Olipas yksi keväinen aamu, vielä lunta etelä-Suomessakin oli maassa. Sain edelliseltä työnantajaltani puhelun jossa hän ilmoitti että,olisi mahdollista lähteä Hammerfestiin Norjaan töihin,Ja että päätös pitäisi tehdä sen puhelun aikana. Sanoin jotta Ok lähden. Tarkoitus oli mennä opastamaan tai siis työnjohtajaksi omakoti talon rakennus työmaalle. Matkustus ja asuminen tulisi osaltani tapahtumaan pomoni omistamalla matkailu autolla.Ja kulut hän maksoi sinne ja antoi vielä ennakkoa elämiseen. perille päästyäni homma oli ok kaikelta muilta osin paitsi että työmaata ei ollut ja kaikenlisäksi kyseinen Fiat matkailu auto ei tykännyt reissusta sinne. joten tilanne oli paha. onneksi löysin korjaamon jossa alettiin korjaamaan autoa ja luojan lykky yrittäjä osasi Suomea sillä Norjan-kieleni oli rajoitettua. Auto saatiin kuin saatiinkin korjattu reilussa viikossa ja matka kassani hupeni kaikilta osin elämiseen ja auton korjaus kuluihin.Ja firman pomo johon lopulta sain yhteyden ei pystynyt kuulemma auttamaan ja sainoikin että haalaa ittes takaisin Suomeen ja tuo se auto ehjänä. Niinpä ainut mahdollisuuteni olikin siirtyä konsulaatin puoleen ja sieltä sitten sosiaali toimistoon josta sain matkalle tarkoitetut kruunut, välille hammerfest Oulu ei siis etelä-suomeen mistä olin lähtenyt. niinpä sitten liukastelin huonoilla talvirenkailla jääkarhujen kaupungista lumisten vuorien ylitse suomeen ja päätin jättää auton Ouluun. Huokauksien jälkeen hyppäsin junaan joka vei minut takaisin etelään niin että näin se matksilu avartaa. Mutta onneksi on VR.
