Venla

SUNNUNTAI, 31. ELOKUUTA 2014
Saaristolaistunnelmaa

Kuten varmasti jokainen Porvoossa vieraillut on pistänyt merkille, on keskusta ja Vanha Porvoo täynnä erilaisia kahviloita ja kuppiloita. Mikäli aika antaa myöten, suosittelen kuitenkin keskustan kahviloiden lisäksi tutustumaan myös kauempana oleviin paikkoihin. Oma ehdoton suosikkini on Cafe Lokki, joka sijaitsee Porvoon Hamarissa, reilun kuuden kilsan päässä keskustasta.


Kahvilaan pääsee keskustasta helposti, joko kävellen tai autolla. Tie puikkelehtii meren rannassa idyllisen puutaloalueen läpi, joka on vienyt sydämeni täysin. Tuntuu kuin astuisi suoraan Astrid Lindgrenin lastensatujen keskelle, erivärisiä puutaloja vierivieressä, vain pikkuruiset kujat niiden välissä. Talot ja pihamaat ovat erilaisia ja erikokoisia, mutta kaikkia yhdistävät saaristolaistunnelma ja villinä rehottavat puutarhat.


Kahvila sijaitsee tien päässä aivan meren äärellä, venepaikkojen tuntumassa. Tarjonnasta löytyy niin pikkupurtavaa kuin isompiakin aterioita. Hintalaatu suhde on kahvilassa erinomainen ja on todettava, että keskustan ruokapaikkoihin verrattuna on ruokalista virkistävän edullinen.


Viimeksi vieraillessani söin savukalakeiton ja on sanottava, että harvemmin olen niin hyvää syönyt. Keitto lämmitti mieltä ja tässä kohtaa loppuun kulutettu sanonta ”Hyvä ruoka, parempi mieli” pitää täysin paikkansa. Silti, vaikka ruoka onkin hyvää, tykkään paikasta eniten juuri sen miljöön takia. Tunnelma on rento ja terassilla on mukava istuskella ja katsella merta ja veneiden kulkua.

 

TORSTAI, 28. ELOKUUTA 2014
Pientä kaunista

Jokiå Design on useamman design-yrittäjän söpö putiikki Porvoonjoen rantakadulla. Valikoimaa löytyy keramiikasta ja koruista vaatteisiin. Äitini on kehunut kaupan korttivalikoimaa, joten kun tuli tarve hankkia kesäjuhliin onnittelukortti, tiesin mihin suunnata.


Kauppaan on kaksi oviaukkoa, toisella puolella myydään pääasiassa vaatteita ja asusteita, ja toiselta puolelta löytyy muun muassa juurikin näytä kortteja ja koristeellisia kirjekuoria. Sisäänkäynti on kapea ja ovi kolisee kotoisasti sisään astuttaessa. Ikkunoista tulvii auringonsäteet, jotka kimpoilevat kilpaa ympäri huonetta valkoisista puuseinistä.


Kaupan tilat ovat pikkuruiset ja hyllyt notkuvat esineitä, joita on aivan pakko päästä hypistelemään. Vaikka tilaa on vähän, itseäni se ei ainakaan häiritse. Ostoksia saa tehdä omaan tahtiin ja rauhassa, mutta apua saa sitä kaivatessaan.


Sisustuksesta ja kauniista esineistä kiinnostuneille Porvoolla on tarjota muutenkin paljon. Vanhassa Porvoossa on paljon ainutlaatuisia myymälöitä, jotka kutsuvat tutkimaan tarjontaansa. Itse koitan välillä tietoisesti vältellä näitä kauppoja, sillä jos sisään astuu, löytöjä tekee. Matalamman budjetin kanssa liikkeellä olevalle tarjolla on myös useita kiinnostavia kirpputoreja.

