Konsta

SUNNUNTAI, 20. HEINÄKUUTA 2014
Lapinlahden Eliittikisat tarjosivat makeaa mahan täydeltä yleisurheilun ystäville

 

 

Urheilupainotteinen viikonloppuni sai vielä tänään jatkoa poiketessani Hyrynsalmelta kotiin ajaessani Lapinlahdelle, jossa sunnuntai-iltapäivän huumaa tarjosi perinteikäs eliittikisaosakilpailu. Mondo-Areenan katsomot olivat viimeistä penkkiä myöten täynnä, eikä siksi ole vaikea arvata, mikä on vuosittain Lapinlahden suurin tapahtuma.

Vaikka kisojen avajaisia varjostikin melko rankka sadekuuro, oli tunnelma muuten läpi kisojen erittäin hyvä. Suuresti mieltä lämmitti se, kuinka yleisö antoi kannustuksensa jokaiselle urheilijalle, olivatpa he sitten suomalaisia tai ulkomaalaisia. Ymmärrän täysin, miksi monet urheilijat halusivat erityisesti kiittää yleisöä suoritustensa jälkeisissä haastatteluissa.

Yleisurheilua melko vähän seuraavana päivän tuloksiin on vaikea ottaa sen suuremmin kantaa. Ainoa pientä innostusta jo etukäteen herättänyt laji oli keihäänheitto, jossa Egyptin Abdelrahman kävi kiskaisemassa heti ensimmäisellään kilpailun voittotuloksen 84,04.

Suurimmalla mielenkiinnolla seurasin näissä kisoissa kuitenkin pituushyppyä, jossa voitosta taistelleet Kristian Pulli sekä Arttu Halmela hyppäsivät molemmat uudet ennätyksensä. Lopulta kaksikon erotti toisistaan vain yksi sentti Pullin hyväksi. Kilpailun kärjen tasaisuudesta kertoo myös se, että ghanalainen Robert Martey jäi kolmanneksi vain seitsemän senttiä Pullia huonommalla tuloksella.

Kisakuuluttajat painottivat useaan otteeseen, kuinka Mondo-Areenan juoksurata olisi ”nopea”. Vaikka en vieläkään ihan tarkkaan tajua syytä tähän, niin ainakin tulosten perusteella näin tosiaan on. Erityisesti monet pitkien matkojen juoksijat tekivät Lapinlahdella kauden parhaimmat tuloksensa ja jopa uusia ennätyksiään.

Muutaman lukiosta tutun naaman myös bongasin kilpailemasta. Aina joskus on ollut sellainen fiilis, että pitäisi nähdä kaverien suorituksia kentillä, mutta tänään ne olisi rehellisesti sanoen ollut mukavampi jättää näkemättä. Keihäänheitossa Korhonen astui viisi ensimmäistä heittoaan yli ja pituushypyssä Rouvali unohti kolmesti, että siihen laatikkoon tulisi läpijuoksemisen sijaan hypätä. Ensi kerralla sitten paremmin, totesivat molemmat. Asenne kunnossa, siis!

Yleisurheilua Kuopiossa onkin tarjolla jo vajaan kahden viikon kuluttua, kun Kalevan kisat järjestetään Kuopion Väinölänniemellä. Mikäli Eliittikisat jäivät siis näkemättä, on tuolloin mahdollisuus paikata tämä menetys.

Vaikka takana onkin melkoinen superviikonloppu, jatkuu Kesä Kuopion kulmilla heti huomenna. Tuolloin luvassa on vierailu Varkauteen…
 

LAUANTAI, 19. HEINÄKUUTA 2014
Ketkä omaavat maailman parhaimman suossarämpimistekniikan?

 

Suopotkupallokisojen toinen päivä starttasi vielä suhteellisen hyvissä olosuhteissa. Lämpötilan ollessa yli kahdenkymmenen ja auringon paistaessa pitkälle puoleenpäivään asti oli tunnelma Vuorisuolla erittäin korkealla. Sitten alkoi sataa ja jyristä, joten meikäläisenkin oli pakko laittaa kamerat suojaan laukkuun. Tästä johtuen päivän videokoostekin on lähinnä aamupäivän videokooste, mutta minkäs teet.

Sateisessa säässä oli tosin kaksi hyvääkin puolta. Ensimmäinen oli se, että se oli tilattu vasta noin kello yhteen, jolloin kaikki joukkueet olivat saaneet viimeisetkin alkusarjan ottelunsa pelattua. Pudonneiden joukkueiden ei siis tarvinnut jäädä sateeseen, vaan he saattoivat suunnata jo pois. Toiseksi, sade teki myös suokentistä huomattavasti haastavampia pelata. Tästä johtuen useissa otteluissa päädyttiinkin varsinaisen peliajan jälkeen kiikarituloksiin ja nähtiin rangaistuspotkukilpailuita.

Oman turnaukseni ehdoton huippuhetki tapahtui heti aamusta, kun olin menossa kuvaamaan TorSO-98:n alkusarjan viimeistä ottelua TurWe2:ta vastaan. Jos joku muistaa vielä eilisestä jutustani sen kohdan, jossa kamerastani tarkasteltiin ottelun voittomaalia, niin torsolaiset olivat se kärsivä osapuoli. Tuon maalin myötä heidän haaveensa jatkopelipaikasta murenivat ja tätä korvatakseni olin varustautunut tänä aamuna kuvaamaan koko ottelun ajan heidän vastustajiensa puolustuspäätyä, jolloin jokainen vähänkään epäselvä torsolaisten maalitilanne saataisiin katsottua jälkikäteen kameralta.

Toisin kuitenkin kävi. Saneeraustekniikka-joukkue TurWe2:n pelaajatilanne oli sen verta heikko, että kentälle tarvittiin jostain äkkiä hätävahvistusta. Oranssinvärinen paitani sopi heidän peliasuihinsa täydellisesti, joten kello 9.30 menetin suofutisneitsyyteni ottaen paikkani joukkueen puolustuksessa.

Tätä riemua tosin ei sitten kolmea minuuttia kauempaa kestänyt. Rottamainen käsitorjuntani maaliviivalla pelasti kyllä joukkueeni maalilta mutta oli samalla tuomarin mielestä myös ulosajon arvoinen. Ei mikään maailman paras debyytti, lieköhän kukaan muu koko kisojen historiassa lentänyt pihalle näin äkkiä ensimmäisessä ottelussaan.

Päivän edetessä miesten kilpasarjassa voiton vei lopulta paikallinen Hörstin Hönkäys, joka voitti finaalissa HC Kukot rangaistuspotkukilpailun jälkeen. Miesten harrastesarjassa Pitskun Sportti ja naisten harrastesarjassa MätäsMuijat olivat kilpailijoitaan parempia Paltamon Jyryn voittaessa sekasarjan. Yritysten sarjassa voiton nappasi Service-Express. Naisten kilpasarjan finaalia en seurannut ollenkaan olettaen sen tuloksen ilmestyvän vielä myöhemmin päivän aikana turnauksen tulospalveluun, jossa se tosin ei vieläkään ole. Joku voitti jonkun rangaistuspotkuilla, enempää en osaa tältä istumalta kertoa.

Vaikka vielä aamuisen ulosajoni jälkeen kentältä pitkospuille kömpiessäni lupasin itselleni, etten enää ikinä palaa Vuorisuolle, niin pakkohan nämä puheet on perua. Suopotkupalloturnaus on mitä mahtavin tapa viettää viikonloppu joko työ- tai kaveriporukalla ja toivon, että jonakin vuonna pääsen kokeilemaan lajia uudestaan osana jotakin entuudestaan tuttua porukkaa.

