Katri

Viime sunnuntaina järjestettiin Korjaamolla Desigmarkkinat. Muoti ja muotoilu oli hyvin edustettuna ja designherkkuja löytyikin kymmeniltä näytteilleasettajilta. Tavaraa oli koruista keramiikkaan ja pipoista leluihin. Paikkana Korjaamo sopi tällaiselle designtapahtumalle mainiosti, löytyyhän paikan päältä myös taidenäytteilyitä, wine & sushibar, raitiovaunumuseo sekä minikirjasto.

Itse ihastuin erityisesti Mailandia-merkin tuotteisiin. Tuotteiden takana on tekstiilimuotoilija Maija Yönen, jonka värikkäät tuotteet eivät varmasti jätä ketään kylmäksi. Maija suunnittelee ja ompelee itse leluja, pyyhkeitä, pussukoita jne. tekstiilituotannon ylijäämätuotteista. Tuotteiden painatuksen taas tekee ystäväpariskunta.

"Lapsenmielisyys, värit ja positiivinen asenne ovat tärkeimmät työkaluni edelleen. Kun kaikkea ei ota aina niin vakavasti, on helpompi hymyillä ja ottaa vastaan uusia asioita. Toivon, että Mailandia tuo iloa ja väriä myös muiden arkeen – ja tekee siitä hieman makeampaa."

Designmarkkinoiden kanssa samaan aikaan Korjaamon galleriassa oli esillä myös Hanna Kannon “Unknown land”-näyttely. Torniosta kotoisin oleva taiteilija inspiroituu kotiseutunsa karuista maisemista ja perinteikkäästä kulttuurista. Hänelle pohjoinen on sydämen asia. Taitavan, usein kolmiulotteisen sommittelun sekä mestarillisen siveltimenkäytön ansiosta Kanto johdattelee katsojankin syvälle Lapin maagiseen tunnelmaan.

Kulttuuritehdas Korjaamo, Töölönkatu 51 a–b, 00250 Helsinki

Mannerheimintietä kulkevat raitiovaunut ja bussit ovat helpoin tapa saapua Korjaamolle. Raitiovaunulinjojen 3T, 4, 7 ja 10 lähin pysäkki on Töölön halli.

Hoku on muutaman vuoden vanha, pieni mutta sympaattinen ravintola Punavuoressa. Sen on perustanut Havajilla kasvanut Ryan Shibuya, joka tarjoilee aasialaisia makuja havaijilaisella twistillä.

Ruokalista Hokussa on aika suppea, mikä on mielestäni aina parempi, kuin liian laaja ja rönsyilevä lista. Listalta löytyy niin laadukasta nautaa, kuin härkääkin sekä erilaisia mereneläviä. Olisin voinut syödä listalta oikeastaan ihan mitä vaan, mutta päädyin kuitenkin ottamaan alkupalaksi lumitaskuperunamuusipyöryköitä sekä salmon tatakin ja pääruoaksi pitkään haudutettua porsaankylkeä – kaikki nappivalintoja!

Hinta-laatusuhde on Hokussa kohtuullinen, neljälläkympillä syö helposti alku-ja pääruoan viineineen. Paikan tunnelma on ehkä vähän lounaspaikkamainen, joka ehkä vähän pilaa fiilistä illallispaikkana. Onneksi kuitenkin ruoan maku ja esillepano korvaavat tunnelman puuttumisen.

Hoku on selkeästi lunastanut paikkansa helsinkiläisten sydämissä ja pääkaupungin kovassa ravintolakilpailussa. Sympaattinen paikka, jossa ei tarvitse pingottaa ja voi vaan keskittyä olennaiseen, eli makuhermoja ja silmiä hivelevään ruokaan.

Ravintola Hoku, Merimiehenkatu 18

x

Cafe Esplanad on yksi suosikki kahviloitani Helsingissä! Se sijaitsee nimensä mukaan pohjois-espalla ja on tarjontansa ja tunnelmansa puolesta todella varteenotettava vaihtoehto joko Fazerille tai Strindbergille.

En tiedä, kuinka pitkälle kahvilan juuret ulottuvat, mutta sen tiedän, että kauan se on tuossa ollut! Olen nimittäin jo teininä käynyt hakemassa korvapuusteja tuosta kyseisestä paikasta. Kahvilan valtavat (ja kuuluisat!) korvapuustit ovatkin vertaansa vailla ja aivan ihania ovat myös muut leivonnaiset. Tarjonnasta löytyy niin juustokakkua, muffinseja, piirakoita, kuin marenkejakin. Suurin ongelma kyseisessä paikassa on valinnanvaikeuden iskeminen juuri sillä hetkellä, kun tarjoilija kysyy mitä laitetaan.

Tarjolla on myös salaattia, johon voi valita kaksi täytettä kymmenen euron hintaan. Myös paikan patongit ja sämpylät näyttävät herkullisilta - niin, ja valtavilta! Paikka on yleensä aina täysi, koska se on niin paikallisten, kuin turistienkin suosiossa. Lounasaikaan meno yltyy vielä entisestää, mutta koskaan ei ole ainakaan minulle myyty “ei oota”. Fiilis Espiksessä on kivan kansainvälinen, niin sisustuksen, kuin myös iloisen puheensorinan takia. Kieliä kuulee englannista espanjaan, ja saksasta ruotsiin. Kesällä ulkoa löytyy myös terassi, joka on todella suosittu ja siellä saakin olla kärppänä, jos meinaa pöydän itselleen saada! Espis on nimittäin paikka, johon todellakin tullaan istumaan tunneiksi ja vaihtamaan kuulumiset parhaan ystävän kanssa, lukemaan päivän lehdet tai sitten vaan katselemaan ihmisten menoa.