 

TIISTAI, 26. ELOKUUTA 2014
Makean ystävät huomio

Kun tuttavista löytyy herkkusuita, paras paikka hankkia Porvoon tuliaiset on ehdottomasti Brunbergin tehtaanmyymälä. Itse käväisin siellä tänä kesänä ensimmäistä kertaa ikinä.


Brunberg on yli 140- vuotias porvoolainen suklaatehdas. Perheyrityksen vanhimmat reseptit on säilytetty alkuperäisinä ja nykyaikaisten tuotantolinjojen lisäksi käsityöllä on edelleen suuri rooli makeistenvalmistuksessa. Tehdas valmistaa ainutlaatuisia tuotteita, se on muun muassa erikoistunut Suomen ainoan sokerittoman suklaan, riisisuklaan sekä suukkojen valmistukseen. Lisäksi Brunberg valmistaa myös Pohjoismaiden ainoaa laktoositonta maitosuklaata.


Itse myymälä ei ole kovin suuri, mutta valikoima on kattava. Toffeita, suklaita ja lakritsia löytyy monenlaisissa muodoissa. Vaikka tehtaanmyymälöissä hinnat ovat aina edulliset, itse hämmästyin sitä kuinka alas hinnat on täällä laskettu. Jos kukkaroaan haluaa säästää, kannattaa perusmarketin sijaan suunnata tehtaanmyymälään, joka sijaitsee parin kilometrin päästä keskustasta. Itse kävin ostamassa vanhemmilleni tuliaisia ja esimerkiksi kaksitoista suukkoa kustansi alle kaksi euroa. Mielestäni ei paha.


Tehtaanmyymälässä on myös mahdollisuus maistaa jokaista tuotetta ennen ostamista, joten ostaessa voi valita mukaansa vain sellaiset tuotteet, joista varmasti tykkää!

 

TORSTAI, 21. ELOKUUTA 2014
Kohti uusia polkuja

Voin ylpeänä ilmoittaa, että näin vuosien jälkeen, olen yllätyksekseni löytänyt lenkkeilyn uudestaan tämän kesän aikana. Porvoossa olen nyt asunut vuoden päivät, ja vaikka siellä täällä kaupungin sisällä onkin tullut pyörittyä, on täällä silti paljon tuntemattomia polkuja kulkematta. Juoksulenkkiin saa kummasti uutta ytyä ja mielenkiintoa, kun tutustuu samalla paikkoihin ja löytää uusia reittejä tutuille kulmille.


Itse olen tykännyt juosta Porvoossa vähän ristiin rastiin, mutta suosin eritoten sivistyksestä syrjemmässä olevia alueita. Enkä nyt tarkoita, että juoksisin pitkin metsiä risukoita väistellen, vaan että tykkään enemmän reiteistä, jotka eivät ihan keskustaa lävistä. Saa kulkea rauhassa ja antaa ajatuksen lentää askeleiden mukana.


Olenkin tullut tulokseen, että täällä on yllättävän kivasti reittejä joita vaihdella, esimerkiksi ihan pururadat ovat tosi hyvässä kunnossa. Eripituisista matkoista löytyy jokaiselle lenkkeilystä innostuneelle jotakin. Vasta-alkajille on tarjolla lyhyempiä parin kilometrin matkoja ja kokeneemmille lenkkitossujen kuluttajille tarjolla on polkuja yli kymmeneen kilometriin.


Nyt kun alkaa pahimmat kesähelteet hellittää otettaan, on siis täydellinen aika vetäistä hikipaita päälle, kiristää lenkkareiden nauhat ja lähteä ulos reippailemaan. Ihan omaksi ilokseen.

 

MAANANTAI, 11. ELOKUUTA 2014
Yökyöpelit

Toissa viikonloppuna Vaasassa pyörähtäessäni ohjelmassa oli grillailua, sangriaa ja mukavaa yhdessäoloa kavereiden kanssa. Ja elämäni parhaat kevätkääryleet. Kaverimme hehkuttivat, että Vaasa on Suomen aurinkoisin kaupunki, ja kieltämättä säät kyllä hellivät meitä. Mahtava reissu!