PERJANTAI, 18. HEINÄKUUTA 2014
"Ei ollut maali, ei ollut maal... KATSOTAAN VIDEOTARKISTUS TUON KAVERIN KAMERASTA"

 

Viidennettoista suopotkupallon MM-kilpailut käynnistyivät tänään Hyrynsalmen Vuorisuolla. Usein jopa hulluimmaksi suomalaiseksi kesätapahtumaksi tituloitu turnaus tuo kesästä toiseen mieleen sen saman kysymyksen – miksi ihmiset vapaaehtoisesti konttaavat pallon perässä liaten itsensä?

Vastaus on hyvinkin yksinkertainen, nimittäin tapahtuman kisahenki. Vuodesta toiseen turnauksessa käy joukkueita ympäri Suomen ja tiettyjen joukkueiden välillä käydyissä otteluissa ovat jo kaikki derbyn ainekset.  Vaikka jokainen metri suossa tarvotaan määrätietoisesti ja toisinaan vastustajia kohdellaan jopa melko kovakouraisesti, vallitsee joukkueiden välillä kentän ulkopuolella hyvä yhteishenki.

Tämänvuotisessa turnauksessa kuusi sarjaa (yritys-, seka- ja miesten sekä naisten kisa ja harrastussarjat) keräsivät paikalle yhteensä lähes 250 joukkuetta. Kenttiä Vuorisuolle oli rakennettu kaksikymmentä kappaletta. Aikaisempiin vuosiin verrattuna useimmat kentät pysyivät yllättävän pitkään kuivina ja juoksukelpoisina, joidenkin pelaajien mukaan jopa liiankin. Tosin, myös konttaamistekniikkaa vaativia kenttiä löytyi.

Suuresta joukkuemäärästä johtuen koostuivat joukkueiden päiväohjelmat käytännössä kahdesta alkulohkopelistä. Kolmas ja viimeinen lohko-ottelu jokaisella joukkueella on edessään huomenna aamulla. Tätä seuraavat pudotuspelit ja lopulta sarjojen mitalipelit.

Päivän huvittavin hetki oli ehdottomasti, kun erään ottelun tapahtumia kuvatessani satuin saamaan nauhalle hieman epäselvän maalitilanteen (videon viimeinen maali). Lopulta pelaajien toivomuksesta maali tarkastettiin nauhalta ja hyväksyttiin. Kyseessä oli vieläpä ottelun ainoa maali, joten luonnollisesti hävinnyt joukkue aloitti pienimuotoisen marinan ensin tuomaria ja seuraavaksi meikäläistä kohtaan. Noh, onneksi tilanne saatiin porukassa käsiteltyä hyvässä hengessä ilman sen suurempia kahakoita.

Monelle suopotkupallon MM-kilpailut ovat kilpailemisen ohella myös tapa viettää viikonloppua ystävien kanssa mökkeillessä, ja kuinkas muuten, alkoholia nautiskellen. Tämä näkyi myös kentällä sekä tölkkiroskien että valitettavasti myös hieman heikkohappisten ihmisten suurena määränä. Kisat eivät ehdottomasti ole täten aivan kaikkein pienimpien lasten tapahtuma, joten heidät kannattaa jättää suosiolla tältä reissulta pois.

Vaikka alkoholin nauttiminen kuuluu kisahenkeen, voi sitäkin harrastaa kohtuudella. Useimmilla tämä onnistuu täysin moitteetta, mutta muutaman joukkueen kohdalla liian vahva humalatila esiintyi muun muassa kritiikkinä otteluiden tuomaristoa kohtaan. Tässäkään ei muuten olisi ongelmaa, mutta tämänvuotisten tuomareiden ollessa noin 15-vuotiaita olisi joidenkin joukkueiden toivonut edes yrittävän vähän hillitä käytöstään.

Tästä huolimatta tapahtumapäivä oli ainakin allekirjoittaneen silmissä onnistunut. Huomenna jatketaan raportin toisella osalla.

Iso kiitos vielä MaaIlmasta OY:lle ilmakuvausmahdollisuudesta, jota pystyy ihailemaan videon alkupuolella.

 

TIISTAI, 15. HEINÄKUUTA 2014
Pieksämäki-päivä valtasi jälleen kaupungintalon rannan

 

Keskiviikkoaamuna Pieksämäen kaupungintalon rannan ovat vallanneet vilttien päällä tavaroineen istuvat ihmiset. Rahaa liikkuu, tavaraa vaihtuu ja hymyä syntyy. On kolmas vuosittainen Pieksämäki-päivä ja vilttikirppis on jälleen pystyssä.

Hyvä sää on saanut ihmiset liikkeelle. Järjestäjien mukaan kirppispisteitä on tänä vuonna ollut lähes sata, eli huomattavasti aikaisempia vuosia enemmän. Kirppishengen mukaisesti löytöjä on mahdollista tehdä todella halvalla, eräällä myyntikojulla pasteeratessani satuin kuulemaan, kuinka muuan odottava äitihenkilö sai esikoiselleen kaksi paria kenkiä yhteishintaan viisi euroa. Ei huono diili.

Kello kahden aikaan vilttien ympäröimä viheriö alkaa täyttyä, kun keppishevoskisa käynnistyy. Kyllä, keppihevosia, jälleen! Tosin nämä kilpailut ovat hieman viihdyttävämmät kuin kesäkuussa Sorsasalossa nähdyt ”juokse keppi jaloissasi” –kisat, näissä nimittäin radalla pitää myös hyppiä esteiden yli. Kaikkein pienimmille tämä tuottaa luonnollisesti hieman haasteita, mutta pienellä vanhempien avustuksella jokainen pääsee radan läpi.

Kun kirpputorikojut on käyty läpi, voi seuraavaksi katsella vaikka Pieksämäen Usa Car Clubin paikalle tuomia autoja. Pientä maksua vastaan ranta-alueelta lähtee myös hevoskyydityksiä. Lisäksi läheisessä Kulttuurikeskus Poleenissa voi päivän teeman mukaisesti käydä tutustumassa kotiseutuarkistoihin.

Kirppisalueen yksi piste saa minut pysähtymään hieman pidemmäksi aikaa. Mahdollisuus kokeilla Pieksämäki-aiheista lautapeliä paikallisten ”peligurujen” kanssa on jotain, mitä en voi jättää käyttämättä. Lopultahan siinä käy niin, että nuori kuopiolaissälli menee ja pesee vastustajansa heidän omassa pelissään. Ehkäpä joskus hamassa tulevaisuudessa pieksämäkeläisillä on revanssin paikka, jos päädymme kokeilemaan pelin Kuopio-versiota.

Kun vilttikirppiksen väki alkaa hiljalleen pakkailla tavaroitaan, poistun itsekin rannasta. Vaikka menopelini olisi ollut kävelymatkan päässä parkissa, hyödynnän kaupungissa päivän aikana ”sydänpysäkkejä” pitkin kulkevaa ilmaista bussikyytiä. Pieksämäki-päivän aikana ilmaisen bussilinjan lisäksi myös monet keskustan kaupat ovat normaalia myöhempään auki, aina kahdeksaan asti.

Kesä Kuopion kulmilla ottaa seuraavaksi parin päivän hengähdystauon. Viikonloppuna lähdetäänkin hieman kotikatuja kauemmaksi – nimittäin Hyrynsalmen soille!

MAANANTAI, 14. HEINÄKUUTA 2014
... sieltä joka paikkaan näkee

 

 
Kuopiolaisista nähtävyyksistä yksi on sellainen, jota ei voi edes yrittämällä olla huomaamatta. Puijon torni näkyy kaikkialle kaupunkiin kohoten reilut kaksisataa metriä merenpinnan yläpuolelle. Rinteellä sijaitsevat neljä hyppyrimäkeä ovat lähes vuosittain järjestettävien mäkihypyn maailmancupin päänäyttämö. Lisäksi Puijon alueella voi nauttia myös muun muassa kesäisin golfaamisesta ja talvisin laskettelusta.

