Kuerlinkat

Kuerlinkat sijaitsevat yksityisen omistamalla alueella, lähellä Kuerjoen suuta. Alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. Kuerlinkka-nimi on saamelaisperäinen ja se merkitsee taimenputousta (Kouderlinkka). Kuerlinkoista vesi putoaakin niin jyrkästi, että vain voimakkaimmat meritaimenet jaksavat nousta niiden yläpuolisille kutuvesille. Vaellusviettinsä pakottamina kalat kuitenkin yrittävät kerta toisensa jälkeen hypätä linkkojen yli.

Alasesta linkasta on pyydetty meritaimenia rautalangasta (alunperin pajusta) valmistetulla kontilla. Jos taimen epäonnistui hypyssään, se putosi suoraan konttiin ja jäi kalamiehen saaliiksi. Onnistuneen hypyn tehnyt kala pelastui jatkamaan vaellustaan. Kontti koettiin 6-7 kertaa vuorokaudessa muuten "virta hakkasi kalat kappalheiksi kontin pohjaa vasten". Kuerlinkkojen konttipyynti oli ainutlaatuinen, vuosisatoja vanha perinne, joka päättyi 1950-luvulla.

Kuerjoessa on myös uitettu puuta. Parhaimmillaan Kuerjoen varsilla saattoi työskennellä yli 200 tukkijätkää. Koska joki oli "niin pysty, että se pudotti tulvavetensä nopeasti", uiton häntä piti kiireesti saada Äkäsjokeen. Varsinkin vedenpintaa nostavan sateen aikana työvuoro kesti jopa täyden vuorokauden. Kuerlinkkoihin kasaantui usein mahtava suma, jonka laukaiseminen vaati lentojätkien rohkeutta ja neuvokkuutta.

Tilipäivinä uittoroikat kerääntyivät Kuopan talon pihalle, jossa talon emännät keittivät ja myivät kahvia. Saatuaan tilin lentojätkät siirtyivät Kuerlinkan niskalle, Kuopan kieliselle, pelaamaan korttia. Pelihimoisimmat miehet saattoivat menettää hetkessä kuukauden tienestin ja jopa osan vaatteistaankin.