Ehdottomasti mainitseminen arvoinen paikka Vaasassa on pieni ruokakoju kauppatorilla. Kaverimme kertoivat vierailevansa kojulla usein viikonloppuisin aamuyön pikkutunteina, ja niin teimme mekin.

Paikan nimi on Dongnai Grill, ja se sijaitsee torin laidalla. Kojulla myydään ihan perus kebabeja ja hampurilaisiakin, mutta ylistystä minulta saavat ehdottomasti kojun kevätkääryleet. Ihan huikeita! Mainio yhdistelmä rapsakkaa kuorta ja mehevää sisusta. Edullisia kääryleitä myydään sekä liha-että kasvisversiota. Itse söin kääryleeni lihalla ja maku oli mitä parhain. Hintakaan ei ole päätähuimaava sillä yksi kevätkääryle lihalla maksoi vain vähän reilun euron ja kasvisversio taisi olla vielä sitäkin edullisempi.

Kojun ulkomuoto on melko vaatimaton ja se sulautuu muiden kojujen joukkoon vaivatta. Siitä huolimatta porukkaa riitti ja paikka on selvästi suosittu paikallisten keskuudessa. Jono kulki kuitenkin nopeasti ja eikä annoksia pahemmin tarvinnut odotella. Myöskään itse kääryleet eivät ulkomuodoltaan olleet kovin kummoisia, mutta älkäämme antako sen häiritä. Se on se maku.

Istuskelimme kojulla hyvän tovin ja fiilistelimme kesää, elämää ja kääryleitä. Yön vaihtuessa aamuun talsimme katsomaan merta. Lämpimässä ja valoisassa kesäyössä ei ollut kiirettä nukkumaan ja osat meistä pulahtivatkin vielä uinnille viileään aallokkoon.

Harvemmin tuollaiset grillikojut tekevät lähtemätöntä vaikutusta, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ihastuin kyllä niihin kevätkääryleisiin ikihyviksi! Todella herkullisia ja mikä tärkeintä nälkä lähti.

Ymmärsin, että paikka on auki myös päiväsaikaan, eli sinne vaan kaikki testaamaan, jos Vaasa osuu reitille!

 

KESKIVIIKKO, 06. ELOKUUTA 2014
Festarimeiningeissä

Viime viikonloppu oli paras pitkään aikaan! Töistä oli useampi päivä vapaata, joten ilokseni kerkesin reissaamaan halki Suomen. Juna kulki ja auto huristi ensin Tampereelle festareille ja sen jälkeen Vaasaan, kavereita moikkaamaan.


Ensin tie vei tosiaan Tampereelle, jossa järjestettiin hip hop-festivaali Blockfest. Festarit oli loppuunmyyty tänäkin vuonna, ja sen huomasi kyllä Tampereen katukuvassakin. Suuri joukko porukkaa vaelsi lipat vinossa pitkänä vanana kohti festivaalialuetta koko perjantain.


Meidän porukka yöpyi Hotelli Viktoriassa, joka sijaitsee aivan Tampereen keskustassa. Vastaanottovirkailijan mukaan hotelli on ollut täyteen varattu jo alkukeväästä asti, olimme siis onnekkaita että onnistuimme nappaamaan edullisen peruutuspaikan vielä kesällä. Hotellin sisäänkäynti on melko vaatimaton, vaikka seinällä onkin suuret kyltit kadulle. Saapuessani hotelliin kävelinkin ajatuksissani kaksi kertaa oven ohi, sillä en vain hoksannut missä se oli. Tuli vähän höperö olo, mutta eipä se mitään, perille löysin sitten kuitenkin. Hotelli on siisti ja viihtyisä, ja huoneen hintaan kuului myös kattava aamiainen. Sijainti oli meille täydellinen, vain vajaan kilometrin kävely festarialueelle.