Useimmat Puijolla vierailevista ajavat suoraan mäen päälle sinne vievää tietä pitkin, mutta osalle meistä tämä ei ole vaihtoehto. Mäen alla sijaitsevilta urheilukentiltä alkavat huipulle asti jatkuvat portaat, joita esimerkiksi monet kuopiolaiset urheilijat juoksevat edes takaisin osana harjoituksiaan. Viimeisimmästä porrasjuoksukeikastani olikin jo kulunut hyvä tovi, joten kamera otsallani lähdin kapuamaan rappuja ylös tavoitteenani saada edes hieman hikeä pintaan.

Tästähän ei tosin tullut yhtään mitään. Rautaportaissa juoksemisen sijaan sain päähäni kiipeillä pienimpien hyppyritornien huipuille ja niiden kapeiden portaiden juokseminen olisi ollut turhan riskaabelia. Tässä kohtaa viimeistään tajuaa sen, miten hulluja kaikki mäkihyppääjät ovat lähtiessään hyppäämään – isoimmat mäet ovat nimittäin aivan törkeän suuria.

Aikani rinteessä palloiltuani pääsin vihdoin ja viimein Puijon huipulle ja torniin. 75 metriä korkean tornin huipulle voi mennä joko hissillä tai portaita pitkin ja päätin vanhasta periaatteellisesta syystä valita portaat. Hämärän muistikuvani mukaan ne pari kertaa, mitä olen ylhäällä tornissa käynyt, olen aina taittanut jalan. Tämä linja pitäköön.

Tornin kahvilakerroksen ikkunoista avautuva näkymä Kuopioon on todella vaikuttava. Vaikka Kuopio on oikeasti iso paikka, saa torni näyttämään sen jotenkin niin pieneltä. Kesäisin myös sen avotasanne on auki, tosin ainakin itseäni hirvitti mennä korkeanpaikankammon vuoksi reunaa vasten. Tornin toisessa kerroksessa sijaitsevan ravintolan erikoisuutena on se, että se on ensimmäinen Pohjoismaissa sijaitsevan näköalatornin pyörivä ravintola. Kyllä kelpaisi nauttia ateriaa niissä näkymissä.

Puijon torni on Kuopion nähtävyyksistä ehdottomasti vaikuttavin. Sekä mäen alla että tornin huipulla sitä tuntee itsensä niin kovin pieneksi.  Lisäksi näkymät rinteeltä ovat uskomattoman upeat. Suosittelen lämpimästi vierailua erityisesti ensi kertaa Kuopiossa käyville!
 

 

SUNNUNTAI, 13. HEINÄKUUTA 2014
Viides Taidetori tarjoaa perheille sirkus- ja teatteriesityksiä

 

 

Kuopion matkustajasatamassa käynnistyi Lauantaina viikon mittainen Taidetori-tapahtuma, joka tarjoaa perheille mahdollisuuden yhdessäoloon työpajojen, sirkus- ja teatteriesitysten sekä torikojujen kiertämisen muodossa. Viisi kesää sitten ensimmäistä kertaa järjestetty Taidetori on ohjelmansa puolesta ensimmäisten päivien ajan ensisijaisesti lapsille ja loppuviikosta nuorille suunnattu tapahtuma, minkä huomasi myös tämän päivän vierailijoista. Torialue tosin kiinnosti myös hieman varttuneempaa väestöä.

Meikäläisen lähtö torille venähti lopulta kolmen tunnin verran alkuperäisestä suunnitelmasta vesisateen vuoksi. Kerran olin jo päässyt etuovelta metrin ulos ja toisella kertaa auton ovelle asti, kun taivas aukesi. Ongelmaahan ei olisi yhden käden ollessa vapaa sateenvarjolle, mutta kameraa käyttäessä sade ei ole kovinkaan miellyttävää. Taidetorilla tosin kaikki ainakin tänään pystyssä olleet torikojut, esiintymisteltat ja työpajat olivat joko katoksen alla tai sisätiloissa, joten myös sadekelillä vierailu olisi onnistunut.

Kojuista kaikki olivat yhtä kirjakauppaa lukuun ottamatta koru- ja tekstiilimyyntipisteitä, joten eiliseen tapaan löydöt jäivät jälleen tekemättä. Muutamissa myyntipisteissä oli kuitenkin ihan hauskoja tuotteita, kuten esimerkiksi Kuopio-aiheisia postikortteja, joihin sai itse liimailla tarroja. Torialueen keskellä fiilistä ylläpitivät myös nuoret muusikot.

Satamankulman tiloissa järjestettiin työpajoja, joissa perheen pienimmät saivat pientä maksua vastaan tehdä esimerkiksi unelmiensa keppihevosen tai maailman hienoimman rintanapin. Myös sisäisen Puuha-Peten päästäminen valloilleen onnistui nikkarointityöpajassa. Myöhemmin ensi viikolla samoissa tiloissa voi myös osallistua kassin- tai tauluntekotyöpajoihin.

Torialueen vieressä olevassa teltassa Nukketeatteri Satuaarre esitti näytelmän Oli kerran Onnimanni.  Pienen vinkin esityksestä saatuani kömmin telttaan huomaten olevani katsojista iältään selkeästi vanhin jos ei lasketa alle kouluikäisten katsojien vanhempia. Vaan väliäkös tuolla, esitys oli todella hyvä. Lapsille Oli kerran Onnimanni on ehdottomasti must see –kohde Taidetorilla mutta kyllä siitä voi nauttia kuka tahansa muukin.

Tätä juttua kirjoitellessani ja Taidetorin sivuja lukiessani huomasin, että tapahtuma-alue olisikin ollut vielä käymääni laajempi. Hotelli Scandicin lähellä olisi ollut vielä yksi työpaja sekä kesäsirkuksen ja  –teatterin  tapahtumateltta, jota oikeastaan yritinkin välillä etsiä. Oma moka tietysti etten kysynyt keneltäkään teltan sijaintipaikkaa, mutta opastusta olisi kyllä voinut olla enemmän.

Kelin muututtua aurinkoiseksi Taidetorilla oli todella nastaa ja leppoisaa, vaikkakin ihmismäärän vähäisyyteen keli selkeästi vaikutti. Toivottavasti seuraavalla viikolla väkeä, erityisesti lapsiperheitä, ilmestyisi paikalle hieman enemmän, sillä tapahtuma on erityisesti heille suunnattu.

LAUANTAI, 12. HEINÄKUUTA 2014
Mansikkakarnevaalit järjestettiin jo 44. kerran

 

Puhuttaessa Suonenjoesta tulee mieleen väkisin yksi sana – mansikka. Kaupungin suurin tapahtuma onkin juuri Mansikkakarnevaalit, kolmipäiväinen juhla, joka houkuttelee vuosittain paikalle parhaimmillaan yli kaksikymmentä tuhatta kävijää. Vaikka Suonenjoki onkin Kuopiosta vain reilun puolen tunnin ajomatkan päässä, olen jotenkin onnistunut joka vuosi välttämään karnevaaleissa käymisen. Taisi olla siis korkea aika käydä tarkastelemassa menoa ja meininkiä.

Perjantaina tapahtuma käynnistyi perinteikkäällä mansikkakulkueella. Vielä tänään lauantainakin kaupungilla kävellessä huomasi, mistä kulkue oli kulkenut ja minne se oli jättänyt hopeista paperisilppua sekä muuta roskaa. Illalla yleisöä viihdytti Petri Nygård.

