaan kiertelystä eri eläinhahmojensa ansiosta. Siidasta saa myös neuvoa retkistä ja kalapaikoista sekä kaikki tarpeelliset luvat. Siidassa järjestetään aika-ajoin erilaisia tapahtumia ja sieltä on mahdollisuus varata kokoustilat.

Lake & Snow Inari palveluiden kautta pääsee ihastelemaan upeita Inarijärven maisemia sähkömoottoreilla toimivalla katamaraanilla. Risteily Ukonsaarelle toteutetaan kesän jokaisena päivänä.  Yrityksen kautta on mahdollista saaada myös tilausristeilyitä omalle porukalle. Katamaraaniin mahtuu 120 henkeä, joten mukaan voi ottaa isommankin poppoon.  Erinomaisia risteilyvaihtoehtoja ovat mm. jääluolaristeily, kalansavustusretki ja iltayönristeily. Lake & Snow Inari tarjoaa kesäisin myös kalastusretkiä ja talvisin pilkkiretkiä ja moottorikelkkasafareita.

Inarin Hopea on perustettu vuonna 1982. Matti Qvick valmistaa tuotteet käsin paikallisella pajalla. Korut ovat uniikkeja hopeakoruja ja jokaisella korulla on jokin tarina kerrottavanaan. Materiaalina käytetään sterling-hopeaa sekä kultaa ja lisäkoristeina Lapin korukiviä ja Lemmenjoen kultaa. Inarin Hopean koru on oiva matkamuistovaihtoehto.

Vasta avatussa Saamelaiskulttuurikeskus Sajoksessa tapahtuu erilaista ohjelmaa ympäri vuoden. Tilat on mahdollista varata konserttia-, juhlaa- tai vaikka teatteriesitystä varten. Sajoksen 60-paikkainen ravintola Galla hoitaa ruuat tilaisuuteen asiakkaan toiveiden mukaisesti. Lisätilaa on myös saatavilla. Kokouksia varten Sajoksesta löytyy erilaisia kokouspaketteja monella eri salivaihtoehdolla.

Kiitokseni Miika Ikoselle Pohjois-Lapin Matkailu Oy:stä kun kutsuit minut tutustumaan Inari-Saariselän alueeseen. Seuraavalla Inarin reissullani jään pidemmäksi aikaa!

Kuvia Inari-Saariselän reissulta lisää Facebookissa!

Perjantai 13.päivä, eli ei se kaikista onnekkain päivä. Sanonta pätee ainakin minun, autoni ja navigaattorini suhteen. Navigaattori pyrki johdattelemaan minut harhaan. Voitte kuvitella sen tunteen, kun huomaa ajaneensa tovin väärään suuntaan kun olisi muutenkin hieman kiire ja bensamittarikin alkaa laskea kivasti kohti alarajaa. Kaivoin perinteisen paperikartan esiin. Siihen voi luottaa. No, ehkä jouduin soittamaan pari "apua-kääk" -puhelua matkan aikana. Hotelli Korpikartanoa lähestyttyäni kentät katosivat kokonaan. Sitten ei enää soiteltukaan apua-puheluita. Katvealuetta kesti muutamien kymmenien kilometrien ajan. Kaiken lisäksi ajoin reuhkallani jotain kinttupolkua pitkin enkä nähnyt edes eteeni auringonpaisteen- ja tuulilasiin lätsähtäneiden ötököiden takia. Sitten jostain tupsahti eteeni vanhempi herrasmies hitaalla ajoneuvollaan - tai paremminkin sanottuna kevyellä kaasujalallaan. Kun lähdin ohittamaan häntä, eihän minun Almeran lintukkani kiihtynyt mihinkään, ja edessäpäin alkoi jo siintää vastaantulevan auton valot. Seisoin kaasupolkimella koko painoni edestä ja vaistomaisesti tein vielä pientä nytkytysliikettä - niin kuin se nyt jotain olisi auttanut. Ai kerkesinkö, no en, vaan jouduin palaamaan takaisin sinne mistä lähdinkin. Ja mitä voitin? En mitään.

Vastoinkäymisten jälkeen saavuin vihdoin ja viimein Hotelli Korpikartanoon Inarissa. Mikä uskomaton paikka Menesjärvellä! Ensimmäisenä riensin laiturille ottamaan kuvia upeasta auringonlaskusta. Jos näissä maisemissa ei mieli lepää, ei sitten missään. Kuvaamisen jälkeen hotellin omistaja Anne Harju esitteli huoneeni ja kertoi laittaneensa minulle ruokaa jääkaappiin. Sauna oli myös lämmin. Unohdin välittömästi epäonnisen matkani. Korpikartanon sauna oli tilava ja kelopuuta oli käytetty hienosti koristeena. Saunan jälkeen täytin mahani ehkä jopa maailman parhaalla lohikiusauksella.

Hotellin tilalla on ollut ennen saamelaiskoulu ja se on rakennettu vuonna 1954. Itse hotelli on ollut toiminnassa kolme vuotta. Korpikartano on tilaushotelli, eli auki asiakkaan tilauksesta. Tuletpa sitten yksin tai ryhmässä, hotelli avaa ovensa Sinulle. Hotellin periaatteena on joustaa asiakkaan toiveen mukaan. Jos aamupala pitää saada normaalia aikaisemmin tai myöhemmin, se järjestyy. Kaikki on neuvoteltavissa.

Huoneita ja huoneistoja on 28 (suurin 11 hengelle) ja jokaisesta löytyy suihku, wc, radio, televisio ja minikeittiö astioineen. Huoneen hintaan kuuluu aamupala ja iltasauna. Saunoja on yhteensä kolmea eri sorttia. Pihalta löytyy tilaus- ja kotaravintola sekä lasikattoinen Aurora-kota rantasaunalla ja kylpytynnyrillä. Korpikartanon ruuissa käytetään paikallisia herkkuja. Korpikartanon yhteydestä löytyy myös viinikellari ja pieni elintarvikekioski.

Hotelli Korpikartano järjestää asiakkaalle aktiviteetit toiveiden mukaan. Esimerkkejä ovat kalastus, vene- ja kanoottiretket, tunturivaellus, husky-ja porosafarit, hiihtoretket, lumikenkäily, moottorikelkkailu ja avantouinti. Hotellin kautta järjestyy myös pääsy porotilallisen Petri Mattuksen mukaan seuraamaan työpäivää poromiehenä. Voit päästä ruokkimaan porotokkaa tai seurata poronvasotusta.

Pilepirkko pääsi osallistumaan Rovaniemellä Yle Lapin lähetykseen kaverinaan ja "juontoparina" toimittaja Anni Tolppi. Keskustelun aiheena oli Lapin alueen tapahtumat ja matkailu - luonnollisesti.

Seuraavaksi suuntana on Inari-Saariselän alue. Jos näette Pilepirkon ja hurjaakin hurjemman viininpunaisen Nissan Almeran, tulkaa rohkeasti juttelemaan. Pilepirkko ei edelleenkään ole oppinut puremaan!