Viime perjantai oli aikas spesiaali päivä! Nimittäin rapin Suomenmestari, Ruudolf heitti keikan Tavastialla, eikä kuulkaas ihan mitä tahansa keikkaa vaan mielestäni tuotantonsa parhaan albumin; “Doupeimmat Jumala Seivaa” setin. Loppuunmyydyllä Tavastialla oli kaksi keikkaa, ensin ikärajaton ja sitten myöhemmin illalla itse “pääkeikka”.

Kuten arvata saattaa, jengiä oli kuin pipoa ja jono Tavastialle oli muutaman kymmenen metriä, kun meidän seurue saapui paikan päälle. Noh, ei siinä kauan ehditty palella ja katsella huonoja videoita Youtubesta, vaan onneksi päästiin aika nopsaan sisälle. Tiskin kautta ensin yläkertaan fiilistelemään ja sieltä sitten muutaman biisin jälkeen alakertaan, jossa oli yläkertaan verrattuna astetta kovemmat bileet menossa! Ruudolf saapuikin lavalle raikuvien aplodien saattelemana ja jengi lauloi vähintäänkin jokaisen biisin kertosäkeistön herran messissä. Tunnelma oli kirjaimellisesti katossa jo alusta alkaen, mutta potti räjähti viimeistään siinä kohdassa, kun Karri Koira pamahti lavalle. Pojat oli tehny pienen källin yleisölle, nimittäin screeniltä näytettiin videopätkä, jossa Karri Koira kertoo pahoittelevansa, ettei päässyt paikan päälle feattaamaan Ruudolfia, koska oli Nakkilassa keikalla. Jengi buuas videolle ja syystäkin, onhan Karri Koira ja Ruudolf kaksikko, joka on totuttu näkemään lavalla yhdessä. Mutta eipä mennyt kauaakaan, kun Karri paukkas lavalle ja korjasi jengin raikuvat aplodit! Ruudolfin kanssa lavalla nähtiin myös Aksim, joka yleisön pyynnöstä veti “Doupeimmat Juamala Seivaa” biisin peräti kolme kertaa!

Fiilis oli ihan huikee loppuun asti ja Ruudolf todellakin tietää miten pitää meininki yllä loppuun asti. Kaikin puolin mahtava keikka, joka päättyi yleisön, Karrin, Aksimin ja tietysti Ruudolfin yhteislauluun “ Leijonakuningas”.

Eilen oli tarkoitus mennä kaverin kanssa blogikirpparista ja Safkaa-kirjastakin tuttuun Maxilliin syömään, mutta kuinkas kävikään, paikkahan oli ääriään myöten täynnä! Onneksi lähialueella ja jopa saman kadun varressa on muutama ihan varteenotettava vaihtoehto ja me päädyttiinkin vähän matkan päässä sijaitsevaan, Kortteliravintola Lungiin.

Olen joskus aikaisemminkin käynyt Lungissa syömässä ja silloinen ruokailukokemus jätti vähän toivomisen varaan, joten astuin vähän skeptisenä ravintolan ovesta sisään. Saatiin kaverin kanssa kiva nurkkapöytä, joka oli täydellinen ottaen huomioon, että tällaista kanakälätystä ei välttämättä kaikki kanssaruokailijat jaksaisi kuunnella.

Kaveri otti sesamlohisalaatin ja itse punnitsin burgerin ja toastin välillä ja päädyin pulled pork toastiin, joka oli kuorrutettu bernaisekastikkeella ja uppomunalla. En tiedä johtuiko kauheasta nälästäni vai mistä, mutta herkullinen toast osu ja uppos ennätysvauhtia! Jälkkäriksi vielä mudcakea vaniljajäätelöllä ja mansikkakastikkeella ja ravintolasta poistuikin hyvin tyytyväinen ruokailija.

Kortteliravintola Lungista tuli mieleen Keski-Eurooppa ja sen tunnelmalliset pikku ravintolat ja bistrot, joissa meininki on rentoa ja ruoka mutkatonta. Lungi onkin täydellinen vaihtoehto keskustan ja Punavuoren ravintolatarjonnalle!

Korkeavuorenkatu 2, 00140 Helsinki

Expot tuli ja meni! Koko expo-viikonloppu oli niin tapahtumarikasta, että nyt vasta ehdin koneelle päivittelemään kuulumisia!

Viikonloppu alkoi perjantai-iltana Teatteri Forumissa, jossa järjestettiin suomalaisen laskujengin KBR Productionsin 10-vuotis synttärit. Paikalla oli aikamoinen määrä Suomen laskujengiä ja fiilis oli sen mukainen! Kiva huomata miten expot kerää kasaan laskijoita ympäri Suomea, tämän tyylisiä tapahtumia kun valitettavan harvoin Suomessa järjestetään.

