Suomen paras kesäduuni

Ihanaa, täällä on kaikki asiat kohdallaan. Terveiset Yli-Iistä Luonto-Olohuoneesta. En voi olla ihailematta, kuinka upeksi isäntäväki on tämän entisen 50-luvun kyläkoulun remontoinut, ja mikä miljöö! Luonto-Olohuone toimii nyt viidennettä vuotta, mutta toiminta on alkanut elää kunnolla vasta lähiaikoina remontin valmistuttua hiljalleen. 

Meidät otti vastaan lämminhekinen emäntä Riikka Lahtinen, joka esitteli meille tilat ja yhtäkkiä huomasimmekin olevamme ruokapöydän äärellä juttelemassa kuin vanhat tutut. Riikka perheineen asuu kyläkoulun yläkerrassa, ja majoituspalvelut ovat alakerrassa. Riikka ja hänen miehensä Vesa Raappana ovat remontoineet entisen kyläkoulun läpikotaisin. Rakennus on saanut täysin uuden ilmeen. Täältä löytyy jotain vanhaa, ja jotain uutta - kumpaakin sopivassa suhteessa. Edullista majoitustilaa on 17 hengelle + lisävuoteet päälle. Ja jos on oikein kekseliäs, saa koululle mahtumaan vieläkin isomman sakin irtopatjojen ansiosta. Sopu sijaa antaa. Majoittujilla on käytössään iso keittiö, grillikota ja rantasauna - ne kuuluvat majoituksen hintaan. 

Luonto-Olohuoneesta löytyy aktiviteetteja niin lapsille kuin aikuisillekin. Majoittumaan voivat tulla esimerkiksi leirikoululaiset ja kaveriporukat, ja tilaa riittää myös juhlien, kokouksien, polttarien tai esitysten järjestämiseen. Luonto-Olohuoneesta löytyy mahtavan iso 60 neliön sali, jossa on myös korotettu esiintymislava musiikki- ja karaokevehkeineen sekä takka. Riikka ja Vesa ottavat mielellään vinkkejä vastaan uusista ohjelma-ideoista. Ken tietää, vaikka täällä järjestettäisiin kohta Yli-Iin suurin kulttuuritapahtuma? Puitteet ainakin olisivat varsin suotuisat siihen tarkoitukseen. Juhlien ruokatilaukset yms. onnistuu isäntäväen kautta.

Pihalla seisoo rantasauna, josta pääsee pulahtamaan Siuruanjokeen. Saunan vieressä on grillikota, jossa voi paistella ja maistella saunamakkarat. Pihalla on tilaa vaikka millä mitalla, ja tervehtimässä siellä ovat lampaat - Agnus ja Bob Marley. Luonto-Olohuone vuokraa pyöriä asiakkaiden käyttöön. Halutessaan pääsee pelaamaan erilaisia pihapelejä, kuten mölkkyä, sulkapalloa, tikkatauluskabaa, lentopalloa. Pihalle on tulossa kesäkeittiö, jossa asiakas voi valmistaa kesägourmeensa. Luonto-Olohuoneen kautta saa  kalastuslupia, ja perhokalastus-kursseja järjestetään tilanteen mukaan. Saarikosken kohdalla on hyvä koskikalastuskohde, ja siellä kannattaa viehettä vinguttaa, sillä syöttiin voi jäädä harjuksia tai taimia. Talvella Luonto-Olohuoneen kautta voi tilata muun muassa kelkkasafareita ja poroajeluita.  Läheltä löytyy hyvät hiihtoladut ja kelkkareitit. 

Riikka ja Vesa askartelevat majoituspalvelun yhteyteen pikkuhiljaa lisää virikkeitä asiakkaiden iloksi. Jos majaillessa tuppaa tukka kasvamaan liian pitkäksi, hoituu Luonto-Olohuoneessa myös parturointi. Riikalla on oma viihtyisä kampaamo majoitustilojen yhteydessä. Ja jos terveysasiat alkavat askarruttaa, voi Riikka auttaa siinäkin. Hän käy pitämässä hyvinvointiluentoja ympäri Suomea kertoen samalla ravintolisän merkityksestä, sekä terveellisestä elämäntavasta. Myös Luonto-Olohuoneella järjestetään hyvinvointi-iltoja. Tarvittaessa paikalle saapuu hieroja tekemään joko klassisen- tai kuumakivihieronnan.

Täällä riittää ihasteltavaa vaikka kuinka, ja tunnelma on erinomainen. Kävin pesemässä rantasaunassa päivän pölyt kovien löylyjen kera ja samalla pulahdin joessa virkistäytymässä. Se on kuulkaa niin, että tämä paikka on tullut testattua huolella ja hyväksi todettu. Kiitos lämpimästä vastaanotosta Riikka ja Vesa perheineen. Olitte aidosti kiinnostuneita siitä, millaista työtä me teemme. Emme olleet teille "vain joku blogisti ja kuvaaja", vaan ihmisiä siinä missä muutkin. 

Olkaa ylpeitä siitä kaikesta työstä, mitä olette täällä ahkeroineet . Saanen ojentaa teille Turisti-infon hyväksi todetun kohteen todistuksen, Huippu Mesta -sertifikaatin. Onneksi olkoon, ja kiitos vielä kun saimme tutustua tähän luonnon keskellä olevaan olohuoneeseen!

Tänään on ollut hyvin kivikautinen päivä. Pääsin tutustumaan Yli-Iissä sijaitsevaan Kierikkikeskukseen. Alueella on sijainnut aikoinaan kivikautinen kylä 5000-3000 eKr. Oppaamme Leena Lehtinen kertoi, että kyläläiset asuivat useimmiten hiekkarannan yhteydessä. Siellä oli miellyttävää asua ja sinne oli helppo rakentaa. Ravinnon kyläläiset hankkivat Iijoesta, merestä sekä metsästämällä erilaisilla ansoilla ja tekemillään aseilla. Kauppatuotteina toimi hylkeen traani ja nahkatuotteet. Asukkaat ovat painaneet kovasti hommia elättääkseen itsensä.  Taidamme päästä me nykyajan ihmiset melko helpolla. Olisipa mielenkiintoista koittaa kivikautista elämää Kierikissä. Vielä muutama vuosi sitten Kierikin kivikauden kylässä järjestettiin lokakuusta 2010 heinäkuuhun 2011 kuusi kolmen viikon selviytymiskurssia, joihin osallistui nuoria ympäri maapalloa eläen mahdollisimman kivikautista elämää. Talvella hiihdettiin pitkiä lenkkejä pakkasesta huolimatta ja ravintoa hankittiin pilkkimällä sekä kalastamalla.

Kierikissä pääsee muun muassa ihailemaan arkeologista näyttelyä, seuraamaan kaivauksia ja osallistumaan niihin itsekin ja tutustumaan kivikautiseen kylään ja kyläläisten elämään. Minä pääsin koittamaan jousiammuntaa Jari Vähkyrän opastuksella ja olin mukana jopa arkeologisissa kaivauksissa, jossa minua neuvoi Sami Viljamaa. Sieltähän löytyi ruukunpalasia niinkin kaukaisuudesta kuin vuodelta 5500 eKr. Opin myös, kuinka hiotaan ja tehdään liuskekivestä koru. Pehmeään liuskekiveen saa tehtyä reiän noin kahdessakymmenessä minuutissa terävällä kvartsilla tai piikivellä. Se vaatii kärsivällisyyttä, mutta lopputulos palkitaan. Aikoinaan kivistä on tehty esimerkiksi kiviveitsiä ja nuolenkärkiä.

Kierikkikeskuksen päärakennus ei ole mikä tahansa tönö, vaan yksi Pohjoismaiden suurimmista moderneista hirsirakennuksista. Siellä on näyttelytilan lisäksi hulppea auditorio, myymälä sekä ravintola. Kierikkikeskus järjestää ryhmille erilaisia opastuskierroksia ja ohjelmapalveluita. Hautessaan asiakas pääsee yöpymään kivikauden kylässä. Kierikkikeskus hommaa tarvittaessa paikalle pientä evästä. Läheisyydessä sijaitsee myös hotelli saunoineen ja kokoustiloineen. Kierikkikeskuksen ravintolaan ja hotelliin on parhaillaan yrittäjähaku päällä.

Kierikkikeskuksesta löytyy puuhaa koko perheelle. Liikuntarajoitteiset on otettu hyvin huomioon. He pääsevät tutustumaan kylään helppokulkuisesti, koska autolla voi ajaa aivan kivikautisen kylän tuntumaan. Jos asiakas haluaa sytyttää nuotion kivikautiseen rakennukseen, saa hän todennäköisesti myöntävän vastauksen kysyessään luvan henkilökunnalta - kunhan kyseessä ei ole ruokokattoinen asumus. Ruokokatto lienee turhan herkkä tulelle. Ulkonuotioita saa käyttää vapaasti.

Kierikissä alkaa Kivikauden Markkinat 26.7 Exeterin Yliopiston huippututkijoiden esitelmillä "Tieteen päivät - Day of the science". Luvassa on ohjelmaa koko perheelle, ja tapahtumia riittää 28.7 asti. Kierikissä järjestetään yleisökaivauksia 27.7 asti ti-la 12-17. Kannattaa käydä koittamassa, se on jännää puuhaa! 

