Kävin alkusyksystä patikoimassa Inarin kunnan länsiosassa Muotkatuntureiden erämaa-alueella. Olin vaeltamassa ensimmäistä kertaa pelkästään kompassin ja kartan avulla, sillä alueella ei ole merkittyjä reittejä. Meitä oli viiden hengen vaelluspoppoo ja mukana oli kaksi karvatassua. Seitsemän päivän aikana patikoimme noin 80 kilometriä pitkin upeita tunturiseutuja. Aloitimme vaelluksen Muotkan Ruotkun retkeilykeskukselta, josta saimme hyviä neuvoja matkan varrelle. Muotkatuntureilla on vähän autiotupia, joten olimme varanneet teltat mukaamme yöpymistä varten. Rinkkoihin oli pakattu tärkeimmät vaatteet ja varusteet sekä ruoat viikon varrelle. Emme pitäneet vaelluksella kiirettä, vaan nautimme maisemista ja pysähdyimme pitämään hetkittäin taukoja. Myös suunnistus vei oman ajan ja oli mielenkiintoista tutkia missä kohdassa milloinkin olimme kartalla. Säät olivat reissun aikana syksyisen vaihtelevia. Välillä satoi ja tuuli, mutta onneksi myös aurinko ilahdutti meitä ja saimme nauttia parina päivänä vielä loppukesän lämpimistä tuulahduksista. Yöt olivat jo viileitä, mutta talvimakuupussi lämmitti mukavasti. Maisemat Muotkatuntureilla olivat aivan mahtavia. Matkan varrella näkyi pääosin tunturikoivikkoa ja -kangasta, mutta myös vanhoja mäntymetsiä ja aapasoita. Patikoimme myös kanjoneitten ja kallioisten rinteiden lomassa. Ruskan värejä näkyi luonnossa. Koivun lehdet olivat muuttuneet keltaisesta rusehtaviin väreihin, mutta riekonmarja ja mustikka hehkuivat rinteillä kirkkaana punaisen eri sävyinä. Reissultamme jäi muistiin monta mieleen painuvaa hetkeä. Joen ylitykset, vaihtelevat maastot ja oman reitin suunnittelu sekä suunnistus toivat monipuolisuutta ja haasteellisuutta vaellusreitille. Jalan patikoiden pääsee todella lähelle luontoa ja sen moninaisuutta, joka tarjoaa aina uutta nähtävää ja koettavaa. Ruokailu- ja kahvihetket kruunasivat päivän ja antoivat potkua patikoimiseen. Iltanuotiolla oli rentouttavaa istuskella ja teltassa uni tuli silmään nopeasti porojen vain vilistessä silmissä. Muistoksi vaellukselta jäi monta kameran tallentamaa otosta. Kuvia katsellessa jaksaa taas odottaa seuraavaa reissua. Saa nähdä, mihin suuntaan sitä silloin lähdetään.