Lauantai-iltapäivä meni sitten expoilla pyöriessä. Lapin hiihtokeskukset olivat isosti esillä Ski-expojen puolella, kun taas Boardexpo keskittyi enemmän merchandise-meininkiin. Boardexpon puolelta löytyi niin Villawoolin, Asenne Surfin, Blackeye Lensin ja Spine Magazinen standit. Perinteinen skeitti streetti oli myös laitettu pystyyn ja Tazza Rail jamit viihdyttivät messuyleisöä. Valkokankaalla pyöri laskuleffoja ja osa Suomen kovimmista laskijoista oli jakamassa nimmareita ja kertomassa kuulumisiaan junnuille. Itselleni messuista jäi parhaiten mieleen Asenne Surfin standi,  joka paitsi oli visuaalisesti onnistunut surffilautoineen ja koivunhalkoineen, mutta jossa oli myös erittäin letkee meininki DJ:n soittaessa levyjä taustalla.

Ski ja Boardexpojen ohella Messukeskukseen oli pystytetty myös Hifi-ja Digiexpot. Täytyy myöntää, että sen verran oli pää pyörryksissä siinä vaiheessa, kun tälle puolelle päästiin, että kauheasti ei enää jaksanut keskittyä Hifi- ja Digiexpojen tarjontaan.  Expoilta jatkettiin sitten taas Teatteri Forumiin, jossa tarjolla oli Spine Awards ja ”palkintogaala”, jossa palkittiin vuoden lumilautailija, vuoden Suomi-pro jne.  Vuoden lumilautailija tittelin vei ansaitusti Enni Rukajärvi. Ennihän nappasi Sothista mitalin, mutta kaikki varmasti tietävät Ennin olevan todella kova laskija, oli sitten olympiamitalia tai ei. Palkintojen jaon jälkeen bileet lähtivätkin sitten kunnolla käyntiin, kun freestyle-kaksikko Solonen ja Kosola heittivät mielettömän fiilistelykeikan ja tanssilattia täyttyi pipopäisestä laskukansasta.

Lisää kuvia ja fiiliksiä voi käydä katsomassa expojen kotisivuilta; Boardexpo ja Skiexpo

Tänään starttaava Ski & BoardExpo kerää laskukansan kasaan ja korkkaa laskukauden niin suksijoille, kuin myös lautailijoille! Jokavuotiset expot on hyvä paikka päivitellä kuulumisia tuttujen kanssa, tsekata talven laskutrendit (ja leffat) sekä suunnitella talven laskureissuja, joko sitten kotosuomessa tai ulkomaille. Samalla lipulla pääsee Messukeskuksessa katsastamaan myös DigiExpot, Lätkä ja Säbä Expot ja HifiExpot.

Expo päivän jälkeen juhlitaan Teatteri Forumissa, Veikkauksen ja Spine Magazinen järjestämissä Spine Awardseissa  (1.11 klo. 21-04). Juhlassa palkitaan vuoden lumilautavaikuttajat ja jengiä viihdyttämässä mm. Solonen & Kosola.

Suksijoille on myös luvassa herkkua jo perjantaina, kun Relaa.com järjestää after ski -tapahtuman Vanhalla ylioppilastalolla alkaen klo.16. Suksi- ja Välinesalit ovat avoinna kaikelle yleisölle, joten perheelliset ja nuoret ovat tervetulleita tutustumaan perinteisesti Vapaalaskuiltamien tarjoamaan kattaukseen. Lisäksi kaksi suomalaista vapaalaskukonkaria, vapaalaskupioneeri Arto Majava ja Hiutale-laskuohjelmasta kansainvälisen menestyksen luonut Jan-Erik "Blumi" Blomberg  pitävät asiantuntijaluennot klo. 16.45 ja 17.30. Luentojen jälkeen klo.19 alkaa “Vapaalaskuiltamat”, joka on Pohjois-Euroopan suurin vapaalaskijoiden tapahtumakokonaisuus, jossa mm. laskuleffauutuudet.

Alla muutama kuva viime vuoden Expoilta. Lisää juttua ja kuvia luvassa, kun pääsen itse paikan päälle!

Kesä 2014 oli mun eka ”kunnon” kesä Suomessa pitkään aikaan. Koska oon viettänyt niin monta kesää ulkomailla, oli suunnitelmissa pysytellä tämä kesä kokonaan koto-Suomessa ( ja vieläpä kokonaan ilman lomia!). Kesäkuussa tosin näytti jo hetken siltä, että pitää alkaa varaamaan lentolippuja lämpöön, kun oma lämpömittari näytti 15 astetta. Huonosta säästä huolimatta, pidin itseni kiireisenä mm. tutustumalla paikkoihin, joissa ei aikaisemmin ole tullut käytyä.  Hyvä ystäväni oli luonani käymässä reilun pari viikkoa, jolloin käytiin mm. rauhoittumassa Viikin Gardeniassa ja ihastelemassa alppiruusuja Alppiruusupuistossa, shoppailemassa kesäkirppiksillä, hengailemassa Lintsillä ja herkuttelemassa Skifferin pizzoilla. Kesäkuussa tuli myös ajeltua viikonloppureissulle Keski-Suomeen,  Jyväskylän lähellä olevaan Riihivuoren hiihtokeskukseen.

Heinäkuussa alkavat helteet palkitsivat pitkän odotuksen ja onneksi saatiin vihdoin nauttia auringosta ja lämmöstä. Paljon tuli hengailtua ulkona; auringonottoa Larun rannoilla ja Pihliksessä, piknikiä puistoissa ja herkullisia brunssihetkiä aurinkoisilla terasseilla. Kävin myös Lahdessa Summer Upissa, Suomen suurimmalla urbaanin musiikin festarilla sekä mökkeilemässä kauniissa Mäntyharjun järvimaisemissa.