Tuomaristo on kokoontunut, ja päättänyt myöntää Kierikkikeskukselle Suomen Turisti-infon myöntämän Huippu Mesta-sertifikaatin, onneksi olkoon! Toista samanlaista kulttuurihistoriallisesti arvokasta paikkaa ei taida tulla vastaan ihan helpolla. Ja mikä hienointa, Kierikissä pääsee itse kokeilemaan kivikautisia toimintoja. 
                                                                                                       

Karim-kilpailun voittajat on nyt arvottu. Karimin uutuuslevyt voittivat Sari Svensk ja Ville Luukkonen, onneksi olkoon! Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Sitten vain kesän parhaat somelaiset biisit pauhaamaan!  

Kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille. Osallistujia tuli sadoittain! 

Matkamme jatkui tänään Haukiputaan Asemakylälle, Lomakoti Onnelaan. Paikka sijaitsee kauniin Kiiminkijoen varrella. Pihapiiristä löytyy upea sata vuotta vanha päärakennus, kaksi majoitusrakennusta sekä sauna ja paljon aktiviteettimahdollisuuksia grillikatoksineen, keinuineen ja rantasaunoineen. Majoitus on kahdessa talossa, joissa on yhteensä 14 huonetta ja 39 sänkyä. Kymmenestä huoneesta löytyy invamitoitus. Huoneissa on suihku- ja wc-tilat ja tarvittaessa pienille lapsille omat sängyt. Lisäksi löytyy viiden hengen mökki.

Lomakoti Onnela on toiminut jo vuodesta 1954 lähtien. Toiminnasta olivat kertomassa Pirjo Hätälä Lomakoti Onnela Ry:stä ja Leena Leiviskä Oulun Seudun Kotienpuolesta Ry:stä. Heidän työnsä perustuu täysin vapaaehtoistyöhön, ja kumpikin tekee tätä tärkeää työtä täydestä sydämestään. Onnelan toiminnan ovat laittaneet alulle aikoinaan ihan tavalliset perheenäidit. Onneksi tämä hyvä on kiertänyt vielä tähänkin päivään asti. Ohjaajat noudattavat työskennellessään sosiaalipedagogista toimintatapaa. Lomakoti ottaa töihin myös setelinuoria. 

Lomakoti Onnela järjestää pääasiassa tuettuja täysihoitolomia, joiden kesto on viisi päivää. Lomilla on mukana myös ohjaaja, mutta omaakin rauhaa saa tarvittaessa. Ohjaajat järjestävät lomalaisille vaihtelevaa ohjelmaa. Jonakin päivänä käydään tekemässä bussilla kulttuurimatka, toisena päivänä saatetaan laulaa karaokea, pelaillaan, testataan kädentaitoja, syödään hyvää ruokaa, lepäillään, nautitaan luonnosta, nauretaan ja nautitaan elämästä ja miksipä ei pistettäisi vaikka tanssejakin pystyyn 80 neliön kokoisessa salissa. Nälkä ei pääse yllättämään, sillä ruokailu on viidesti päivässä.  Loman yhteydessä voi ottaa erilaisia pienimuotoisia hoitopalveluita ja uimaankin pääsee joko uimarannalle, hallille tai vaikka merenrantaan. Ensimmäisenä lomapäivänä porukka tutustutetaan toisiinsa juttelun ja rennon yhdessäolon merkeissä. Lomakoti Onnelassa pääsee tekemään tuttavuutta uusien ihmisten kanssa, mikä on hyvin voimaannuttavaa ja virkistävää. Loman loppupuolella on aina loppuhuipennus, eli osallistujien itsensä järjestämä ja suunnittelema loppujuhla. 

Täysihoitoloman pääasiallinen tarkoitus on toimia kuntouttavana lomana. Ikäihmisille, omaishoitajille ja lapsiperheille Lomakoti Onnelan täysihoitoloma on erinomainen piristysruiske arkipäiviin. Nykyajan perheille on tärkeätä saada toimia ja levätä yhdessä. Se alkaa olla jo harvinaista herkkua menevän yhteiskunnan pyörteissä. Yhteisöllisyys on kaikille ihmisille auttava voima.

Lomakoti Onnela Ry on voittoa tavoittelematon järjestö joka tekee yhteistyötä useiden eri tahojen kanssa ja toiminnassa on mukana monia eri toimijoita, kuten Oulun Seudun Muistiyhdistys Ry, Eläkkeensaajien Yhdistys Ry, Pelastakaa Lapset Ry, Kotien Puolesta Ry sekä Ensi- ja turvakotien liitto. Lomakoti Onnelan toiminta on rohkeaa ja ennakkoluulotonta. Ketään ei katsota nenänvartta pitkin. 

Tarvittaessa Lomakoti Onnelasta on mahdollisuus vuokrata tilat käyttöön kesäkuukausien ulkopuolella esimerkiksi kokouksiin tai juhliin. Kartanomaiseen päärakennukseen mahtuu 60 syöjää ja tarvittaessa hoituu pitopalvelu ja majoituskin. 

Hyvinvointilomista voi lukea lisää täältä: http://www.hyvinvointilomat.fi

Kiersimme Pirjon ja Leenan kanssa paikkoja läpi, ja juttelimme pitkän tovin. Ihailen heidän työmotivaatiotaan ja hyväntahtoisuuttaan. Toivottavasti pääsen vetämään tänne joskus teatteri-ilmaisun kurssia! Täällä on hyvä olla ja mieli lepää - jopa ohjaajallakin. Lomakoti Onnela ansaitsee ehdottomasti todistuksen Suomen Turisti-infon hyväksi toteamasta paikasta - Huippu Mesta -sertifikaatin.


                                                                                                  
 

Moni on jo kerinnyt kysellä, mitä olen tehnyt näinä välipäivinä kun emme ole kerryttäneet kilometrejä kuvaajan kanssa. No, ainakin olen suunnitellut tämän viikon matkaa ja olen minä reissannutkin - mutten autolla vaan pyörällä. Yhtenäkin päivänä polkasin Kokkolan keskustasta Öjaan Cafe Brygganiin ja sieltä Ravintola Mustakariin syömään kunnon naudan sisukkapihvin hyvällä punaviinillä. Kilometrejä tuli nelisenkymmentä.

Eilen oli niin upea ilma, että poikkesin Ohtakarilla, tosin autolla. Hakeuduin suojaisaan paikkaan merenrantaan, pistin nuotion palamaan ja tekaisin muutamat kana-entrecote vartaat. Jäläkiruuaksi pannukahavit ja suklaatia. Samalla reissulla kävin katsomassa miltä näyttää Ohtakarin idyllinen Kalastajakylä. Jos liikut Kokkolan huudeilla, kannattaa poikeata Ohtakarissa. Siellä voi hippailla luontopoluilla, tutustua kalastusmuseoon, paistella makkaraa merenrannalla, saatat päästä myös kalastaja-aluksen kyytiin, voit ottaa aurinkoa upealla rannalla ja niin edelleen. Lohtajan kalastajaseura järjestää Ohtakarilla myös kalajuhlat heinäkuun kolmantena viikonloppuna. Siellä on tarjolla ihania kalaherkkuja ja monenmoista ohjelmaa, kuten musiikkia ja kilpailuja. 

Tänäänpäs meillä alkaa viimeinen rundi yhdessä kuvaajan kanssa. Liikumme muun mussa Haukiputaan suunnalla, Yli-Iissä, Kemissä, Syötteellä ja vähän missä milloinkin. Tänä iltana majoitumme Lomakoti Onnelaan, huomenna tutustumme Kierikkikeskukseen ja illaksi majoitumme Luonto-Olohuoneelle. Keskiviikkona olemme Kukkolankoskilla ja Kemissä antamassa haastattelun. Torstaina lähdetäänkin etenemään takaisin alaspäin Syötteen suunnalle. Kierroksemme päättyy viikonloppuna. Kerron kuulumisiani toki vielä sen jälkeenkin blogissani, mutta sen suurempia reissuja en tee. Täytynee hoitaa välillä kouluhommiakin pois alta. Kulttuurituottamisen tehtävät odottavat..

Jos liikutte ensi viikolla Kuopion suunnalla 27.-28.7, olen tavattavissa Kuninkuusraveissa. Tulkaahan moikkailemaan. 

Terkkuja saa edelleen lähettää henna@turisti-info.fi

Olen asunut Kokkolassa kohta vuoden verran, enkä ole käynyt kertakaan Pietarsaaressa, joka sijaitsee vain vajaan 40 kilometrin päässä Kokkolasta. Tänään päätin lähteä tutkimusretkelle tuonne kauniiseen Jakobstadiin. Kerronpas teillekin, mitä kaikkea Pietarsaaressa voi puuhailla.

Kuljettuani Pietarsaaren keskustassa olisin voinut kuvitella olevani ulkomailla. Ympäristö oli niin erilainen mitä monissa muissa kaupungeissa. Etenkin vanha kaupunki oli viehättävä. Rakastan vanhoja puisia rakennuksia ja siellähän niitä piisasi. 