Meillä oli liput vain perjantaille, joten saavuimme festivaalialueelle niin nopeasti kuin kerkesimme, jotta ehtisimme nähdä mahdollisimman paljon. Erityiskiitosta järjestäjille siitä, että alueella oli harvinaisen paljon vessoja eikä niihin tarvinnut edes jonottaa pahemmin. Ihan huikeaa, ettei aika mennyt vessajonossa seisomiseen niin kuin usein festareilla käy.


Esiintyjiä oli kahdella lavalla läpi päivän ja musiikki pauhasi. Minulle illan kohokohta oli ylivoimaisesti Snoop Dogg, kuten olin arvellutkin. Yleisö oli esityksessä hyvin mukana ja fiilis katossa. Olen nähnyt artistin aiemmin joitakin vuosia sitten Helsingissä, mutta tuntui melkein, että tämä keikka oli jostain syystä sitäkin parempi. Me hivuttauduttiin jo paljon ennen esityksen alkua teltan etuosaan, koska arvattiin että yleisöä tulisi olemaan paljon. Porukkaa tulikin, eivätkä kaikki mahtuneet edes telttaan sisälle, kerrankin oltiin itse ajoissa!


Snoop Dogg oli perjantain viimeinen esiintyjä ja lopetti ennen puolta yötä. Sen jälkeen lähdettiin väsyneinä, mutta onnellisina vaeltamaan Tampereen keskustaa kohti vailla päämäärää. Käväistiin hakemassa kaikista lyhytjonoisimmalta snägäriltä burgerit ja fiilisteltiin lämmintä kesäyötä ulkona. Baareihin ei huvittanut enää mennä, jäi sen verran hyvä fiilis festari-illasta.


Lauantaina matka jatkui Vaasaan, siitä seuraavassa postauksessa!

Avainsanat :
KESKIVIIKKO, 23. HEINÄKUUTA 2014
Viiru ja Pesonen

Jokin aika sitten käväisin kesäteatterissa. Teatteri Soittorasia sijaitsee Porvoossa lähellä keskustaa. Autolla matkaan kuluu noin kymmenen minuuttia keskustasta ja myös pyörällä matka hurahti nopeasti. Pyörätie seurasi koko ajan vierellä kulkevaa Porvoonjokea, joten maisemissakaan ei ollut valittamista. Vaikka matka ei ole pitkä, loppumatkasta peltojen ja metsiköiden alkaessa reunustaa tietä, epäilin jo eksyneeni. Ilokseni kuitenkin pian puiden oksien lomasta pilkisti vaaleankeltainen puutalo. Talon edustalle oli pystytetty suuri kyltti, jossa komeili isoin koukeroisin kirjaimin: ”Tervetuloa Teatteri Taloon”. Olin siis oikeassa paikassa.


Teatteri Soittorasia toimii Teatteri Talon tiloissa, joka kokonaisuudessaan on melkoinen elämystehdas. Koko perheelle sopivien näytelmien lisäksi tarjonnasta löytyy muun muassa erilaisia työpajoja, koulutusta sekä ilmaisu-ja esiintymistaidon kursseja. Sen lisäksi siellä tuotetaan asiakkaan tarpeisiin räätälöityjä ohjelmapalveluita. Teatterilta on myös mahdollista vuokrata tiloja sekä asuja juhliin tai naamiaisiin.


Pikkutyttönä suosikki iltasatuihini kuului Sven Nordqvistin Viiru ja Pesonen-kirjat, ja halusinkin nähdä viihdyttävätkö lastenkirjojen seikkailut näin vanhempana läheskään yhtä paljon kuin pienenä. Viiru ja Pesonen-näytelmä esitettiin sympaattisen Teatteri Talon pihamaalla. Maahan puiden juurelle oli levitelty katsojille räsymattoja ja pitkiä penkkejä. Koko alueen tunnelma oli jotenkin huvikumpumainen, ihastuttavan rento ja kodikas.