Elokuussa juhlittiin taiteiden yössä, torikortteleiden katujuhlassa ja erilaisissa afterwork bileissä. Elokuun juhlinta huipentui Cheekin historialliseen stadion konserttiin. Käytiin myös herkuttelemassa Farangin katuruokafestareilla,  Street Food Carnevalissa sekä Ravintolapäivän lukuisissa uniikeissa rafloissa. Juhlimisen ja mässäilyn jälkeen piti vähän hiljentää tahtia ja keskittyä syyskuun Tallinnan maratoniin. Illat kuluivat treenatessa ja juostessa Larun sekä Kulosaaren lenkkipolkuja. Juoksuhan ei sitten mennyt ihan niin kuin suunniteltiin ja nyt onkin vähän pidempi hetki aikaa rauhoittua ja ladata akkuja, kun parantelen tätä murtunutta jalkaani näin syyskuun pimeinä iltoina.

Kiitos kesä 2014, olit ihana! 

Syksy on kaikin tavoin mielenkiintoista aikaa. Ensin tulee kesän jälkeinen shokki, kun huomaa että lämpötila laskee yht’äkkiä 20 astetta ja täytyy kaivaa kaulaliinat ja villapaidat esiin. Kun shokista on selvitty, tulee hirveä hinku tehdä jotain uutta monellakin eri elämän osa-alueilla. Syksyä ei suotta kutsuta uudistumisen ajaksi, sillä sitä se nimenomaan on monellekin meistä. Ei sinänsä, etteikö näitä uudistuksia voisi ja pitäisikin tehdä läpi vuoden, mutta jotenkin se on vain helpompaa syksyllä. Kun illat pimenee ja kesän tapahtumatarjonta hiljenee, voi joko aloittaa uuden harrastuksen, käydä uudenlaisissa tapahtumissa, joissa ei aikaisemmin ole käynyt tai vastaavasti matkustaa paikkoihin, jotka aikaisemmin ovat jääneet muiden matkasuunnitelmien varjoon.

Tässä muutamia ideoita, jos tuntuu, että aika käy pitkäksi ja syksyn pimeys alkaa masentaa:

Ihana ja rentouttava spa hetki. Kesällä harvemmin tulee käytyä kylpylöissä, kun oma mökki tai merenranta tuntuvat paremmilta vaihtoehdoilta. Kannatta katsastaa vaikka Helsinki Day Spa tai Långvik Kylpylähotelli Kirkkonummella.

Ei Finnkinon leffoissakaan mitään vikaan ole, mutta oletko koskaan käynyt vaikka Senaatintorin laidassa olevassa Kino Engelissä? Rakkautta ja Anarkiaa –festivaali Kino Engelissä vielä 28.9 asti.

Kesällä ei myöskään tule käytyä teatterissa. Tilanteen pystyy onneksi helposti korjaamaan syksyllä, kun teatteritarjontaa on vaikka millä mitalla. Perinteisen Helsingin Kaupunginteatterin ja Kansallisteatterin tarjonnan lisäksi kannattaa tsekata esim. Kapteeninkadun KOM-teatterin, Kaartinkaupungin Savoy-teatterin tai Bulevardilla sijaitsevan Aleksanterin teatterin näytökset.

Heurekassa käytiin aina lapsena, mutta miksei sinne voisi mennä myös aikuisiällä viettämään kivaa päivää? Lapsi on terve, kun se leikkii, vai miten se nyt menikään...

Lintsillä sijaitseva Sealife on avoinna vuoden jokaisena päivänä ja siellä riittää taatusti ihmeteltävää niin pienille, kuin suurillekin merimaailman ystäville

Jos taas kaipaat uutta harrastusta syksylle, kannattaa tsekata harrastushaku.fi

Jos taas kaipaa luonnonrauhaan ja ihastelemaan vaikka ruskan värejä käy vaikka Nuuksion tai Oittaan ulkoilualueilla (Oittaalta löytyy myös lapsille tarkoitettu Angry Birds puisto)

Olen aina harrastanut juoksua, mutta tämän kesän aikana treenannut vähän tavallista enemmän, tavoitteena juosta puolikas Tallinnassa ja ehkäpä pari muuta kisaa sen jälkeen. Lähdettiin siis kaverin kanssa viikonlopuksi Tallinnaan, kaverin piti juosta maraton ja mun tavoite oli puolimaraton. Treenaminen on mennyt ihan ok ja muutaman lenkin jälkeen on ollut jopa sellainen fiilis, että voi maaliin pääsemisen sijaan alkaa asettamaan aikatavoitetta. Hyvillä fiiliksillä siis Tallinnaan ja juoksemaan.

No, kaverin juoksut päättyi jo ennen kuin ne pääsi edes alkamaan. Hän tunsi olonsa puolikuntoiseksi ja päätti jättää maratonin juoksematta, tietäen edelliskerrasta miten kova fyysinen suoritus maraton on keholle. Itselläni oli taas oikein hyvä fiilis lähteä juoksemaan puolikasta ja kaveri jäikin kannustamaan mua lähtöviivalle.