Kävin juokasemassa kahvit Musikcafé After Eightissä. Se oli varmasti yksi kauneimmista ja viihtyisimmistä kahviloista ikinä. Kahvia pääsee nautiskelemaan myös sisäpihan puolelle, jota ympäröi vanhat rakennukset. After Eightissä on ruokatarjoilua ja siellä järjestetään nimensäkin mukaisesti erilaisia musiikkitapahtumia.  Kahvilasta voi vuokrata pyöriä, ja ohessa toimii hostelli, Hostel Lilja. 

Kahvittelun jälkeen suuntasin matkani merenrannalle Fäbodaan. Makoilin rantakalliolla ainakin tunteroisen ja kuuntelin meren kohinaa. Kun lepohetki kallioilla oli ohitse, naukkasin kupillisen kahvia Fäboda Cafessa. 

Sitten yllätti nälkä. Marssin Pietarsaaren keskustassa olevaan etiopialaiseen ruokapaikkaan, Mama Ethiopiaan. Kannattaa tutustua jos kiinnostaa vähääkään muutkin kuin suomalaiset lihapullat. Mama Ethiopian ruoan saa nopeasti mukaan, ja vaihtoehtoja löytyy niin kasvis- kuin liharuuankin ystäville. 

Kotimatkalla pyörähdin kurkkaamassa miltä näyttää 1800-luvun alkupuolella rakennettu Runebergin tupa. Tuvassa pääsee tutustumaan J.L Runebergin lapsuus- ja nuoruusvuosiin. Runeberg vietti nuoruusvuosiaan tuvalla usean kesän ajan. 

Että tämmöisiä nähtävyyksiä Pietarsaaressa. Kappas, näissähän vierähti kokonainen päivä. Lisääkin löytyisi, mutta siihen tarvitsisi jo toisen päivän. 

Täällä minä taas karttaa kääntelen ja vääntelen, ja käyn teidän lukijoidenne vinkkejä läpi. Tarkoituksena olisi suunnata autonrenkaat kohti pohojoista. Matka alakaa ensi viikon maanantaina. Otan mielelläni lisää vinkkejä vastaan. Reittisuunnitelma ei ole vielä selvinnyt satavarmasti, mutta se voisi mennä abauttirallaa näin: Lähtö Oulusta, sitten Ii-Kemi-Rovaniemi-Ranua-Pudasjärvi.. Jos siis keksitte hyviä tutustumiskohteita tuolle välillä, laittakaa ihimeessä vinkkejä tulemaan henna@turisti-info.fi tai textaria 044 3599956.

Pidämme siis nyt muutaman päivän breikkiä itse reissaamisesta. Sillä välin katsotaan tulevaisuuteen ja tehdään editointeja, kuvankäsittelyä, sähköposti rumbaan vastaamista, muita blogitekstejä jne jne. On ihan hyvä välillä hieman huilata reissaamisesta, kun työpäivät ovat venyneet usein jopa 20-21 tuntisiksi. Normi työpäivämme kuvaaja-Lauran kanssa on sellainen, että heräämme aamulla aikaisin (vaihtelee - yleensä joko neljän, viiden, kuuden tai seitsemän aikaan) ja painamme hommia yö kahteen-kolmeen asti.

Alla oleva kuva kertookin enemmän kuin tuhat sanaa. Levon tarpeessa? 

Moni toimittaja on kysynyt, että eikö minulla ole mitään mitä pelkäisin, koska uskallan koittaa mitä vain vauhtilajeja - kuten ralliautoilua, koskenlaskua uimalla jne jne. On yksi asia mitä pelkään ylitse muiden, ja se on neula. Siis juuri se neula, millä otetaan verikokeita, tai olkoot vaikka akupunktioneula - kumpikin yhtä järkyttäviä. Kävin koittamassa kestääkö kantti tulineulaa ja akupunktioneulaa. Paikalla oli myös Yle Keski-Pohjanmaan toimittaja Johanna Latvala, joka seurasi tilannetta jännityksellä nauhuri valmiudessa. Lähetys kuullaan huomenna torstaina Yle Keski-Pohjanmaan kanavalla klo 8.40. Sen voi kuunnella myös netin kautta TÄÄLTÄ.

Ennen kuin pääsin edes kalevalaisen jäsenkorjaaja / akupunktiohoitaja Vesa Lahden vastaanotolle, maha oli täynnä perhosia ja pulssi oli varmasti lähellä 200. Ei se auttanut kun repäistä selkä paljaaksi hamosesta ja hypätä hoitopöydälle. Paluuta ei enää ollut. Kohta kuului ihmeellistä sihinää, ja Vesa tuikkaili alaselkääni tulineulapistoja. Minä huusin jokaisen piston jälkeen kuin mölyapina. Tulineula käytetään vain nopeasti iholla, ja tunne on nipistyksenomainen. Se ei oikeastaan sattunut juurikaan ja operaatio oli nopeasti ohitse. Selvisin hengissä, enkä edes pyörtynyt. Vielä ei auttanut riemuita, sillä edessä olisi se pahin - akupunktioneulat. Olen koittanut akupunktiota ennenkin, ja aina sieltä on lähdetty naama valkoisena. 

Vesa alkoi heitellä neuloja selkääni, ja samalla hän pyöritteli niitä syvemmälle tähdäten kipukohtaan. Hän pyysi sanomaan kun tuntuu. Minä odottelin kroppa jäykkänä, ja säpsähtelin tunteen tullessa "ai ai ai". Ei se suurta kipua todellakaan ollut, mutta minulla se tunne muuttuu moninkertaiseksi tuolla pääkopassani, kun kerkeän kuvitella kuinka ne neulat uppoutuvat syvemmälle ja syvemmälle. Toimittaja jutteli siinä samalla Vesan kanssa, ja huomasin, että kuunnellessani heidän keskusteluaan pysyinkin tajuissani. Vaikka muutamat säpsähdykset ja aiaiai:t esiintyivät hoidon aikana, en silti pyörtynyt ja olo oli jopa harvinaisen hyvä. Mahtavaa - tämä oli ensimmäinen kerta koko historiassani, kun selvisin  neulaoperaatiosta näinkin "selväjärkisenä" . Uskon, että sillä oli suuri merkitys, kun keskityin johonkin ihan muuhun kuin itse neuloihin - eli Vesan ja Johannan keskusteluun. Voittaja olo, tavoite on saavutettu!

Vesa Lahdella on vastaanotto Kokkolan keskustassa Rantakatu 7:ssä, Kauppakeskus Maximin tiloissa (http://www.hierontakokkola.fi). Hän tekee kalevalaista jäsenkorjausta, akupunktiota ja hierontaa. Vesa on opiskellut 3,5 vuotta kiinalaisen lääketieteen perusteita, useita jatkokursseja ja klinikkaharjoittelua kiinassa. Opintoja on kertynyt yhteensä seitsemän vuotta. Ei siis mikää ihan lyhyt koulu..

Akupunktiota voi koittaa hoitomuotona mihin vaivaan tahansa. Yleisimmin haetaan apua tuki- ja liikuntaelinsairauksissa. Se, miten neulahoito auttaa ja montako hoitokertaa se vaatii, riippuu ihan vaivan asteesta. Kaikki on niin yksilöllistä. Moni kuvittelee akupunktion olevan maaginen ihmeparannus, mutta sen vaikutuksiin löytyy ihan teoreettinen selitys ja se perustuu kiinalaiseen lääketieteeseen. Kiinassa akupunktiota tehdään sairaaloissakin. Siellä potilas saattaa käydä neulahoidossa jopa kolme kertaa viikossa. Akupunktion lähtöajatus on, että keho parantaa itse itsensä. Kiinalainen lääketiede käyttää myös yrttilääkehoitoa.  

Mihin se akupuntion vaikutus sitten perustuu? Akupunktio laukaisee lihasjännitystä, parantaa hermo- ja solutoimintaa, aineenvaihdunta vilkastuu ja samalla myös verenkierto. 

Minullahan on itselläni kaksi välilevynpullistumaa, jonka takia päädyin koittamaan akupunktiota. Neulahoidon jälkeen alaselkä on selvästi kevyemmän ja rentoutuneemman tuntoinen. Toki parantuminen ei tapahtu yhdestä hoitokerrasta, vaan minulla se on pitkä prosessi, joka tulee jatkumaan vielä kaaaaauan aikaa. Syksyllä alkanee myös kuntoutus OMT-fysioterapeutin kanssa, koska peruskäynnit eivät yksinkertaisesti auttaneet. 

No, rämä mikä rämä. Onneksi on ihmisiä, jotka pystyvät auttamaan ja tukemaan minua kipujeni kanssa. Vaikka neulahoito ei ole minulle se mieluisin hoitomuoto, käyn minä siellä jatkossakin pyörtyilemässä, koska akupunktiolla on ihan selkeä vaikutus kivunlievittämisessä ja parantumisessa. Vesa tekee hyvää työtä auttaakseen ihmisiä pääsemään vaivoistaan. Hameennosto, tai siis hatunnosto siitä hänelle.

Tälle hyvän tahdon yrittäjälle, Vesa Lahdelle, haluan myöntää Suomen Turisti-infon hyväksi toteaman kohteen todistuksen. Huippujen mestojen joukkoon on päässyt taas yksi paikka lisää.  Tiedän, että Vesa tekee työtään täydellä sydämellä, ja lähtökohtana on aina asiakkaan hyvinvointi.