Esitys kesti noin tunnin ja se esitettiin puolen tunnin pätkissä, joiden välissä väliaika. Näytelmän rakenne ja kesto oli mietitty lapsille sopivaksi, joten perheen pienimmätkin jaksoivat keskittyä harvinaisen hyvin. Juoni oli rakennettu useiden Viiru ja Pesonen – kirjojen pohjalta, joiden tarinoita oli koottu ja tiivistetty yhteen. Esitys oli viihdyttävä ja oli hauskaa, että tarinan hahmot kommunikoivat ajoittain spontaanisti yleisön kanssa, varsinkin nuorimmat katsojat olivat siitä innoissaan.


Mukava paikka, varsinkin lasten kanssa reissaavien kannattaa pitää mielessä, mikäli haluavat sisällyttää lomaansa hieman kulttuuria!

SUNNUNTAI, 06. HEINÄKUUTA 2014
Nam, nam

Viime viikolla tieni kulki vaihteeksi Helsinkiin ja vanhemmilleni Kirkkonummelle. Siskoni sai samana päivänä tietää saaneensa opiskelupaikan ja sitähän oli syytä juhlia! Siispä lähdimme pitkästä aikaa koko perhe yhdessä ulos syömään.


Ruokapaikaksi valikoitui eräs kiinalainen ravintola, ripauksella jenkkifiilistä. Paikan nimi on Mr. Lau ja se sijaitsee Haagassa hyvien kulkuyhteyksien varrella.


Muista kiinalaisista ravintoloista Mr. Lau poikkeaa kiinnostavan sisustuksensa ja ilmeensä ansiosta. Itse en ollut aiemmin siellä vieraillut, ja astuttuamme sisään mietinkin olimmeko tosiaan saapuneet kiinalaiseen ravintolaan. Paikka on kuin sekoitus Kiinaa ja Amerikkaa, jollain tavalla pubihenkinen. Katonrajaa koristavat punaiset lamput ja ilmapiiri on todella lämmin ja rento. Seinillä roikkuu rekisterikilpiä, tienviittoja, julisteita ja jos jonkinlaista härpäkettä.


Luonnollisesti, ravintolassa on tarjolla suuri valikoima erilaisia kiinalaisia ruokia, joiden lisukkeeksi voi valita riisiä, nuudeleita ja yllätyksekseni myös ranskalaisia. Ehkä tällä tavoin Amerikan meininki pääsee esille myös ruokalistan puolella. Tämä on oikeasti hyvä, sillä usein esimerkiksi perheen pienimmät eivät ole nuudelin tai riisin suurimpia puolestapuhujia. Myös oman pikkuveljeni suu kääntyi maireaan hymyyn huomatessaan, että lisukkeeksi on tarjolla muutakin kuin perinteisiä kiinalaisia vaihtoehtoja.


Nuudelifanina söin itse tietty nuudelia, tällä kertaa kanalla ja katkaravuilla. Oli ihan sairaan hyvää ja annos oli oikeasti runsas. Olimme kaikki tyytyväisiä omiin aterioihimme ja poistuimmekin ravintolasta mahat pullollaan. Suosittelen kaikille kiinalaisen ruuan ystäville, kannattaa käydä testaamassa, jos pyörit nurkilla.

TIISTAI, 24. KESÄKUUTA 2014
Tanssisaaren tunnelmia

Juhannus tuli ja meni myös täällä Porvoossa! Itse vietin juhannusta suurimmaksi osaksi töissä, mutta onneksi lauantaina kerkesin myös vähän juhlistamaan keskikesän juhlaa yhdessä ystävieni kanssa.