Karnevaalien tapahtuma-alue oli täynnä torikojuja, joita oli joidenkin tietojen mukaan pystyssä jopa lähes sata kappaletta.  Valtaosa liikkeistä oli erikoistunut joko tekstiilien tai korujen myymiseen, joten skippasin ne suosiolla ilman sen suurempaa tarkastelua. Suuremmalla mielenkiinnolla tarkastelin alueen ruokailumahdollisuuksia, jotka tarjosivat sapuskaa aina muikuista grilliherkkuihin. Lopulta olin kuitenkin tylsä ja tyydyin liiallisen valinnanvaikeuden edessä perinteiseen vaniljajäätelöön.

Ensimmäinen iso ohjelmanumero lauantaina oli mansikansyönnin SM-kilpailu, jossa neljä kutsuvieraista koottua joukkuetta kahmivat marjoja suuhunsa minkä ehtivät. Kilpailemassa oli niin paikallisia julkkiksia, mansikkatyttöjä kuin polttareitaan viettäneitä ”mustia hevosia”. Lopulta voiton veivät Markku Rossin johdolla Oman kaupungin pojat.

Tämän jälkeen viereisellä jalkapallokentällä pelattiin niin ikään paikallisista ja julkkiksista koottujen joukkueiden välinen ottelu. Vaikka ottelun seuraaminen katsomon penkeiltä olikin ajoittain hieman vaikeaa, piti ottelua selostanut Jukka Laaksonen yleisön ajan tasalla kentän tapahtumista. Hauskaa ihmisillä oli, tai ainakin näin naurun määrästä saattoi päätellä.

Mansikkakarnevaalit on toiminnantäyteinen ja hauska tapahtuma, jonne vierailua on helppo suositella. Perinteisten torikojujen lisäksi monipuolinen ohjelmarunko pitää huolen siitä, että tekemistä riittää koko tapahtuman ajaksi. Edes mansikoista ei ole pakko pitää ottaakseen osaa näihin juhliin!
 

PERJANTAI, 11. HEINÄKUUTA 2014
Huiluuruppeemat kokoaa maaninkalaiset yhteen

 

Jo usean vuoden ajan on Maaningalla järjestetty Huiluuruppeemat-niminen tapahtuma, jonka aikana kylä on enemmän kuin täynnä toimintaa. Tämän vuoden tapahtumassa on ehditty nauttia jo muun muassa naisten tansseista sekä saappaanheittokilpailusta. Lauantaina ja sunnuntaina urheilutalon hiekkakentällä järjestetään beach volley –turnaukset ja myös kesäteatteriesityksen Haikarapolska voi nähdä viikolla useaan otteeseen.

Tänään Huiluuruppeemien illan täytti satamassa käyty lasten ongintakilpailu. Hyvä keli oli saanut lähes toistakymmentä perhettä tekemään iltaretken kalannarraaminen mielessään. Parasta kilpailussa oli ainakin jututtamieni vanhempien mukaan se, ettei valtaosa heistä tuntunut tietävän, miten kilpailun voittaja ratkaistiin. Näin lapset saivat onkia rauhassa ilman sen suurempia kilpailupaineita.

Samaan aikaan Maaninkajärven koulun pihassa käynnistyi hieman kilpailuhenkisempi tapahtuma, nimittäin katusählyturnaus. Turnauksen yhteydessä paikalla soitti myös paikallinen nuorten bändi, Trash Academy. Cover-kappaleiden soittaminen otteluiden välissä antoi myös bändiläisille mahdollisuuden pelata, mikä oli muuten melko vähäisen osallistujamäärän kannalta hyvä veto.

Pientä kritiikkiä on pakko antaa sählyturnauksen ajankohdasta, sillä sen katsojamäärä oli todella paljon samaan aikaan käytyä ongintakilpailua pienempi. Aikaisempien vuosien Huiluuruppeemien sählyturnauksista kuvia katsoneena yleisöä on ollut aina todella paljon enemmän. Bändille olisi ainakin suonut useamman kuulevan korvan.

Tästä huolimatta Huiluuruppeemat on hyvä osoitus siitä, miten pienen kunnan asukkaat voivat järjestää itselleen ison tapahtumaviikon. Ulkopuolisia vieraita ei ole pakko haalia väkisin, vaan tärkeintä on nähdä tuttuja ja viettää aikaa heidän kanssaan. Huiluuruppeemien suosio kyläläisten keskuudessa perustuneekin siihen, ettei se ole keskittynyt vain tietylle ikäryhmälle suunnattuihin aktiviteetteihin vaan on laajan ohjelmarunkonsa vuoksi koko kylän tapahtuma.

KESKIVIIKKO, 09. HEINÄKUUTA 2014
ToriSport kokoaa kaupungin urheiluseurat yhteen nelipäiväsen tapahtuman voimin

 

Vuonna 2012 Mikkelissä järjestettiin ensimmäistä kertaa ToriSport-niminen toritapahtuma, jonka tarkoituksena oli tarjota kaupunkilaisille tutustumismahdollisuuksia erilaisiin urheilulajeihin. Hyvän vastaanoton saanut tapahtuma laajenee tänä kesänä myös Kuopioon, kun kaupungin urheiluseurat Puijon Pesiksestä Kuopion Palloseuraan tutustuttavat nelipäiväisen tapahtuman aikana kaupunkilaisia lajiensa saloihin.

Keskiviikon ohjelman lähtölaukaus ei ollut herkullisin mahdollinen, kun vain vartti ennen tapahtuman avajaisia torin ylle kertyneet pilvet satoivat rankkasateena alas. Hetken odottelun jälkeen yleisö alkoi kuitenkin löytää jälleen tietään torille ja katsomon lehtereille. Alkamassa oli Leka Volleyn ja Pielaveden Sammon välinen lentopallon näytösottelu.

Tapahtuman avauspäivän ensimmäisenä lajina lentopallo herätti mielenkiintoa allekirjoittaneen kohdalla jo siksi, että se on suurista joukkuelajeista ilmeisesti ainoa, jonka matsia en ole vielä päässyt livenä katsomaan. Muutenkin oli kiinnostava nähdä kentällä Leka Volley, uusi kuopiolainen lentopalloseura, joka pelaa jo heti ensi kaudella Suomen korkeimmalla sarjatasolla. Loppuviikosta ToriSport esittelisi myös muita mielenkiintoisia lajeja, kuten amerikkalaista jalkapalloa, mutta valitettavasti aikataulut eivät anna omalta kohdaltani tippaakaan periksi.

Myöhemmin illalla ToriSportissa olisi ollut vielä mahdollisuus tutustua ampumahiihdon saloihin sekä päästä esimerkiksi kokeilemaan ammuntaa. Kuudelta lisäksi starttasi firmojen ampumajuoksuviesti, jonka osallistumismaksut lahjoitetaan urheiluseurojen välityksellä vähävaraisille perheille.

Lauantaihin asti torilla sijaitseva peliareena on varsinkin lapsiperheille hyvä kohde. Lajinäytösten ja –kokeilumahdollisuuksien avulla perheen pienimmät saattavat parhaimmassa tapauksessa löytää jopa elinikäisen harrastuksen. Päiväretki tapahtumaan ei edes vaadi sen tarkempia suunnitelmia, sillä vaikka kentän laidalle menisi norkoilemaan milloin tahansa, siellä varmasti tapahtuu jotakin.

TIISTAI, 08. HEINÄKUUTA 2014
"Ei mennyt purkkiin"

 

 

Tänään tuli taas kokeiltua jotain vähän normaalista poikkeavaa. Kaverin vinkki kertoi, että Iisalmen uimahallilla järjestettiin saunomisteemainen Iisalmi saunoo -tapahtuma, jonka yhteydessä oli myös löylyn tarkkuusheiton MM-kilpailut. Ei tarvinnut kahdesti miettiä lähtöä.