                                                                                                          

Kiinalaisesta lääketieteestä pääset lukemaan lisää TÄÄLTÄ.

Onpa taas ollut melkoinen päivä! Meidät kutsuttiin Kannukseen monipuolisen ohjelmapalveluyrityksen huomaan. Kutsun meille lähetti Ohjelmapalvelu Vanhat Varikset, ja täällä sitä ollaan. Ei ole ollut tekemisestä puutetta ja maha on täynnä ruokaa ja herkkuja. Tullessa meitä oli vastassa automaattinen ruohonleikkuri, Jorma, joka teki tuttavuutta myös avokuplamme kanssa. Hän raukka törmäsi siihen, koska menimme ajamaan automme väärään kohti, eli liian lähelle Jorman reviiriä. Alkuihmetyksen jälkeen paikalle tuli talon isäntäväki, Riitta Koukkari ja Kari Uusiportimo. Heistä kummastakin välittyi heti hyvä energia, ja tunsimme olevamme enemmän kuin tervetulleita Villa Varikseen. 

Pääsimme istumaan heti kahvipöytään, jossa tarjolla oli itseleivottua piirakkaa ja vaniljakastiketta. Kaffittelun jälkeen rupattelimme yrityksestä ja kävimme katsomassa uskomatonta pihapiiriä, joka on täynnä tekemistä ja jossa pääsee heittämään arkikiireet vieressä olevasta joesta alas. Yhtäkkiä huomasimmekin istuvamme puisen tenolaisen veneen kyydissä, ja putputtelimme Riitan ja Karin kanssa Lestijokea pitkin kaikessa rauhassa. Päädyimme kauniiseen puulajipuistoon, Lehtorantaan. Siellä kasvoi monemoisia havupuita, lehtipuita ja omenapuitakin vaikka millä mitalla. 

Lehtorannan jälkeen ajelimme vastantekoon. Kari näytti mallia, kuinka originaali vasta tehdään. Jännä juttu, että vaikka minulle on näytetty vaikka kuinka monesti saunavastan oikea tekotapa, unohdan sen aina. Taidothan ruostuvat, jos niitä ei käytä - laitetaan vaikka sen piikkiin. Omasta vastastani tuli oikea taideteos, mutta kyllä se minulle kelepasi.

Vastanteon jälkeen tuli kutsu ruokapöytään. Riitta oli tekaissut herkullisen pitsan sillä välin, kun me ähersimme vastojen parissa. Jälkiruuaksi nautittiin kiisseliä, sitten kahvia ja siihen päälle vielä jäätelöt. Täällä talossa kyllä tiedetään, miten vieraita hemmotellaan. Ihanaa!

Ruuan jälkeen saimme hypätä savusaunaan, jossa oli niin taivaallisen pehmeät löylyt, että tietäisittepä vain. Itse olen tämän työni puolesta saanut testata monenmoista savusaunaa, ja voin sanoa, että täällä homma osataan. Yksi asia, mitä en ole reissun aikana kokenut, on hypätä savusaunasta suoraan poreammeeseen. Mutta, täälläpä tuli sekin koettua. Villa Variksen savusaunan terassilla on poreamme. Voi sentään mikä kokemus - hämärä kesäyö, savusaunan tuoksu, virtaava joki vieressä, lintujen laulu, täysi hiljaisuus. Ei paremmasta väliä!

Hiuksissani on ihana savun tuoksu. Olo on puhdas ja rentoutunut. Olen päässyt kokemaan taas jotain uutta. Ohjelmapalveluyritys Vanhat Varikset tarjoavat erittäin laajasti kesätekemistä. Savusauna ei ole ainut sauna, mitä täältä löytyy. Halutessaan voi käydä myös infrapunasaunassa tai aina valmiissa saunassa. Halutessaan pääsee seuraamaan, kuinka savusaunan valmistus tapahtuu. Se ei olekaan mikään ihan yksinkertainen operaatio, vaan koko prosessiin menee kuutisen tuntia. Kaksi tuntia lämmitystä, neljä tuntia siintymistä. Välissä heitetään muutamat välilöylyt. 

Riitta ja Kari ovat aloittaneet toimintansa syksyllä 2012. "Tuoreudesta" huolimatta lukuisat asiakkaat ovat löytäneet tämän monipuolisesti ohjelmapalveluita tarjoavan yrityksen. Enkä yhtään ihmettele että ovat löytäneet, sillä aktiviteettia riittää. On muun muassa frisbeegolfia, ilmakivääriammuntaa, pihalla pelattavia kesäpelejä, jokiveneristeilyä kauniissa Lestijoessa, kanootinvuokrausta, kumiveneen vuokrausta ja mikä huipuinta: tukkilaistaitojen kokeilemista. Kari on tukkilaistaitojen moninkertainen Suomen mestari. Hän opettaa mielellään, kuinka juostaan puomilla, rullataan, tehdään tukkilaisen vala ja sestotaan. Ja jotkut ne laskevat kosken kumilautalla, mutta Kari se laskee kosken tukilla. Senkin pääsee näkemään halutessaan. Karin voi myös tilata tekemään haluttuun paikkaan tukkilaisnäytöksen tai koskenlaskunäytöksen tukilla. 

Ohjelmapalvelu Vanhat Varikset taikoo täydellisen TYKY-päivän, polttarit, synttärit, häät tai mitä vain. Muonituskin hoituu yrityksen kautta. Juhlatilaa järjestyy monellekymmenelle hengelle. Pihalle saa pystytettyä tarvittaessa ikkunallisen muovipaviljongin, joten satoi tai paistoi, juhlat onnistuvat aina. Myös majoitus pienelle porukalle onnistuu Bed & Breakfast periaatteella. Me yövymme Lauran kanssa tunnelmallisessa hirsipaviljongissa, jonka hirret juontavat juurensa kauas menneisyyteen. Seinältä löytyy merkintöjä ihan vuodelta 1891.

Riitalla ja Karilla ei ohjelmavaihtoehdot lopu ihan heti kesken. He ovat kumpikin tanssipedagogeja, seuratanssiohjaajia, senioritanssin aluekouluttajia ja lisäkoulutuksina löytyy monenmoista tanssi-/liikeohjaajakoulutusta. Pariskunnalta onnistuu lähes kaikki tanssilajit lavatanssin pyörteistä itämaisiin tansseihin. Ohjelmapalveluyrityksen ohessa toimii myös tanssikoulu Unelma, joka järjestää eri tanssikursseja. Tarvittaessa tämä energinen pariskunta järjestää tanssinäytöksiä. Myös Zumba, Asahi, ChiBall, Aqualatinos ja Viisi tiibettiläistä riittiä -kurrsit järjestyvät tilauksesta. 

Nimi Vanhat Varikset juontavat juurensa jo vuoteen 2001-02. MTV3:lla esitettiin matkailuaiheinen kilpailuohjelma, jossa Riitta ja Kari olivat osallistujina ja heidän piti keksiä joukkueelleen nimi. Arvannettekin jo, mikä oli kyseisen parivaljakon nimi? 

Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitin, kun kerroin että se mitä täältä ei saa, sitä ei tarvitse. Harvassa paikassa on näin paljon aktiviteettimahdollisuuksia. Tanssia, extremeä, saunamaailmaa, poreammeilua, rentoa olemista, majoitusta pienen porukan kesken, erikoisia liikuntalajeja, veden äärellä rauhoittumista - listahan on loputon. 

Ohjelmapalveluyritys Vanhat Varikset on niin kauniilla paikalla, että toista saa hakea. Tänne kannattaa tulla tutustumaan vaikka ihan muuten vain. 

Tunnelma täällä on miellyttävä. Riitta ja Kari ovat aitoja ihmisiä ja he välittävät positiivisuutta ympärillä oleviin ihmisiin. Pariskunta on tehnyt niin paljon töitä yrityksensä eteen, että haluan ojentaa heille Suomen Turisti-infon myöntämän Huippu Mesta -sertifikaatin. Onneksi olkoon! Tulen tekemään mielelläni tänne joskus jonkun taidepläjäyksen, eli tulevaisuuden yhteistyökumppanini on Ohjelmapalvelu Vanhat Varikset.

Hoi hoi. Laitelkaahan torstaiaamuna 11.7 vähän yli puoli ysi radiot tai netit piälle ku Yle Keski-pohojanmaa tullee jututtammaan minua samalla kun saan muutamat tulineulapistot ja akupunktioneulat selekääni. Ja eihän siinä kuulkaa mittään, mutta kun minulla on NEULAKAMMO. Pyörtyminen ja paniikki on taattua, tai ainakin hyvin todennäköistä. Ilmoitan tarkemman ajan huomenissa.

Käykäähän tykkäilemässä vasepöökisä Turisti-infon sivuista TÄÄLLÄ. Siellä on päivittäin ajankohtaista tietoa reissailustani ja välillä vähän muustakin. Ja, lähetelkäähän matkavinkkejä sekä terkkuja henna@turisti-info.fi / 0443599956.

Kun takana on tuhansia kilometrejä ja useisiin kohteisiin tutustumista, luulisi jo nähneen kaiken. Väärin. Yllätyn lähes joka kerta, ja tänään taas. Mistä näitä sydämellisiä ihmisiä ja häkellyttävän kauniita paikkoja oikein sikiää? Hitto tämä Suomihan on ihan hemmetin hieno maa!

