Vesipetoja ja pieniä suonenvetoja

TORSTAI, 24. HEINÄKUUTA 2014

Ensimmäinen Wild Water Run kokosi vesijuoksukansaa yhteen

 

 
Rantalentopalloilijat hyppivät hiekassa, lapsiperheet syövät nurmikolla eväitään ja nuoret roiskivat toisiaan vedellä rantaviivan tuntumassa.  Aurinkoinen ja kuuma torstai-ilta on kerännyt suuren määrän ihmisiä Kirveslahden uimarannalle. Ranta-alueen reunasta löytyy myös yksi merkillisen iso porukka, jossa jokaisen yltä löytyy sininen vesijuoksuvyö. Wild Water Run on alkamassa.

Wild Water Run on nyt ensimmäistä kertaa järjestettävä vesijuoksutapahtuma. Oman valintansa mukaan juoksijat voivat lähteä joko noin puolen kilometrin lenkille läheiselle laiturille ja takaisin, tai kiertää läheisen Kielosaaren ja palata rantaan. Jälkimmäisen reitin kesto on noin tunnin, tosin matkan pituudesta ei ole ihan täyttä varmuutta arvailujen vaihdellessa aina kilometristä puoleentoista.

Mikäli joku ei vielä tiedä, niin kaikessa yksinkertaisuudessaan vesijuoksussa ylle laitetaan juoksuvyö, joka toimii vedessä kellukkeena. Tämän jälkeen jaloilla tehdään juoksumaista liikettä, jonka avulla kuljetaan eteenpäin. Kokeneimmat konkarit omistavat lisäksi eräänlaiset ”räpylät”, jotka helpottavat vedessä etenemistä. Vyön hinta pyörii noin viidentoista euron kieppeillä, joten uimaveden ollessa ilmaista kyseessä ei todellakaan ole kallis harrastus.

Ensin matkaan lähtevät pidemmän lenkin uurastajat. Kuvausteknisistä syistä lähden taittamaan samaa matkaa juoksemisen sijaan uiden. Lisäksi edessämme kulkee reittiä näyttävä vene, jossa mukana on myös pelastusrenkaita, ensiapuvälineitä ja muita tarpeellisia hätävarusteita. Lyhyempää reittiä ohjaa kanootti, joka ensimmäisten lyhytmatkalaisten rantauduttua liittyy seuraamme.

Heti alusta asti on nähtävistä, keiden juoksutahti on rivakampaa, ketkä ovat ns. keskikastia ja ketkä ovat vasta ensimmäisillä avovesijuoksuillaan. Jokainen näyttäisi löytävän jonkun porukan, jonka mukana kulkea reitin läpi. Tästä onkin hyötyä erityisesti silloin, kun joku ryhmästä löytää järvestä hieman isommanpuoleisen kiven ja pystyy varoittamaan siitä muita. Meikäläinenkin saa kerran tilaisuuden loistaa ja varoittaa yhdestä valtavasta kivestä – kunhan olen ensin kroolannut kamerakäsi edellä sitä päin melkein samalla laitteeni tuhannen päreiksi paiskaten.

Ajallaan vedessä rupattelevat juoksijat alkavat valua yksi kerrallaan kohti rantaa. Pieniä suonenvetoja lukuun ottamatta kaikki menee mallikkaasti, eikä suuria haavereita satu. Jokainen on suoriutunut reitistä ja saa näin myöhemmin todistuksen tapahtumaan osallistumisesta. Lisäksi kaksi osallistujaa palkitaan arvontapalkinnoilla.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma saa erittäin onnistuneen vastaanoton. Juoksijoita paikalla on hyvästä säästä johtuen paljon odotettua enemmän, silmämääräisesti arvioiden ehkä noin kolmekymmentä kappaletta. Kaikkien järvessä jututtamieni juoksijoiden kanta on selkeä, Wild Water Runin on saatava jatkoa myös ensi vuonna, tai kenties jo aikaisemmin?