Sattuneista syistä lähtö Kuopiosta hieman venähti ja pelivaraa ilmoittautua Iisalmessa jäi noin kaksi ja puoli minuuttia. Pikaisen kisaliivin päälle pukemisen jälkeen kisajuontaja tarjosi kuitenkin reiluuttaan vielä mahdollisuuden muutamaan harjoitusheittoon, joilla sai vähän ottaa tuntumaa lajiin ja tekniikkaa tuumaukseen. Tarkoituksena ei suinkaan ollut heittää vain vettä kiukaalle, vaan sinne laitettuun pieneen lasipurkkiin. Puolessa minuutissa kiuasta kohti sai heittää kolme kauhallista, joiden yhteenlaskettu vesimäärä sitten mitattiin. Ei ihan niin helppoa siis…

Pian tämän jälkeen starttasi lopullinen kilpailu, jossa 26 löylyttäjää taistelivat kymmenestä finaalipaikasta. Myöhäisessä ilmoittautumisessa oli ainakin se hyvä puoli, etten päätynyt ihan ensimmäisten joukkoon heittämään, vaan sain hieman vakoilla muiden heittotyylejä. Heittokaarista havaitsi kyllä sen, ketkä olivat tämän lajin ammattilaisia. Kärkipaikan valtasi muuten karsintakierroksen jälkeen kilpailun ainoa Suomen ulkopuolelta tuleva kilpailija, joka sattui olemaan virolainen.

Lopullinen tulokseni 43 millilitraa oikeutti kilpailussa kuudenteentoista sijaan, finaalipaikkaan olisi vaadittu vielä reilut parikymmentä milliä lisää. Ihan jees tulos, sillä harjoituskierroksella kiskaisin vielä kolmesta heitostani kaksi ohi ja kolmannen nipin napin purkkiin. Mielihyvää lisäsi ehdottomasti myös se, että harjoituskierroksella vielä hurjilla tuloksilla loistanut kameramieheni Pyry floppasi täysin saaden yhteensä purkkiin vettä kolmen millilitran verran ja jääden kisassa viimeiseksi. Noh, voipahan kaveri kerskua olevansa virallisesti maailman toistaiseksi epätarkin löylynheittäjä.

Iisalmi saunoo –tapahtuma sisälsi myös paljon muuta kuin kilpailun. Piha-alueella oli tarjolla myös Marttojen makkaraa sekä proteiini- ja aminohappojuomamaistiaisia. Lisäksi heti porteilta meidät repäistiin kokeilemaan hiihtosimulaattoria, jossa hiihdettiin Vasaloppet-hiihtokilpailun viime vuoden maalisuoran viimeisiä kahtasataa metriä. Selkeästi oli kunto loppunut hurjan heittokisan jälkeen, kun ei enää oikein hiihto maistunut.

Alueelta löytyi myös erilaisia saunoja bussisaunasta moposaunaan. Alun perin tarkoituksena oli lähteä heti kisojen jälkeen ajelemaan takaisin kohti Kuopiota sen enempää saunamaailmaa kiertelemättä, mutta saunamestari Timo Kaukonen oli asiasta eri mieltä. Timppa halusi välttämättä lainata meille pyyhkeet ja tarjosi veloituksetta yhden kierroksen rekkasaunassa, joten pakkohan sitä oli kokeilla. Kiitosta vain kovasti löylyhetkestä!

Iisalmi saunoo jäi tapahtumana positiivisesti mieleen. Jos ensi vuonna olen maisemissa, niin aion ehdottomasti käydä parantamassa kisatulostani ja taistella ainakin finaalipaikasta. Armoton harjoittelu alkaa än-yy-tee nyt!

SUNNUNTAI, 06. HEINÄKUUTA 2014
Kahdeksannettoista SM-kisat toivat Sami Tupalalle jo neljännen mestaruuden

 

 

Vuodesta 1997 lähtien on Vesannolla kilpailtu sahansoittamisen Suomen mestaruudesta. Useat kymmenet katsojat sulloutuivat pieneen puurakennukseen viiden kilpailijan mitatessa sahansoittotaitojaan. Yleisölle oli tarjolla myös makkaraa ja lettuja, jotka katosivatkin hyvin nopeasti nälkäisiin suihin.

Kilpailu koostui kahdesta kierroksesta. Ensimmäisellä kierroksella kaikki kilpailijat soittivat saman kappaleen, joka tänä vuonna oli Uralin pihlaja. Toisella kierroksella jokaisella virtuoosilla oli vapaus valita esitettävä kappale. Halutessaan esiintyjät pystyivät myös pyytämään taustamusiikkia joko kitaralla, haitarilla tai pianolla säestettynä. Lopulta kolme tuomaria ratkaisivat voittajan.

Kilpailussa voiton vei Sami Tupala, joka Uralin pihlajan lisäksi soitti Ave Marian. Biisivalinta ei ollut Tupalalle vielä ennen omaa esitysvuoroa selvillä, vaan mies päätti sen aivan esitysvuoronsa alla. Vaan väliäkös tuolla, voiton myötä valinta näytti osuvan täysin nappiin. Kilpailussa toiseksi sijoittui Kalevi Issakainen. Kolmannen sijan puolestaan sai Teija Liikamaa.

Sahansoittokisa oli kokemuksena ainakin jotain erilaista, mihin olin tottunut. Kisoista on aina silloin tällöin tullut kuultua ja nyt niitä vihdoin ja viimein pääsi katsomaan. Kolikon kääntöpuoli on kuitenkin se, että näin ensimmäistä kertaa kisoja seuraavan on todella vaikea päästä juonesta jyvälle. Valtaosa kappaleista oli täysin vieraita, eivätkä sahat ainakaan auttaneet niiden tunnistamisessa. Oikeastaan ainoa tunnistamani biisi oli kaikkien soittajien yhteissuoritus, Satumaa, jonka tosin tunnistaisin vaikka korvaläpät korvilla ja kiinaksi laulettuna, niin monesti se on tullut kuultua.

Sahansoiton SM-kisat ovat mukavaa vaihtelua ja lähellä asuvien kannattaa ihmeessä käydä ainakin kerran haistelemassa kisatunnelmaa. Mitä enemmän sävelkorvaa ja musikaalisia lahjoja omaa, sen mielekkäämpi tapahtuma on.

Pienet sorit myös ylläolevasta videosta, joka muistuttanee hieman enemmän sillisalaattia kuin tapahtumakoostetta. Tavoitteena oli aluksi miksata kaikki Uralin pihlajat yhdeksi viiden soittajan biisiksi. Kahden tunnin vääntämisen jälkeen huomasin olevani edelleen alkutekijöissä, sillä sävelkorvani ei yksinkertaisesti riittänyt videoklippien leikkelyihin oikeissa kohdissa. Koska kyseessä on kuitenkin musiikkitapahtuma, ei pelkällä kuvakoosteella pötkitä kovinkaan pitkälle, vaan ääntä ja liikettä on parasta näkyä. Pahoittelen!
 

LAUANTAI, 05. HEINÄKUUTA 2014
Suomalaisen hulluuden kirkkain timantti?

 

 

Kesäisin monen suomalaisen tapahtuman kuvailuun riittää yksi ja ainoa sana - hulluus. Jotenkin kummassa olemme onnistuneet keksimään kännykänheiton, suojalkapallon, kesäpilkin ja ties mitä muita suoraan sanottuna sekopäisiä lajeja.

Omaperäisimpien lajien listalla kärkipaikkaa pitää kuitenkin eukonkanto. Sonkajärvellä jo 19. kertaa järjestettävät lajin MM-kilpailut ovat vuosi vuodelta saaneet enemmän huomiota myös ulkomailla. Osallistujia on tänä vuonna saapunut aina Australiasta asti ja mediaedustusta on lähetetty muun muassa Unkarista. Oli siinä kyllä Budapestin pojilla ihmetystä kasvoilla, kun ensimmäinen lähtö starttasi.