Ajelimme Lauran kanssa Ylivieskaan Ängeslevän Rannan maatilamajoitukseen. Ängeslevän esitteen löytää TÄMÄN linkin kautta.
Meidät otti vastaan aivan mahottoman ihana isäntäväki, Helinä ja "hiihtomies" Tarmo Ängeslevä. Tarmo on tehnyt merkittävää työtä paikallisen hiihtokulttuurin eteen, ja täten hänet tunnetaankin hyvin hiihdon parista. Voit siis kysyä Tarmolta mitä vain hiihtoon liittyvää, hän osaa vastata!
Paikalla piipahti myös Kalajokilaakson toimittaja Hannu Veronen. Ensin hoidettiin haastattelu, sitten juokastiin kahvit Hannun ja Ängeslevän pariskunnan kanssa. Arvatkaapa mitä oli tarjolla? Ihanaa itsetekaistua piirakkaa jäätelön kera. Silloin jo tiesin, että tämä on huippu mesta! Kun rupattelut oli rupateltu ja kahvit juokastu, pääsimme viemään tavaramme viihtyisään hirsimökkiin josta avautuu näkymä suoraan joelle. Voi pojat mikä paikka. Helinä toi meille ison pussillisen ruokaa jääkaappiimme, ja sanoi "Tuossa teille ruokaa. Syökää, ja ottakaahan ihan rennosti, niin lähdetään sitten melomaan kun olette levänneet jonkun aikaa". Lepohetken jälkeen Helinä ja Tarmo soittivat, että ennen melomista voitaisiin syödä lämmin ruoka. Meitähän kuulkaa odotti pöytä ruuasta notkollaan. Söimme sapuskat alkuruuasta lähtien ja kaiken kruunasi maukas jälkiruoka - mansikka-raparperikiisseli jäätelön kera. Siitä olikin hyvä lähteä koittamaan kajakilla melomista. Helinä opasti minulle alustapitäen eri vaiheet. Myös asiakkaat saavat opastuksen tarvittaessa. Melominen lähti kivasti käyntiin, mitä nyt kerran meinasin keikahtaa vähän ympäri..
Olen melonut ennenkin kanootilla ja kajakilla, mutta siitä on aikaa tuhannen vuotta. Oli ihana tuntea kajakin liukuvan jokea pitkin äänettömästi ja niin kevyesti. Hommasta pääsee nauttimaan kunnolla siinä vaiheessa, kun löytää oikean tekniikan, eikä melominen ole enää sen näköistä niin kuin tanssisi kajakissa flamencoa. Tulen tänne kyllä joskus viettämään mökkiviikonloppua ja melomaan. Välillä rykäisen kahavit jossain kauniissa paikassa. Oh ja ah mitä unelmia!
Melonnan jälkeen hyppäsimme hyviin löylyihin ja kävimme pulahtamassa joessa. Ihanan piristävää. Saunareissun jälkeen istuimme Helinän kanssa vielä hetkisen terassilla ja nautimme huurteiset. Makkaraakin olisimme päässeet paistamaan tunnelmalliseen kotaan, mutta olimme sen verran täynnä edellisestä tankkauksesta, että maha ei olisi kestänyt enää.

Tämä päivä tuntui ihan lomalta. Ihmettelimmekin Lauran kanssa, että miksi ihmeessä olemme normaalia virkeämpiä. Suurimmaksi osaksi se johtunee ihanasta isäntäväestä, ja että heillä on ollut aikaa meille ja sitä kautta olemme saaneet uutta puhtia. Tunnelma on ollut hyvin kotoisa. Ihan kuin olisin tuntenut isäntäväen aina. 

Ängeslevän Ranta on maatilamajoituskohde, josta löytyy kolme hirsimökkiä 4-6 hengelle ja saunatupa 1-2 hengelle. Kesäaikana löytyy majoitustilat yhteensä 15 hengelle ja talvella 6 hengelle. Jokainen mökki on joen äärellä ja mökkiläiset saavat käyttöönsä halutessaan soutuveneen, kanootin tai kajakin. Kajakkeja on käytössä kaksi, joten melontareissun voi kokea joko yksin tai yhdessä. Mökkeilyn yhteydessä voi käydä sieni- tai marjametsillä, jotka löytyvät ihan lähietäisyydeltä. Myös kalaveet ovat suotuisat. Talvella lähellä menee hyviä kelkkareittejä ja hiihtämäänkin pääsee ihanaa jokivartta pitkin. Mökkien läheisyydestä löytyy myös kota. Koska Ängeslevän ranta on rauhallisella alueella, pääsee todennäköisesti näkemään joutsenia, kurkia, sorsia poikueineen, kauriita ja saukkoja. On alueella nähty kerran villisiankin tallustelevan, mutta se on jo oma tarinansa..

Ängeslevän upea hirsinen päärakennus on valmistunut vuonna 1884 ja se on periytynyt Tarmolle aikojen saatossa. Majoitustoiminnan Helinä ja Tarmo aloittivat vuonna 2001. Ängeslevän tilalle voi tulla viettämään vapaa-ajan mökkeilyn lisäksi myös juhlia tai muita kokoontumisia, kuten polttareita ja työporukan virkistäytymisreissua. Tilalta löytyy tarvittaessa 8 metriä pitkä ja 5 metriä leveä pihateltta juhlakäyttöön. Tila on kahdentoista kilometrin päässä Ylivieskan keskustasta. Mökit kannattaa varata hyvissä ajoin, sillä kysyntää riittää täällä kauniissa maaseudun rauhassa. Mökkejä varataan tarvittaessa myös pidempiaikaisempaan käyttöön. Jos haluaa tehdä liharuuan vähän erikoisemmalla tavalla, voi ruuan valmistaa maauunissa. Ängeslevän tilan läheltä löytyy Sikabaari, joka on hyvä lihakauppa, makkaratehdas sekä palvaamo. Sieltä saa erinomaiset eväät mökkeilyyn.

Katson parhaillaan ikkunasta punaista taivaanrantaa ja olen onnellinen kun saan olla täällä. Jos voisin, myöntäisin Ängeslevän pariskunnalle ainakin kymmenen sertifikaattia, mutta koska määrä on rajallinen, myönnän heille yhden, joka tosin vastaa ainakin kymmentä. Onneksi olkoon Ängeslevän Ranta - Helinä ja Tarmo Ängeslevä, olette ehdottomasti ansainneet Suomen Turisti-infon myöntämän Huippu Mesta -sertifikaatin!

Taas me mennään, ei saa väsyttää ennää. Yöunet vähhäiseksi jää, mutta voimia antaa kesä ja uuvet ihimiset nää. 

Tämä kesä on ihan mahottoman ihanaa aikaa. Olemme käyneet monet keskustelut Lauran kanssa siitä, että vaikka yöunet jäävät vähäiseksi, antaa kesä ja uudet tuttavuudet voimia. Olemme tavanneet tähän mennessä monenmoista ihanaa persoonaa. Useat ovat ensin hieman tarkkailleet Pilepirkkoa, että mistäs tässä onkaan kyse, mutta kohta ollaan juteltu kuin vanhat tutut ja lähtiessä on monet halit vaihdettu. Kiitos siis kaikille luottamuksesta. Tähän haluaisinkin sanoa, että Pilepirkko on "vain nimi", josta minut tunnistetaan ja muistetaan. Työlläni ei ole periaatteessa mitään tekemistä pilettämisen, tahi bilettämisenkään kanssa. Toki sitäkin voi tarvittaessa tehdä, mutta enemmän työni on tutustua pienempiin - ja välillä isompiinkin matkailualan yrityksiin ja erilaisiin tapahtumiin. Siis sellaisiin paikkoihin, missä suurin osa suomalaisista kesänsä viettää. Tuskinpa kukaan joka päivä bilettää, vai? Mutta, minulle saa siis lähettää muitakin kuin bilettämisvinkkejä. Harva tietää, mikä tai kuka Pilepirkko oikeastaan on. Olen siis ihan tavallinen tallaaja, joka opiskelee esittävää taidetta ja heittää välillä keikkaa näyttelijäntyön pairssa. Vietän vapaa-aikaani usein metsässä muilta piilossa. Kesä menee töiden merkeissä reissaillessa ympäri Suomea. Yhdeltä ammatiltani olen myös ravintolakokki, joten vapaa-aika kuluu myös ruuanlaiton ja muun kikkailun merkeissä. Ei siinä sen kummoisempaa. 

Olen tsekkaillut lukijoiden vinkkejä, ja siellä on ehdotettu todella mukavia paikkoja ja terveisetkin ovat saapuneet perille. Laittakaahan siis rohkeasti uusia terkkuja ja vinkkejä (henna@turisti-info.fi). Tänään minä ja kuvaaja-Laura olemme Ylivieskassa. Pysähdyimme äsken Pyhäsalamen Vaskikellossa. Huomenna olemme Kannuksessa, keskiviikkona Kokkolassa. Uusi rundi alkaa viikon päästä maanantaina 15. heinäkuuta. Reitti on vielä auki, joten otamme mielelläni kutsuja vastaan, vaikka ihan yksityisiltäkin. Pääasia on, että saamme tutustua uusiin ihmisiin ja nähdä aina jotain ainutlaatuista. Jokainen meistä on ainutlaatuinen tapaus ja jokainen matkailukohde on omanlaisensa ja sen takia ainutlaatuinen.

"Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu. Kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhoutuu". 

HEIPPA!
 

Pääsimme majoittuman Jokiniemen Matkailun tiloihin Alapitkälle Onkiveden rannalle. Majoitustoimintaa täällä on ollut jo 1971-luvulta asti. Perhekokoisia mökkejä löytyy seitsemän. Kaikki ovat järvenrannalla ja vakiokalusteena jokaisessa mökissä on tietenkin vene. Majoitustilat eivät suinkaan lopu siihen, vaan lisäksi on myös kuusi kahden hengen viihtyisää huonetta ihan järven vieressä. Kaikissa majoitustiloissa päääsee kosketuksiin luonnon ja kauniin vesistön kanssa. Kesällä Jokiniemen Matkailu majoittaa 50 henkilöä ja talvella 20. Kesällä paikalle mahtuu siis isommallakin sakilla. 

Jokiniemen Matkailun nettisivuja kannattaa seurata ahkerasti, sillä tilalla järjestetään aika-ajoin monipuolisia toiminta-iltoja. Voit päästä mukaan hierontaan, meditointiin, rentoutumishetkiin, vyöhyketerapiaan tai vaikkapa turvehoitoon. Seuraavaksi tulossa on virkistysviikonloppu 9.-11.8. Paikalle saapuvat vyöhyketerapeutti Päivi Korhonen ja SKY-Cidesco Kosmetologi / hieroja Marjut Kasslin. Luvassa on vyöhyketerapiaa ja kasvohoitoja, ja tarvittaessa vaikka muurinpohjalettukestit. Ohjelmatoiveita saa esittää oman mielen mukaan. Yhteydenotot info@jokiniemenmatkailu.fi

Jokiniemen Matkailu on täydellinen paikka lomanviettoon, kokouksiin, juhliin ja yhdessäoloon. Isäntäväki on aina tavoitettavissa päärakennuksesta, joten turvallisuudentunne on taattu, mutta asiakkailla on silti aina oma rauha. Paikka sopii myös lapsille erinomaisesti. Pihalla on trampoliini ja paljon tilaa missä remuta menemään. Pihapiiristä löytyy myös tenniskenttä ja rantalentismahdollisuudet. Paikalta pääsee hyville sienestys- ja marjastusmaille. Ihan vierestä löytyy myös Nurmiranta, jonne voi saapua veneellä. Vierassatamasta löytyy myös grillikatos. Kalaonneakin voi koittaa - kuhaa ja haukea on hyvinkin suuri mahdollisuus saada näiltä vesiltä. Jokiniemen Matkailusta voi varata sauna- ja takkahuoneen kokouksiin tai illanistujaisiin lähes 20 hengelle. Paikalta löytyy fläppitaulu ja videotykki. Tarjoilu hoituu tarvittaessa talon puolesta. Myös liikuntaesteiset pääsevät paikalle helposti.

Jokiniemen Matkailun isäntäväki Marita ja Esa Lähdesmäki toivovat, että asiakkaat pääsisivät rentoutumaan tilalla parhaalla mahdollisella tavalla ja asiakas kohdataan aina ihmisenä, ei vain jonakin asiakkaana. Jokainen on ainutlaatuinen ja kaikki ovat lämpimästi tervetulleita kauniin vesistön äärelle. 

Tilalta voi piipahtaa käymään pari vuotta sitten valmistuneessa Kaijansaaren Kappelilla, jonne on matkaa kolmisen kilometriä. Matka taittuu näppärästi vaikkapa pyöräillen. Kappeli on ekumeeninen. Uskontoon katsomatta jokainen voi käydä viettämässä siellä rauhoittumisen hetken yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Kappeli on kauniilla paikalla taianomaisessa metsässä, ja sen sanotaankin olevan "mietiskelymetsä". Kaijansaaren kappeli on yksityinen ja sen on rakentanut suurimmaksi osaksi Pentti Koistinen. Kappelissa on nähtävillä Pentin käsialaa. Seinää koristavat erilaiset puutyöt. Kappelissa on monia hienoja yksityiskohtia, jotka täytyy nähdä ja kokea itse. Niitä on vaikea selittää. Jokainen kohta kirkosta on täysin uniikki. Lattiasta löytyy upea maailmankartta.Tämä pyöreä kupolikattoinen kappeli on ainutlaatuinen koko maailmassa. Kävijöitä riittää vuodessa jopa 1500 henkilön verran, ja paikalle voi tulla ympärivuoden, sillä talvella kappeli lämmitetään. Kaijansaaren kappelissa voi viettää häitä, kastajaisia ja muita kirkollisia tilaisuuksia. Pentillä on Kaijansaaressa kaksi talviasuttavaa mökkiä, joihin kumpaankin mahtuu 7+2 henkilöä.  Lisäksi löytyy kesämökki kuudelle hengelle. Mökit ovat hyvin kalarikkaiden vetten äärellä. Mökkeilyn yhteydessä on mahdollista vuokrata myös perämoottori, kanootti ja polkypyöräkin löytyy. Pentin luomutilalla kasvatetaan mustaherukkaa, tyrniä, vadelmaa, mansikkaa ja omenaa. Pentti Koistisella on myös hierontapalveluita. Pentti olisi ottanut minutkin hierottavakseen, mutta koska aika on rajallinen ja työtuntini venyvät usein yöhön asti, ei aika valitettavasti riittänyt enää rentoutumiseen. Harmi.

Tämä reissu täällä Alapitkällä on ollut ihana, ja oli ihana nähdä Jokiniemen Matkailun upeat tilat sekä Kaijansaaren kappeli. Kumpikin teki minuun niin suuren vaikutuksen, että myönnän kummallekin Suomen Turisti-infon hyväksi todetun kohteen todistuksen, Huippu Mesta -sertifikaatin. Kiitos Marita ja Esa Lähdesmäki sekä Pentti Koistinen. Koin tänään taas jotain ennennäkemätöntä. Erityiskiitos Maritalle, kun vinkkasit meille kappelista, ja veit ihan paikanpäällekin!

Jyrkältä ajelimme Lapinlahdelle, Suomen Asutusmuseolle Alapitkälle. Museoalue sijaitsee kauniissa maalaismaisemassa ja se on avoinna kesäkuun puolesta välistä elokuun puoleen väliin asti. Vielä siis kerkeätte tutustua lähes 2000 esineen ja erinomaisesti säilyneiden rakennusten kokoelmaan. Suomen Asutusmuseo on ainut Suomen sodanjälkeistä asutustoimintaa esittelevä museo. Museo on toiminut 2000 vuodesta lähtien. 

Museolla pääsee seuramaaan, millaista maatalouselämää Anni ja Yrjö Mure ovat eläneet. Annin ja Yrjön elämä liittyy toiseen maailmansotaan, kun Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle Karjalan ja Petsamon alueet. Kyseisillä alueilla oli paljon maatalousväestöä. Sittemmin säädetty maanhankintalaki antoi maan menettäneille mahdollisuuden hankkia maata uudemman kerran ja jatkaa elinkeinoaan uudella asuinalueellaan. 

Alueelta löytyy erittäin hyvssä kunnossa säilynyt rintamamiestalo, rantasauna, navetta ja puimala, jossa on nykyään myös kahvilatoimintaa. Vanha rintamamiestalo on rakennettu 1952 ja sauna sekä navetta jo 1948. Tavaraa rakennuksista löytyy hurjasti ja jotkut ovat säilyneet jopa 1940-luvulta asti kiitettävässä kunnossa. Katsoessani tavaroita, huomasin matkustavani yhtäkkiä omaan lapsuuteeni, mummulaani. Ihanat muistot ja ikävä täytti mieleni. Museossa käytyäni tajusin, kuinka helpolla me nykyajan ihmiset pääsemmekään. Ei tarvitse lypsää lehmiä käsin, heiniä ei kanneta käsin, vesiä ei kanneta käsin ja niin edelleen. Aloin tietyllä tavalla kaivata entisajan elämää, jossa talo lämmitettiin puilla, seinänraoista veti ja asiat eivät tulleet nenän eteen nappia painamalla. Pyörälläkin polkastiin hoitamaan asioita jopa Kuopioon asti. Ja tiesittekö muuten, että sota-aikojen jälkeen on tehty lautasista lampunvarjostimia? Tällaisenkin erikoisuuden opin tänään. Museolla pääsee myös näkemään erilaisia vanhoja maatalouskoneita jopa 1940-luvun lopulta. Ensimmäisenä vastassa on muun muassa lantakärri, karhi ja apulantasäkkinäyttely. 

Museolla on katsottavaa ja tutkittavaa kaiken ikäisille. Pihalla vieraita on ottamassa vastaan kana-ja kukkojoukkio, jotka tulevat rohkeasti tervehtimään kaiken kansan tallaajia ja saattaapa joku niistä matkia jopa lokinkin ääntä. Pääsimme kuulemaan tällaisen harvinaisuuden. Hauskoja otuksia.

