Kalliomontulla

Kerronpa vähän eilisestä.

Ensimmäinen työpäivä se alkoi hienosti. Puhe oli, että työpuhelin ynnä muut tykötarpeet tulee maanantaiaamuna ja tämän varsin hyvin muistin. En vain uskonut että postimiehen kärsivällisyys on tasan nolla. Kuulin unen läpi pari rivakkaa lyhyen aikavälin ovikellon huitaisua. Unessa en tätä vielä älynnyt, vaan minut herätti postiluukun kolahdus. Tajusin heti, mistä on kyse ja juoksuaskelin taitoin asuntoni n. neljä metriä sängyltä ulko-ovelle.

Lattialla oli lappu, että ovelle-paketti olisi nyt sitten saapunut. Avasin ulko-oven tavoittaakseni vielä postinkantajan, mutta herra tai rouva (En tiedä, kun en nähnyt, vaikka herra), huristeli jo hissillä P:tä kohti. Minä siinä mietin että "ei tämä nyt helvetti näin voi alkaa" ja vetäisin housut jalkaan, heitin pelkän kauluspaidan niskaan ja ampaisin postityypin perään. Hissiä en jäänyt odottelemaan, vaan laskeuduin portaat nappeja vauhdissa napitellen. Huomenet tuli siinä ohimennen toivoteltua rappujen siivoojaneidille.

Vilkaisin talon ulko-ovelta, näkyisikö pakettimiestä, mutta siellä Itellan auto kaasutteli jo talon toisessa päässä nurkan taakse näkymättömiin. Päätin vielä jatkaa metsästystä, kun näin pitkälle olin jo päässyt. Talomme läpi vie käytävä, jonka molemmissa päissä on ulko-ovi. Läpäisin rakennuksen ja seurasin katseellani, kun toimitukseni ajaa seuraavaa katua kohti. Otin vielä muutaman juoksuaskeleen asfaltin halki autoa seuratakseni, edelleen napit puoliksi auki ja vyö roikkuen. Jos se vaikka pysähtyisi valoissa.

Vastaan käveli selkeästi huvittuneen oloinen nainen. Mieleeni tuli väkisinkin Mamban Lauantai-ilta. Ja kuten laulussakin kerrotaan, niin minäkin pysähdyin, pukeuduin ja jatkoin kävellen kotiin. Ymmärsinpä vasta tässä vaiheessa, ettei tämä nyt niin vakava asia ole. Paketin voi muutaman tunnin päästä hakea postista. Tulipahan herättyä.

Sitten minä tein myös töitä. Elikkä sain paketin haettua päivällä ja ohjeistukset luettua. Päätin lähteä viettämään päivää Ouluntullin Kalliomontulle. Upea uimarantakalliomeininki sijaitsee n. 7 kilometriä Oulun keskustasta Kempeleeseen päin. Sinne pääsee näppärästi autolla nelostietä pitkin ja pyöräillen vaikkapa Limingatien viertä. Taikka Kaakkurin kautta, kuten minä ja ystäväni Rasse, jonka sain matkaseurakseni, valitsimme.

Lähdimme sotkemaan joskus viiden kuuden aikaan illasta kohdetta päin. Matkalla rupesi satamaan vettä ja ukkonenkin jyrisi. Se melkein vitutti, mutta loppujen lopuksi vain virkisti. Tässä kun on Oulussa ollut kuumin ja hiostavin toukokuu sataan vuoteen. Sekään ei tietenkään haittaa. Välillä näin!

Matkassa ei pyörällä hirveän kauaa mennyt ja perillä avautui tuttu näkymä.

Ranta avautuu.

Kalliomonttu on monipuolinen uimapaikka. Siellä on pieni hiekkaranta laiturilla varustettuna. Rannassa on suhteellisen matalaa ja puomilla on merkitty, missä kohtaa vesi syvenee. Puomin kohdalla veden syvyys on 1,5 metriä, jonka jälkeen tulee jyrkkä lasku. Maksimissaan montussa on syvyyttä kymmenen metriä.