Jos kisalipun hinta jostain syystä kirpaisee liiaksi, tarjoaa myös porttien ulkopuolelle rakennettu markkina-alue paljon nähtävää. Vaikka myyntipaikoilla myytävät lomamatkat ja bändipaidat eivät innostaisikaan, kannattaa ainakin jok'ikinen arvontalomake täyttää ja käyttää. Onpa erään vakuutusyhtiön arpajaispalkintoina pyöräilykypäröitä, joita allekirjoittanut olisi viikko sitten Tahkolla kaivannut. Ruokapaikkoja alueella on aina makkaragrilleistä perinnejäätelökioskeihin. Lapsille on tarjolla viihdykkeitä possujunan, pallonheiton ja pomppulinnan muodossa.

Lauantain ohjelma alkaa karaoken finaalilla. Pian tämän jälkeen starttaa eukonkannon joukkuekisa, jossa kuusi joukkuetta taistelee maineesta ja kunniasta. Samaa eukkoa kantavat vuorotellen kolme ukkoa, jotka vaihtopaikalla sammuttavat janoaan pullollisella kivennäisvettä ennen matkan jatkumista. Voittajasta ei ole epäselvyyttä, kun kylän oma joukkue Sonkarun saapuu maaliin mykistävällä puolen minuutin voittomarginaalilla.

Noin tunnin mittaisen breikin jälkeen viikonlopun päätapahtuma, todellinen eukonkantokisa alkaa. Yhteensä 46 paria selvittää reitin läpi ja lopulta voittajan korokkeelle nousevat Ville Parviainen ja Janette Oksman. Toiseksi jää pitkään kärkipaikkaa hallussaan pitänyt brittikaksikko Rich Blake Smith ja Anna Marguerite Smith, joille kilpailu on heidän ensimmäisensä. Mitalikolmikon täydentää viime vuoden mestaripari Taisto Miettinen ja Kristiina Haapalainen.

Ensimmäisen eukonkantokisavierailuni jälkeen on hyvin todennäköistä, että palaan Sonkajärvelle vielä jonakin toisena vuonna. Ilmapiiri niin kisa-areenalla kuin aitojen ulkopuolella kojuilla on huikea ja sen kokisi uudestaan enemmän kuin mielellään. Kilpailemaan lähden vasta, jos taustalla on joku todellinen älynväläysvedonlyönti.

Erityisen mielenkiintoista on nähdä, tuleeko kisoista vielä aikojen saatossa kansainvälisesti nykyistäkin isompi juttu. Kisoja katsotaan laajasti ympäri maailmaa ja osallistujia oli tällä kertaa Suomen ulkopuolelta kahdentoista parin verran, mutta lisää ehdottomasti mahtuisi mukaan. Olisihan se hienoa, jos eukonkannossakin nähtäisiin Suomi-Ruotsi –maaottelutrillereitä, tai miksei vaikka eri maiden välisiä maajoukkuejuoksuja.

PERJANTAI, 04. HEINÄKUUTA 2014
"Ai helskutti, nyt meni reunuksille!"

 

 
Syksyllä 2013 avattiin Tervon keskustassa Suomen uusin sisäkarting-halli, joka kantaa nimeä Jira Karting. Iivaristen perheen pyörittämä ajohalli on lyhyestä iästään huolimatta alkanut jo vakiinnuttaa paikkaansa lajiharrastajien keskuudessa ja tulevaisuus näyttää kirkkaalta. Vastavalmistuneet tilat ovat hyvä mahdollisuus viettää esimerkiksi työpaikan illanistujaisia, tykypäivää tai kaveriporukan polttareita.

Ajokeskuksen helmi on luonnollisesti 330 metriä pitkä asfalttirata, joka tarjoaa hurjapäisimmillekin kuskeille roppakaupalla haasteita. Hallilta löytyy jopa kaksitoista aikuiskoon autoa, sekä myös neljä menopeliä pikkuväelle. Onpa varikolla myös yksi kahden ajettava kilpuri.

JIRA Karting on oiva vaihtoehto erilaisia ajokilpailuita järjestettäessä. Jopa kolmellekymmenelle hengelle räätälöitävissä olevat kilpa-ajot sisältävät sekä harjoitukset, aika-ajon että finaalikilpailun. Ja tottahan toki, parhaat kuskit on aina palkittava!

Karting-hallilla on käytettävissä myös illanviettotarkoitukseen soveltuvat VIP- sekä saunatilat. Lisäksi alakerrassa on myös hallin kahvila, jossa varmistetaan janoisimpien kuskien nesteensaanti. Nälkäisimmille ajajille on tarjolla pientä suuhunpantavaa sämpylöistä lähtien.

JIRA Karting on täydellinen kohde kaikille niille, jotka kaipaavat päiväänsä pienen, tai miksei isommankin, adrenaliinipiikin. Jos olet aina tiennyt olevasi osa maailman nopeinta kansaa, käy haastamassa itsesi.

Kesä Kuopion kulmilla jatkuu jo heti huomenna, kun nokka käännetään kohti Sonkajärveä. Tiedätte kyllä, mistä tapahtumasta oikein on kyse…
 

 

KESKIVIIKKO, 02. HEINÄKUUTA 2014
Kuopion viinijuhlat täytti jälleen kaupungin satama-alueen

 

 

Kuopion viinijuhlat on vuosittain yksi Suomen suurimmista festivaaleista. Viiniteltat ja esiintyjät houkuttelevat jälleen tänäkin kesänä satama-alueelle kymmeniä tuhansia ihmisiä, pääosin varttuneempaa väkeä. Omalta kohdaltani tämän kesän viinijuhlat olivat ensimmäiset, joihin ikää riitti osallistua, joten pakkohan tähän paljon kohkattuun tapahtumaan oli käydä tutustumassa.

Tämänvuotinen Kroatia&Slovenia-teema oli ilmeisen onnistunut. Ruokapuoleen en tutustunut mutta kuuleman perusteella se oli aikaisempiin vuosiin verrattuna huomattavasti parempaa. Paria viiniä tuli kyllä maistettua ja niille voi antaa vähintäänkin hyvän arvosanan.

Pientä ihmetystä herätti meidän alle parikymppisten viinijuhlijoiden vähäinen lukumäärä. Totta on se, että viinijuhlat ovat työikäisten festarit jonne erityisesti työporukat suuntaavat joka kesä virkistäytymään, mutta luulisi nyt juhlaintoa löytyvän myös nuorten keskuudesta. Kaikista kahdeksasta viinijuhlapäivästä valitsin tiistain ihan vain sillä ajatuksella, että Cheek vetäisi paikalle eniten nuoria ja siten erilaisia kaveriporukoita olisi alueella pilvin pimein. No, ei ollut, illan aikana nähtyjen tuttujen naamojen lukumäärän pystyi laskemaan kahden käden sormin.

Viinijuhlilla olisi ollut muina päivinä monta muuta hyvää esiintyjää, joita olisin käynyt katsomassa Cheekiä mieluummin, mutta nyt kävi kyllä onni onnettomuudessa. Vaikka olen kaikkea muuta kuin suuri Cheekin fani, niin pakko myöntää, että oli kyllä parhaita livekeikkoja missä olen koskaan ollut. Alan pikkuhiljaa ymmärtää sen, miksi stadionkeikat ovat kaverin kohdalla loppuunmyytyjä.

