Keravan kartano

Keravan kartano on kaupungin kesäinen helmi. Toukokuussa kartanon äänimaailma täytyy linnunviserryksestä ja kesäkuussa nautitaan kukkaan puhjenneesta kartanon pihapiiristä. Heinäkuussa kartano kutsuu hiljaisuuteensa. Elokuun pimenevät illat vietetään omenapuiden katveessa. Keravan kartanolla viihtyy niin aurinkoisella kuin sateisellakin säällä. Sateen ropina ja hirsinen kartano sulkee lempeään huomaansa kahvittelijat ja kirjoihinsa uppoutujat. Kartanon pihapiiriin kuuluvat päärakennuksen lisäksi kesäteatteri ja kartanon vanhoja rakennuksia.
 
HISTORIA

1640-luvulta lähtien Keravan jokilaaksoa hallitsi Keravan kartano, jonka luutnantti
Fredrik Joakiminpoika Berendes perusti yhdistämällä veronmaksukyvyttömiä
talonpoikaistaloja kantatilaansa. Berendesin alkoi järjestelmällisesti laajentaa tilaansa
saatuaan sen haltuunsa. Venäläiset polttivat Keravan kartanon isonvihan aikana raunioiksi.
Siitä huolimatta von Schrowen tyttärenpoika korpraali Blåfield hankki tilan itselleen ja
piti sitä omistuksissaan pikkuvihaan asti. Tämän jälkeen kartano myytiin G.W
Claijhillsille 5050 kuparitaalalla ja sen jälkeen tila vaihtoi varsin usein omistajaansa
kunnes 1700-luvulla helsinkiläinen kauppaneuvos Johan Sederholm osti tilan huutokaupasta.
Hän korjautti ja kunnosti tilan uuteen uljauteensa ja myi tilan ritari Karl Otto
Nassokinille sillä ehdolla, että sai edelleenkin uittaa tukkeja Keravanjoen kautta. Tämän
suvun halussa kartano olikin 50 vuotta kunnes avioliiton kautta omistajasuvuksi tuli
Jaekellit. 

Nykyinen päärakennus on peräisin tältä Jaekellien ajalta ja se on rakennettu ilmeisesti
1809- tai 1810-luvulla. Viimeinen Jaekell, neiti Olivia, oli väsynyt kartanon hoitoon ja
myi 79-vuotiaana kartanon ystäväperheeseen 1919. Tuolloin Tilan omistajaksi tuli Sipoon
nimismies Ludvig Moring. Saatuaan kartanon haltuunsa Moring ryhtyi päätoimiseksi
viljelijäksi. Hänen aikaansaannostaan oli jälleen kartanon kukoistus. Moring kunnosti
kartanon päärakennuksen 1928 ja tässä asussa kartano on nykyisin. Kartanon sittemmin
jäätyä kylmilleen se joutui maakaupan yhteydessä Keravan kaupungin haltuun vuonna 1991,
jonka jälkeen sitä vähitellen ryhdyttiin kunnostamaan kesäisten kulttuuritapahtumien
pitopaikaksi.