Unohtumaton matkamme

Olemme aviopari. 30 v hääpäivä alkoi häämöttää ja koska emme ole koskaan juhlineet ei syntymäpäiviä, nimipäiviä eikä kunnolla häitäkään päätimme että nyt on aihetta juhlaan. Niinpä päätimme ryhtyä säästämään jotain upeeta matkaa varten ja valitsimme Karibian risteilyn. Varasimme matkan Joulun risteilylle ajoissa, kävimme myös varaamassa paikat koneesta jotta kaikki olisi kohdallaan ja yhtä juhlaa. Koneen piti lähteä aamulla n 7 aikoihin suoraan Miamiin. Olimme sopineet että poikamme tulee meitä kuljettamaan kentälle aamuyöllä klo 4.30 Kun lähtöaamu koitti soitti poikani että hän ei pääse tulemaan, auto on taloyhtiön parkkihallissa jossa ovet aukeaa sähköllä ja talossa on sähkökatkos. No ei hätää tilasimme taksin jota minun oli mentävä ulos vastaan kun havaitsin että taksi ei taida löytää osoitteeseemme. Ulkona oli kova pakkanen olihan joulukuun. No sitten vihdoin pääsimme lähtemään. Mukavastihan tämä taksillakin käy ajattelin. Kentälle saavuttuamme katsoin monitoria enkä löytänyt lentoamme. Ei muuta kuin virkailijan puheille joka kertoi että lento on peruutettu. Kone oli saapunut eilisiltana myöhään ja miehistö nukkuu nyt eikä ole vaihtomiehistöä. Virkailija kehotti meitä odottamaan matkatoimiston aukeamista. Siinä sitä sitten istuimme tunnin verran kunnes toimisto aukaistiin ja selvittelyn jälkeen saimme lennot samalle päivälle Pariisiin ja siellä vaihto Miamiin. Hyvä näin ajattelimme. Pääsemmehän kuitenkin lähtemään aavistamatta lainkaan mitä meitä vielä odotti. Olen kasvis-syöjä ja koska koneen buukkaus tapahtui lähtöpäivänä minulle ei koneesta löytynyt ruokaa. No se on pieni juttu olinhan niin odottanut tätä matkaa. Saavuttuamme Miamiin vaihdoimme konetta ja matka jatkui taas ILMAN RUOKAA. Ei sitä oltu keritty tähänkään koneeseen saada eikä ollut kentällä aikaa ostaa mitään kun vaihto oli nopea ja vaihtokone kentän aivan toisessa päässä. No teetä ja sämpylän sain ja sillä oli jaksettava matkustaa Miamiin asti. Vielä kuitenkin jaksoin uskoa parempaan. Päästyamme lopulta Miamiin meidän matkatavaroita ei löytynyt. Nyt olimme 30 asteen kuumudessa tavivaatteinemme monta tuntia myöhässä ja laiva lähtee aamulla. Teimme katoamisilmoituksen kentällä ja menimme hotelliin. Mitäs nyt? Mieli oli vähään maassa mutta sitten soitin vielä kentälle kysyäkseni tavaroitamme. Meille kerrottiin että huomenna saamme ne. Asiaa hetken mietittyämme muistimme VAKUUTUS. Otimme taksin ja ajoimme lähimpään ostoskeskukseen ja ostimme hammasharjat, yöpuvut joilla selviämme aamuun jolloin saamme tavaramme. Aamulla aamiaisen jälkeen soitin taas kentälle ja nyt sain ohjeet mennä laivaan ja tavarat toimitetaan Porto Princeen jossa laiva ensimmäisen kerran pysähtyy. Enää ei kauppaan keritty. Ei auttanut muu kuin lähteä talvivaatteissa kohti laivaa. Laivassa kerroimme heti mikä on hätänä ja meille tuli selväksi että ei, ei tavaroita sinne toimiteta mutta he yrittävät kysellä niitä. Saimme laivalta ostettua shortsit ja T-paidat sekä kumitossut jotka oli tarkoitettu kuntosalille mutta muuta ei ollut myytävänä. Päällä oli ainoat alusvaatteet ja jos ne pesit et voinut poistua hytistä kun ei ollut päälle pantavaa. Ei ollut pesuvälineitä, ei meikkivälineitä ei vaihtovaatteita ei mitään. Yritä siinä sitten olla iloinen ja nauttia