En tiedä miksi, mutta olen aina halunnut käydä lavatansseissa. Jostain syystä en vain ole koskaan sellaisiin päätynyt. Tässä pari viikkoa sitten kuulin kuitenkin radiosta ohimennen, että Porvoossa järjestetään juhannuksen kunniaksi lavatanssit. Sanomattakin on selvää, että innostuin heti! Tässä olisi mahdollisuuteni toteuttaa pitkäaikainen kesähaaveeni. Siispä, kun juhannuspäivän ilta koitti, hyppäsimme kavereideni kanssa bussiin ja huristelimme kohti tansseja!


Tanssit järjestettiin Tanssisaaressa Tolkkisissa, joka sijaitsee Porvoon läheisyydessä ja linja-autolla matka hurahti nopsasti. Tanssisaari on tanssi-ja juhlapaikka, jonka omistaa Tolkkisten Vapaaehtoinen Palokunta ry. Paikka sijaitsee niemenkärjessä, ihanasti luonnon keskellä ja luonnollisesti aivan meren äärellä, ja siellä on järjestetty juhlia jo yli sadan vuoden ajan. Miljöö on kerrassaan erinomainen juuri tällaisiin juhannustansseihin! Tanssisaari onkin tunnetuin juuri kesätansseista, mutta paikkaa voi vuokrata myös omaan käyttöön. Tämän kesän aikana siellä järjestetään vielä useita tansseja, joten musiikin ystävien kannattaa pitää paikka mielessä!


Koska Porvoon keskustasta Tanssisaareen on jonkin verran matkaa, oli äärimmäisen mukava yllätys, että tansseihin on aina järjestetty ilmainen bussikuljetus, joka lähtee kohti Tanssisaarta useamman kerran illassa, ja samoin tanssien jälkeen takaisin Porvoon keskustaan.
En ole koskaan ennen kyseisessä paikassa vieraillut, joten en oikein tiennyt mitä paikalta odottaa. Ilta alkoi kuitenkin lupaavasti, sillä noustessamme bussiin Porvoon keskustasta, se täyttyi melkein heti. Suosittelenkin siis ehdottomasti tulemaan ajoissa paikalle! Lopulta bussi olikin niin täynnä, että muutamat matkan varrelta kyytiin tulleet joutuivat seisomaan. Saavuttuamme Tanssisaareen oli todellinen hämmästys miten paljon ihmisiä siellä oli paikalla! Tuli ihan kunnon festarifiilis. Parkkipaikat olivat tupaten täynnä autoja, ja ihmisten ikähaitari oli suuri, ihan parikymppisistä eläkeikäisiin. Vaikkei meillä ollut minnekään kiire, oli silti positiivinen yllätys kuinka ripeästi pääsimme sisään ja kuinka nopeasti jonot kulkivat myös juoma- ja ruokatiskeillä!


Kun olin aiemmin päivällä sanonut kavereilleni, että vien heidät lavatansseihin, sain vähän epäileviä katseita, mutta kun pääsimme itse paikalle, ne hälvenivät. En halua, että tämä koko postaus kuulostaa pelkältä hehkutukselta, mutta tällaiselle, koko ikänsä lavatansseista haaveilleelle, paikka vain oli todellinen helmi. Rentoa meininkiä ja leppoista porukkaa juhannustunnelmissa, en voi kyllä valittaa. Alueelta löytyi itse ”tanssialue”, missä oli suuri tanssilattia ja lava, jolla live-bändi esiintyi, ja sen lisäksi löytyi pari muuta rakennusta, joissa oli mahdollisuus istuskella ja nauttia tunnelmasta, juomista ja ruokatarjonnasta.


Itseltäni ja kavereiltani ei pahemmin valssit tai tangot suju, joten pysyttelimme suosiolla tanssisalin ulkopuolella suurimman osan ajasta. Juttelimme paikallisten nuorten kanssa, jotka käyvät tansseissa joka kesä, ja he sanoivatkin ettei tanssiminen välttämättä ole tärkeää, vaan sinne tullaan myös vain tunnelman perässä, viettämään aikaa yhdessä kavereiden kanssa. Huomattiinkin, että tanssilattia veti enemmän iäkkäämpää porukkaa puoleensa. Minusta oli huikeaa, huomata miten paikalla oli niin eri-ikäistä porukkaa ja kaikille löytyi jotain mielekästä tekemistä!

