Simonkylän kulttuurimaisema

Simojoen suulla on ollut asutusta jo 1400-luvulta alkaen. Asutuksen syntymisen edellytyksenä on ollut kalastus, erityisesti lohenpyynti. Ympäristö on säilyttänyt perinteisen rannikko- ja jokisuuasutuksen luonteen vanhoine talonpoikaistaloineen, venevalkamineen ja ranta-aittoineen.

Simonkylällä on varsin laaja viljelysmaisemakokonaisuus, jossa on perinteistä rakennuskantaa. Leimaavaa on umpikartanon tapaan rakennetut pihapiirit; puolitoista- ja kaksikerroksiset päärakennukset, mutterikuistit ja T-ikkunat. Kulttuurimaisema on edustavimmillaan vanhan kulkuväylän (Kemi-Oulu -tie), nykyisen Simonkylän paikallistien päässä, missä asutus on ryhmittynyt tiiviiksi nauhaksi tien varteen.

Simonkylän paikallistie on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi museotieksi, jonka pituus on n. 3 km. Vanha tie, jota mm. Suomen sodan aikana armeija käytti perääntymistienään, kulkee läpi viljelymaiseman päättyen Simojoen rantaan.