Tänään vierailimme Sonkajärvellä Eukonkannon MM-kilpailuissa. Käsitykseni kilpailusta muuttui täysin, kun pääsin paikanpäälle seuraamaan mikä on homman nimi. Kilpailuihin jo ties kuinka monennetta kertaa osallistuneet Joni Juntunen ja Jaana Haavikko opastivat minulle, mikä on toimiva tekniikka. Pääsin itsekin Jonin selekään roikuskelemaan pää alaspäin. Ensimmäisellä kerralla meinasin kuristaa Jonin hengiltä reisipuristuksellani. Toinen kerta menikin jo paremmin, kun tajusin tekniikan ja löysin tietyn rentouden. Eipä muuten ole mikään maailman kevyin laji. Kilparataan kuuluu pari ylitettävää estettä, vesieste ja itse rataosuus. Kyllä, tämä on sitä suomalaista hulluutta, mutta mahtavaa sellaista. Olisin osallistunut kisaan, mutta selässäni kummittelevat välilevynpullistumat (kiitos kamppailulajit, kiitos tanssi, kiitos urheilu tästä kaikesta) eivät olisi katsoneet toimintaa hyvällä.
Eukonkannon MM-kilpailut järjestettiin nyt kahdeksattatoista kertaa. Osallistujien alaikäraja on 17-vuotta, ja alapainoraja on 47-kiloa. Tänä vuonna kilpailussa oli mukana lähes 50 paria, kymmenestä eri maasta, kuten Ranskasta, Etelä-Koreasta, Venäjältä, Saksasta, Yhdysvalloista ja niin edelleen ja niin edelleen. Laji tunnetaan joka vuosi entistä paremmin myös ulkomailla. Nytkin tapahtumapaikalla hääri useita toimittajia ympäri maailmaa. Toimittajien lisäksi paikalla on monia eri kieliä taitavia tulkkeja.
Tapahtuman luonnetta on hyvin vaikea kuvailla, se täytyy kokea itse. Kaikki olivat iloisella mielellä, meininki oli rentoa ja ilmassa oli ripaus jännitystä. Yleisö selvästikin janosi hikeä ja ripeitä askelia. Huomasin itsekin seuraavani kilpailua monttu auki. Eniten taisin jännätä minua opastaneen Joni Juntusen ja Jaana Haavikon puolesta, jotka sijoittuivat viidenneksi. Voiton veivät Taisto Miettinen ja Kristiina Haapanen.
Jotta kilpailu ei kävisi liian totiseksi, on kilpailupäivien aikana tanssittamassa muun muassa Janne Tulkki, Teemu Harjukari & Taivaanrannanmaalarit, Halavatun papat ja Telaketju.
Minä vannon kautta kiven ja mehtäisen kannon, että jos selekäni on kunnosa ensi kesänä, luppaan osallistua Eukonkannon MM-kilipailuihin 2014.
Kiitos Hannu Keränen kun annoit meille mahdollisuuden tulla tutustumaan tähän yhteen Suomen hienoimmista lajeista. Eukonkannon MM, siinä on suomalaisuutta enemmän kuin itse Suomenlipussa!
Ei se kuulkaa auta, kun myöntää tällekin paikalle Suomen Turisti-infon Huippu Mesta -sertifikaatti! Tapahtuma oli sen verran ikimuistoinen ja palvelu pelasi, että hyvillä mielin laitamme Eukonkannon MM-kilpailuihin sertifikaatin menemään!