Ilma oli mitä mainioin ja fiilis katossa kun paukkasin lentoon tuhansien muiden juoksijoiden matkassa. Reitti kulki merenrantaa pitkin ja ehdin siinä jopa ihailla maisemia ja fiilistellä Tallinnaa. Juoksu kulki tosi hyvin ja kelasin, että nyt tulee hyvä aika! Oh well... 14-15km kohalla tuli jäätävä kipu oikeeseen nilkkaan, mut mietin, että se on vaan akillesjänne minkä oon luullu vaivaavan viimeisen kuukauden ajan. Ehdin siinä sitten nanosekunnin ajan miettiä, että jätänkö kilpailun kesken vai jatkanko maaliin asti kivusta huolimatta. No tietty jatkoin! 16-17km kohalla kipu alkoi olla aika sietämätöntä vaikka jalkaa oli suihkutettu icepoweria pariinkin otteeseen matkan varrella. Mun juoksutyyli oli varmasti varsin mielenkiintoinen, sillä käytännössä linkutin ja raahasin oikeeta jalkaa perässäni. Mutta päätin silti, että piru vieköön periksi en anna! 18km kohalla oli jo pakko vähän kävellä, mutta vikan kilsan vedin sisulla juosten maaliin! Itkuhan siinä sitten maalissa pääs, kun harmitti niin paljon, että meni aikatavoite reisille kivun takia. Onneks kaveri oli lohduttamassa.

Siitä sitten linkutin ensiaputelttaan vetämään ensin lisää icepoweria jalkaan ja sitten särkylääkettä naamaan. Taksi alle ja satamaan, ja mitali kaulassa takaisin himaan stadiin. Seuraavana aamuna visiitti Marian sairaalaan ja tuliaisina kaksi murtumaa pohjeluussa, kepit ja kipsi seuraavaksi kuudeksi viikoksi. Jes – welcome to the good life! Hah! Taisin treenata vähän liian kovalla sykkeellä kesän aikana, jonka takia jalka sitten murtui ilmeisesti ylirasituksen takia.

Eli ei ihan mennyt meidän juoksut suunnitelmien mukaan, mutta tulipahan koettua ja opittua! Ja sisulla selviää näköjään ihan mistä vaan, jopa puolimaratonista! Juoksemisethan ei lopu tähän vaan jatkuu... tosin ensi alkuun vissiin vaan vesijuoksua hah!

Tiedättekö sen tunteen, kun olet reissussa ja yrität etsiä illalla ravintolaa kaupungista missä et ole aikaisemmin käynyt? Kiertelet epätoivoisena tähyillen mikä paikka näyttäisi kivalta, missä olisi tilaa, mutta mikä ei kuitenkaan olisi tyhjillään, sillä se tarkoittaa varmasti sitä että ravintolaan ei kannata mennä, kun ei siellä ole ketään muutakaan. Lueskelet ovilla menuja ja yrität ymmärtää mitä niissä sanotaan. Vatsa kurnii ja alkaa tulla kiukku, koska nälkäisenä ei koskaan pitäisi joutua etsiskelemään ”sopivaa” ravintolaa.

No me haluttiin mun kaverin kanssa välttää tämä edellä mainittu episodi ja hetken tallinnan katuja käveltyämme paineltiin jo edellisellä Tallinnan reissulla (se samainen kolmen vuoden takainen) hyväksi todettuun, Kuldse Notsu Kõrts –nimiseen ravintolaan. Ravintola tarjoaa perinteistä virolaista ruokaa ja sen sisustus sekä tunnelma ovat todella sympaattisia.

Itse päätin vetäistä oikein kunnon nostalgisen annoksen, mustamakkaraa ja hapankaalia, kaverini tyytyessä hieman kevyempään ja tavanomaiseen lohiannokseen. Tiedä sitten mikä nostalgia puuska mulle tuli, mutta jonkinlainen pakottava tarve tuli vetäistä oikein kunnon talonpoikaisannos.  Ja oli muuten todella maukasta...ainakin siihen asti kunnes kaveri muistutti mistä se olikaan taas tehty!

Tätä ravintolaa voin siis todellakin suositella lämpimästi kaikille Tallinnassa matkaaville nälkäisille (ja malttamattomille) herkuttelijoille!

Lauantaiaamuna suuntasin kaverin kanssa Tallinnaan. Varattiin reissu jokunen kuukausi sitten, tarkoituksena osallistua Tallinnan maratonille, joka juostiin sunnuntaina 14.9. Oh well, meidän juoksu ei menny ihan niinku Strömsössä, mutta siitä enemmän myöhemmin, nyt muutama sananen Tallinnasta...

Vaikka olen Tallinnassa syntynyt ei mulla oikein ole sinne enää mitään sidettä ja siellä vierailutkin ovat jääneet vuosien saatossa aika vähälle. Viime Tallinnan vierailusta taitaa olla aikaa jo kolme vuotta, ja silloinkin muistan vaan, miten kylmää ja koleaa siellä oli, ja miten laivamatkamme takasin satdiin oli peruttu tuulisen sään vuoksi.

No eipä ollut kylmää ja koleaa tällä kertaa, vaan ihanan aurinkoista ja tunnelmallista! Joo kyllä, olen juuri niitä matkaajia, joiden mielipiteeseen aurinkoinen sää vaikuttaa todella paljon. Kävelimme kaverin kanssa Tallinnan Vanhan Kaupungin katuja ja en voinut olla ihastelematta sen kauneutta suu ammollaan. Ihan harmittaa, että en ole käynyt Tallinnassa useammin. Tallinnan kauppakeskukset ja ns. uudempi infastruktuuri ei muhun niinkään iske, mutta voi vitsit sitä Vanhaa Kaupunkia – wow! Olisin voinut käyskennellä niillä kaduilla vaikka koko päivän, jollei olisi pitänyt säästellä vähän paukkuja seuraavan päivän puolikkaalle. Todella kauniita rakennuksia, ihanaa vanhaa arkkitehtuuria ja suloisia kahviloita ja rafloja. Pakko päästä Tallinnaan uudestaan vaikka joulun aikana, voin vain kuvitella miten tunnelmallista Vanhassa Kaupungissa on, kun lumi on peittänyt maan ja joulumarkkinat vallanneet Vanhan Kaupungin kadut. 