Tapahtuma oli muuten ihan miellyttävä kokemus, mutta toiste en luultavasti tule siellä käymään ilman suurempaa kaveriporukkaa. Paikallaolijoistakin hyvin tehokkaasti huomasi sen, ketkä olivat tulleet sinne yksin ilman suurempia suunnitelmia – ne, jotka olivat yksikseen juoneet itselleen tukevimman humalatilan. Tämän jälkeen nämä arjen sankarit sitten bongasivat meikäläisen kuvaamassa materiaalia tapahtumasta, juoksivat pullo kädessä huutamaan norjaa linssin eteen ja siten pilasivat valtaosan muuten ihan hyvistä videoklipeistä. Tattista vaan.

Jos muutaman isoilla tapahtumilla pakollisen häirikön sietää, ovat Kuopion viinijuhlat vierailemisen arvoinen tapahtuma. Mitä isommalla porukalla matkaan lähtee, sitä hauskempi ilta on luvassa.

TIISTAI, 01. HEINÄKUUTA 2014
Tuulahduksen menneestä tarjoaa Kuopion korttelimuseo

 

Kuopiossa tietoa janoavien ja kulttuurinnälkäisten hätähuutoon vastaavat neljä kunnan ylläpitämää museota. Kuopion museossa voi tutustua mammuttiin, taidemuseossa von Wrightin veljesten teoksiin ja J.V. Snellmanin kotimuseossa tämän asumistapoihin. Neljäntenä museona on yhdestätoista vanhasta puutalosta muodostettu museo, korttelimuseo.

Korttelimuseo tarjoaa mahdollisuuden aistia 1800-luvun Kuopion elämää suoraan kaupungin keskustassa. Alueella sijaitsee useita vanhoja aittoja, jäljennös vanhasta apteekista, suutarin ja räätälin asuintuvat sekä erilaisia näyttelyitä. Ennen lähtöä saattaa olla myös paikallaan kuppi kahvia sekä tuore pulla museokahvilasta.

Tällä viikolla yhdessä museon aitoista toimii vastantekotyöpaja, jossa amanuenssi Marianna Falkenberg opastaa innokkaita valmistamaan vanhoja kunnon saunavastoja. Hyvän opastuksen avulla jopa meidän yleisesti kaikissa muissa käsitöissä noloihin tilanteisiin joutuvien on helppo onnistua latvojen sitomisessa. Lisäksi näin kesätiistai-iltapäivisin korttelimuseolla on mahdollista ottaa kutojan tuvalla osaa kehruutyöpajaan.

Kuopion korttelimuseon entisaikainen ympäristö on samalla sekä opettavainen että rentouttava kokemus. Mikäli kiertelyn ohessa on vain mahdollisuus osallistua erilaisiin työpajatoimintoihin, niin suosittelen sitä lämpimästi. Asiantuntevien museotyöntekijöiden ohjaaman tekemisen avulla vierailukokemuksesta saa huomattavasti tavallista enemmän irti.

Kesä Kuopion kulmilla suuntaa illalla myös kohti Kuopion viinijuhlilla. Videomatskua sieltä olisi tarkoitus saada julkaistua jo heti huomenna, joten älkää ihmeessä unohtako tsekata blogia myös silloin!

SUNNUNTAI, 29. KESÄKUUTA 2014
Karsinnoissa taisteltiin paikoista Helsingin Grillimaisteri-finaaliin

 

Lidlin järjestämä Grillimaisteri-kilpailu on vuosien varrella laajentunut laajentumistaan. Alun perin puolivitsillä järjestetystä kilpailusta on tullut ruokapiireissä arvostettu ja sen voittajat ovat edenneet urallaan suomalaisen ruokamaailman huipulle. Myös palkinnoista ovat aikojen saatossa kasvaneet, tämän vuoden kärkeä hemmotellaan muun muassa lahjakorteilla ja grilleillä.

Kilpailun lisäksi Kuopion karsinnoissa yleisölle oli tarjolla myös useita muita viihdykkeitä. Päivän aikaan useaan otteeseen esiintynyt PistePiste vastasi omien sanojensa mukaan tapahtuman ”makkaransyöntimusiikista”. Kilpailuhenkisten, mutta grillauskädettömien ihmisten, oli mahdollista osallistua arvontoihin. Kymmenien metrien mittaisesta jonosta päätellen monet olivat myös hoksanneet, että tapahtumassa oli jaossa ilmaista makkaraa.

Varsinainen kilpailu koostui kahdesta eri karsinnasta, joista kuusi kilpailijaa selvisi myöhemmin iltapäivällä käytyyn finaaliin. Finaalin kaksi parasta jatkavat ensi sunnuntaina Helsingissä käytävään Grillimaisteri-finaaliin.

Suurena grillaamisen ystävänä kävin myös itse kuvailemassa tapahtuman tunnelmia. Millaisia herkkuja kuopiolaiset oikein osasivatkaan loihtia?
 

LAUANTAI, 28. KESÄKUUTA 2014
Suomen suurin maastopyöräilytapahtuma järjestetään Tahkolla

 

Heti kärkeen täytyy sanoa yksi asia – älkää tehkö samaa virhettä kuin minä, vaan käyttäkää maanteillä pyöräillessänne pyöräilykypärää. Kun vierestänne ajaa metrin päästä auto reilua kahdeksaakymppiä, niin voin sanoa, että jaloistanne tulee kuin hyvää italialaista spagettia. Se viima ja voima mikä ohitustilanteessa tuntuu, on aivan järkyttävä. Muutoin tuen täysin kaikkia ex tempore syntyviä ideoita haastaa itsensä ja suosittelen ehdottomasti toteuttamaan ne.

 

Tahko MTB on vuodesta toiseen Suomen suurin maastopyöräilytapahtuma, keräten tänäkin vuonna eri sarjoihin huikeat 2149 pyöräilijää. Haastavasta maastosta tunnetun Tahkon alueelle rakennetut reitit valloittavat kilpailijoiden sydämet vuodesta toiseen. Monelle tämänvuotinen kisa on jatkoa pitkälle Tahko MTB -osallistumisputkelle, tosin paikalta löytyy myös sellaisia, jotka eivät ole koskaan käyneet edes ajamassa Tahkolla.

Kaksipäiväisen tapahtuman ehdottomasti kovin puristus on perjantain ja lauantain välisenä yönä starttaava 240 kilometrin kilpailu, johon itsensä haastaa tänä vuonna 34 fillaristia. Lisäksi samaan aikaan liikkeelle lähetetään 126 yöpyöräilijää, joiden matkaksi kertyy 60 kilometriä. Yöaikaan käydyt kilpailut eivät todellakaan ole mitään suuria katsojamagneetteja, mikä tosin on täysin ymmärrettävää, sillä valtaosa viikonlopun kilpailulähdöistä starttaa jo samana aamuna vain muutama tunti viimeisten yöpyöräilijöiden maaliintulon jälkeen.

Joka vuosi löytyy myös joku, jolle pelkkä maaston aiheuttama haaste ei riitä. Muutamia vuosia sitten 60 kilometrin kilpailukierros ajettiin läpi yksipyöräisellä. Lisäksi kisoissa on nähty niin tandemeita, kickbikeja ja kuin muitakin ”ei niin maastopyörämäisiä” kulkupelejä.

Kello neljän aikaan aurinko alkaa taas paistaa. Maaliin tulleet pyöräilijät suuntaavat kohti saunaa ja sitä kautta hotelliaamiaiselle. Tapahtumaviikonloppu on kirjaimellisesti saatu polkaistua käyntiin, tosin iso liuta lähtöjä on vielä edessä.

Kaikki kilpailijat eivät ole aamuviideltä vielä edes saapuneet Tahkolle. Paluumatkallani vastakkaiseen suuntaan paahtaa letkoittain autoja, joiden katolla on pyörä tai kaksi. Määränpäätä ei ole vaikea arvata...

