Matkustin Skotlantiin ihailemaan sekä Edinburghia että Invernessiä. Ensin kävin Edinburghissa ja sieltä suuntasin bussilla Invernessiin tavoitteenani nähdä vaikkapa Loc Nessin hirviö. Saavuin iltahämärässä huikeat maisemat tarjonneen bussimatkan päätteeksi Invernessiin. Ensimmäisenä tavoitteenani oli löytää hostellini, mikä ei ollutkaan niin helppoa, kun tuli hämärempää ja ihmisiäkään ei kaduilla paljoa kuljeskellut. Hostellin löydettyäni lyöttäydyin heti siellä asustelevien ihmisten seuraan ja eräs meksikolainen poika kertoi, että Invernessissä sää vaihtuu kuin joku ylhäällä sitä vaihtelisi valokatkaisijan tavoin. Seuraavana päivänä sain sen todella kokea, kun lähdin omatoimiselle matkalle Loc Nessin järvelle. Nappasin tavallisen koululaisia kuljettavan bussin ja köröttelin tarkkaavaisesti maisemia tutkien kohti määränpäätäni. Koululaiset vähenivät matkan aikana ja lopulta olin yksin bussissa. Hyppäsin oikealla pysäkillä ja ryntäsin samantien kovassa tuulessa ja sateessa läheisen talon vierelle suojaan sateelta. Päätin kuitenkin uhmata säätä muistellen, mitä meksikolainen sanoi ja toivoin sateen kohta loppuvan. Joskus paistoi aurinko, sitten taas satoi. Sitten sade lakkasi, mutta yhtäkkiä nousi kova tuuli. Tuuli laantui ja jälleen näin auringonsäteiden suodattuvan pilvien lomasta. Olin kuvaamassa järvellä tunnin. Sitten sama bussi saapui jälleen, ja hyppäsin kyytiin. Kuski hymyili minulle leveästi ja sanoi vahvalla skottiaksentilla minulle jotain, mistä en saanut selvää toisellakaan kertaa sanottuani "Sorry?".