Viime viikolla ehdin piipahtamaan Suomen suurimmassa huonekalu-, sisustus- ja designtapahtumassa, Habitare messuilla. Muotoilu ja sisustus ovat lähellä sydäntäni ja olenkin vieraillut Habitaressa aikaisemminkin, saaden sieltä inspistä omiin sisustushankintoihin.

Habitare-messuilla oli taas tuttuun tapaan niin pienempiä tuottajia ja nuoria suunnittelijoita, kuin myös suurempia yrityksiä mm. Unikulma, Boknäs ja Stemma, joiden valtavan kokoiset standit jäivät erityisesti mieleeni. Myös sisustuslehdet olivat myös hyvin näyttävästi esillä, mm. Dekolla taisi olla jopa kaksi esittelypistettä.

Itse ihastuin erityisesti Trash Design nurkkaukseen, jossa oli esillä paljon innovatiivisia tuotteita, joiden materiaaleina oli käytetty roskia tai kierrätysmateriaaleja. Myös Kotio-merkillä oli freesi ja valoisa messuosasto. Yrityksen palvelukonsepti perustuu elämää helpottavia sekä turvallisuutta lisääviin palveluihin ja tuotteisiin, jotka soveltuvat erityisen hyvin myös liikuntarajoitteisille tai iäkkäille henkilöille. Mieleen jäi myös Destiny Storen tyylikäs ja tunnelmallinen osasto, josta olisin voinut kotiuttaa ihania sisustustauluja ja kortteja. 

Napsin aika lailla kuvia messuista, joten antaa niiden puhua puolestaan!

Vietin yhden iltapäivän kierrellen Eiran katuja ystäväni kanssa ja siinä samalla mietin miten kivan postauksen tästä kauniista alueesta saisi. Päivätyöni puolesta tallailen Eiran katuja harvasen päivä ja siltä akselilta -Eira, Kaivari, Ullanlinna ja Kaartinkaupunki- löytyykin vaikka mitä mielenkiintoista kerrottavaa. Tätä kuvankaunista aluetta esittelee hyvinkin mielellään ulkopaikkakuntalaisille ystäville ja tutuille!

Treffaattiin Viiskulmassa, jossa ihan ekaksi napattiin iltapäiväkahvit Brooklyn Cafesta, josta on aina myös pakko ostaa cookiet mukaan, vievät meinaan kielen mennessään! Tyytyväisenä suuntasimme merelle päin ja aloimme koluta läpi alueen ihania pikku kauppoja. Vuorimiehenkadulla sijaitseva Escapist ja SirkusKupp myy laadukkaita design ja vintage-esineitä aina vaatteista sisustusesineisiin. Korkeavuorenkadulla sijaitsevan Tikaun eettisesti tuotetut tuotteet saivat meidät ihastelemaan sympaattista kauppaa suu auki! Aivan ihania mattoja, koruja ja sisustusesineitä! Tikaun tuotteet ovat käsintehtyjä ja niissä käytetään lähinnä luonnonmateriaaleja ja siksi kaikki tuotteet ovatkin yksilöllisiä. Tältä alueelta löytyy vaikka mitä pientä putiikkia ja kauppaa, joten kannattaa pitää silmät auki ja poiketa rohkeasti sisään!

Kauppoja kierrellessä alkoi tulla vähän nälkä ja matkalla poikkesimme „palvelevassa kortteliruokakupassa“ Kapteeninkadun Anton & Antonissa. Täällä tiedetään mistä hyvä asiakaspalvelu koostuu ja miten tuoreista raaka-aineista loihditaan asiakkaille (allekirjoittaneelle) vaikka tuunattu jokirapuleipä perunasalaatilla, jos hän sellaisen haluaa. Tyytyväisenä ja mahat täynnä jatkoimme ihastuttavan Salkkari-kadun läpi (Huvilakatu) vähän erilaisempaan shoppailumiljööseen, nimittäin Kaivarin Kanuunaan, joka on itsepalvelukirppis Kaivarissa, Merikadulla. Kirppis on tunnettu hieman laadukkaimmista tavaroistaan ja sen tilat ovat valoisat ja tilavat. Tavaraa löytyy aina merkkilaukuista, kirjoihin ja astioihin.

Ihana kierroksemme päättyi kuohareihin Korkeavuorenkadulla sijaitsevassa Maxillissa!

Oletteko kuulleet, että Kiasma suljetaan väliaikaisesti rempan takia ja avataan taas seuraavan kerran vasta keväällä 2015? Tämän uutisen johdattelemana en ollut ainoa, jonka tie vei Kiasman ilmaispäiville viime viikonloppuna. Viime Kiasman visiitistä olikin sen verran aikaa, että oli ihan sivistävää käydä tutustumassa yhteen Helsingin suosituimmista nähtävyyksistä.

