Pimeitä pulloja ja pulisotkua

Jo riittää luomukahvilat ja moderni halikulttuuri! Tomuisten kirjojen seassa seikkaileminen aikaansai janon. Valtavan janon. Kyseessä ei ollut vain tiedonjano ja tiesin kyllä konstit sen taltuttamiseksi. Oli pureudettava siihen Kallion kovaan ytimeen, josta villit tarinat kertoivat karskia kieltään. Siihen, miltä elo Kalliossa ja Harjussa on näyttänyt asunnottoman ja alkoholistien silmin. Halusin ehdottomasti tutustua tarkemmin tähän kadunmiesten alakulttuuriin. Ymmärtääkseni paremmin joviaalien humppaveikkojen elämää, kävin noutamassa ikonisesta Hesarin Alkosta flindan vahvaa vadelmaviiniä. Enää en ollut ulkopuolinen tarkkailija, vaan osa eläviä tapahtumia.

Nykypäivän Kallio kosteana kesäpäivänä

Totuus on tarua ihmeellisempää. Siispä olisi seurattava vanhan liiton miesten touhuja ja ammennettava sieltä proosaa nykypäivän pullaa popsiville bloginlukijoille. Kierros Kallion takavuosien värikkääseen elämään olisi hyvä aloittaa Hakaniemen hallin kupeesta. Sää oli valmiiksi kylmän kostea ja hivenen sateinen. Se oli omiaan korostamaan autenttista tunnelmaa maailmasta, jossa ei aina kattoa löytynyt päänpäälle. Oppaaksi Kallion menneisiin tapahtumiin lähti folkloristi Heli Paakkonen, joka on kahlannut J.K. Harjun hyllymetreittäin tuottamaa aineistoa läpi ja siten tunsi vuosien 1920 - 1970 Kallion alueen maisemat kuin omat taskunsa. Tämä neito siis tietäisi tarkkaan, missäpäin ehkä vieläkin myytäisiin halkoja tai pimeää pirtua, kumpaa nyt sattuisi tarvitsemaan.

Leipäjono oli lyönyt luukut kiinni jo tältä päivältä

Väriä Vaasankadulla

Mutta kuka kumma on J.K. Harju? Harju oli itseoppinut kirjoittaja, joka asui kaduilla, kumosi kilvan kuppia ja oli samalla aikakautensa merkittävimpiä kansanperinteen kerääjiä. Toisinaan mesenaatit noutivat miehen putkasta ja sitten kirjoituskoneen kanista, jonka jälkeen paperille tallentui sosiaalihistoriallista mikroaineistoa viimeisten viikkojen tapahtumista ja tarinoista Kallion ja Harjun alueella. Tarinoita ja tapahtumia, joita vastaan oli tullut. Omien sanojensa mukaan Harju oli tokaissutkin: "Niin kuin Lönnrot pani kontin selkään ja lähti saloille, niin minä panen pullon taskuun ja lähden rannoille ja siltojen alle"

Kävely Piritorilta, tuolta ikuisen vapun aukiolta, läpi Kinaporin puistikon kohti Ratabaaria. Katukiveyksillä täytetyt maisemat muuttuivat hetkeksi varsin vehreiksi

Kävellen matka taittuu näppärästi kapeilla kaduilla ja tarinat ja tapahtumat hyppelevät vuosikymmeneltä toiselle. Matkan aikana selviää monta mielenkiintoista yksityiskohtaa - paljastuipa sekin, että Siltasaaressa on asunut alle sata vuotta sitten jääkarhuja! Sattumalta kierroksella mukanaolevat vanhemman polven tieteenharjoittajat myös täydentävät ja lisäävät omia pieniä värikkäitä kertomuksiaan soppaan. Päätämme monivivahteisen aikamatkan Harjullekin tuttuun paikkaan, Ratabaariin. Helsinkiä on tosin muokattua vuosien saatossa, eikä Ratabaari ei ole ihan entisensä. Kiskot on korvattu asfaltilla, eikä sillan alla näytä juuri nyt ihan niin villiltä kuin Harjun kuvaelmissa. Jotain alkuperäistä on kuitenkin tallella. Sillanaluksen ominaistuoksu sateisena päivänä. Siellä on Kallion tarinat tehty.

Heli Paakkonen Ratabaarissa

Kallion Kulttuuriverkosto Ry

http://www.kallionkulttuuriverkosto.fi

Kallion Kulttuuriverkosto edistää ja kehittää monipuolista kaupunkikulttuuria ja järjestää muun muassa ohjattuja Kallioaiheisia kävelyretkiä sekä tuottaa tukimateriaalia omatoimikävelijöitä varten.