PERJANTAI, 13. KESÄKUUTA 2014
Nälkä lähti

Tiedättekö sen tunteen kun reissun päällä yhtäkkiä iskee järkyttävä nälkä? Sellainen, että silmät sumenevat eikä pysty enää keskittymään muuhun kuin seuraavan ruokapaikan etsintään? Luulenpa, että aika tuttu tunne monelle matkalaiselle.

Tuossa taannoin näin pääsi käymään itsellenikin. Köröttelin Helsingistä Porvooseen bussilla ja nälkä kasvoi kilometri kilometriltä. Kun lopulta saavuin Porvooseen, nälkä oli jo niin kiljuva, että oli pakko astella ensimmäisen paikkaan mistä sai nopeasti täyttävää ruokaa mahan täydeltä. Ihan vinkkinä muuten, että esimerkiksi Helsingistä tekee näppärästi päiväreissun Porvooseen bussilla. Linja-autoja kulkee noin puolen tunnin välein molempiin suuntiin, arkisin vielä useamminkin. Matkan kesto riippuu täysin bussin reitistä, mutta yleensä se vie noin tunnin. Matka sujahtaa yleensä aika nopeasti, paitsi silloin kun on noh, nälkä.

Saavuttuani Porvooseen iskin silmäni ihan linja-autoaseman kyljessä vanhassa tunnelmallisessa rakennuksessa sijaitsevaan Café Cabrioleen. Kahvila on melko tilava ja ensimmäisenä sisälle astuessa huomio kiinnittyy suuriin kaari-ikkunoihin sekä komeisiin kattokruunuihin, jotka hallitsevat tilaa. Tykkään myös siitä miten lähes kaikki kahvilan raaka-aineet ovat vitriineissä kauniisti esillä. Olen käynyt siellä muutaman kerran aiemminkin kahvittelemassa, mutta nyt ajattelin, että on koittanut aika testata kuppilan lounastarjonta, joka on saatavilla maanantaista perjantaihin klo. 11.00-14.30.

Koska oli niin valtava nälkä, en juurikaan tutkiskellut ruokalistan tarjontaan vaan säntäsin suoraa patojen äärelle. Lounaaksi oli valittavana joko salaattipöytä ja keitto, tai salaattipöytä ja pääruoka. Jälkimmäinen vaihtoehto oli hitusen hintavampi ja luonnollisesti siihen sisältyi enemmän ruokaa. Tarjottavat oli katettu buffet-pöytään, joten loppujen lopuksi aterian sai koota lautaselle itse. Päädyin syömään juurikin tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa ja valitsin lautaselleni maittavan aterian jossa yhdistyi porsaanfilee, uunijuurekset ja salaatti.

Ruoka oli hyvää ja tuoretta, ja kustansi kahdeksan euroa. Hinta-laatusuhde todellakin kohdillaan, ateria ajoi asiansa ja nälkä lähti. Lounaan salaattipöydässä oli kuitenkin omaan makuuni liikaa hienostelua. Jäin kaipaamaan yksinkertaisia raaka-aineita kuten kurkkua, tomaattia ja perinteistä salaattia. Mikäli siis haluaa raikkaan salaattipainotteisen aterian, ilman kastikkeita ja makaroneja, suosittelen ainakin tämän kokemuksen perusteella skippaamaan lounaan ja valitsemaan suoraan salaattiaterian, joita on tarjolla monenlaisia, esimerkiksi kanalla tai paahtopaistilla.

PS. Kahvilassa myydään myös upeita kakkuja ja leivonnaisia, jotka ovat taideteoksia itsessään!

Avainsanat :