Keskellä monttua on lautta, josta nuoremmat uimarit näyttivät kovasti tykkäävän hyppiä veteen. Mikseipä vanhemmatkin? Koko vesialuetta ympäröi kallio ja pienet metsäpolut, joita pitkin voi paikkaa kiertää. Sinne tänne on rakennettu puisia ponnahduslautoja lähes vedenrajasta n. kuuteen metriin.

Väkeä oli saapunut kesäisestä montusta nauttimaan muutamia lapsiperheitä ja nuorisoporukoita. Paikasta onkin hyvä tietää, että se on perheystävällinen kaikkina muina, paitsi koulujen päättymispäivänä. Silloin Kalliomonttu on epävirallisesti varattu Oulunsalon ja Kempeleen nuorison kaljainjuonnille. Talvellakin täällä voi käydä haastamassa kehoaan ja mieltään, kun jäiseen Kalliomonttuun avataan avanto. Rasse kuulemma kävi viime talvena täällä enemmän uimassa, kuin koko viimekesänä missään. Missään ei kyllä tainnut viimekesänä uimassa käydäkkään.

Mutta nyt me emme paljoa aikailleet. Muutamat kuvat taltioituani, jäi kamat kuuseen nojaamaan ja ukot lankulta alas. Kävin viimeksi pari viikkoa sitten täällä uimassa, eikä silloin vielä oikein tarennut kuin vähän kastautua. Nyt näin kesäkuun alun kunniaksi vesi oli huomattavasti lämpimämpää. Sen toki osasi arvata jo väenpaljoudesta. Eräs neitokin oli uskaltautunut vihdoin talviturkinheittäjäisille. Kuulemma oli kymmenessä minuutissa päässyt rantaa vasta polviin asti kastautumaan, kun osuimme paikalle. Onneksi osuimme. Siinä kun ei tarvinnut laskea kuin kolmeen ja talviturkki oli hänen osaltaan heitetty.

Paikalle oli päässyt myös hieman erikoisempi vesiharrastaja Henri, mukanaan AquaSkipper. Hetken aikaa sitä ihmeteltyäni, päätin käydä kysymässä lisä-infoa laitteesta, joka kulki vetten päällä.

Tässä lyhyt videoesittely paikanpäältä http://www.youtube.com/watch?v=tnj7D2LwxKA&feature=youtu.be

Selvisi, että Henri oli tämän viimekesänä heräteostoksena poistanut. Saimme mekin kokeilla, mutta tuloksia tahi sen suurempaa kehitystä ei sen neljän vesillelähtöyrityksen aikana tullut eikä tapahtunut. Viimeisellä yrityksellä sain vesihirviön liukumaan ehkä metrin pari lautalta pois päin, mutta pumppausliikkeeni oli surkea ja kuulemma takanojani oli AquaSkipperille liikaa. Tiukka takanoja kun on kerran opittu, sitä ei miehestä pois saa.

AquaSkipper vei myös kaikki voimat. Onneksi Kalliomontun ylle on pystytetty Ouluntullin Neste Koti-Pizzalla varustettuna. Pöytärivit on mukavasti asetettu kallionreunaa kulkevaa seinää pitkin ja isoista ikkunoista avautuu koko monttuun näkymät. Tai avautuisi, jos sälekaihtimet eivät olisi olleet jostain kumman syystä kiinni. Pizzat vedettiin naamariin ja se riitti siltä erää. Kalliomonttu jäi taakse ja hyvän fiiliksen päätimme pilata pelaamalla Xboxilla Skate 2:sta yömyöhään paskoilla pisteillä.

Kalliomonttu on kuitenkin mahtava kesämesta. Suosittelen tätä kaiken ikäisille ja näköisille, matkailijoille ja paikallisille kesän ratoksi.

Ps. Opin oikeassa elämässä Ollien vauhdeista. Heinäkuun lopussa sponsorit soittaa.