Hautuumaasaaret

Vanha Hautuumaasaari on 1700-luvulla käytetty vainajain kätköpaikka. Noista ajoista kertovat nyt vain painanteet ja maaston yleinen epätasaisuus. Vuonna 1793 vihittiin uudeksi hautuumaaksi Ukon läheltä Hiekkasaari, jonne viimeinen vainaja on peitetty 1904. Villi erämaa pakotti hautaamaan ruumiit saareen, koska pedot olisivat kaivaneet ne ylös mantereen kalmistoista.

Täysin rauhassa eivät luut saaneet maatua saarissakaan: 1930-luvulla tutkijat alkoivat nimittäin kiinnostua antropologiasta. Ensimmäisenä paikalle rynnivät saksalaiset, jotka tunsivat luurankojen huomattavan rahallisen arvon. Sotien jälkeiset turistilaumat keräsivät matkamuistoikseen pääkalloja ja muita luita aina kun myrskyt olivat repineet hiekkamaata hajalle. Saksalaisten perässä tulivat suomalaiset tutkijat, jotka kaivoivat haudoistaan kymmeniä luurankoja etelään kuljetettavaksi.

Vasta 1995 yliopisto palautti vielä hallussaan olevat luurangot uudelleen haudattavaksi. Nyt ne lepäävät yhteishaudassa Hautuumaasaaressa. Ja saavatkin tästä eteenpäin levätä rauhassa, sillä tätä nykyä maihinnousu Hautuumaasaareen on kielletty.