Kiasmassa oli meneillään mm. Marimekon ja Kiasman Kimpassa-näyttely. Tässä monimuotoisessa näyttelyssä oli esillä muun muassa maalauksia, valokuvia, veistoksia, tilateoksia ja keramiikkaa. 16 taiteilijaa ja suunnittelijaa on hyödyntänyt Marimekon tarjoamia materiaaleja ja tuotantoprosesseja uusilla tavoilla, tekemällä näyttelyyn uuden teoksen sekä suunnitelleet sen Kiasman tiloja silmällä pitäen. Kiasma Hits-kokoelmanäyttely puolestaan keräsi kasaan 50 taiteilijan teokset ja esitteli täten nykytaiteen historiaan ja  Kiasman ”hittikokoelmaa”.

Omasta nykytaidetietämyksestäni kertoo varmasti se, että mun mielestä paikan hienoin työ oli sadoista karkeista tehty valtavan kokoinen punainen ruusu. Niin, nykytaide ei ehkä ole ihan mun juttu. Mutta vaikka nykytaide ei olisi myöskään niin lähellä sinun sydäntäsi, kannattaa Kiasmassa käydä vaikka vaan sen mielenkiintoisen arkkitehtuurin takia. Kiasmassa on valtavasti luonnonvaloa ja Kiasman suunnittelija Steven Hollin suunnittelun lähtökohtina onkin ollut ajatus zenmäisestä rauhasta sekä inhimillisestä mittakaavasta.

Viime viikonloppuna järjestettiin Kaapelilla Helsinki Design viikon kunniaksi Design Market. Tapahtuma järjestettiin jo kymmenettä kertaa ja joka kerta, kun itse olen siellä käynyt on se ollut tupaten täynnä. Varsinainen kestosuosikki on siis kyseessä! Tapahtuma on todella suosittu paitsi kävijöiden keskuudessa, niin myös näytteilleasentajia on paikalla lähes sata.

Kaapelilla pääsi ihastelemaan niin muotia, kuin designia, aina sisustustarvikkeista koruihin ja mattoihin. Olen itse tehnyt aikaisempina vuosina monia löytöjä, mm. Titimadamen koruja ja Coston pipoja. Tänä vuonna  ihastuin päätäpahkaa Woodnotesin paperinarukoreihin, Balmuirin pellavapyyhkeisiin ja petivaatteisiin sekä Common brändin Yoshi-pyyhkeisiin.  Myös Julja:lla oli hyvin mielenkiintoinen konsepti. Kolme nuorta tyttöä jotka  suunnittelevat paitsi todella ihania vaatteita, ovat he myös päässeet pitkälle muotibisneksessä, jossa kilpailu on erittäin kovaa. Täytyy nostaa hattua tytöille!

Design Market on siitä mielenkiintoinen konsepti, että siellä pääsee tutustumaan ja näkemään myös pienempien yritysten tuotteita, joita ei suuremmista marketeista löydä. Tapahtumassa on aina kiva katsastaa sesongin uutuudet ja tutustua mahtaviin designtuotteisiin, joiden olemassaolosta ei ilman Design Marketia edes tietäisi. Jokaisella osastolla oli myös "messutarjouksia", joten tyhjin käsin ei tapahtumasta tarvinnut lähteä!

Täydellisen brunssin metsästys jatkuu ja tällä kertaa tiemme vei Kallioon, Porthaninkadulle ravintolaan nimeltä Kallion Oiva. Täydellisen brunssipaikan metsästys näyttää olevan ihan yhtä vaikeeta, kuin täydellisten farkkujen tai luottokampaajan metsästys.

Oli kiva kuitenkin palata taas pitkän tauon jälkeen brunsseilemaan Kallioon, viime kerrasta onkin jo tovi. Kallion Oiva on varsin monipuolinen paikka. Sunnuntaibrunssin lisäksi siellä voi laulaa karaokea, lounastaa tai tanssia, jos siltä tuntuu.

Brunssi oli mielestäni varsin kattava, joskin 19,50e hintaan, sellainen sen täytyy ollakin. Jogurtteja löytyi kahdenlaisia, turkkilaista ja tavallista maustamatonta, jonka höysteenä löytyi mysliä, kahta erilaista hilloa ja hillottuja marjoja. Leikkelepöydästä löytyi niin kinkkua, kalkkunaa, metukkaa ja juustoa – ja mikä parasta, runsaasti graavilohta! Salaateista maistoin sienisalaattia, joka oli ihan ok ja pastasalaattia, jonka maku oli omaan mieleeni hieman erikoinen. Tarjolla oli myös punajuurivuohenjuustosalaattia sekä vihersalaattia, jotka jäi tällä erää maistamatta. Leipävalikoima oli aika lailla samaa, kuin muissakin brunssipaikoissa; ruisleipää, crosuja, vaaleaa hiivaleipää ja karjalan(porkkana?)piirakoita. Ystäväni kehui paljon paikan lohipiirakkaa! En ole suuri lämpimien ruokien ystävä, joten makkarat, lihapullat ja munakkaat jäivät tällä kertaa muille. Brunssin parhaimmistoa oli mielestäni herkullisen näköinen jälkiruokapöytä, juustoja, hedelmiä ja kakkuja!

Oivan brunssi oli mielestäni hyvä, mutta ei sekään päässyt vielä Helsingin parhaimmaksi brunssiksi. Ruokaa oli riittävästi ja palvelukin pelasi, mutta mikään ei valitettavasti erityisemmin säväyttänyt tai yllättänyt. Summasumaarum, tulen tänne varmasti uudelleenkin, mutta täydellisen brunssipaikan metsästys jatkuu...