 

TORSTAI, 26. KESÄKUUTA 2014
Kaksitoista puodillista käsitöitä keskellä Kuopiota

Lueteltaessa kuopiolaisia nähtävyyksiä, on vaikea jättää mainitsematta Pikku Pietarin torikujaa. Jo 25 vuoden ajan on Kuopion sydämessä sijaitseva ostospaikka tarjonnut sen vierailijoille mahdollisuuden tutustua perinteisiin käsityötuotteisiin sekä niiden valmistamismenetelmiin. Kahdentoista persoonallisen puodin ja kahvilan voimin pyörivän torikujan vetovoima perustuu erityisesti sen ilmapiiriin, jota voitaneen kutsua leikkisän savolaiseksi. Tunnelmaa on niin aittojen sisällä kuin ulkopuolella.

Käsityötuotteiden kirjo kujalla on laaja. Yhdessä aitassa myydään puusta tehtyjä koriste-esineitä, seuraavassa kivipohjaisia kelloja, kolmannessa kartoista tehtyjä säilytyskoreja ja yhdessä jopa silmälasikehysmateriaaleista valmistettuja koruja. Jokaisessa puodissa on varmuudella jotakin, mikä saa asiakkaat haukkomaan henkeään ja miettimään, mistä näitä ideoita oikein tulee.

Ja eihän Pikku Pietarin torikuja ole mitään ilman herraa itseään. Eräässä puodissa jutellessani korviini kantautui viulun ääni, jonka lähteenä oli nuoren, vanhanaikaiseen asuun pukeutuneen herrasmiehen soitin. 13-vuotias Eelis Karjalainen on yksi torikujan työntekijöistä, tosin kaupustelun sijaan hän keskittyy ihmisten viihdyttämiseen.

- Tämä on todella mukavaa työtä. Hakisin varmasti uudelleen myös ensi kesänä mutta en mahdu enää silloin Pietarin vaatteisiin, Elias sanoo nauraen.

Viulusoolon jälkeen Elias saa raikuvat aplodit torikujan asiakkailta. Pirteä nuorimies kerää sympatioita iloisuudellaan ja avoimuudellaan. Huhut kaupungilla tosin kertovat, että vielä muutama vuosi sitten Pietari olisi tehnyt ihmisille torikujalla kepposia ja aiheuttanut hämminkiä takataskusta roikkuvalla ritsallaan. Näin ei onneksi Eliaksen mukaan ole.

- Ei tässä niin voi tehdä, tuo ritsa on vain koriste! Tärkeintä on olla iloinen ja viihdyttää ihmisiä.

Ja ihmisethän viihtyvät. Aurinkoisen päiväni kruunaa kuppi teetä Tallikahvilassa, jonka jälkeen on aika jatkaa matkaa. Alun perin suunnittelemani vartin piipahdus torikujalla venyi reilusti yli tunnin mittaiseksi, vaan väliäkös tuolla – jokainen minuutti oli nautittu.

Huomenna Kesä Kuopion kulmilla suuntaa jälleen kerran Nilsiään. Luvassa on pitkä ilta, sekä erityisesti yö…
 

TIISTAI, 24. KESÄKUUTA 2014
SiiPen toribingo pyörii läpi kesän

 

Joka tiistai toukokuun loppupuolelta asti on Siilinjärven torilla pelattu SiiPen toribingoa. Kolmen euron osallistumismaksua vastaan pelaajat saavat kolmen bingoruudukon lapun, josta parhaan tuurin omaavat pelaajat voittavat lahjakortteja sekä tuotepalkintoja. Jos voittoa ei jostain syystä napsahda, voi pettymyksen hukuttaa vaikka viereisessä kojussa isoon annokseen jäätelöä. Bingopisteen on tarkoitus olla torilla aina heinäkuun loppuun asti, joten käykää ihmeessä kokeilemassa onneanne ollessanne maisemissa.

Tänään paikalla oli bingokansaa noin neljänkymmenen silmäparin verran. Näkyipä joukossa vanhoja tuttujakin, joista en ole kuullut mitään useampaan vuoteen. SiiPen toribingo toimii siis hyvin myös kohtaamispaikkana.

Omalla kohdallani ei ollut tänään onni myötä, tosin hauskaa oli senkin edestä. Näillä näkymin tämänpäiväinen oli omalta osaltani sekä ensimmäinen että viimeinen toribingo tänä kesänä, tosin ainahan sitä sopii toivoa osuvansa vaikka vahingossa oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Lisätunnelmia tapahtumasta löytyy yllänäkyvästä videosta.

MAANANTAI, 23. KESÄKUUTA 2014
"Yksi kipollinen, kiitos!"

Kuopion Kauppakatu on todellinen kulinaristin unelma. Kadun varrelta löytyy niin laaturavintolaa, baaria, grilliä kuin pitseriaakin ja valinnanvaikeus yllättää varmasti useaan otteeseen matkalla torilta kohti satamaa.

Osoitteessa Kauppakatu 13 sijaitsee kuitenkin hieman erilainen ravintola. Ravintola Sampo on omien sanojensa mukaan ollut jo vuosia Suomen paras muikkuravintola. Väitteen todenmukaisuus oli totta kai pakko käydä tarkastamassa myös itse.

Heti ravintolan lähettyville saapuessa ei jäänyt epäselväksi, mikä oli sen bravuuri. Iso ”muikkuravintola"-teksti oven yläpuolella ja muikkuruokaa mainostavat kyltit sen vieressä kiinnittävät jokaisen ohikulkijan katseen. Lisää mielenkiintoa herättävät savoksi väännetyt humoristiset lauseet ovissa ja ikkunoissa. Ravintola näyttää ulkoapäin montaa vastaavaa huomattavasti houkuttelevammalta.

Noin kello viiden korvilla Sampo oli jo kohtalaisen täynnä. Asiakaskunnan vaatekoodista saattoi päätellä sen, että suurin osa oli suunnitellut ruokareissua jo etukäteen pistäen ylleen jotain hieman arkipukeutumisesta poikkeavaa. Itse en ollut tähän varautunut, vaan saavuin paikalle poljettuani muutaman kilometrin suhteellisen reipasta pyöräilyvauhtia hiukset sen mukaisesti harottaen muuan paikallisen jalkapalloseuran ikivanhassa ja kulahtaneessa treenihupparissa sekä pölyyntyneissä farkuissa.

Tässä vaiheessa todistettiin yksi Sampon väitteistä todeksi – jokainen saa tulla sellaisena kun on, pääasia että tulee. Astuessani ravintolaan sain het’samantien palvelua, joka jatkui koko vierailuni ajan aina kun sitä tarvitsin. Vaikka salin puolella tarjoilijana ja laskuttajana toimi yksi ainoa henkilö, ei yksikään asiakas joutunut mielestäni odottamaan liian kauaa, että hänen tarpeensa täytettäisiin.

Ruoka oli huomattavasti parempaa kuin olin odottanut. Ovella mainostettu muikkukulho sisälsi noin 200 gramman edestä sitä itseään ja muutaman suolakurkun päälle, mikä oli määränä täydellinen. Annos ei ollut myöskään hinnalla pilattu, vaan sain vatsani täyteen paljon halvemmalla kuin mihin olin varautunut.

Vierailuni jälkeen ymmärrän täysin, miten Sampolla on varaa kehua itseään Suomen parhaaksi muikkuravintolaksi. Hyvä ruoka yhdistettynä vielä parempaan palveluun tekee ravintolasta paikan, jonne voisin kuvitella suuntaavani jatkossakin entisten keskustan suosikkiruokapaikkojeni sijaan. Suosittelen ehdottomasti vierailua Sampoon, oli kyse sitten pikaisesta vatsantäyttötarpeesta tai tarkkaan suunnitellusta illallispaikan valinnasta.