Banaanifestarit

TORSTAI, 13. KESÄKUUTA 2013

Sonnisaaren meiningit

Taisin keväällä mainita, etten tulevana kesänä aio kertaakaan istuskella Ainolanpuistossa museon takana. Enkä Banaanifestareilla. Molemmat lupaukset jätin lunastamatta.

Banaanifestareiden tarkoituksena on kait vain nauttia kesästä, juopotella, maalailla tauluja, sessioida bändissä, johon kaikki on kutsuttu, heitellä frisbeetä ja vielä vähän juopotella. Hippifestarit järjestetään Oulun Sonnisaaressa, ihan Torinrannan lähistöllä. Alue on pääosin aika tiheää kasvillisuutta tihkuva kärpäsen paska. Muutama kesä taaksepäin, eräs kaverini kertoi uskomattomasta uimapaikasta, Sonnisaaren perällä. Sinne mentiin sitten uiskentelut mielessä, mutta jäivätpä vesiharrastukset lyhyeen, kun toinen kaverini sai jalkansa heti auki rikkinäisen kaljapullon sirpaleista.

  

Sitä tiheää kasvillisuutta ja muusikonretkuja.

Olin paikalla ehkä kahdeksan aikaan illalla. Väkeä oli jonkun verran jo paikalla. Räpsin kuvia tauluista, joita jotkut olivat tuherrelleet. Taustalla soi didgeridoo ja pammpatipammpatipampam. Kävinkin kysymässä lupaa kuvata näitä saundeja ja todistusaineisto on tässä: 

http://www.youtube.com/watch?v=vwlyzakrriI

Pian pyydettiin festariväen huomiota. Viidentoista minuutin päästä alkaisi Oulun tyhmin mies -kilpailu. Ilmoittauduin mukaan, tietämättä mihin leikkiin lähdinkään. Kaksi kanssakilpailijaani totesivat heti, etten voi voittaa heitä tyhmyydessä. Tästä todisteeksi toinen päätti kusta siihen paikkaan ja toinen koki vielä tyhmemmäksi juoda sitä. Sen myös teki. Mietiskelin että "Eeeeeii hemmetti. Mihinkähän kisaan sitä nyt tuli lähettyä.". Mittelö ei ollut vielä edes alkanut.

Onneksi varsinainen peli oli pelkkä visa. Jos sitä nyt voi visaksi sanoa. Kysymykset olivat jotain ja mitä sattuu. Vastaukset myös. Hassun hauska peli päättyi, kuten minulle povattiin, tappiooni. Se ei sinänsä haittaa.

Saanko esitellä, kolme Oulun tyhmintä miestä!

En muista, en muista ja en muista.

Saatiin me sinne sitten oikea esiintyjäkin. Hurmaavat Impivaaran tytöt! Neitien kappaleet houkuttelivat koko juhlaväen paikalle. Meininki oli kuin stadionilla. Encorenkin tytöt heitti. Loppuilta menikin sitten juopotellessa ja musisoidessa. Jatkotkin olisivat olleet Nelivitosessa, josta tulen kirjoittamaan vielä monen monta kertaa. Ainakin käyn siellä usein. Tällä kertaa kuitenkin passasin jatkot ja olin jo kämpillä ennen, tai ehkä vähän jälkeen kahdentoista!

Vähän kummallista oli, mutta ihan jees ilta siitä tuli.