Kallion kirjasto

MAANANTAI, 17. KESÄKUUTA 2013

Lukutoukan aarreaitta

Kallion kirjasto komeilee näyttävässä rakennuksessa Viidennen linjan varrella Karhupuiston vieressä. Kirjasto on vast'ikään juhlinut satavuotissynttäreitään ja on ikäisekseen varsin viriili. Se kun on Stadin kaupunkikirjastojen kolmanneksi vilkkain toimipiste. Jos muita meriittejä haluaa kaivella, niin voidaan todeta, että Kallion kirjasto on myös Suomen ensimmäinen julkisilla varoilla rakennettu kirjojen lainaamo. Menneinä aikoina meno tosin oli varsin erilaista. Lukusalin lehtitelineet olivat suunniteltu siten, etteivät kaikenlaiset joutomiehet tule vain kuolaamaan uunituoreiden päivälehtien päälle ja kirjat oli lainattava suljetusta hyllyjärjestelmästä palvelutiskin henkilökunnan kautta. Lainauskiintiö oli tiukka - yksi kappale kaunokirjallisuutta, yksi kappale tietoa.


Kallion kirjasto jugendhenkisessä tyylissään

Kirjaston käytävillä liikkui huhua, että kirjaston rauhaa rikkoisi kummitus. Kävin pohjustamassa haamujahtia silmäilemällä sekalaisten rajatieteiden alle luokiteltuja alan ykkösteoksia, jotka tarjosivat runsain mitoin tärkeää tietoa kummitusten löytämiseksi ja karkoittamiseksi. Kokoelma on kattava, muttei täydellinen. Mielestäni rajatieteiden hyllyssä olisi syytä olla myös läystäke, joka opastaisi kädestä pitäen kuinka selviytyä mahdollisimman vähin vammoin Tauskin kesäkeikoilta. Ehkä tämä lyömätön opus oli lainassa...


Edessäni avautui seikkailujen maailma

Heitin haamuntorjuntarytkyt niskaani ja oli aika aloittaa kierros tavallisilta kuolevaisilta suljettujen ovien takana. Oppaanani toimi vanhan liiton kirjastotäti, joka oli pukeutunut kirjaston perustamisen taustalla häärineen voimanaisen Alli Tryggin tapaan. Sukelsimme panssariovien taakse kirjaston kellariin. Rikosromaanien ystävät olisivat näystä haltioissaan, sillä kivijalan vanha talonmiehen asunto on muutettu Suomen ilmeisesti laajimmaksi yksityiseksi dekkarikokoelmaksi, dekkarikirjastoksi. Talonmiehen ja kummitusten lisäksi Kallion kirjastossa on asunut muitakin merkkihenkilöitä. Ehkä nimekkäimpänä Paavo Nurmi, joka opiskeluaikoinaan asui alivuokralaisena ja kuivasi harjoitusvarusteitaan kirjaston pannuhuoneessa. Kuuluisten asukkaiden ohella Kallion kirjasto on vuosien varrella kokenut monenlaista, mutta näyttänyt selviytyvän hyvin ajan haasteista. Sodan kourissakin kirjasto säästyi pahimmalta, mutta vierestä pommitettu halkovarasto puusilppuineen teki pahaa jälkeä kirjoille. Näinpä tuon ajan kirjastonhoitajat puhdetöinään yrittivät pelastaa mitä pelastettavissa oli.

Dekkarikirjastoon on mahdollista päästä kokoelmia ihastelemaan, jos pyytää kirjastonhoitajalta oikein kauniisti


Kynä on miekkaa vahvempi, tässä tapauksessa kirja sirpaleita väkevämpi

Tovin käytäviä ja varastoja kolutessamme selventyi kummitustarinakin. Haamuntorjuntavälineet eivät havainneet tällä kertaa mitään poikkeavaa, mutta perimätiedon esittämien arvausten perusteella syylliseksi kummitteluun epäillään kirjaston ensimmäistä johtajaa, joka mahdollisesti käy satunnaisesti pitämässä kirjaston järjestystä ja rauhaa yllä. Vanha johtaja saattaisikin hetken ihmetellä nykyistä kirjastoa. Paksujen nahkakantisten kirjojen lisäksi Kallion kirjasto järjestää satunnaisesti elokuvanäytöksiä ja tarjoilee monenlaista multimediaa kulutettavaksi. Niin ne ajat muuttuvat.


Tarkat muistiinpanot sadan vuoden takaisista satutunneista. Kirjanpito kertoi kuka oli kiltisti ja mikä oli tarinan opetus

 

Helsingin kaupunginkirjasto

http://www.hel.fi/hki/Kirjasto/fi/Etusivu