"Historian havinaa"

Parikkala

Mykkiin kivet
Kesusmaalla sijaitsee pohjoismaiden suurin mittavien siirtolohkareiden ryhmä.
Perimätiedon mukaan jotkut Kesusmaan kylän asukkaista piiloutuivat vainoaikoina Mykkiin kivien luoliin.

Arkeologinen autiokylä Uukuniemen kirkonkylässä
Papinniemessä sijaitseva Kirkkokallion muinaismuistoalue.
Alueella oli 1600- luvulla ortodoksinen pitäjäkirkko, hautausmaa ja karjalaisia taloja. Autiokylässä on suoritettu arkeologisia kaivauksia vuodesta 1995.

Huttumalja Uukuniemellä, Paakalammen salolla.
Muodoltaan säännöllinen, jääkauden muovaama suppa, halkaisijaltaan 60 ja syvyydeltään 25 metriä. Alueella on myös useita pienempiä suppia. Paikalle vie autotie.

Kivikautiset asuinpaikat
Parikkalan kunnan alueelta tunnetaan lähes 50 kivikautista asuinpaikkaa ja noin 80 kivikautisen esineen löytöpaikkaa. Parikkalan kivikautiset löydöt keskittyvät nuorempaan kivikauteen, eli aikajaksolle noin 5100 - 1500 eKr.

Parikkalan kivikautinen asutus keskittyy Simpelejärven rannoille. Järven laskujen myötä asuinpaikat ovat jääneet vanhan rantatörmän päälle. Maan pinnalle asuinpaikkoja ei yleensä havaitse. Joskus asuinpaikalla voidaan nähdä pyöreitä tai soikeita painanteita, jotka ovat muinaisten asumusten pohjia. Tutkimuksissa kohteesta löytyy tavallisesti saviastian paloja sekä teräviä kivilastuja, iskoksia, joita syntyy kiviesineitä tehtäessä. Paikalta saattaa löytyä myös palaneita luunsirpaleita, jotka kertovat kivikauden ruokavaliosta: tärkeitä ravinnonlähteitä ovat olleet kalat sekä hylje, majava, hirvi ja peura.

Pyyntikuopat 
Pyyntikuoppa on maahan, tavallisesti hiekkaan kaivettu kuoppa, jolla on pyydystetty hirviä tai peuroja. Sopivilla paikoilla kuoppia saattaa olla yhdestä jopa muutamaan sataan ja ne voivat muodostaa useamman kuopan jonoja. Ajoitusten mukaan pyyntikuoppia on tehty kivikaudelta historialliselle ajalle.

Parikkalan Romanonkankaalla on kaksi pyyntikuoppajonoa, joissa on yhteensä yli 30 kuoppaa. Pyyntikuopat löytyivät 1995. Ne sijaitsevat hiekkakankaalla, jota aikoinaan on reunustanut soinen notko ja toisella puolella Romanonjoki. Kankaan poikki kulkee kaksi pyyntikuoppariviä, joiden välinen etäisyys on noin 150 m. Pyyntikuoppien koko on halkaisijaltaan keskimäärin noin 2-4 metriä, ja ne kaivettiin tavallisesti noin kahden metrin syvyisiksi. Nykyään kuopat näkyvät loivina painanteina, joiden syvyys vaihtelee muutamista kymmenistä senteistä noin metriin. Romanonkankaan pyyntikuoppia ei ole tutkittu eikä ajoitettu.

Kuppikivet
Kuppikivi on maakivi tai kallio, johon on tehty matalia, halkaisijaltaan keskimäärin 5 - 10 cm kokoisia maljamaisia syvennyksiä. Kivessä voi olla yksi tai useampia kuppeja. Perimätiedon mukaan kuppikivet ovat uhrikiviä. Ne liitetään rautakauden ja historiallisen ajan maanviljelykulttuuriin.

Parikkalan Silvun kuppikivi tuli tietoon 1950-luvulla. Kuppikivi on suuri, noin 4 x 4 x 6 metrin kokoinen siirtolohkare, jonka päälle on hierretty 8 kuppia. Kupit ovat halkaisijaltaan 6-11 cm ja syvyydeltään noin 2-9 cm. Kivi sijaitsee länteen laskevalla rinteellä entisen pellon yläosassa.