Kiersimme Kirsti Tiirikaisen ja Hannu Heikkilän johdolla lähes kahden tunnin ajan museoaluetta läpi. Kierroksen jälkeen vaihdoimme vielä muutaman sanan viihtyisässä Puimala-kahvilassa, ja Kirsti ja Hannu tarjosi meille sumpit pullalla.

Asutusmuseolla järjestetään erilaisia pieniä tapahtumia. Tulossa on perinnetyönäytös 11. elokuuta, ja siellä päästään näkemään kuinka tehdään kattotiilejä ja kuullaan Anna Fältin esittämää käyttömusiikkia. Tarkemmat aikataulut löytyvät museon kotisivuilta. Lapinlahdelle on tulossa myös juusto- ja viinijuhlat 3. elokuuta. Tapahtuma on Lapinlahden jäähallissa, ja siellä nautitaan hyviä viinejä, herkullisia juustoja ja musiikista vastaavat eri live-artistit.

Kiitos Kirsti ja Hannu mielenkiintoisesta museokierroksesta. Toivon teille aurinkoista kesää, ja haluan myöntää teille Huippu Mesta -sertifikaatin. Arvostan suuresti tietämystänne Anni ja Yrjö Mureen elämästä. Teette hienoa työtä jakaessanne tietoa historiasta meille jälkipolville.

Meidät kutsuttiin kylään Jyrkälle. Täällä sitä ollaan Jyri Myllysen luona aivan Ruukintuvan vieressä. Ilta on ollut leppoisa. Jyri tarjosi meille maukkaita huurteisia ja ihanaa ruokaa. Ruuan hän valmisti oman tulen äärellä. Talo on upean Oulunlammen vieressä aivan metsän keskellä omassa rauhassa. Voi pojat mikä paikka. Lisäksi kuuntelimme hunajaisia sointuja Jukka Perkolta ja Genesikseltä. Nyt nautiskellaan lasista pehmeää Tullamore Dew:ta.

Illallis- ja juttelutuokion jälkeen minun ja Lauran oli pakko kääntyä takaisin työnteon ääreen. Samalla kun työstimme blogia ja videoita leveästi haukotellen, toi Jyri meille milloin leipää, milloin huurteista, milloin viskiä, ja tsemppasi meitä jaksamaan töiden äärellä. 

Kävimme päivällä myös upealla Ruukintuvalla, josta löytyy muun muassa Ruukin Pub, kesäinen terassi Jyrkkäkosken rinnalla, kahvila, majoitustiloja ja vaihtuvia taidenäyttelyitä. Läheltä löytyy myös auto- ja vaunupaikkoja.

Tämän työn parhaimpia puolia on juuri se, että pääsee tutustumaan uusiin ihmisiin ja saa kuulla erilaisia tarinoita ihmisten elämästä. Tälläkin hetkellä kello on 2:20 ja istumme Lauran kanssa sängyllä ja painamme duunia. Laura editoi videoita, minä kirjoitan blogia ja valkkaan kuvia. Aamulla on herätys 7-8 aikoihin. Ihmiset, joita tapaamme, tuovat meidän työpäviimme - tai työ-öihimme voimia. Ilman uusia tuttavuuksia ja tsemppaajia kaikki olisi huomattavasti raskaampaa. Onneksi saamme Lauran kanssa tukea myös toisistamme. 

Ja tämän tarinan opetus oli: Se joka sanoo, että Pilepirkon työ "on vain mennä, ja on vain kokea", saa tulla minun puolestani mukaan rundille. Huomenna aloitammekin aamun sitten heräämällä noin klo 7.00. Siitä lähdemme välittömästi ajamaan noin satkun verran, tutustumme uuteen kohteeseen, tutustumme toiseen uuteen kohteeseen, ajamme uuteen kohteeseen, majoitumme, kirjoitamme jutut päivän tapahtumista ja editoimme ja sitten alammekin nukkumaan kun kello on noin 2-3 yöllä, ja aamulla taas menoksi. Niin että tervetuloa toki rundille mukaan. Ilmoittautumiset otetaan osoitteeseen pilepirkko@turisti-info.fi. Kiiitoksia.

Tänään vierailimme Sonkajärvellä Eukonkannon MM-kilpailuissa. Käsitykseni kilpailusta muuttui täysin, kun pääsin paikanpäälle seuraamaan mikä on homman nimi. Kilpailuihin jo ties kuinka monennetta kertaa osallistuneet Joni Juntunen ja Jaana Haavikko opastivat minulle, mikä on toimiva tekniikka. Pääsin itsekin Jonin selekään roikuskelemaan pää alaspäin. Ensimmäisellä kerralla meinasin kuristaa Jonin hengiltä reisipuristuksellani. Toinen kerta menikin jo paremmin, kun tajusin tekniikan ja löysin tietyn rentouden. Eipä muuten ole mikään maailman kevyin laji. Kilparataan kuuluu pari ylitettävää estettä, vesieste ja itse rataosuus. Kyllä, tämä on sitä suomalaista hulluutta, mutta mahtavaa sellaista. Olisin osallistunut kisaan, mutta selässäni kummittelevat välilevynpullistumat (kiitos kamppailulajit, kiitos tanssi, kiitos urheilu tästä kaikesta) eivät olisi katsoneet toimintaa hyvällä. 

Eukonkannon MM-kilpailut järjestettiin nyt kahdeksattatoista kertaa. Osallistujien alaikäraja on 17-vuotta, ja alapainoraja on 47-kiloa. Tänä vuonna kilpailussa oli mukana lähes 50 paria, kymmenestä eri maasta, kuten Ranskasta, Etelä-Koreasta, Venäjältä, Saksasta, Yhdysvalloista ja niin edelleen ja niin edelleen. Laji tunnetaan joka vuosi entistä paremmin myös ulkomailla. Nytkin tapahtumapaikalla hääri useita toimittajia ympäri maailmaa. Toimittajien lisäksi paikalla on monia eri kieliä taitavia tulkkeja. 

Tapahtuman luonnetta on hyvin vaikea kuvailla, se täytyy kokea itse. Kaikki olivat iloisella mielellä, meininki oli rentoa ja ilmassa oli ripaus jännitystä. Yleisö selvästikin janosi hikeä ja ripeitä askelia. Huomasin itsekin seuraavani kilpailua monttu auki. Eniten taisin jännätä minua opastaneen Joni Juntusen ja Jaana Haavikon puolesta, jotka sijoittuivat viidenneksi. Voiton veivät Taisto Miettinen ja Kristiina Haapanen.

Jotta kilpailu ei kävisi liian totiseksi, on kilpailupäivien aikana tanssittamassa muun muassa Janne Tulkki, Teemu Harjukari & Taivaanrannanmaalarit, Halavatun papat ja Telaketju. 

Minä vannon kautta kiven ja mehtäisen kannon, että jos selekäni on kunnosa ensi kesänä, luppaan osallistua Eukonkannon MM-kilipailuihin 2014. 

Kiitos Hannu Keränen kun annoit meille mahdollisuuden tulla tutustumaan tähän yhteen Suomen hienoimmista lajeista. Eukonkannon MM, siinä on suomalaisuutta enemmän kuin itse Suomenlipussa!

Ei se kuulkaa auta, kun myöntää tällekin paikalle Suomen Turisti-infon Huippu Mesta -sertifikaatti! Tapahtuma oli sen verran ikimuistoinen ja palvelu pelasi, että hyvillä mielin laitamme Eukonkannon MM-kilpailuihin sertifikaatin menemään!

Olemme ajamassa parhaillaan Sonkajärvelle Eukonkannon MM-kilipailuihin. Eiköhän minuakin rettuuteta siellä jonkun verran. Jos olette tulossa paikalle, laittakaahan koodia tulemaan niin tehdään vaikka tärskyt. On aina kiva nähdä uusia kasvoja ja ottaa vastaan matkavinkkejä. Muistakaahan tosiaan vinkkailla hyviä matkakohteita. Maanantaille mahtuu vielä jokin tutustuttava kohde akselilla Sievi - Nivala - Haapajärvi tai jostain lähiseudulta. Tämä viikonloppu on kalenterissa jo täyteen buukattu.

Vinkit ja terkut: henna@turisti-info.fi / pilepirkko@turisti-info.fi tai 044 3599956. Kiiiiitooooosss!

Tiedättekö sen tunteen, kun jotkut ihmiset saavat sinut liikuttumaan olemalla niin lämminsydämisiä. Kuinka onnekas olenkaan, kun saan tehdä tätä  upeaa työtä ja saan tavata uusia tuttavuuksia - kuten tänään Karjalaisen perheen Vuolijoella.  Niin että terveiset täältä Onnelan Matkailumaatilalta. Tämä paikka on todellakin onnela! Minut ja Laura otettiin vastaan erittäin lämpimästi. Siitä huolimatta, että täällä on huomenna häätilaisuus, ja talon väellä on kova hoppu saada hommat valmiiksi, oli heillä meille aikaa rupattelun sekä tilojen esittelyn merkeissä. Juttelin talon isännän, Jouni Karjalaisen, ja hänen tyttärensä Janitan kanssa pitkän tovin.