Viime sunnuntaina kävin frendin kanssa ulkoilmaleffateatterissa. Aikaisemminkin on tullut katsottua elokuvia taivaan alla, mutta tämä taisi olla historiassa eka kerta, kun teen sellaista Suomessa.

Paikkana oli Kansalaistori, tapahtumana Helsingin Juhalviikkojen aikana järjestettävä ”Leffapiknik” ja leffana Docventuresin, Samsara. Dokkarissa kuljettiin pyhiltä mailta katastrofialueille ja tehotuotantotehtaista luonnonihmeisiin. Elokuvaa olikin kuvattu lähes 25 maassa. Elokuvassa ei ollut lainkaan puhetta tai tekstitystä vaan sen koukuttavuus perustui puhtaasti pysäyttäviin ja keskustelua herättäviin kuviin.

Tunnelman puutteesta ei leffapiknikiä voinut moittia. Vilttien alle (ja päälle) käpertyneet leffafanit, kaakao ja syksyisen tumma taivas loivat kyllä aika mielenkiintoisen combon Helsingin keskustaan. Tällaisia iltoja toivoisi järjestettävän useamminkin, etenkin kesäiltoina. Stadissa on kymmeniä puistoja ja toreja johon ulkoilmaleffateatterin voisi saada pystyyn ja tällaisilla tapahtumilla näyttää selkeästi olevan kysyntää, sillä ainakin tänä sunnuntaisena iltana Kansalaistori oli jengiä pullollaan!

Yhtenä iltapäivänä oltiin menossa Lonnan saarelle kaverin kanssa, mutta koska oltiin aika myöhään liikenteessä, oli Lonnan ravintola jo ehtinyt sulkea ovensa, joten päädyttiinkin Lonnan kautta Suokkiin, eli Suomenlinnaan.

Suomenlinna on varmasti yksi Helsingin suosituimmista nähtävyyksistä ja vierailukohteista, eikä suotta, sillä onhan se kyllä todella viehättävä – ympäri vuoden! Koska Suokki on Kallion ja Töölön ohella yksi Helsingin kaupunginosista, kulkeekin sinne lautta läpi vuoden, jopa jouluaattona. Olen itse käynyt Suokissa kaikkina vuoden aikoina ja vaikka se onkin suosittu kesäkohde, paikallisten mukaan kannattaa siellä ehdottomasti käydä myös talvella. Kun muualla kaupungissa on harmaata ja loskaista, on Suokissa jo valkoinen lumipeite maassa. Suomenlinnassa riittää ihmeteltävää moneksi tunniksi ja sinne kannattaakin mennä vaikka piknik korin kanssa. Kannattaa myös tsekata opastetut kävelykierrokset tästä. 

Me istuttiin iltaa ihastuttavassa Valimossa, joka on ravintolan ohella myös vierassatama. ”Nurmikattoinen, 1870-luvulla rakennettu entinen ammusvalimo luo mahtavat puitteet viettää palanen kesälomaa lyhyen venematkan päässä kaupungin melskeestä. Tule lasilliselle, lounaalle, päiväretkelle tai saavu omalla veneellä ja viivy useampikin päivä. Valimon taustalla hyörii sekalainen joukkio ihastuttavia ravintola-alan moniosaajia, jotka tekevät kaikkensa, jotta sinun kesästäsi tulisi ikimuistoinen.” Valimo on auki 27.syyskuuta asti, jonka jälkeen se sulkee ovensa talveksi ja avaa taas ensi kesänä!

Suokkiin pääsee joko HKL:n lautalla tai JT-Linen lautalla Kauppatorilta. Aikataulut löydät tästä ja tästä. 

Viime lauantaina kävin itselleni hyvinkin erikoisessa tapahtumassa, nimittäin oikein kunnon vanhan ajan lavatansseissa. Paikkana oli Lammassaari, jossa järjestettiin loppuunmyyty Isle of Sheep.

Kaveri tosiaan pyysi mua tuonne tapahtumaan ja koska kaikki uusi kiehtoo mua, kuin timantit harakoita, päätin käydä katsastamassa mistä oikein oli kyse. Muistatteko kun kirjoitin tämän postauksen? Tapahtuma järjestettiin juuri tuolla Lammassaaressa, pitkospuiden päässä, punaisessa pirtissä. Alkuiltana ihasteltiin auringonlaskua rannassa, josta sitten siirryttiin itse pirttiin, jossa oli oikein kunnon tanssit menossa! Paikalla oli esiintymässä live bändi, Vallilan Tango ja myöhemmin illalla DJ Vilunki, kasvisruokaa ja muita herkkuja sai perinteisestä buffetista.

Osa jengistä oli pukeutunut oikein vanhan ajan lavatanssimekkoihin ja miehiltä löytyi perinteisempää pukua. Jotenkin todella sympaattista! Paikka oli kauniisti valaistu lyhdyillä ja valoilla ja tunnelma oli katossa. Yöllä suunnistettiin sitten taskulamppujen avulla pois pitkospuita pitkin ja jatkettiin iltaa aina niin mahtavaan Yökyöpeliin, joka ei taaskaan pettänyt! Allekirjoittanutkin taisi päätyä laulelemaan Ressu Redfordia, vaikka vannoin, ettei mua saa mikin päähän kirveelläkään. Never say never!