matkasta. No eipä ne vastoinkäymiset tähänkään jääneet. Lähtöpäivän seuraavana päivänä päätimme tutustua laivaan ja saavuttuamme laivan perän ylimpään kerrokseen kuntosaliin, kiersimme salia minä edellä ja mies perässä. hetken kuluttua mieheni sanoo: Hei katso tuolta mieheltä putosi lompakko. Kyseessä oli sähkömatolla juokseva japanilaismies jonka takataskusta tipahti lompakko lattialle. Käännyin katsomaan ja samalla törmäsin seuraavaan liikkeellä olevaan sähkömattoon jonka voimasta tipahdin maahan käsi edellä. Ennen kuin siitä pääsin ylös oli ympärilläni paljon väkeä ja salin hoitaja kysyi sattuiko? Ei tuumasin ja pitelin rannettani. Hän ei uskonut ja amerikkalaisella tarkkuudella tuumasi että minun on mentävä pohjakerrokseen lääkäriin ja hän tarkistaa että olen myös sinne mennyt. Niin otimme suunnan kohti hissejä ja alakertaan. Hississä kipu yltyi valittelun tasolle. Ruotsalainen lääkäri otti minut sydämellisesti vastaan tivattuaan ensin ?onko vakuutus voimassa?. No olihan se. ONNEKSI! Käsi puudutettiin ja väännettiin suoraksi, kuvattiin, todettiin murtuma ja kipsi käteen. Nyt sitten oli käsi kipsissä, matkatavarat kadoksissa ja mieli maassa. Sain ohjeet tulla seuraavana päivänä uuteen kuvaukseen koska lääkäri kertoi ettei ole tämän alan ammattilainen ja koska ranne oli 10 astetta vino oli tarkistettava että se oli suora kipsin sisällä, vaan eipä ollut! Nyt sain ohjeet että seuraavalla pysähdyspaikalla joka oli Cayman saaret minun tulee mennä sairaalaan jossa käsi suoristetaan ja kipsataan uudelleen. Sain hyvät kirjalliset ohjeet ja lääkärin lähetteen vaan kuinkas kävikään. Kapteeni kuulutti että on sen verran merenkäyntiä että laiva ei pysähdy lainkaan Cayman saarilla vaan menemme suoraan Miamiin. Tässä vaiheessa mieleni oli jo niin maassa sillä matkatavaroita ei matkan aikana koskaan löytynyt, mihinkään laivan iloihin emme voinee ottaa osaa, joulu meni hytissä kun muut juhli juhlasalissa jonne meillekin oli jo Suomessa varattu 2 hengen pöytä. Matkatavarat löytyivät Miamista, käsi korjattiin Helsingissä mutta ranne jäi hiukan vinoksi. Kaikki meni mönkään, PAITSI VAKUUTUUS!!! Onneksi matka oli ostettu Diners Club´i kautta ja näin meillä oli kortin mukana tuoma vakuutus joka korvasi tapaturmasta aiheutuneet kulut ja nurkumatta. Laivalla hoito jo oli todella kallista ja hoito jatkui Helsingissä fysikaalisella ym. hoidoilla pitkään. Siis mitä matkaa tahansa tehtäessä kannattaa tarkistaa ennen lähtöä että kaikki matkavakuutukset ovat kunnossa. Diner Clubin vakuutus oli vielä siitä mukava että rahaa ei tarvinnut käyttää vaan laskut menivät suoraan vakuutusyhtiöön. Jotkut vakuutukset ovat sellaisia että ensin on maksettava ja sitten kuitteja vastaan voi hakea vakuutusyhtiöltä. Suomessa sain tuntea monta iloa sydämessäni kun menin esim. käsispesialistin luo ja näytin Vakuutuskorttia asia oli selvä! Vakuutus ei kata mielipahaa eikä matkasta aiheutuvia kuluja mutta olisi kattanut myös ne vaatteet jotka olisimme voineet ostaa Miamista ennen laivan lähtöä mutta sitä emme tehneet koska olimme saaneet lupauksen matkatavaroittemme saapumisesta laivalle. Ei olisi pitänyt uskoa ja näin olisimme kipsistä huolimatta voineet juhlia toisten kanssa Joulua ja omaa 30 v hääpäiväämme. Kaikki kertomani on totta. Tämä matka ei unohdu koskaan.