Koko Onnelan Matkailumaatila on täynnä tekemistä. Löytyy muun muassa Karjalaisten oma 850 metrin pituinen moottoriurheilurata ja 25 ralliautoa, iso esiintymislava, veneitä, kanootteja, kelluvat sukset, paintball mahdollisuudet, laavu, grillikatos saaressa, kota, jalkapallomaalit, beach volley kenttä, aittamajoitusta ja monta muuta majoitusvaihtoehtoa, biljarditilat, pubi, latotanssipaikka ja mikä parasta: KELLUVA TRANSIT SAUNA. Kyllä vain, veden päällä kelluu vanhanmallinen Ford Transit, josta Jouni on tehnyt saunan. Löylyt ovat pehmeät  ja siellä viettää aikaa mielellään usemmankin tunnin ajan. Transit-saunassa on ollut parhaillaan jopa seitsemäntoista henkilöä, joten saunareissulle voi tulla isommallakin porukalla.

Tilalla järjestetään myös tanssikursseja ja latotansseja. Paikalla on nimekkäitä esiintyjiä, kuten Kake Randelin ja Heikki Koskelo sekä monta muuta tanssittajaa. Seuraavat tanssit ovat 19. heinäkuuta klo 20, ja tanssittamassa ovat Mattilan siskokset - Anniina ja Anneli. Tänä vuonna tanssiaiset järjestetään nelisen kertaa, joten kannattaa tulla paikalle kokemaan aitoa latotanssitunnelmaa.

Onnelan Matkailumaatilalla on erinomaiset puitteet tapahtumien ja juhlien järjestämiseen, ja siksi tila kannattaa varata hyvissä ajoin. Kalenterista löytyy varauksia jopa vuoden päähän. Tilalta löytyy hieno Pub Paalupaikka ja navettamainen juhlatila. Pitopalveu kaikkineen päivineen hoituu talon puolesta. 

Eija ja Jouni Karjalainen ostivat tilan vuonna 2001. He remontoivat tilan läpikotaisin ja vuonna 2004 oli paikka yöpyjiä pullollaan. Onnelan Matkailumaatilalla käy vierailijoita ympäri maailmaa. Moni tulee vartavasten ajamaan rallia porukalla. Aika harvassa paikassa Suomessa on mahdollisuus vetää rallikisa jopa 25 hengen porukan kesken yksityisellä radalla. Rallia voi tulla kokeilemaan, vaikkei olisi ennen ralliautoa nähnytkään. Opastuskin löytyy monella eri kielellä. Tilalla pidettiin ensimmäiset rallikilpailut vuonna 2006, ja monet moottoriurheilukerhot pitävät kokoontumisensa Onnelan Matkailumaatilalla. Eija ja Jouni ovat ajaneet yhdessäkin rallia, Jouni kuskina ja Eija kartturina. Heillä on viisi lasta, ja jokainen heistä on tekemisissä enemmän tai vähemmän rallin parissa. Tässä on oikea ralliperhe! 

Päivämme oli rentouttava. Pääsimme nauttimaan rauhallisesta Vuolijoen maaseutumaisemasta. Juttelimme Jounin ja Janitan kanssa pitkään, ja kaikki kiire unohtui kerralla. Isäntäväki tarjosi parit huurteiset, ja hetken ajan pystyin kuvittelemaan olevani lomalla. Istuimme terassilla ja paikalla piipahti myös pari muusikkoa vetämässä meille pienimuotoiset Jamit. Janita oli tehnyt jääkaappiimme herkullista iltapalaa, jonka popelsimme saunan jälkeen. Kävin vähän kävelemässä pihalla ja kuuntelemassa hiljaisuutta, jota harvoin kuulee kaupunkivilinän keskellä. Aurinko laski, linnut lauloivat, usva nousi joka puolelta, ihana kesän tuoksu. Ei ketään missään. Täydellistä!

Onnelan Matkailumaatila löytyy myös Facebookista! Siellä ilmoitetaan ajankohtaisista tapahtumista ja järjestetään kilpailuja. Käykääpäs tykkäilemässä tuolla: https://www.facebook.com/pages/Onnelan-matkailumaatila/390754610941149?fref=ts

Hyvillä mielin haluan ojentaa Onnelan Matkailumaatilalle Suomen Turisti-infon myöntämän Huippu Mesta -sertifikaatin. Tiesin heti tullessani, että tila on paikkansa ansainnut! Suuri kiitos isäntäväelle!

Piipahdimme tänään Kajaanissa kurkkaamassa miltä näyttää meininki markkinakadulla. Porukkaa oli paljon ja ilma suotuisa muutamaa vesipisaraa lukuunottamatta. Söimme herkullista thaimaalaista ruokaa. Välillä poikkesin antamaan haastattelun Kainuun Sanomille (juttu osittain TÄÄLLÄ). Torilla oli ihania käsitöitä ja ruokakojuja. Kyllä siellä olisi tarvittaessa päässyt kaikista rahoistaan. Ai niin, ostin villapaidan. Luitte oikein - villapaidan. Alpakan villaa. Kesällähän tarvitsee villapaitoja..

Kajaanissa on meneillään myös Runoviikot, jotka ovat alkaneet jo keskiviikkona ja jatkuvat sunnuntaihin asti. Paikalla on nimekkäitä esiintyjiä, teatteria, runokaraokea sekä vaikka ja mitä - niin aikuisille, kuin lapsillekin.

Lähtiessä poikkesimme eräälle hiekkatielle, ja kuinkas ollakaan, meinasimme jäädä kiinni. Wolkkarilla kannattaa lähteä harhailemaan metsätielle jossa on monen sentin kerros hiekkaa ja tuhatneljäsataakahdeksankymmentäyhdeksän hevosenkokoista paarmaa.. Ja ei, älkää kysykö miksi menimme sinne. 

Körryttelimme Lauran kanssa Oulusta Utajärvelle, ja matka meni yllättävän ripeästi. Eihän Oulun ja Utajärven välillä ole kuin vajaat 60 kilometriä. Siinäpä on jo syytä kerrakseen poiketa tutustumaan vanhaan juna-asemaan, Vapaa-ajan asemalle Kajaanintien varrelle. Aseman omistaja Marika Huhtala soitti minulle jo päivällä kysyäkseen, laitetaanko palju lämpiämään illaksi. Marika ja hänen miehensä ovat pyörittäneet Vapaa-ajan Asemaa tämän vuoden alusta lähtien. 

Kun saavuimme paikalle, Marika otti meidät lämpimästi vastaan ja esitteli talon läpikotaisin. Siinä olikin sitten jonkun verran kiertämistä, nimittäin talosta löytyy tilaa hurjat 350 neliötä. Eli, jos minulla ja kuvaajalla tulee kinaa tänä yönä, voimme juosta toisiamme karkuun ja paeta omiin huoneisiimme. Emme todennäköisesti löytäisi toisiamme enää koskaan. Niin iso ja hulppea on tämä vuonna 1920 rakennettu hirsinen asematalo. Eikä tule riitaa vessoista tai suihkuista - vessoja löytyy kolme ja suihkuja pari kappaletta.

Marika ja hänen miehensä ovat remontoineet aseman erittäin viihtyisäksi. Talosta löytyy niin vanhaa, kuin uudempaakin huonekalua ja sisustuselementtiä. Talon vanhoja elementtejä on kunnioitettu, ja ne on vieläkin entisellään, kuten ikkunat. Talosta löytyy myös muun muassa karaokevehkeet, televisiot, bändikamat ja kaikki mitä häihin, syntymäpäiväjuhliin tai vaikkapa kokoukseen tarvitsee. Vapaa-ajan asema on myös täydellinen polttarinviettopaikka. Pihalla olevat palju ja tynnyrisauna lämmittävät juhlijoiden mieltä ja kehoa. Asemalla voi myös pelailla biljardia, mölkkyä, krokettia, pokeria, dartsia, shuffleboardia ja monenmoista muuta peliä. Playstationkin löytyy lapsille - tai lastenmielisille. Talo on myös täynnä lehtiä ja kirjoja, joten paikka on erinomainen myös rauhoittumiseen. 

Vapaa-ajan asemalla on sängyt neljälletoista hengelle, mutta levitettävät lisävuoteet mukaanlukien taloon mahtuu jopa 24 nukkujaa. Marika on yhdeltä ammatiltaan kokki, joten hän kyllä hoitaa tarvittaessa maukkaat eväät asiakkaille. Pitopalvelu löytyy siis saman katon alta. Marika oli jättänyt meille ruokaa jääkaappiin, jota oli varsin kiva popeltaa työnteon ohessa yön hämärinä tunteita.

Jos hakusessa on hyvä pikkujoulunviettopaikka, kannattaa ottaa pikaisesti yhteyttä Vapaa-ajan asemalle! Kalenterista löytyy vielä tilaa, muttei enää jonkun ajan päästä kun parhaat päivät varataan loppuun! Utajärvelle pääsee näppärästi myös junalla. Oulusta kesto on vain puolen tunnin verran. Kuvitelkaapas; pikkujoulut, palju, tynnyrisauna, tähtitaivas - ei paha ollenkaan. Kävin myös itse nauttimassa paljusta ja hyvistä löylyistä. Huomenna jaksaa jatkaa matkaa Kainuun suuntaan.

Paikka oli niin mieluinen, että myönnän sille mielelläni Suomen Turisti-infon hyväksi todetun matkailukohteen todistuksen, Huippu Mesta -sertifikaatin. Onneksi olkoon Vapaa-ajan Asema!